Vuodet vieriä saa

Meni hieman myöhäiseksi tämän päivän päivittelyt mutta antakaahan anteeksi. Kiire päivä takana, tosin mieltä lämmittää neljän päivän vapaat, siinä mielessä feeling good! Mulla on tosiaan synttäriviikonloppu, 26 tulee lasiin sunnuntaina ja ajattelinkin kirjoitella ajatuksia tästä. Eli toisin sanoen vanhenemisesta.

Tuntuuhan tuo kutonen tuossa kakkosen perässä jo aika suurelle luvulle ja kokoajan lähennytään pyöreitä vuosia. Itse jollain tapaa vierastan vanhenemista ja ehkä jokin siinä jopa pelottaa. Toki en vaihtaisi tätä ikää mihinkään 19-20 ikävuoteen mutta voisin vaikka jäädä 24-25 vuotiaaksi. Se on omasta mielestäni oikeastaan tähän mennessä paras ikä, ei ole enää ihan nuorikaan, on elämän kokemusta edes hitusen ja onnistunut tekemään muutaman virheenkin, sekä oppinut niistä. Ryppyjäkään ei vielä suuremmin ole. Itse sain muuten ensimmäisen rypyn juurikin 24- vuotiaana, mukavasti otsaan ja siinähän se edelleen jököttää. Kauhulla ootellaan niitä lisää saapuviksi! :D

Kuulostaa ehkä hieman pinnalliselle mutta itseäni ahdistaa vanhenemisessa ehkä eniten se kropan vanheneminen. Se, että kaikki toiminnot hidastuvat, ihon kimmoisuus vähenee, tulee niitä ruttuja, ehkä sairauksia, suupielet alkavat valumaan alaspäin, kroppa ei enää jaksakaan samalla tavalla kuin nuorena jne. Mielihän saattaa olla kuin kakskymppisellä mutta se kroppa vaan menee päivä päivältä alaspäin. Lisäksi vanhetessa pitäisi olla jo sitä tai tätä, biologinen kello alkaa tikittää, pitäisi hankkia ura joka vie ylöspäin, ehkä se asuntolaina sun muuta. Oikeastaan normit saavat aikaan pientä ahdistusta. Onneksi en näitä joka päivä mieti mutta kyllä jokainen 30- vuotta lähenevä naispuolinen henkilö varmasti tunnistaa nämä pienet ”paineet”, suunnalta tai toiselta. Ettei nyt vallan negatiiviseksi mene niin kaikessa on kuitenkin kääntöpuolensa, jopa tässäkin asiassa. Henkisessä mielessähän vanheneminen on ainakin omasta mielestäni kaunista. Tulee niitä muistoja, viisautta ja kokemusta asioista, joita voi sitten jossain vaiheessa jakaa nuoremmalle ikäpolvelle. Itse ainakin arvostan suunnattomasti vanhempia ihmisiä ja muistankin, kun vanhusten parissa työskennellessä monesti nautiskelin juurikin niistä keskusteluista, joissa käytiin läpi heidän menneen elämänsä seikkailuja. Niin mahtavia ja viisaita tyyppejä! :)
Omalla kohdallani elämä on tällä hetkellä aikatavoin siinä suunnassa mitä sen haluankin olevan. Hyvä näin! Löytyy ihana poikaystävä, joka on tuonut elämääni paljon turvallisuutta ja rauhoittanut. Olen oppinut paljon myös rakkaudesta ja kohta opetellaan jakamaan asuntoa ja täten lähes kaikkea. Siinä on itselleni haastetta, joka olen asunut jo pidempään itsekseen. Löytyy ystäviä ja kavereita, ihana koti, työpaikka, tämä blogi, on terve ja ei tosiaan ole rahallisena ”taakkana” kuin opintolaina. Myös perhe on elossa ja terveitä, joten paljon on kiitoksen aihetta. 
Moni täällä on väliin kysynyt meinaanko vielä opiskella tms. Itsehän en ole ollenkaan lukija- ihmisiä ja koulussakin vahvuutena olivat kaikki taideaineet ja liikunta. Muoti, kauneus, sisustus, somistus ja kaikki visuaalinen kiinnostaa itseäni tällä hetkellä eniten. Toki myös terveys- ja hyvä olo. Niin ja olen myös alkanut pitämään kirjoittamisesta, vaikkakaan mulla ei varmaan kovin kummoisia lahjoja siihen ole, ainakaan äidinkielellisesti. :) Tulevaisuudessa siis ajatuksena ja toiveena on näillä saroilla päästä etenemään suuntaan tai toiseen. Ongelma on varmaan kuitenkin aika pitkälle mussa itsessä, eli olen aika saamaton ja sellainen ”no katsotaan mitä tapahtuu, kyllä ne ovet aukenee ajallaan”- tyyppi. Pitäisi ehkä enemmän patistaa itseään ja hankkia sitä kunnianhimoa. Elämä on kuitenkin lyhyt ja tavallaan ei olisi yhtään aikaa ”hukattavaksi”. Eli mä lupaan itselleni seuraavan vuoden aikana ohjata tätä elämää enemmän ja oikeasti tehdä asioita noiden pitämieni juttujen eteen. Kukaan muuhan ei sun elämää ohjaa, kuin sinä itse!

Millaisia ajatuksia siellä ruudun takana on vanhenemisesta ja vuosien karttumisesta?
Pelottaako se vai oletteko hyvillä mielin? :) 

Tähän loppuun sopi jotenkin niin hyvin tämä Juha Tapion biisi.
On my way

16 vastausta artikkeliin “Vuodet vieriä saa”

  1. Mua kauhistuttaa lähinnä se, että nykyään joka vuosi tuntuu menevän nopeammin mitä edellinen. Vastahan mä täytin 18 ja nyt 25 onkin jo lähempänä! :D

    Ja samoilla linjoilla tuosta kropan vanhenemisesta. Pinnallista tai ei, so what. Se onkin yksi syy, miksi en halua koskaan lapsia.

    • Joo, näinhän se menee. Vuodet menee kokoajan nopsampaa!

      Juu, oot oikeassa. Itse kuitenkin jossain vaiheessa lapsia haluan mutta mieluiten synnyttäisin keisarileikkauksella. Tosin, Suomessa ei taida mahdollista olla ihan noin vaan valita synnytystapaa…

    • Itseasiassa on mahdollista valita, mutta suurin syy yleensä keisarinleikkaukseen näissä tapauksissa on äidin synnytyspelko. Äitejä kannustetaan viimeiseen asti synnyttämään alateitse. Ihan ymmärrettävistä syistä. Synnyttäminen ei varmaan ihan kivutonta hommaa ole, mutta ovatko ajatelleet, että se haavakipu vasta kipeä onkin! Lisäksi toipuminen hitaampaa, enemmän komplikaatioita (vuoto,kiinnikkeet,kohtuarpi, haavatulehdus…) ja hankalampi kipujen kanssa sitä vauvaa hoidella, ettei haava repsahda..

    • Niin. olen kyllä kuullut aikamoisia kauhutarinoita myös tuon alakerran repeämisistä sun muusta, eli varmaan aika fifty- fifty menee noiden kipujen kanssa. Täällä ei ole vielä ajankohtaista, joten turha tässä on vielä pelätä. :)

  2. Kiva kun sait kaivettua niitä vanhenemisen positiivisiakin puolia esiin. :) Kyllä se vaan niin on, että jokainen syntymäpäivä ja kertyvät vuodet inhottaa vain aina enemmän..

    • Joo, no mielestäni tuo henkinen kasvu on tosiaan positiivista. Tai ainakin omalla kohdallani on ollut, vaikka en nyt vieläkään sanoisi olevani täysin aikuinen. :) Ja parempi varmaan niin!

      Niin, kyllähän tuossa vanhenemisessa on paljon inhottaviakin puolia, mutta eipä sitä voi kuitenkaan ikuisesti nuori olla. Nyt pitääkin nauttia ja toteuttaa unelmiaan!

  3. Itselläkin pientä ikäkriisiä pukkaa, kun täytin just 27 mutta täytyy vaan ajatella että eihän se ikä ole kun luku ja kaikki me ollaan yksilöitä ja ”vanhetaan” ihan eri tahtia. Eli itsehän sen tavallaan määrää tunteeko itsensä nuoreksi vai vanhaksi, miten käyttäytyy yms. :) Ja tosiaan tässä iässä moni asia on niin paljon paremmin kun joskus 19-vuotiaana! :D

    • Näinhän se on ja toki ne elämäntavat vaikuttaa. Paljon vaan treenausta niin pysyy nuorena ja timminä! ;)

  4. Miten se on monilla ihmisillä melkeimpä oletusarvo, että äiti-ihmiset on jotenkin rupsahtaneita kropasta tai et sen jälkeen kun saa lapsen on kroppa jotenkin menetetty? No, myönnetään, oli se ehkä itselläkin hieman ajatuksena joskus. Täällä on nimittäin yksi joka täyttääkin tänä vuonna jo 30 (jaiks), ja yksi lapsikin löytyy ja hänet sain 28 vuotiaana. Mä voin sanoa, että mulla on paljon timmimpi kroppa kuin ennen lasta! Uskomatonta mutta totta! Lapsen jälkeen olen nimittäin vasta innostunut terveellisestä ja ”puhtaasta” ruokavaliosta sekä tosissaan treenaamisesta, ja saan usein kuullakkin kommenttia et ”ei uskois että sulla on lapsi” yms. Eikä vatsaankaan jäänyt yhtään mitään löysää, vaikka venyikin aikalailla ;) Eli don’t worry.

    • Tiedän myös useamman mamman, joka on timmimpi jälkeen raskauden, eli ei se tosiaan mitään määrittele. Toki elimistö joutuu aika koville raskauden aikana ja monilla nahka venyy ja jättää jälkensä. Mutta kuten täällä on jo todettu, kaikki on kiinni omasta asenteesta! Toki ne vauvakilot jää jos ei ala treenaamaan, joten kaikkeen voi siis vaikuttaa. :)

  5. Aivan samoja asioita on pyörinyt täälläkin päässä. Kaikki nuo vanhenmiset, opiskeluineen ja luonteineen. Maaaliskuussa kun pärähti tuo maaginen luku, iski stressi. Itsekin on olettanut, että kaikki lutviutuu ja ajautuu oikeille urille, mutta tässä sitä junnataan edelleen, enkä osaa itsekäön päättää, että mitä haluan. Samoja linjoja olen ajatellut, mutta en silti osaa valita sitä yhtä 100% suuntaa. Myyjänä en haluaisi enää olla, ellei sitten ole kyse omasta yrityksestä. Itseluottamusta ja munaa vain puuttuu. ;)

    • Kiva kuulla, että muuallakin painiskellaan vielä vähän kypsemmälläkin iällä! Itse koitan tosiaan tulevan vuoden aikana tsempata ja keskittyä tulevaisuuteen, uraan jne. miettiä mitä tosissaan haluaa. Kokeile sä samaa? =)

      Tsemppiä!

  6. Voi Jutta olet ihana :)! Mä olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä onnellisemmaksi muutun. Ensi vuonna 30 ja odotan sitä jo innolla. Ikävuodet kertovat elämästä ja samoin ne rypyt!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta