Kotisohvalta

Istun tässä kotosalla, tulin joku aika sitten työkavereiden kanssa syömästä ja nyt on sellainen fiilis, että haluan vaan olla ja pysähtyä. Havahdun aina välillä siihen, miten tukka putkella sitä painaakaan menemään ja tulee yhtäkkiä pakottava tarve olla yksin, ajatella ja miettiä. Aivan liian harvoin pysähtyy ja pohtii elämäänsä kokonaisuudessaan, niitä ihmisiä, jotka tuovat sisältöä siihen, työtä, vapaa- aikaa, kaikkea sitä mistä elämä yksinkertaisuudessaan muodostuu. Ja tätä pohdintaa pitää tehdä kiitollisena, aika moni meistä on kuitenkin saanut niin paljon ja harvoin me ymmärretään asioiden arvoa ennen kuin ne menetetään. Itse omistan niin paljon, saan rakkautta ja voin rakastaa, joten multa ei oikeasti puutu yhtään mitään. Ei yhtään mitään. Onhan se aika klisee mutta näin se menee, loppupeleissä kaikki saattaa sortua mutta ihminen kestää jos hänellä on rakkautta. 

Myös omaa arvomaailmaa on syytä välillä pohtia. Tämä maailma on näemmä sellainen paikka, jossa annetaan enää niin vähän arvoa ns. vanhanaikaisille, ”perinteisille” arvoille. On coolia olla trendikäs ja elää tämän nykyajan mukaan, ja tämä voi tarkoittaa montaakin asiaa… Itse olen monissakin jutuissa ehkä hieman vanhanaikainen. Arvostan pitkiä avioliittoja, vanhempien ihmisten työmoraalia ja moraalia joka asiassa yleensäkin. Välillä tuntuu, että nykyään moraali on enää pelkkä iso kysymys- merkki. Tärkeintä on toimia omien mielihalujen mukaan, satutti ne sitten läheisiä tai ympärillä olevia, saatika sitten omaa sydäntä. Itse en puhu tässä korkealta, koska mulla oli myös jossain vaiheessa arvot todella kateissa ja toimin ikävällä tavalla monissakin jutuissa. Onneksi ajatusmaailmani on kuitenkin muuttunut tässä vuosien saatossa suuresti ja ne hetkelliset ”nopeat” arvot eivät saa itseltäni enää minkäänlaista arvostusta.

Joo, en tiedä oliko tekstissä mitään ihmeellistä pointtia mutta kirjoitin nyt kuitenkin. En kirjoita enää nykyään päiväkirjaa vaan tätä blogia ja se on monesti mun tapa purkaa ajatuksia ja mieltä, kirjoittaa ajatuksia ”paperille”. Alla kuvia mun tämän mielen fiiliksistä, samalla niin paljon iloittavaa mutta samalla myös suru painaa sydämessä.

Kauniita unia ja lämpimiä ajatuksia <3
(Kuvat lainattu weheartit.com)
On my way

13 vastausta artikkeliin “Kotisohvalta”

    • Noh, mitäs luulet… Unohdin yöllä merkata tuon, mulle käy niin välillä mutta onneksi joku aina muistuttaa asiasta.

    • blääh miks aina joku kitisee tekijänoikeuksista.. eiks voi vaan laittaa lähteiks että ”google image search babies black white” ?? tai siis yhtä tyhjän kanssa tuokin on :D

  1. Hienosti kirjoitettu. Itselläni on elämässä kaikki muut asiat todella hyvin mutta ihmissuhteet eivät ole sujuneet moneen vuoteen ja rakkaus puuttuu monella tasolla. Sen vuoksi on vaikea iloita tai nauttia muistakaan elämän asiosta, kuten menestymisestä työelämässä, terveydestä yms. Välillä tuntuu, että olen todella kiittämätön koska en koe olevani onnellinen vaikka kaikki on oikeasti ihan hyvin mutta ihmissuhteilla on vain todella suuri merkitys elämässä ja tarkoitan nyt ystävyyssuhteita ja sitten myös parisuhteita. Toivoisin että pystyisin paremmin unohtamaan aiemmat ihmissuhde murheet ja jatkamaan elämässä onnelisena eteenpäin niillä asioilla, joita minulla kuitenkin on!

    • Kiitos. Ymmärrän mitä tarkoitat, etkä ole varmastikaan ainoa. Itse elin kuusi vuotta enemmän tai vähemmän sinkkuna, ja koin todella paljon pettymyksiä ja mietin aina mikä on, kun muut saa suhteen ja onnea mutta minä en. Näin myöhemmin ajateltuna olen oivaltanut mikä se syy omalla kohdallani oli ja mietin itseasiassa, että oli ihan hyvä etten alkanut aikaisemmin seurustelemaan. En nyt tarkoita, että sinun kohdallasi välttämättä samaa olisi mutta monesti ihminen saattaa viestiä ulospäin tietämättään esim. aikaisemmista negatiivisista kokemuksista ja ihmiset aistivat sen. Uskon ja tiedän kuitenkin, että sinulle on vielä se toinen puolisko jossain, se tulee elämääsi sitten, kun on oikea aika ja paikka. Tsemppiä ja elämän iloa! :)

  2. Olit läheinen ystäväni hetken, mutta muistan ne hetket ikuisesti. Oli huonoja ja aivan mahtavia :) luen sun blogiasi päivittäin ja toivon vain parasta elämääsi! On ollut ihana huomata miten parisuhteet tuovat elämään tiettyä järjestystä ja rakkaus parantaa haavoittuneen haavat ;) mutta ei saa ruoskia itseään vanhoista ajoista, olivat ne kuitenkin merkittävä osa sitä mitä me tänä päivänä olemme. Vanhana kiikkustuolissa voi sitten muistella nauraen ;) haleja tuhat! Ehkä vielä törmätään jos elämä niin päättää..
    -O K

    • Juuri taisin haastepostauksessa kertoa, että lapsien teko ahdistaa… :) Eli noup. Lapset vaan ovat hyvä tapa tuoda tunteita julki, aitoja kun ovat.

    • Sitten kun aika on oikea niin ahdistuksen tilalle tulee jotain muuta; että jos meitä olisikin kolme…. Ja yht’äkkiä se ajatus saa sut hymyilemään:)

  3. Hyvä kirjoitus, oon itse miettinyt ihan samoja asioit. Tuntuu, että moraali on monessa mielessä hupeneva asia nykymaailmassa. Itsekin arvostan pitkiä liittoja ja ihmisiä, jotka ylipäätään toimivat elämässä korkealla moraalilla toiset huomioon ottaen. Välillä vaan mietin, arvostaako näitä asioita enää kukaan muu nykyään, mutta kiva huomata että ainakin yksi siis mun lisäks! ;)

    • Kiitos, mahtava kuulla, että pidit. Niin, aika katoava luonnonvara tuo taitaa ikävä kyllä olla. :/
      Mutta niinkuin sanoit, onneksi on ihmisiä kuitenkin jotka vielä arvostavat perinteisiä arvoja. Ei me ihan täysin olla kadottu planeetalta. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta