Pitääkö reissussa treenata?

Pakatessani matkalaukkua Malediivien reissua varten ajattelin, että tällä matkalla on aikaa tehdä vaikka ja mitä töiden tekemisestä liikkumiseen. Nyt kuitenkin jo viisi päivää saarella olleena en voi kuin todeta, että kaikkea tuota suunnittelemaani olen tehnyt aivan älyttömän vähän! Kun ulkona on niin kaunista, tuntuu suorastaan rikolliselle näpytellä läppäriä sisätiloissa. Myös treenaaminen on jäänyt hyvin vähäiseksi ja oikeastaan rajoittunutkin muutamaan salilla käyntiin sekä vesirajassa lootusasennossa meditoimiseen. Meidänhän piti alun perin joogata reissussa enemmänkin mutta ikäväksemme joogaohjaaja oli juuri ennen saapumistamme ottanut lopputilin. Aika ironista sinällään, eli jos lomaltanne kaipaatte vastaavia virikkeitä, niin suosittelen aina etukäteen varmistamaan että hotelli tosiaan tarjoaa niitä palveluja jotka netissä on ilmoitettu.

Itse suhtaudun matkoilla treenaamiseen erittäin keveällä otteella. Monesti jätän lenkkarit kokonaan pakkaamatta mutta ehkä useammin pakkaan ne kuitenkin kaiken varalta – jos vaikka treeni-into yllättäisikin. Silti en ota treeneistä mitään paineita enkä mieti niitä etukäteen. Menen oikeastaan fiilispohjalta, mikä tuntuu minäkin päivänä hyvältä. Tavallisesti nuo hotellin salit ovat myöskin aika pieniä, joten siellä treenaillaan sitten vähän sen mukaan mihin puitteet antavat mahdollisuuden. Myös kaikenlainen ulkoliikunta on reissussa ehkä ajatuksen tasolla todella kiehtovaa mutta valitettavasti kolmenkymmenen asteen lämmössä hyvin uuvuttavaa. Itse en ole siis edes lähtenyt kokeilemaan rantaviivalla juoksemista tai vatsalihaksien huhkimista. Kävelyä bikineissä on kyllä tullut aika paljonkin harrastettua, sillä se helpottaa samalla myös tukalaa oloa. Täällä kuumuus on oikeasti hyvin paljon erilaista kuin vaikka Välimerellä. Koska päiväntasaaja on lähellä, on ilmasto trooppisen hiostava ja UV index hyvin korkealla.

Vaikka reissuun Malediiveilla on tosiaan sisältynyt muutama treenikerta tähän mennessä, en koe välttämättömäksi treenata matkustaessa. Dubaissa taidettiin juosta parina iltana mutta muuten 2,5 viikkoa meni täysin ilman treenejä. Toisaalta tähän vastakohdaksi, Barcelonassa käveltiin matkaseuralaiseni kanssa päivittäin reilu 20 kilometriä. Kyse on siis hyvin paljon myös siitä, mikä on kohde ja millaiset puitteet siellä on treenaamiselle. Dubaissa joka paikkaan liikuttiin autolla, kun taas Barcelonassa mahdollisuus kävellä oli se oljenkorsi, johon oli ihan mukavakin tarttua. Täällä saari on taas niin pieni, että oikeastaan ainut mahdollisuus kerryttää kilometrejä on kävellä rantaviivaa tai kuluttaa salin juoksumattoa.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kenenkään kunto ei kaadu viikon tai kahden reporankana olemiseen, jonka vuoksi en missään nimessä lähtisi neuvomaan, että matkoilla olisi pakko liikuntaa harrastaa. Välillä voi olla jopa hyvä antaa kehon kunnolla palautua ja levätä, sillä Suomessa treenirytmiin on kuitenkin mahdollista palata koska vaan. Toisaalta ainakin itse koen, että liikkumiseen tottuneena on ihanaa olla edes pienessä liikkeessä – kulkea paikasta toiseen jalkaisin tai käveleskellä rantaviivaa pitkin. Hyötyliikkuminen pitää aineenvaihdunnan toiminnassa ja sellaisen terveen nälänkin yllä. Mutta kuten kaikessa elämässä, reissuissa treenaamiseenkin olisi hyvä kyetä suhtautumaan terveellä tavalla eli olla ottamatta siitä stressiä. Tietenkin tässäkin tullaan se kysymyksen äärelle, että reissaako kerran vuodessa vai jatkuvasti työmatkojen puitteissa. Jos lukeudut jälkimmäiseen ryhmään, on sinulle ehkä luontevaakin treenailla reissussa kun taas kerran vuodessa aurinkolomalle matkustava taas saattaa haluta koko lomansa vaan pelkästään olla.

Tässä yhteydessä on vielä mainittava, että itse kompensoin reissuissa mahdollista treenaamattomuuttani sillä, että pidän kuitenkin ruokavalion suhteellisen terveellisenä. Eli en lähde ahtamaan itseeni päivittäin purilaisia tai muuta roskaa vaan pyrin valitsemaan paljon kasviksia, hedelmiä sekä muuta raikkaan terveellistä. Terveellinen ruokavalio antaa energiaa myös lomalla eikä pistä aineenvaihduntaakaan aivan jumiin. Koen, että reissussakin on ihanaa voida hyvin eikä olla jatkuvissa sokeriähkyissä tai muutenkaan huonovointisena, jolloin reissustakin saa enemmän irti!

Tuleeko teidän treenattua reissussa vai lomailetteko aina täysin treenivapaasti?

 

Kuvat: Iines / edit: minä

Ruokailu Malediiveilla

Muutama teistä kyseli kommenttiboksin puolella, millaista ruokaa täällä Malediiveilla on tarjolla. Vaikka pidänkin teille parasta aikaa tarkempaa ruokapäiväkirjaa, ajattelin jakaa ajatuksiani ruokailuista ja siitä, miten olen itse omine ruokailutottumuksine pärjännyt resortissa, jossa tarjolla oleva ruoka on hyvinkin vaihtoehdoiltaan rajoittunutta. Täällä ei siis tunneta termejä laktoositon tai gluteeniton, vaan voit olla varma että eteen tuotava kahvimaito on jotain maidon ja kerman väliltä – samoin leipä kaikkea muuta kuin kaurasta valmistettua. Tokikaan en tiedä onnistuisiko rajoittuneempi ruokavalio jos siitä ilmoittaisi etukäteen mutta saanen epäillä. Myöskään ravintola vaihtoehtoja ei ole montaa ja suurin osa ihmisistä syökin täällä all inclusive ranneke kädessä. Meillä on puolihoito, jonka vuoksi syömme aina kattavan aamiaisen resortin seisovasta pöydästä, iltapäivisin jotain pientä (Suomesta mukaan otettuja raakapatukoita, aamiaiselta mukana tuotuja hedelmiä tms.) tai vaihtoehtoisesti ravintolassa päivällisen ja illalla jälleen resortin ravintolan seisovasta pöydästä illallisen.

Se mikä on jälleen kerran täällä tullut todettua, vatsani voi erittäin hyvin vaikka syön aivan kaikkea. On se kumma kun joka ikinen kerta reissuilla tämä sama yhtälö toteutuu ja jopa kermajäätelöä kykenen syömään ilman vastan väänteitä! Myös vehnäpasta meni muutama päivä takaperin ilman mitään oikkuja vaikka etukäteen Iinekselle mainitsinkin, että saas nähdä mitä tapahtuu. Tämä on sinällään hyvin erikoista, sillä joka ikinen kerta lomalta palattuani olen kokeillut vastaavaa Suomessa ja ei vaan toimi. Toki valintani täällä ovat ehkä automaattisesti sellaisia etten vuosien tottumuksesta valitse seisovasta pöydästä maitorahkaa tai tumminta mahdollista leipää, jonka vuoksi ne maito- ja viljamäärät saattavat sinällään jäädä aika vähäisiksikin. Tästä huolimatta on tullut kyllä mietittyä, että mikä ihme tämän eroavaisuuden aiheuttaa? Onko todella kyse vaan siitä, että täällä syö harvemmin ja kuormittaa aineenvaihduntaansa vähemmän tai kenties on niin rentoutunut, että vatsakin niin sanotusti relaa mielen mukana? Koska itse olen tosiaan stressivatsainen ja reagoin vahvasti tunnetiloihin, ehkä tämä loman rauhallinen tunnelma vaan aikaan saa sen, että vatsanikin on ikään kuin jossain hellässä syleilyssä täällä ollessani?

Jos jotain tosiaan Malediivien ruoasta ja siitä, mitä täällä tarjoillaan niin haluan muistuttaa, että majoitumme tosiaan resortissa – saarella joka on rakennettu turisteille. Täällä ei asu paikallisia kuin hotellin henkilökunnan verran jonka vuoksi kulttuuri ei ole niin vahvasti malediivilainen eikä täällä aisti sellaista paikallista henkeä niin hyvin kuin vaikka Malediivien pääkaupungissa Màlessa ehkä aistisi. Syömme resortin ravintoloissa, eli täällä on tarjolla niin iltalialaista kuin japanilaistakin ruokaa. Seisovasta pöydästä puolestaan löytyy vaikka jos mitä mutta intialainen vivahde on hyvin vahvasti läsnä. Ruoissa käytetään paljon mausteita ja chiliä lisätään omelettiinkin oikein reilulla kädellä. Sanoisin siis, että mitä todennäköisimmin intialainen ruoka on se Malediivien ruokakulttuurin kehto mutta turisteille suunnatussa hotellissa kun asumme, niin onhan täältä pakko muutakin saada. Se mikä itseni kuitenkin yllätti, on ettei täällä ole juurikaan tarjolla pientä snackia, eli vaikka jotain supermarkettia josta saisi ostettua kuivattuja hedelmiä, patukoita tai muuta vastaavaa, vaan ainut resortin pieni kauppa on sellainen, jossa myydään pääasiassa karkkeja sekä sipsejä joiden ohesta löytyy yksi ainut terveellisempi vaihtoehto eli pähkinä-kuivahedelmäsekoitus, mikä sekin aika korkealla hintalapulla varusteltu. Jos siis matkustat resorttiin puolihoidolla, varaa Suomesta mukaan jotain pientä välipalaa tai varaudu siihen, että iltapäivällä on pakko käydä syömässä edes jonkinlainen välipala – eli toisin sanoen ruoka-annos saaren ravintoloissa.

Uskoisin, että useammissakin resorteissa pyritään siihen, että mahdollisimman moni ostaisi täyshoidon. Siksi tarjolla on nihkeästi pientä naposteltavaa myyviä paikkoja, joten tämä tosiaan kannattaa huomioida tänne matkatessa. Toki eri asia lienee sitten suuremmat saaret, jotka eivät ole resorttien omistuksessa. Toisaalta kyse on aika pienestä haitasta mutta tällaiselle välipaloihin tottuneelle pidemmät ruokailuvälit ovat välillä aiheuttaneet ehkä hieman totuttelua. Onneksi saatavilla on sentään niitä arvokkaita pähkinöitä ja varasin matkalaukkuun raakapatukoita viikon jokaiselle päivälle. Ylipäänsä ruoka on myöskin ollut hyvää vaikka noin yleisesti ottaen en ole laisinkaan buffet-ihminen. Seisova pöytä ei ole itselleni mitenkään unelmien täyttymys sillä syön silti saman verran, oli mahdollisuus tankata itsensä ähkyyn tai ei. Täällä se oli vaan käytännöllisin ja edullisin vaihtoehto. Upgreidaaminen all inclusiveen olisi muuten maksanut meidän resortissa n. 50 dollaria päivältä mikä on omasta mielestäni aivan järkyttävä hinta!

Tarkempia ruokailujani voitte sitten tutkailla loppuviikosta ruokapäiväkirjasta, jonka blogiini jaan. Täällä on muuten tänään aivan järkyttävän kuuma ja täysin pilvetön päivä, joten vieläkään en ole klo. 14.15 mennessä syönyt mitään sitten aamiaisen. Kuumuus verottaa todella paljon ruokahalua, mikä on tullut hyvin konkreettisesti huomattua… Vedestä piti vielä sanoa, että se maksaa ravintoloista ostettuna 1,60 € 1,5 litran pullo. Tosin ainakin meidän resortissa huoneen hintaan kuuluu useampi lasipullo vettä päivässä. Tavallisesti sitä on annettu aamusiivouksen yhteydessä neljä pullollista, mikä ei luonnollisestikaan riitä. Emme kuitenkaan ole täällä ostelleet vettä yhtään, vaan olemme keittäneet hanavettä vedenkeittimellä ja pullottaneet sitä mukaa lasipulloihin, kun ne tyhjenevät. En tiedä harrastaako moni tuota ulkomailla mutta aivan loistava keksintö varsinkin tällaisessa paikassa, jossa veden hinta on oikeasti aika tuntuva!

Onko joku muu huomannut vastaavaa, että Suomessa paikoitellen oikutteleva vatsa saattaakin olla lomalla täysin oireeton? Tai jos heräsi kysymyksiä liittyen ruokailemiseen täällä malediiveilla niin kyselkäähän ihmeessä, pyrin vastaamaan parhaani mukaan!