Innolla treenaamaan!

Tammikuussa salit täyttyvät innokkaista treenaajista, jouluna on tullut syötyä ja juotua niin paljon, että on helppo lähteä keventämään. Makeakiintiö on täysi ja bikinikuntoonkin on vielä aikaa treenata. Itse olen vaan joka vuosi huomannut kuinka puolet jengistä putoaa kelkasta tammikuun lopussa, osa sinnittelee vielä helmikuun mutta sitten treenailuinto katoaa kummasti. 

Itse kuulun niihin elämäntapa treenaajiin, jotka käyvät salilla ahkeraan ympäri vuoden. Kun harrastaa jotain niinkin paljon, tulee välillä mietittyä tavoitteita ja sitä mitä voisi kehittää eikä vaan jämähtäisi junnaamaan paikoilleen. Minulle treenaaminen on tosiaan aina ollut elämäntapa. Voin henkisestikin paremmin, kun liikun ja kauneusihanteeni on hoikka, kiinteä ja sopivasti lihaksikas. Koskaan en voisi antaa itseni repsahtaa niin, että olisinkin esimerkiksi kymmenen kiloa painavampi. Monet ehkä ajattelevat, että voi kuinka pinnallista ajattelua mutta mielestäni se ei sitä ole. Juuri se, että huolehtii omasta kunnostaan ja kropastaan on mielestäni ajattelua pintaa syvemmälle. 

Nyt tammikuun tullen ja vuoden alkaessa mietin taas mitä haluan tältä treeni vuodelta. Pitäisikö ottaa konkreettisia tavoitteita? Esimerkiksi Helsinki-kymppi, puolimaraton tms.? Bikinifittnestäkin olen miettinyt sadat kerrat. Vai riittääkö pelkkä entistä kiinteämpi ja lihaksikkaampi kroppa omalla motivaatiolla? Voihan itsensä treenata mahdollisimman hyvään kuntoon ihan omaksi ja ehkä muidenkin iloksi. Haluaisin niin paljon kokeilla myös Jutan GFG-dieettiä, joka voisikin nyt olla mahdollista, kun koulu loppuu ja alkaa harjoittelu. Siellä tulee kuitenkin olla aina omat eväät mukana. 

Onko teillä tavoitteita tälle vuodelle treenien suhteen? 
On my way

14 vastausta artikkeliin “Innolla treenaamaan!”

  1. En ole kyllä kolmen vuoden aikanakaan nähnyt salillani niin paljon väkeä kuin tänään. : D Kaikki juoksumatot, crosstrainerit ja pyörät oli varattu, eikä näin ole ollut minään muuna vuodenpäivänä. Toivottavasti osa tippuu kelkasta, että pääsee omaan rutiiniin takaisin!

  2. mulla on sellaset tavoitteet tällevuodelle, että saan rasvaa pois ja kauniisti lihaksikkaan sekä jäntevän vartalon. Tähän pääsen käymällä ahkeraan crossfitissä, lenkeillä ja noudattamalla paleo ruokavaliota. Välietappeina meen Extreme Runiin Vantaalle, sit jos paino on jossai 65kg luokkaa kesällä palkitsen itseni parturilla ja jollain hieronnalla/kasvohoidolla. Sit loppuvuos katotaan mitä tapahtumia tulee mitkä pitäis yllä sitä et ei luovuta tänä vuonna tätä projektia :)

  3. Minäkin sanoin aina ennen niin, että en koskaan päästäisi itseäni lihomaan kymmenen kiloa tai edes viisi kiloa, mutta sitten sarastuin masennukseen ja sen takia lihoin reilusti yli kymmenen kiloa tahtomattani. Joten joskus elämässä tulee vaan tilanteita että paino nousee vaikka ei tahtoisi ja vaikka tekisi mitä asialle. Mutta onneksi elämä ei siihen kaadu ja onneksi niistä kiloista pääsee aina eroon. Ja onneksi ihmisarvo ei ole mitattu painolla, me ollaan kaikki yhtä arvokkaita ihmisiä, painettiin tai näytettiin me miltä tahansa.

  4. ”Joten joskus elämässä tulee vaan tilanteita että paino nousee vaikka ei tahtoisi ja vaikka tekisi mitä asialle. Mutta onneksi elämä ei siihen kaadu ja onneksi niistä kiloista pääsee aina eroon.”

    Kiloista siis pääsee aina eroon, mutta painon nousemiselle ei voi yhtään mitään, vaikka tekisi mitä? Mistäs ne kilot sitten alkujaan tulivat? Ymmärrän kyllä että jos kärsii masennuksesta, ei omasta vartalosta ja hyvinvoinnista huolehtiminen ole etusijalla, mutta ei ne kilot tyhjästä tule, vaan JUURIKIN siitä, ettei ole pitänyt itsestään huolta, syönyt liikaa ja liikkunut liian vähän! Ainoa ketä omasta repsahtamisestaan voidaan syyttää on oma itsensä, se on niin yksinkertaista! Tämä ei nyt ollut mikään hyökkäys edellistä anonyymiä vastaan, vaan yleisestkin ärsyttää tälläiset kommentit.

  5. Ihan kauhistuttaa lähteä salille, kun oma sali aukeaa tänään vasta kahdelta :( Anteeks vaan, mutta mulla menee niin hermot niihin sunnuntaijumppareihin, jotka lopettaa sit kuukauden päästä. Miksi edes aloittaa jos ei aio jatkaa?

  6. anskusiili: Itse en ole vielä käynyt sinä ruuhkaisimpana aikana, onneksi. Ihan pelottaa se tungos :D Eniten se ärsyttää pukukopissa.

    marsuzioni: Paleo-ruokavalio? Pitääkin googlettaa… tavoitteesi ovat aikalailla omieni kaltaisia. Hienosti sanottu, että kiinteä, lihaksikas ja jäntevä bartalo…se kuulostaa todella hyvälle! :)

    Pipari: No kiitos. :)Olenhan sitä fundeerannut…mutta onhan se aika rääkkiä elimistölle. Ja tavallaan mua ei houkuta mikään massakausi ja vastaavasti nälkäkausi. Haluaisin olla aina mahdollisimman kiinteässä kunnossa.

    Anonyymi: Niin, tiedän, että monet masennuslääkkeet saattavat lihottaa ja lisätä ruokahaluja. Ja masentuneena ei jaksa kiinnittää huomiota ehkä omaan ulkonäköön ollenkaan. Mutta silti, suurinosa kiloista tulee siitä jos syö enemmän kuin kuluttaa. Eli periaatteessa asialle voi mutta ymmärrän jos silloin ei ole voimia kiinnittää huomiota ruokailuun ja liikuntaan. :/

    Tiia: Hienoa! :)

    Noora: Ymmärrän pointtisi ja olen osiltaan samoilla linjoilla. Mutta tiedän myös sen, että monet masennuslääkkeet sisältävät aineosia, jotka keräävät esimerkiksi nesteitä kroppaan ja täten ”lihottavat”. Ja lisääntyyhän se ruokahalu usein masentuessa mutta sehän tosiaan on jokaisen omissa käsissä mitä sinne suuhun laittaa tai ei laita… Eli ei voi sanoa ettei voi asialle mitään, että lihoo. Aina voi jotain, mutta masentuneen mieli ei ehkä sitten jaksa ensimmäisenä miettiä kuinka pysyisi kunnossa…

    Anneli: Vasta kahdelta? Ohhoh… Joo, niitä on tammikuun ajan runsain määrin. Mutta kyllä ne siitä sitten karsiutuvat ja meille vakiliikkujille jää enemmän tilaa. :D

  7. Mun mielestä sä ajattelet tosi pinnallisesti:( ei millään pahalla. Mutta sun sanat loukkaa monia ihmisiä kun sanot, että sarastuessaan masennukseenki voi muka estää lihomisen. Koska joillakin masennus lihottaa, vaikka syö ihan tavallisesti ja normaalisti niin kuin aina muutenkin. Ja tiesitkö että on olemassa muitakin sairauksia mitkä lihottavat, mutta se lihottaminen ei johdu ruokavaliosta vaan nimenomaan siitä sairaudesta. Kannattaisi miettiä mitä suustaan päästää ennen kuin alkaa puhumaan. Sinun kirjoituksistasi saa kuvan, että koko elämäsi pöyrii treenauksen ja ruuan parissa, ja jos vähänkään lihoisit vahingossakaan, olisi se sinulle maailman loppu. Taidat pelätä itse lihomista niin paljon, että sen takia et anna sen itsellesi koskaan tapahtua. Ja niin kuin anonyymi kirjoitti tuolla aikaisemmin, onneksi ihmisarvo ei ole kiinni todellakaan painosta. Jos luulet olevasi parempi ihminen sen takia että treenaat ja vältät lihomista, olet todella väärässä. Kommenttini tarkoitus ei ole loukata sinua vaan yrittää sinua ajattelemaan asiaa vähän eri kantilta ja miettimään sanojasi.

  8. Mitäs mieltä Jutta olet sitten lihomisen vastakohdasta eli laihtumisesta ja nimenomaan siitä kun laihtuminen menee överiksi ja on kyseessä anoreksia?

  9. juu komppaan edellistä anonyymia! en nyt mee sanomaan mutta sun jatkuvat treenaus ja ruokapuheet viittaavat vähän kyllä siihen suuntaan, ettei kaikki oo ihan kohdillaan karvien välissä…
    nimimerkillä kyllä sairas sairaan tunnistaa.

  10. Sara: Molemmat äärilaidat ovat ikäviä, niin liiallinen laihuus kuin lihavuus.

    Anonyymi: Muutat nyt mun sanoja, en sanonut, että masentuessa ei lihoisi. Tiedän hoitajana mitä ne lääkkeet kropassa aiheuttavat.Tiedän myös sen, että on olemassa sairauksia jotka lihottavat. Mutta tiedän myös sen, että masentunut ihminen ei liiku enää normaalisti eikä välttämättä syökään.

    Itse tarkoitan puheissani YLIPAINOA, en mitään pientä pyöreyttä. Ylipainoa en vaan kannata, jo terveydellisistä syistä . Täällä on nyt otettu asia niin, että mä järkytyn ihmisistä jotka on hieman pyöreämpiä. :D

    Anonyymi: Ai nyt mulla on anoreksia kun sanon, että en halua itse lihoa kymmentä kiloa? :D Oukkei. :)

  11. Pakko vielä kommentoida, että mua käy kyllä sääliksi teitä bloggaajia! Ihan oikeesti, miten tähän nyt masennus ja muut ongelmat sekoitettiin – Jutta on normaali, terve ihminen joka kirjoittaa blogia normaalista ja terveestä elämästä, ja tuskin tarkoittaa ketään ”ajattelemattomilla” tai ”pinnallisilla” sanoillaan loukata. Meiltä kaikilta riittää varmasti sympatiaa masennusta tai syömishäiriötä sairastavia kohtaan, mutta aikuisen ihmisen maalaisjärjen pitäisi sanoa se, että esim Jutta bloggaajana ei ole vastuussa siitä, jos joku saa pahan mielen hänen sanoistaan. Tämä blogi kun ei edes väitä käsittelevänsä noin vaikeita aiheita, ja miksi tarvitsisikaan jos se ei omaa elämää läheisesti kosketa!

    Mä pyytäisin vain muiltakin lukijoilta ymmärrystä, koska musta jopa lukijana on inhottava lukea kommentteja, joissa laitetaan bloggaaja vastuuseen jostain, mistä hän ei todellisuudessa mitekään ole vastuussa. Vaikka eri mieltä olisikin, kuten vaikkapa mä näistä kehonmuokkausjutuista, niin senkin voi ilmaista asiallisesti. Eri mieltä voi siis olla, julkinen blogihan tämä on!

    Kaikkea hyvää sinulle Jutta ja jatka samaan malliin! Musta sun blogi on todella piristävä kaikkien perusmuoti- ym. blogien ym. rinnalla :)

  12. Ihana puolustuspuhe <3

    Tuli jotenkin niin hyvä mieli, kun luin tekstisi.Kiitos sinulle, ja toivottavasti luet blogiani vielä tulevaisuudessakin! Kaikkea hyvää. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta