Tavarataivas

Mun oli ihan pakko heti alkaa kirjoittamaan, kun kotiuduin leffasta. Mentiin siis ihan extempore katsomaan Tavarataivas- elokuva, josta en itseasiassa tiennyt yhtään mitään aikaisemmin. Olin ilmeisesti ollut jonkun sortin mediapimennossa? Jos joku muukin on ollut ”pimennossa” niin elokuvan idea oli siis siinä, että tyyppi luopui kaikista tavaroistaan ja vei ne varastoon. Sieltä hän sitten haki joka päivä yhden tavaran takaisin ja joutui täten miettimään mitkä ovat ne jutut, jotka merkkaavat eniten ja joita oikeasti tarvitsee. Alkuun siellä nukuttiin lattialla ja iloittiin suunnattomasti, kun saatiin patja ja peitto. Juttuja, jotka ovat itsestäänselviä meille ja  joiden merkitystä harvoin tulee mietittyä.

Tämä blogi- maailmahan pyörii hyvin pitkälti materian ympärillä. Milloin on uutta laukkua, paitaa, kenkää, koruja jne. Jatkuvasti ostellaan uutta ja tilaillaan netistä kaikkea, mitä ei välttämättä edes kahteen kertaan mietitä. Itse pidän myöskin vaatteista sun muusta, enkä todellakaan voi huudella korkealta. Musta on kuitenkin tullut sellainen, että ostelen harvoin mitään normaalihintaista. Olen töissä vaatetus- alalla ja täten saan työsuhdeetuna hieman edullisemmin vaatteita. Ehkä tämä on ajanut mut siihen, että mulle yli 20 euron paita on kallis. Ja tämä taas tavallaan on ihan hyvä juttu, koska mietin huomattavasti enemmän uusien ostamista ja tämän vuoksi hyvin moni rätti jää kaupan hyllylle. 

Leffa herätti mussa paljon ajatuksia kierrättämisestä ja siitä, mitä oikeasti tarvitsen onnellisuuteen. En ainakaan uutta tavaraa, en vaatetta tai kalliita koruja. Ne tuovat hetken tyydytystä ja hyvää mieltä mutta loppupeleissä sitä pärjää hyvin vähälläkin. Muistan, kun olin muutamia vuosia sitten Balilla reissussa, en ottanut matkalle mukaan juuri mitään. Se oli todella vapauttava tunne painella bikineissä ja mekossa lähes koko reissun ajan stressaamatta sen enempää mitä päälleen laittaa. Materian puutekin saattaa siis olla vapauttavaa. Mutta kuitenkin varmaan siinä tilanteessa, että sitä tietää olevan varaa ostaa mutta ei halua ostaa. :) 

Ehkä myös silloin jos elämästä puuttuu jotain, tai jokin osa- alue on ”rempallaan” haetaan usein tyydytystä materiasta. Onhan se totta, että uusi mekko piristää mieltä ja kengät saattavat pelastaa huonon päivän. On kuitenkin hyvä miettiä tuovatko ne pidempi- aikaista tyydytystä elämään, empä usko. Mun on pakko kokeilla jotain ostolakkoa ja laittaa blogikirppis pystyyn! :) Lisäksi olisi mielenkiintoista kokeilla viikon ajan kirjata ylös mihin sitä rahaa menee. 

(Kuvat finnkino.fi)
Onko moni käynyt katsomassa leffan?
Heräsikö samanlaisia fiiliksiä? 
On my way

9 vastausta artikkeliin “Tavarataivas”

  1. Olipas ihana postaus <3 Mulla tuntuu nimenomaan olevan toi ongelma, että olen ollut jo pitkään ”materialisti” ja koitan korvata tietyt jutut materialla. Sellaset jutut, joita ei mikään materia korvaa. Tuli taas sellanen fiilis, että oman itsensä parantaminen on se juttu..ei yksikään vaate tai laukku :/ Valitettavasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta