Huomen!

Tänään olisi ensimmäinen työpäivä loman ja muutaman extra vapaan jälkeen. Äkkiä meni viikko ja tosiaan ei tullut kyllä lomailtua ihan perinteisin tavoin, mutta kävi se näinkin. Alan olemaan pitkästä aikaa tien risteyksessä, jossa pitäisi päättää mitä seuraavaksi. Tarkoitan siis työ/opiskelu- saralla. Opiskelemaanhan en hakenut nyt keväällä, joten se ei ole tällä hetkellä ajankohtainen, vaan lähinnä tuo työnhakuprosessi. Mä en ole nyt edes varma haluanko mitään kovin sitovaa kokopäiväistä tällä hetkellä, olisi kiva panostaa enemmän tähän bloggailuun ja tehdä sitten töitä enemmänkin omaehtoisesti. Hahaa, joo, onkohan tuollaista duunia olemassakaan. :) Toisaalta, nyt jos koskaan pitäisi alkaa kiinnittämään katsetta siihen tulevaisuuteen ja luoda pysyvää työsuhdetta. Mä vaan olen vieläkin hieman epävarma mihin haluan satsata. No mutta kokeilemalla löytää, eikö se niin mene?!


Tämä bloggailukin on tullut mulle tosi tärkeäksi ja haluaisin panostaa tähän entistä enemmän. En sitten tiedä mikä blogien markkinaarvo on kymmenen vuoden päästä, mutta kasvava juttuhan tämä selkeästi on. Tällä hetkellä tykkään hommasta valtavasti ja haluaisin uhrata enemmän aikaani tähän. Mulla on myös aika kova vietti ulkomaille, kun se tosiaan on mahdollista, ainakin vielä. Vaikka mua kyllä kieltämättä ahdistaa ajatuskin siitä, ettei esimerkiksi lähteminen olisi enää jossain vaiheessa mahdollista. Näin nuorena haluaa pitää kaikki tiet avoimina, eikä liian aikaisin sitoutua mihinkään sellaiseen lopun elämää muuttavaan. Onneksi tuo toinen puolisko on myös avoimin mielin ulkomaidenkin suhteen ja paljon sellaisia suunnitelmia tulevaisuuteen, jotka voisi myös siellä toteutella. 
Uskokaa tai älkää, mutta omalla tavallaan mä nautin tällaisesta keskeneräisyydestä. Mua ei oikeasti ahdista ollenkaan, eikä tunnu siltä, että mitä mä teen, mitä tapahtuu jne. Enemmänkin se on muut ihmiset ympärillä, joille mä koen, että pitäisi toteutella niitä meriittejä. :)
(Kuvat weheartit.com)
Toivottavasti joku ymmärsi edes puolet mun ajatuksista. :)
Ehkä joku muukin seisoo tienristeyksessä?!
On my way

8 vastausta artikkeliin “Huomen!”

  1. Olet ilmeisesti juuri päinvastainen ihminen kuin minä. Itse ahdistun helposti kun en tiedä mitä vaikka puolen vuoden kuluttua tulen tekemään. Jotenkin pitää olla koko ajan vähän liiankin selvät asiat. Löytäisinpä itsestäni välillä tuon kaltaista ajatus maailmaa. Onneksi meitä on niin moneen eri junaan.

    Jos ulkomaille yhtään haluat lähteä, niin minä ainakin kannustan vahvasti miettimään tuota vaihtoehtoa. Myöhemmin kun se ei ole enää niin yksinkertaista ja itseäni nykyään kaduttaa ettei tullut lähdettyä. :)

    • Kyllä, sellainen olen. :) Niin, ulkomaat siis mielessä. Jossain vaiheessa, kun oikea aika tulee. :)

  2. Ehdottomasti kannattaa ulkomaille suunnata jos se vaan on mahdollista! Muuten voi olla että tulet myöhemmin katumaan. Olen sinua muutaman vuoden vanhempi ja itse lähdin 20-vuotiaana töihin Englantiin. Ainoa mikä nyt jälkeenpäin harmittaa on se, että tulin takaisin Suomeen jo reilun puolen vuoden kuluttua. Olisi pitänyt jäädä pidemmäksi aikaa! Nykyään ulkomaille lähtö olisi jo liian hankalaa kun on puoliso, vakiduuni, asuntolaina ja kissakin löytyy.

  3. Ihan kun mun suusta noi jotkut jutut, mä oon ihan samanlainen, että tykkään siitä kun en tiedä mitä tuleman pitää. En osaa suunnitella asioita eteenpäin, koska haluan elää hetkessä. Fiilispohjalta mennään aina! :) Teen niitä juttuja jotka sillä hetkellä tuntuu hyviltä/oikeilta. Turhaan mä mitään alan suunnitella, koska en kuitenkaan ole enää hetken päästä samaa mieltä. ;)

    • Joo, sepä se! Fiilispohjalta päivä kerrallaan. Mun on vaikea sopia vaikka tulevalle viikonlopullekaan mitään varmoja pläänejä, kun en osaa sanoa mikä fiilis silloin on tehdä mitäkin. :D Monien ihmisten on hankala ymmärtää tällaista ei- suunnitelmallisuutta mutta itselläni se kyllä toimii.

  4. Hmmm… omaehtoinen työ = sopisit yrittäjäksi!!!
    Ulkomaille voi lähteä myöhemminkin, kyllä vanhempanakin voi vaihtaa maata. Ei se edellytä nuorta ikää.

    • Yrittäjyys on kyllä omaehtoista mutta rankkaa, siinä tulee helposti työnarkkariksi ja ahneeksi. :)
      Mutta eipä tuokaan ole poissuljettua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta