Vuodet vieriä saa

Meni hieman myöhäiseksi tämän päivän päivittelyt mutta antakaahan anteeksi. Kiire päivä takana, tosin mieltä lämmittää neljän päivän vapaat, siinä mielessä feeling good! Mulla on tosiaan synttäriviikonloppu, 26 tulee lasiin sunnuntaina ja ajattelinkin kirjoitella ajatuksia tästä. Eli toisin sanoen vanhenemisesta.

Tuntuuhan tuo kutonen tuossa kakkosen perässä jo aika suurelle luvulle ja kokoajan lähennytään pyöreitä vuosia. Itse jollain tapaa vierastan vanhenemista ja ehkä jokin siinä jopa pelottaa. Toki en vaihtaisi tätä ikää mihinkään 19-20 ikävuoteen mutta voisin vaikka jäädä 24-25 vuotiaaksi. Se on omasta mielestäni oikeastaan tähän mennessä paras ikä, ei ole enää ihan nuorikaan, on elämän kokemusta edes hitusen ja onnistunut tekemään muutaman virheenkin, sekä oppinut niistä. Ryppyjäkään ei vielä suuremmin ole. Itse sain muuten ensimmäisen rypyn juurikin 24- vuotiaana, mukavasti otsaan ja siinähän se edelleen jököttää. Kauhulla ootellaan niitä lisää saapuviksi! 😀

Kuulostaa ehkä hieman pinnalliselle mutta itseäni ahdistaa vanhenemisessa ehkä eniten se kropan vanheneminen. Se, että kaikki toiminnot hidastuvat, ihon kimmoisuus vähenee, tulee niitä ruttuja, ehkä sairauksia, suupielet alkavat valumaan alaspäin, kroppa ei enää jaksakaan samalla tavalla kuin nuorena jne. Mielihän saattaa olla kuin kakskymppisellä mutta se kroppa vaan menee päivä päivältä alaspäin. Lisäksi vanhetessa pitäisi olla jo sitä tai tätä, biologinen kello alkaa tikittää, pitäisi hankkia ura joka vie ylöspäin, ehkä se asuntolaina sun muuta. Oikeastaan normit saavat aikaan pientä ahdistusta. Onneksi en näitä joka päivä mieti mutta kyllä jokainen 30- vuotta lähenevä naispuolinen henkilö varmasti tunnistaa nämä pienet ”paineet”, suunnalta tai toiselta. Ettei nyt vallan negatiiviseksi mene niin kaikessa on kuitenkin kääntöpuolensa, jopa tässäkin asiassa. Henkisessä mielessähän vanheneminen on ainakin omasta mielestäni kaunista. Tulee niitä muistoja, viisautta ja kokemusta asioista, joita voi sitten jossain vaiheessa jakaa nuoremmalle ikäpolvelle. Itse ainakin arvostan suunnattomasti vanhempia ihmisiä ja muistankin, kun vanhusten parissa työskennellessä monesti nautiskelin juurikin niistä keskusteluista, joissa käytiin läpi heidän menneen elämänsä seikkailuja. Niin mahtavia ja viisaita tyyppejä! 🙂
Omalla kohdallani elämä on tällä hetkellä aikatavoin siinä suunnassa mitä sen haluankin olevan. Hyvä näin! Löytyy ihana poikaystävä, joka on tuonut elämääni paljon turvallisuutta ja rauhoittanut. Olen oppinut paljon myös rakkaudesta ja kohta opetellaan jakamaan asuntoa ja täten lähes kaikkea. Siinä on itselleni haastetta, joka olen asunut jo pidempään itsekseen. Löytyy ystäviä ja kavereita, ihana koti, työpaikka, tämä blogi, on terve ja ei tosiaan ole rahallisena ”taakkana” kuin opintolaina. Myös perhe on elossa ja terveitä, joten paljon on kiitoksen aihetta. 
Moni täällä on väliin kysynyt meinaanko vielä opiskella tms. Itsehän en ole ollenkaan lukija- ihmisiä ja koulussakin vahvuutena olivat kaikki taideaineet ja liikunta. Muoti, kauneus, sisustus, somistus ja kaikki visuaalinen kiinnostaa itseäni tällä hetkellä eniten. Toki myös terveys- ja hyvä olo. Niin ja olen myös alkanut pitämään kirjoittamisesta, vaikkakaan mulla ei varmaan kovin kummoisia lahjoja siihen ole, ainakaan äidinkielellisesti. 🙂 Tulevaisuudessa siis ajatuksena ja toiveena on näillä saroilla päästä etenemään suuntaan tai toiseen. Ongelma on varmaan kuitenkin aika pitkälle mussa itsessä, eli olen aika saamaton ja sellainen ”no katsotaan mitä tapahtuu, kyllä ne ovet aukenee ajallaan”- tyyppi. Pitäisi ehkä enemmän patistaa itseään ja hankkia sitä kunnianhimoa. Elämä on kuitenkin lyhyt ja tavallaan ei olisi yhtään aikaa ”hukattavaksi”. Eli mä lupaan itselleni seuraavan vuoden aikana ohjata tätä elämää enemmän ja oikeasti tehdä asioita noiden pitämieni juttujen eteen. Kukaan muuhan ei sun elämää ohjaa, kuin sinä itse!

Millaisia ajatuksia siellä ruudun takana on vanhenemisesta ja vuosien karttumisesta?
Pelottaako se vai oletteko hyvillä mielin? 🙂 

Tähän loppuun sopi jotenkin niin hyvin tämä Juha Tapion biisi.
Kommentit (16)
  1. Mitä kouluja sä olet tähän mennessä käynyt? 🙂

    1. Peruskoulujen lisäksi lähihoitajan ja merkonomin tutkinnot.

  2. heidimarianne
    2.6.2013, 19:13

    Voi Jutta olet ihana :)! Mä olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä onnellisemmaksi muutun. Ensi vuonna 30 ja odotan sitä jo innolla. Ikävuodet kertovat elämästä ja samoin ne rypyt!

    1. Ihana Heidi, tuo on oikeaa ajattelua! Nähdään tällä viikolla. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *