Vegaaninen parsakaalipasta

Olen useaan otteeseen täälläkin todennut sen, että pidän pastasta. Etenkin avokado- ja mausteinen tomaattipasta ovat sellaisia, joita tulee usein valmistettua. Pastat ovat niin helppoja ja nopeita tehdä sekä kaiken lisäksi vielä täyttäviäkin. Pasta on mielestäni myös loistavaa kestävyysurheilijan ravintoa, sillä annoksen voimin jaksat helposti juosta hieman pidemmänkin lenkin. Lauantaina ennen juoksulenkkiä valmistinkin kattilallisen vegaanista herkkupastaa ja tällä kertaa tein sen luomu parsakaaliin. Parsakaalipasta on yksi suosikeistani vaikka sitä valitettavan harvoin on viime aikoina tullutkin valmistettua.

Parsakaalipasta

Parsakaalipasta ei ehkä ole se trendikkäin ensimmäisenä mieleen tuleva pasta, jota valmistaa kun nälkä iskee mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen se on! Näin kesän tullen ainakin itse innostun yhä enenevissä määrin tuoreista raaka-aineista ja nyt kun löysin lähikaupasta vielä luomu parsakaaliakin, en voinut olla sitä ostamatta. Tähän pastaan et tarvitse läjäpäin raaka-aineita vaan hyvin lyhyellä kauppalistalla selviää. Pasta onkin kokonaisuutena hyvin yksinkertainen mutta sanoisin että sitäkin maukkaampi. Parsa raaka-aineena varmasti jakaa mielipiteitä mutta hyvin maustettuna siitäkin voi löytää aivan uusia ulottuvuuksia!

Ilman sen pidempiä jorinoita kuitenkin itse reseptiin jota toivon, että kokeilette ja ihastutte!

HERKULLINEN PARSAKAALIPASTA (GL, M)

  • 200 g tuoretta luomu parsakaalia
  • 1 luomu sitruuna
  • 1/2 cm chiliä
  • 1/2 sipuli 
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 rkl hamppuöljyä (myös oliiviöljy käy)
  • Gluteenitonta pastaa
  • Tuoretta basilikaa
  • 1 dl kaurakermaa
  • 2 rkl soijakastiketta
  • Mustapippuria
  • Paprikamaustetta
  • Laadukasta suolaa

Keitetään gluteeniton pasta kattilassa. Otetaan parsakaalista kukkaosiot irti veitsellä mutta ei kuitenkaan rikota niitä kokonaan. Itse laitoin suunnilleen 150 g parsaa ihan kukkineen kokonaisena pannulle ruskistumaan ja n. 50 g sitten silppusin veitsellä. Voit toki silputa parsan kukat kokonaan mutta itse halusin ison osan pastan joukkoon kokonaisena. Ruskistetaan parsoja miedolla lämmöllä ja silputaan joukkoon 1/2 sipuli, valkosipuli sekä pala chiliä. Maustetaan oman maun mukaan mutta itse laitoin tosiaan joukkoon hieman suolaa, soijakastiketta, paprikamaustetta sekä mustapippuria. Ja huom, parsat voi myös keittää näin halutessaan!

Tässä kohtaa pasta alkaa olemaan jo kypsää, joten valutetaan vedet pois kattilasta ja kaadetaan pasta muovikulhoon. Lisätään joukkoon hamppuöljy sekä sitruunanmehut. Silputaan tuore basilika ja lisätään se yhdessä parsaseoksen kanssa pastan joukkoon. Sekoitetaan huolella ja kaadetaan joukkoon kaurakerma. Tässä kohtaa kaadetaan pasta muovikulhosta takaisin kattilaan ja lämmitellään miedolla lämmöllä jotta kaurakermakin lämpenee. Kauaa tuossa ei kuitenkaan nokka tuhise, jonka jälkeen maistetaan ja tarvittaessa lisätään vielä sitruunanmehua, mustapippuria ja/tai soijakastiketta. Nautiskellaan tuoreiden basilikan lehtien kera!

ParsakaalipastaParsakaalipastaParsakaalipasta

Tulipas nälkä tätä kirjoittaessa! Eipä siis auta kuin laittaa resepti uudelleen täytäntöön heti tänään treenien jälkeen. Latasin eilen salikortinkin tauon jälkeen kuukaudeksi eteenpäin, joten nyt on taas hieman uutta intoa treenailla lihaskuntoakin.

Jos muutkin pastareseptit kiinnostavat, niin ainakin tuon tomaattipastan reseptin voisin jossain kohtaa täällä jakaa? Sitä on nimittäin tullut valmistettua nyt useampaan otteeseen ihan jo hyvän maun ja helppouden vuoksi.

Iloa tiistaihin!

Maanantain paljastukset

*Sisältää mainoslinkkejä

Hiukseni ovat oikeasti perinteiseen suomalaiseen tapaan maantienruskeat. Eli ei minulla ei ole tummanruskeaa/mustaa tukkaa luonnostaan kuten moni luulee. Mutta periaatteessa voisi kyllä olla, sillä edesmenneellä isoisälläni oli pikimusta tukka, jonka geelit kuitenkin jäivät värin osalta saamatta – harmi sinällään. Moni ei myöskään osaa kuvitella minua vaaleaksi (kuten en muuten itsekään) mutta minulla on ollut muutamaan otteeseenkin aika vaaleaksikin raidoitettu tukka, viimeksi parinkymmenen paremmalla puolen. Tuo ei kuitenkaan ollut yhtään minua, enkä viihtynyt värin kanssa koska olen vaan niin henkeen ja vereen tummahiuksisen identiteetin omaava.

Pidän nykyään paljon suomalaisesta musiikista ja jopa ehkä vähän noloistakin biiseistä. Näistä biiseistä hyviä esimerkkejä ovat Banaania pakoputkeen, Esson baariin, Tää on se maa, Mäen Anna, Manteli sekä iso osa Nygårdin tuotannosta… Ovathan nuo sinällään vähän noloja ja sanat mitä sattuu mutta silti niin hyviä!

Hiukseni ovat jatkuvasti takuilla eikä siis ihan millään pienen pienillä sellaisilla. En tajua mistä noita takkuja syntyy mutta niitä löytyy milloin takaraivolta ja milloin jopa edessä olevista sivuhiuksista. Nuo ovat tajuttoman ärsyttäviä ja välillä ihan leikkaamalla leikkaan niitä pois.

Jostain syystä minua ällöttää jos mies istuu toinen jalka toisen päällä tai käyttää lyhyitä ohuet ja paljaat nilkat paljastavia housuja. Tiedän että tämä on seksismiä ja jokaisella on oikeus istua ja pukeutua kuten haluaa mutta huumorimielessä sanon aina ystävilleni etten voi tosiaan sietää noita juttuja. Pahin on tuo istuma-asento, joka on vaan mielestäni niin turn off! Ei sillä että ihastelisin mitään erityisen maskuliinisia köriläitä mutta näin minusta…

Olen huono huolehtimaan tavaroistani eli onkin hyvin tyypillistä, että etenkin kesäisin nahkarotsini on milloin missäkin tai aurinkolaseja katoaa. Tässä tulee ehkä ilmi se etten pidä materiaa kovin suuressa arvossa eikä tuollaiset jutut merkkaa, vaikka onhan se ärsyttävää kysellä kadonneiden tavaroiden perään…

Olen aktiivinen puolustamaan läheisiäni. Jos joku kohtelee heitä kaltoin voit olla varma, että olen sanomassa tälle kaltoinkohtelialle suorat sanat. Etenkin pikkusiskoani tulen aina puolustamaan enkä koskaan kääntäisi hänelle selkääni. Arvostan myös muissa ihmisissä sitä, että pidetään läheisten puolia eikä käyttäydytä hällä väliä asenteella. Myös miehessä tulee olla tuo piirre tai minä en ala! Olen kai vähän sellainen perhe- ja ystävät ensin ihminen.

En ymmärrä miksi kaikilta ihmisiltä ei löydy mobile payta mutta sen sijaan tunnuslukusovellusta en osaa käyttää. Joissain jutuissa olen siis mitä ilmeisemmin edelläkävijä mutta joissain asioissa sellainen, etten jaksa edes kunnolla perehtyä tai selvitellä.

En tykkää jakaa asioita eli samat karkkipussit, vaatteet tai yhteiset ruoka-annokset ovat ehdoton ei. Mielestäni on niin typerää kerätä vaikka yhdessä Makuunin karkkipussi kun molemmat voivat kerätä omansa? Sitten se toinen syö juuri sen karkin mitä olet kerännyt pussiin vaan yhden. Ylipäänsä sellainen ruoka-annosten puoliksi jakaminen jotenkin ällöttää. Ja vaatteitani en todellakaan tykkää lainailla vaikka ne eivät mitään luksustavaraa olekaan.

