So sad

Surullinen, ahdistaa, itkettää. Sellainen on mun mieli tällä hetkellä. 
En tiedä miksi mutta joku ajaa mut purkautumaan asiasta tänne blogiin, ehkä se helpottaa? Lähipiirissäni yksi elämäni rakkaimmista, tärkeimmistä ja merkityksellisimmistä ihmisistä on todella huonossa kunnossa. Tämä viikonloppu oli sellainen, että oikeastaan vasta ymmärsin tilanteen vakavuuden ja tajusin sen, kuinka lähellä kuolema nyt on. Olen kai shokissa. Koko viikonlopun koetin olla vahva ja ajatella positiivisesti, sekä kannustaa muita läheisiä. Kotiin tullessani kuitenkin romahdin. Olen pikakelauksella muistellut niitä yhteisiä hetkiä elämäni varrella, niitä on valtavasti! Niin paljon ihania ja rakkaita muistoja. Kamalaa ajatella, että hän ei tule enää koskaan takaisin samalla tavalla kuin ennen, jäljellä ovat enää ne muistot.

Vaikeimmaksi asian tekee kai se, etten ole aikoihin menettänyt ketään läheistä. Viimeksi koin kuoleman ollessani 6- vuotias. En oikein tiedä miten olla, miten näitä tunteita käsitellä, todella sekava olo. Ainut lohduttava seikka menettämisessä on se, että tiedän hänen pääsevän rauhaan ja paljon parempaan paikkaan kuin tämä maailma on. Kaikki muu tuntuu nyt jotenkin todella vähäpätöiseltä ja pinnalliselta. 

Rakastetaan lähellä olevia ihmisiämme vielä, kun he siinä ovat!
Palailen aamulla hieman pirteämmillä aiheilla, 
nyt on vaan mieli niin maassa etten pysty muuhun. :(
On my way

14 vastausta artikkeliin “So sad”

  1. Voi ei. Paljon voimia sulle sinne. Mä tiedän tunteen. Mun surullisin päivä oli n. puoli vuotta sitten, kun menetin yhden elämäni tärkeimmän ihmisen. Vaan menettäneet voi ymmärtää miltä se tuntuu. :-( Haleja!

  2. Paljon voimia sinne. Minun mummoni kuoli pari vuotta sitten ja se oli todella kova paikka minulle, mummoni oli kuin toinen äiti minulle, aika helpottaa ja ikävä helpottaa pikku hiljaa, onneksi meille jää muistot.

  3. Mieli maassa täälläkin. Ollut jo pidemmän aikaa. Läheisen menetys on tosi kova paikka. :(
    Tsemppihalit sinne!

  4. Kiitos kaikille kommenteistanne, ne lämmittävät kovasti mieltä! <3
    Välillä on todella mieletön fiilis siitä, että te tuntemattomat ihmiset jaksatte myötäelää, huhhuh.
    Upeita olette! :)

  5. paljon tsemppiä ja jaksamisia sinne! onneksi muistot ei katoa mihinkään

  6. Jutta, minun mummo ja vaari meni vuoden välein. Vieläkin itkettää ja kouristaa sydämestä vaikka siitä on jo muutamia vuosia, ja vaikka kuinka sitä vakuuttelisi itselleen että he menivät parempaan paikkaan. I feel your pain.

    Voimia oikein paljon. <3

  7. Viime vuonna marraskuussa mummollani todettiin syöpä ja diagnoosin jälkeen hän kuoli kuukauden jälkeen juuri ennen joulua. Otti koville katsoa kuinka pappa näki mummun kuihtuvan kymmenien avioliittovuosien jälkeen. Luulimme pappamme romahtavan kuoleman jälkeen, mutta kaikki menikin ihan toisin. Vanha ihminen ymmärtää elämän rajallisuuden aivan eri tavalla. Meille muille kuolema tuntui olevan raskaampi asia. Muistan kuinka sanoin hyvästit ja kuinka pahalta se tuntui, mutta samaan aikaan olo oli mitä levollisin. Olin onnekas kun sain sanoa hyvästit tajuissaan olevalle omalle kultaiselle mummulleni. Kaikilla ei ole mahdollisuutta sanoa hyvästejä … Voimia surun keskelle <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta