Joulun fiiliksiä

Ajattelin tulla teille vähän kirjoittelemaan joulufiiliksistäni, kun tuli hetki omaa aikaa. Toivottavasti teillä on ollut ihana aatto, olette saaneet nauttia hyvästä ruuasta ja läheisistä ihmisistä. :) Näin vanhemmiten joulusta on kadonnut sen suuri odotus, sekä into ja ennemminkin on oppinut vaan nauttimaan siitä rauhasta ja ajasta, jolloin ei ole kiire minnekään. Aika ikäänkuin pysähtyy hetkeksi. Olen nauttinut eilisestä ja tästä päivästä todella paljon ja ensimmäinen joulu poissa kotoa on sujunut ihanasti ihanien ihmisten seurassa. Toki näin jouluna ehkä hieman on ollut ikävä omaa perhettä ja läheisiä mutta näinhän se elämä menee. Kun ikää tulee ja elämäntilanteet muuttuu, ne lapsuuden traditiotkin saattavat kokea pientä muutosta. 

Koin muutama viikko sitten suuren menetyksen, kun isoäitini nukkui pois. Se oli aika kova paikka vaikka saimmekin useamman kuukauden aikaa ”valmistautua” siihen. En ole kuitenkaan joutunut kohtaamaan läheisteni kuolemaa sitten toisen isoäitini kuoleman jälkeen, tällöin olin muistaakseni 6- vuotias. Mummuni oli minulle kuin toinen äiti, todella läheinen ja meillä oli erinomaiset välit. Hän sairastui dementiaan muutama vuosi sitten ja tämä sairaus hänet sitten veikin mennessään. Etenkin nyt joulun aikaan mielessäni on pyörinyt paljon kauniita muistoja ja hetkiä, joita sain mummuni kanssa jakaa. Niitä on niin paljon, hän oli ehkä maailman hyväsydämisin ja vaatimattomin ihminen. Hän ei koskaan ajatellut omaa etuaan vaan passasi aina muita. Hyvänä esimerkkinä voin muistella, kun meitä oli iso porukka perhettä kasassa kahvipöydässä, mummu joi itse kupposensa vedettävällä leivän leikkuupöydällä. Hän tyytyi aina hyvin vähään ja ajatteli muiden parasta. Minua ja perhettäni kuitenkin lohduttaa suuresti se, että mummulla oli vahva usko Korkeimpaan ja hän onkin tällä hetkellä paremmassa paikassa. Hänestä oli kuulemma viime hetkinäkin paistanut rauha ja tietoisuus siitä, että sielu on matkalla ikuiseen rauhaan. 

Itse uskon kuoleman jälkeiseen elämään ja siihen, että on olemassa sekä hyvä, että huono paikka sielullemme. Olen aina uskonut näihin asioihin, enkä voisi koskaan luopua näistä aatteistani. Tämä maailma on niin monimuotoinen ja ihmeellinen paikka, että en voi millään uskoa, että se olisi syntynyt vain jostain räjähdyksestä vaan tässä kaikessa on ollut meitä ihmisiä ja ihmismieltä suurempi voima kyseessä. 

(www.weheartit.com)

En alunperin ajatellut avautuvani näistä fiiliksistä täällä blogissani mutta aloin kirjoittamaan ilman sen suurempaa lankaa ja tällaista tekstiä tästä sitten tuli. Läheisten kuolema kuitenkin muistuttaa aina elämän lyhyydestä ja kuoleman lopullisuudesta. Se ihminen ei enää koskaan tule takaisin, tässä ajassa. Siksi nauttikaamme ja olkaamme toisiamme kohtaan rakkaudellisia. Kaikki turha viha ja katkeruus on syytä heittää romukoppaan, jokainen päivä voi olla vaikka viimeisemme…

Paljon rakkautta ja iloista mieltä teille lukijoilleni 
ja nauttikaa läheisistänne! <3
On my way

8 vastausta artikkeliin “Joulun fiiliksiä”

  1. voimia Jutta <3 Niin sanotaan,että ikävä ei häviä,mutta suru muuttaa muotoaan.

  2. Ihana lukea sulta tälläistäkin, jossa annat itsestäsi hieman enemmän kun pintaraapaisun vain. Paljon voimia mummosi poismenon vuoksi<3 Tiedän miltä tuntuu, kun menettää rakkaan. Oma isäni on kuollut jo jokin aika sitten ja pisti miettimään kirjoittamiasi asioita taas. Tuntuu hyvältä lukea, että uskot Jumalaan :)Oot hieno ihminen!

    • Välillä tulee syvällinen fiilis myös täällä blogin puolella. :)
      Kiitos paljon, kuolema on kyllä pysäyttävä asia mutta on lohduttavaa, kun uskoo kuoleman jälkeiseen.
      Kiitos sulle ihanista sanoistasi, olet myös upea!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta