Näin saat enemmän irti treeneistä!

*Sisältää mainoslinkkejä

Kun ennen suorastaan pakotin itseni liikkumaan vähintään viitenä päivänä viikossa, nykyään suhtaudun treenaamiseen huomattavasti rennommalla otteella. Muutama salitreeni ja pari lenkkiä viikossa on tavoitteeni mutta toisinaan on niitä viikkoja, kun tavoite jää vain ajatuksen tasolle mikä sekin on itselleni täysin okei. Koen ylipäänsä, että rennompi treenitahti sopii itselleni paremmin, sillä silloin saan enemmän irti niistä kerroista, kun treenaan. Mielestäni määrä ei tosiaankaan korvaa laatua myöskään tässä asiassa!

Toki välillä on ajanjaksoja, ettei treenaaminen meinaa maistua ja esimerkiksi kesällä minulla oli pidempiä taukoja salitreeneistä. Tuo oli kuitenkin oma valintani, sillä halusin mieluummin juosta sen sijaan, että huhkisin huonossa sisäilmassa. Jossain kohtaa aloin kuitenkin jälleen kaipaamaan kehooni sitä tietynlaista jäntevyyttä, joka tulee nimenomaan salitreenin seurauksena. Tuo lähtee suhteellisen nopeasti, kun treenaamisen lopettaa mutta palautuukin kyllä yhtä rivakalla vauhdilla. Nyt on taas ollut kiva fiilis, kun lihaskuntokin alkaa palautua ja on ylipäänsä saanut sellaisen mukavan balanssin treenaamiseen.

Tästä hyvästä fiiliksestä inspiroituneena haluankin jakaa teille seitsemän vinkkiäni, joiden avulla saat enemmän irti treeneistä! Noudatan näistä jokaista itsekin ja koen ne nimenomaan treenimotivaation ja tehon ylläpitämiseen erityisen tärkeinä seikkoina.

Muista pitää lepopäiviä ja huom – monikossa!

Ehkä paras vinkki saada enemmän treeneistä irti on levätä riittävästi. Valitettavasti yhden päivän lepo treeniviikkojen välillä riittää harvemmalle, joten suosittelen ehdottomasti useampia lepopäiviä viikossa. Itse pidän lepopäiviä tavallisesti vähintään kaksi, usein kolme tai neljäkin – viikon aikatauluista riippuen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että mieluummin muutama tehokas ja energinen treeni viikoittain kuin useampi puolitehoilla tehty. Itse ainakin saan huomattavasti enemmän irti harjoituksesta jos en ole väsynyt tai kroppa ei ole ihan kauttaaltaan jumissa.

Käytä arginiinia

Arginiinin otin käyttöön vähän vajaa vuosi sitten enkä enää lopettaisi sen syöntiä mistään hinnasta! Itse asiassa jokaisen säännöllisesti ja usein tehokasta liikuntaa harrastavan (n. 5 h/vko) tulisi suosia kyseistä ravintolisää monipuolisen ruokavalionsa tukena, sillä treenaaminen kuluttaa arginiini varastoja. Omalla kohdallani kaikki jatkuvat pikkuflunssat loppuivat, kun aloitin kyseisen ravintolisän käytön, sillä usein liikkuvan immuniteetin heikkeneminen johtuu nimenomaan arginiinin puutteesta. Kyseisen ravintolisän käytön myötä myös treenitehoni ovat lisääntyneet, kun ei tarvitse jatkuvasti olla sairaana ja lihaksetkaan eivät kipeydy samalla tapaa kuin aikaisemmin. Olen yleiskunnoltani terveempi ja muutenkin huomattavasti energisempi! Itse nappaan arginiinini Hankintatukun Argisan -kapseleista (entinen Argimax) joka ikinen aamu tyhjään vatsaan.

Keskity treenisuoritukseen

Aina ei ole itsestäänselvyys, että treenisuoritukseen pystyy keskittymään sataprosenttisesti. Kuitenkin se, että siihen pyrkii, on mielestäni tärkeää. Kun keskittää ajatuksensa esimerkiksi salilla liikkeisiin, joita tekee saa treenistä huomattavasti enemmän irti. Jos musiikki häiritsee keskittymistäsi, älä kuuntele treenatessa ollenkaan musiikkia tai jos väenpaljous haittaa suoristustasi, pyri ajoittamaan treeni hiljaiseen vuorokaudenaikaan. Itseäni esimerkiksi tuo jälkimmäinen häiritsee hyvin paljon ja siksi tykkäänkin käydä salilla silloin, kun siellä on vähän ihmisiä eikä laitteille tarvitse jonotella. Paras aika on keski- tai iltapäivällä, sillä silloin suurin osa porukasta on töissä ja saa treenata rauhassa.

Suunnittele treenejä etukäteen

En tarkoita tällä sitä, että salilla tulisi kulkea jonkun listan kanssa mutta sellainen tietynlainen suunnitelmallisuus on hyvästä, että osaat esimerkiksi asennoitua, mikä treeni on tänään vuorossa. Itse pyrin vaihtelemaan juoksutreenejä ja salipäiviä hieman vuoron perään, jolloin saan enemmän irti molemmista. Salilla taas jaan lihaskunnon kahteen tai kolmeen jakoon riippuen siitä, ehdinkö salille kahtena vai kolmena päivänä viikossa. Jos kahtena, treenaan samana päivänä jalat ja selän, sekä toisena päivänä käsivarret ja olkapäät. Jos taas ehdin kolmena päivänä treenailemaan, niin yhtenä päivänä teen jalat ja pakarat laajemmin, toisena käsivarret ja selän sekä kolmantena rinnan ja olkapäät. Ylipäänsä salilla treenatessa sellainen tietynlainen suunnitelmallisuus on hyvästä, jolloin ei tarvitse poukkoilla laitteesta toiseen ja näin pystyt treenaamaan tehokkaasti lyhyessäkin ajassa. Omat treenini kestävät oikeastaan poikkeuksetta tunnin verran, jolloin onkin tärkeää, että tiedän mitä teen.

Muista vaihtelevuus

Jos treenaa viikosta toiseen täysin samalla kaavalla ja täysin samoja lajeja, saattaa iskeä tylsistyminen ja sitä kautta treeneistä ei vaan saa enää samalla tapaa irti kuin on saanut aikaisemmin. Suosittelenkin vaihtelevaa treenaamista, eli lihaskunnon ja aerobisen yhdistelemistä, jonka oheen voi ottaa vielä vaikka jonkun rentouttavankin lajin kuten vaikka joogan tai ihan kotosalla venyttelemisen. On myös tärkeää, että keho saisi hieman vaihtelevaa rasitusta jotta kehitystä tapahtuu. Itse ainakin koen, että nimenomaan vaihteleva treenaaminen on se avain motivaatioon! Välillä jos tulee kausi ettei se sali houkuta niin sitten ei käydä salilla. Kuunnellaan siis mieltä ja kehoamme, jolloin treenaamisen suhteen pysyy hyvä fiilis sekä motivaatio.

Panosta ruokailemiseen treenien ympärillä

Koen, että ennen treenejä sekä niiden jälkeen ruokaileminen vaikuttaa aika paljonkin itse treeniin. Se, mitä ennen treeniä syö vaikuttaa siihen, miten treeni kulkee, kun taas puolestaan treenien jälkeinen ruokaileminen käynnistää palautumisen. Kannattaa siis ehdottomasti satsata näihin ruokailuihin ja ylipäänsä syödä riittävästi jos treenaa! Omasta treenejä edeltävästä sekä niiden jälkeisestä ruokailemisesta kirjoitin ihan oman postauksen syyskuun alussa, joten jos se kiinnostaa niin voit lukaista sen läpi täältä.

Lämmittele huolella

Lämmittelyn tärkeyden olen huomannut etenkin salilla! Alkulämmön merkitys on suuri, kun mietitään sitä kuinka treeni kulkee ja miten paljon siitä saa irti. Itse lämmittelen tavallisesti noin 10 minuuttia, jonka jälkeen on pieni lämpö päällä ja keho tuntuu valmiilta suoritukseen. Suuri virhe on juosta ensin juoksumatolla puoli tuntia, jonka jälkeen suunnata tekemään jalkatreeniä. Kannattaa siis miettiä millainen treeni on tulossa ja kuinka paljon se vaatii minulta energiaa. Joskus jos teen esimerkiksi ylävartalolle harjoituksen, saatan juosta 20 minuuttia juoksumatolla mutta pääasiassa pyrin ajoittamaan juoksulenkit eri päiville salitreenin kanssa. Mielestäni juokseminen ja pitkäkestoinen liikunta ylipäänsä vie tehoja lihaskuntotreenistä, jolloin siitä ei saa riittävästi irti. Jos siis vaan mahdollista niin ajoita pitkäkestoinen liikunta eri päivälle lihaskuntotreenin kanssa. Kokonaan alkulämmittelyä ei saa kuitenkaan unohtaa ja mielestäni kymmenisen minuuttia lämmittelyä tavalla tai toisella on aika hyvä aika saada keho valmiuteen.

Kengät Nike / *Treenihousut Röhnisch / *Toppi Röhnisch / *Vesipullo Casall 

Näiden seitsemän vinkin avulla täällä tosiaan pyritään saamaan treeneistä irti se maksimaalinen teho! Toki on aina niitä päiviä tai viikkojakin, ettei oikeastaan edes jaksa treenata mitenkään hurjan tehokkaasti mutta yleisesti ottaen kyllä pyrin tekemään suoritukseni aina hyvällä fokuksella. Juuri nyt on meneillään sellainen treenikausi, että intoa riittää ja on mukavasti motivaatiota! Toivottavasti tämä fiilis jatkuu vielä pitkälle syksyyn ja talveen.

Loppuun olisi tarjolla jälleen uutta alekoodia *Fitnesstukun verkkokauppaan, josta saatte nyt koodilla ONMYWAY4217 koko tämän viikon ajan kaikista tuotteista -10 % alennuksen (ei koske Big Buy tuotteita). Kuvissa näkyvät treenivaatteet ovat muuten nimenomaan Fitnesstukulta.

Oikein energistä tiistaita ja toivottavasti siellä ruudun toisella puolen on mahdollisimman monella treenimotivaatiot kohdillaan!

 

* Mainoslinkki / tuote sponsoroitu // Kuvat: Iines / Edit: minä

Kokemukseni hengellisestä yhteisöstä

Luin eilen erittäin mielenkiintoisen blogikirjoituksen, johon tunsin voivani todella hyvin samaistua. Törmäsin tähän tekstiin Lilyn Facebook- sivujen linkkauksen kautta ja tuon ajatuksia herättävän tekstin voit sinäkin halutessasi lukaista läpi täältä. Kirjoitus kertoo siis helluntaiyhteisöstä eroamisesta ja ylipäänsä tuntemuksista, joita tuo yhteisöllisyys herätti sekä herättää entisessä jäsenessä. Teksti on hyvin kirjoitettu ja entisenä noissa piireissä liikkuneena allekirjoitan oikeastaan kaiken. Halusin kuitenkin ottaa asiaan vielä omalla tekstilläni kantaa, sillä koen, että näistäkin asioista olisi hyvä puhua avoimemmin. Jotenkin nimittäin tuntuu, että edelleen kaikki uskonnolliset ryhmät ja niiden sisällä tapahtuvat asiat ovat ryhmien sisäisiä. Ja jos itsekin asiaa mietin, niin aika vähän olen helluntailaisuudestani puhunut ihmisille, koska koen, ettei sitä voi ymmärtää kuka tahansa. Jos et ole ollut osa tuollaista liikettä tai yhteisöä, on tuota kokonaisuutta aika vaikea ulkopuolisena ymmärtää saatikka sitten ulkopuolisille edes selittää.

Olen tosiaan kasvanut lapsuuteni ja nuoruuteni vahvasti helluntai- ja vapaaseurakunnan piirissä. Se miksi puhun nyt noista kummastakin vapaasta suunnasta, johtuu siitä, että olen viettänyt molemmissa seurakunnissa todella paljon aikaa. Lapsuus meni oikeastaan ”hellariporukoissa” ja sitten teini-iässä liityin aikuiskasteen myötä vapaaseurakuntaan. Vielä Helsinkiin muutettuanikin kävin alkuun seurakunnassa mutta parikymmentä täytettyäni jätin lopullisesti nuo kuviot ja aloitin täysin päinvastaisen elämän, johon kuului kaikki se, mikä oli minulta niin pitkään hiljaisesti kielletty. Meni aikaa, kunnes löysin kultaisen keskitien ja olotilan, jossa esimerkiksi nyt olen hengellisyyteni kanssa.

En halua tekstilläni loukata ketään henkilökohtaisesti (tai ylipäänsä) sillä vapaiden suuntien seurakuntapiireissä on kyllä paljon hyviä ja ihania ihmisiä. Ongelma onkin mielestäni siellä itse liikkeessä ja sen opetusmekanismeissa sekä osittain ihan jo opetuksessakin. Sitä on oikeasti hyvin vaikea selittää mutta vapaissa liikkeissä ja niiden sisällä on paljon sääntöjä, pelottelua ja oman ajattelun sekä mielipiteiden tukahduttamista. Puhuja pöntöstä sanelee ihmisille elämänohjeita ja porukka nielee kaiken sen purematta. Siellä on paljon ehkä hieman kyseenalaistakin hurmosta ja ihmisten omakohtaisia todistuksia uskosta, joita ei laisinkaan kyseenalaisteta. Hengellisistä asioista puhuva henkilö, kun on kuitenkin vain ihminen, ei Jumala. Raamattua luetaan kuin se olisi eilen kirjoitettu, eikä sitä edes yritetä soveltaa nykypäivään. Yksi ehkä itseäni eniten huolestuttava asia on, että seurakunnissa tukahdutetaan ihmisen luontaisia osa-alueita, kuten seksuaalisuutta ja nuoren ihmisen kohdalla tuo tärkeä osa ihmisyyttä ei ehkä pääse kehittymään normaalisti. Valloillaan on siis se ajattelutapa, että seksuaalisuus on ainoastaan aviossa olevan miehen ja naisen välinen asia. Myös sellainen tietynlainen valinnan vapaus on hyvin rajoitettua ja näitä säännöksiä oli ainakin omassa elämässäni aika paljonkin. Yhtenä esimerkkinä musiikki, jonka tulee olla hengellistä sillä radiosta tuleva saastuttaa ajatusmaailmaamme.

Itse esimerkiksi koen, että tietyllä tapaa tuo, että olen elänyt hengellisissä piireissä koko teini-ikäni, on vaikuttanut minuun paljonkin. On tiettyjä osa-alueita, joiden suhteen en koe kehittyneeni luonnollisella tavalla, sillä hengellisyys ja tietynlainen pelko siitä, että joudun helvettiin kuoltuani, on ollut  jatkuvasti takaraivossani. Tuo pelko on ohjannut toimintaani, aiheuttanut ahdistusta ja tukahduttanut ajatteluani sekä tunteitani. Sellainen tietynlainen paine siitä, että tulee elää juuri oikealla tavalla niin seurakunnan kuin Jumalankin silmissä, varjosti elämääni todella pitkään.

Kuten mainitsin, parinkymmenen paremmalla puolella päälle vaihtui täysin päinvastainen vaihe, joka käynnistikin kunnon sekoilukauden elämässäni. Tuo johtui ihan puhtaasti siitä, millaista elämää olin aikaisemmin elänyt. Olenkin usein miettinyt, että miten elämäni olisi mennyt jos en olisi kasvanut uskonnollisessa yhteisössä, vaan tilaa olisi ollut omalle ajattelulle sekä valinnoille, joista ei olisi tarvinnut potea huonoa omaatuntoa? Kuitenkin kaikki se, mitä valitsin meni nimenomaan sen mukaan, mikä oli yleisessä seurakunnan ilmapiirissä sallittua ja mikä ei. Jos toimin sallittua vastaan, koin olevani jotenkin vääränlainen ja ihmiset katsoivat kieroon tai eivät hyväksyneet. Siksi varmaan edelleenkään esimerkiksi suhteeni alkoholiin ei ole täysin normaali. Kun alkoholi on ollut kielletty asia ison osan elämää, tuskin siihen osaa suhtautua täysin luontevasti oikein koskaan? Myös kuolemaa pelkään toisinaan, sillä takaraivossani on edelleen alitajuisesti se pelko siitä opetuksesta, kuinka vääräuskoiset joutuvat armotta helvettiin. Varmaan ymmärrätte, että jos tuollaisen keskellä elää koko lapsuuden ja teini-ikänsä, se saattaa vaikuttaa alitajunnassa lopun elämää.

Päästin tosiaan lopulta omasta tahdostani irti tuosta yhteisöstä ja olen vihdoin vuosien varrella löytänyt sen oman uskoni, johon haluan uskoa. Olen edelleen siinä mielessä hengellinen ihminen, että uskon Jumalaan mutta minun Jumalani on täysin erilainen kuin se Jumala, johon uskoin silloin nuorempana. Minun Jumalani on armollinen, rakastava ja suvaitsevainen – ei tuomitseva ja pikkumainen. Koenkin, että usko on itselleni nykyään enemmänkin sellainen taustalla vaikuttava voimavara sen sijaan, että se olisi joku elämääni rajoittava tekijä. En tuputa uskoani kenellekään, enkä luokittele ihmisiä uskovaisiin tai ei-uskovaisiin. Itse asiassa inhoan jos ihmisiä luokitellaan tuolla tavalla, sillä kukaan ihminen ei ole oikeutettu päättämään kenenkään ihmisen hengellisestä tilasta. En myöskään usko sokeasti enää taivaaseen ja helvettiin, vaan olen kuoleman jälkeisen suhteen siinä uskossa, että ihminen päätyy hyvään jos hän vaalii hyviä asioita elämässään. Kukaan meistä ei ole tuomitsemaan tai määrittelemään sitä, kuka pääsee parempaan ja kuka huonompaan paikkaan – tai itse asiassa onko noita paikkoja edes olemassakaan? Kukin päättää mihin uskoo ja mielestäni tärkeintä onkin etsiä sitä omaa uskoa eikä ottaa vastaan sellaista, jota ei voi sataprosenttisesti allekirjoittaa tai jossa ei tunne oloaan hyväksi.

Tämä tekstini on tiivistettynä toki se oma kokemukseni vapaista suunnista ja siitä, miten minä olen tuon liikkeen vaikutukset kokenut. Voi olla, ettei moni muu vastaavia kokemuksia omaava ajattele samalla tapaa mutta tämä on minun kokemukseni ja mielipiteeni. Nykyään ehkä eniten ihmetyttää se, että sitä on ollut joskus niin sokea, ettei vaan ole rohkeasti lähtenyt ajattelemaan asioita laajemmasta perspektiivistä. Nuorena sitä on kuitenkin helposti sen verran epävarma, ettei uskalla kyseenalaistaa vaan toimii alitajuisesti ryhmän paineesta. Ja toisaalta koko ystäväpiirinikin oli tuolloin liikkeen sisältä, joten eipä sitä pahemmin ulkopuoleltakaan saanut eriäviä mielipiteitä? Tavallaan on myös ymmärrettävää, että tietyllä tapaa yhteisössä on turvallista olla. Siksi tuollaiset hengelliset yhteisöt ovat varmasti usein paikkoja, johon myös henkisesti hajalla olevat ihmiset ajautuvat.

Kengät River Island / Farkut Monki / Neuletakki Minimum / Vyö Minimum / T-paita Twist & Tango / Laukku Rebecca Minkoff / Kaulakoru Pernille & Corydon

Itse toivoisin, että myös vapaiden suuntien seurakunnat kehittyisivät ja muuttuisivat maailman mukana. Sellainen tietynlainen päivitys nykyaikaan olisi varmasti monessakin paikassa kohdillaan ja ehkä sitä on jossain jopa tapahtunutkin? Myös se, että fokus olisi ihmisissä ja heidän rakastamisessaan sen sijaan, että keskitytään pikkumaisiin juttuihin kuten seurakunnan sisäisiin sääntöihin, arvostelemiseen tai helvetillä pelottelemiseen. Toki on olemassa paljon hyvääkin seurakuntien sisällä ja moni seurakunta tekee tärkeää työtä esimerkiksi köyhien auttamiseksi. Mutta sellainen tietynlainen ihmisten hyväksyminen ja rakkaudellisuus on se, joka ainakin omien kokemuksieni mukaan on jäänyt monellakin osa-alueella uupumaan. Itse, kun ainakin ajattelisin, että nimenomaan se olisi seurakuntien tehtävä – hyväksyä jokainen ihminen sellaisena kuin on katsomatta ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntaumukseen tai ulkonäköön.

Onko muilla lukijoistani kokemuksia hengellisistä yhteisöistä tai niiden sisällä kasvamisesta? 

 

Kuvat: Taru / Edit: minä