Olin lapsena todella usein karkkilakossa. Isäni motivoi minua tähän pienillä rahapalkkioilla ja pisin aika jonka olen lakkoillut, on vuosi. Muitakin vastaavia juttuja meillä harrastettiin ja sain esimerkiksi urheilukalenterin toteuttamisesta rahaa. Treenasin tuolloin siis kilpaa ja suoritin tuota ns. treeniohjelmaa josta sain sitten vielä palkkaakin. Raha on siis motivoinut ja paljon olen aikuisenakin töitä tehnyt raha motivoiden. Nykyään ajattelen kuitenkin niin että raha on hyvä lisä mutta se ei todellakaan riitä motivoimaan – motivaatio tulee työn ja tekemisen mielekkyydestä.

Vanheneminen pelottaa minua jossain määrin. Lähinnä siis fyysisen suorituskyvyn rappeutuminen ja rypyt. Myös se ehdinkö tekemään kaiken haluamani mietityttää. Tiedän ettei tässä kohtaa ole vielä mitään hätää mutta toisaalta niin ajattelin parikymppisenäkin, että kolmeenkymmeneen on vielä aikaa – elämä juoksee kuitenkin vauhdilla. Henkinen kypsyminen on toki mahtavaa enkä missään nimessä haluaisi siinä mielessä palata taaksepäin mutta kyllä ikääntymiseen jonkinlaista pientä jännitystä tosiaan liittyy…

Ehkä ällöttävintä on pahanhajuinen hengitys! Ja oikein ekstra ällötys tulee siitä jos jonkun henki haisee raudalta. Muistan joskus lukeneeni, että ketoosi aiheuttaa tuota raudan hajua ja aina tällaisia ihmisiä kohdatessani en voi olla miettimättä onko hän karppaaja? Toki syitä voi olla varmasti muitakin kuten huono hammashuolto mutta hyi, olen kyllä erityisen herkkä pahoille hajuille.

Aina hotellissa majoittuessani siivoilen kovasti hotellihuonetta ja tykkään pitää sen siistinä. Kotini sen sijaan saattaa useinkin olla kuin ydinpommin jäljiltä mutta hotellissa olen tarkka. Ei käy järkeen eihän?

Haaveilen Intiaan matkustamisesta. Ja tosiaan tiedän, että sille reissulle on hieman hankalampaa saada innokas matkaseuralainen mutta se on sellainen yksi haaveeni. Itseäni kiehtoo muutenkin matkustamisessa se karumpikin puoli turisteille rakennettujen idyllisten paikkojen sijaan. Vaikka toisaalta kun olen niin herkkä niin en tiedä kestäisinkö nähdä sellaista järjetöntä köyhyyttä ja ihmisten huonovointisuutta.

Kengät *Vans (*saatu) / Farkut MicMac (second hand) / Toppi Berschka / Rotsi second hand / Aurinkolasit Ray-Ban

Minun on usein hankala hahmottaa omaa kokoani. Vaikka olen siis ikuisuuden mahtunut kutakuinkin saman kokoisiin vaatteisiin, silti liian usein arvioin itseni suuremmaksi kuin olen – lähinnä siis valitsen sen isomman koon, joka sitten roikkuukin päällä ja jota joutuu pienentelemään. Usein kohdallani on myös se ongelma, että XS koko on liian lyhyt mutta S taas liian iso muuten. Tavallisesti kuitenkin päädyn aina siihen isompaan ja vähän roikkuvaan kuin liian pieneen.

Piirre jota en voi ihmisissä sietää on se ettei osata päättää. Mielestäni tuo on niin raivostuttavaa enkä siedä yhtään sellaista jahkailua. Syteen tai saveen niin joskus on vaan parempi päättää nopealla tempolla kuin vatvoa asioita viikkotolkulla. Nopeissakin päätöksissä voi olla järki mukana vaikka et nyt miettisi asiaa joka ikiseltä kantilta ja soutaisi sekä huopaisi.

Oliko joukossa tuttuja juttuja? Tai paljastuksia joihin voitte samaistua?