Materiaonni?

Tiedättekö sen fiiliksen, kun ostat jotain ihanaa uutta itsellesi tai läheisellesi? Fiilis mikä siitä syntyy jos ostaa jotain mitä on kauan jo haaveillut ja aina vaan siirtänyt ja siirtänyt. Itse olen kasvanut perheessä, jossa on aina kannustettu kovaan työntekoon ja opetettu siihen, että raha ei kasva puussa. Pienenä sain aina viikkorahaa eri jutuista, en vaan olemisesta vaan siitä, että tein jotain. Isäni piti minulle urheilupäiväkirjaa, jossa oli merkattu jokaiselle päivälle jokin lenkki tai muu, kun toteutin nämä parin kuukauden listat, sain 100 mk. Se oli iso raha ja aika karulta kuin se joidenkin korvaan saattaa kuullostaa, todella motivoi urheilemaan. Kai mulla siis muutenkin sitä poltetta oli mutta tuo raha oli vielä sellainen extra motivaattori. :) 

Nämä jutut ovat kasvattaneet musta sellaisen, että edelleenkin arvostan työn tekoa ja en saa mitään ilmaiseksi. En edes näitä blogin kautta saamiani asioita, niidenkin eteen olen tehnyt ja tulen tekemään töitä. Arvostan myös muissa ihmisissä kyseisiä piirteitä ja oikeasti en pysty arvostamaan yhtään sellaista, että maataan kotona ja ollaan, mies tienaa ja ostaa sulle laukkuja sun muuta. Tuotakin, kun näkee aika paljon. Mielestäni se osoittaa tiettyä oman arvon puutetta, mikä ei voi loppupeleissä kantaa sun omaa elämää kovin pitkälle. 

Aina välillä funtsin myös millaista olisikaan voittaa vaikka lotossa, tuntea se fiilis, että sulla on rahaa ihan kaikkeen. Voit marssia Luiskalle ja ostaa sieltä jokaisen laukun. Onko ihmistä luotu siihen, että se voi saada kaiken minkä haluaa ja hallita rahalla omaa elämäänsä täysin? Mä en usko siihen. Kun ihmisellä on varaa kaikkeen, katoaa se FIILIS kaikesta ostamastaan. Louis Vuittonin tms. laukku ei tunnu millekään, eikä sun tarvitse nähdä yhtään vaivaa sen saamiseksi. Mielestäni parasta on juuri se tavoittelu ja unelmat. Voin naisena unelmoida jostain kivasta laukusta, matkasta, mekosta tms. ja tiedän saavani sen jossain vaiheessa, kun säästöt ovat kohdillaan. Itselläni on ainakin jatkuvasti mielessäni erilaisia hieman hintavempia asioita, joihin pyrin säästämään. Sitten aina välillä on kiva hieman satsata ja ostaa jotain kalliimpaa jota on jo pidempään katsellut. 

Kuitenkin lähestulkoon parhaita asioita, joihin sijoittaminen kannattaa ovat mielestäni elämykset, matkat, koti ja hyvä olo. Nämä vievät voiton kaikenlaisesta naismaisesta materiahömpästä. Mulle ainakin on tärkeintä olla onnellinen, tulla rakastetuksi ja saada antaa rakkautta. En koskaan voisi elää vaikka jossain suhteessa miehen rahan vuoksi ja siksi, että saisin haluamaani materiaa. EN KOSKAAN. Rakkaus tekee onnelliseksi, tavara ei anna kovin paljon rakkautta vaikka sitä olisi mielin määrin. Ja aika onnelliseksi muuten tulee, kun ostaa sille toisellekin puoliskolle jotain. Kenties onnellisemmaksi, kuin itselleen ostaessa? :)

Mitä ajatuksia materiaonni teissä herättää? Millaisia rahankäyttäjiä sieltä löytyy?
Saa kertoa ihan vapaasti jos heräsi jotain fiiliksiä. :)

Mulla on ihan mielettömän väsynyt fiilis viikon jäljiltä mutta ihan pakko oli alkaa kirjoittamaan, kun päässä pyöri tuollaisia ajatuksia. 
Huomiseen ja kiitos, kun käytte täällä! <3

* Kuvat lainattu weheartit.com
On my way

10 vastausta artikkeliin “Materiaonni?”

  1. Tää oli niin hyvä kirjoitus Jutta, ja tosiaan tiivistit kyllä mun ajatukset tästä aiheesta :)
    Tuli tosta sun lapsuudenmuisteluista mieleen, että ai hitto kun tuntui hyvältä kun säästin viikkorahoillani ensimmäiseen kännykkääni, the Nokia 3310, joka oli ehkä maailman siistein juttu siihen aikaan.. :D Edelleen teen tota, vaikken sinänsä ”ansaitsekaan” sillä ollessani opiskelija, tuloni ovat siis pelkät Kelan opintotuet, niin silti teen tota, pistin alkusyksyn tuista 20€/kk talteen ja hankin sillä nahkasaappaat jne.
    Tää oli niin hyvä kirjoitus ja toivon että monet lukevat tän! :)

    • Kiitos Vilma, mukavaa jos teksti ”Kolahti”. :) Hahah, no muistan tuon puhelimen kyllä erittäin hyvin ja ihan mahtavaa, että pystyt opiskelijana säästämään! Ei voi kuin nostaa hattua!! :)

  2. Mahtava postaus! Mulle kanssa pienestä pitäen opetettu, ettei raha kasva puussa ja, että jokaisen ostoksen eteen on ponnisteltava. Siitä varmaan johtuu sekin, että nykyisin olen pihi ja harkitsen moneen kertaan kannattaako jokin tavara ostaa. Ja hyvä näin, sillä jääpähän kaikki turha ostamatta ja pääsee nauttimaan niistä tarvitsemistaan tavaroista.

    http://omanelamanikuningas.blogspot.fi/

    • Kiitos Jere! Joo, oikein on sinutkin kasvatettu siis. ;) Itse en sanoisi olevani kuitenkaan kovin pihi mutta harkitsen suurempia ostoksia kyllä.

  3. Olen myös sun kanssa ihan samaa mieltä! Mutkin on kasvatettu juuri noin ettei raha kasva puussa ja hyvä niin. Oon ylpeä itsestäni että oon tehny niin paljon töitä ja elätän itseni yksin, en tarvitse siihen poikaystävältä tai vanhemmilta rahaa. Ja se fiilis kun sai pitkän säästämisen jälkeen kävellä sinne Vuittonille ja ostaa sen kauan himoitsemansa laukun :-) ja sit lopuksi hieman muihin aiheisiin, nimittäin tähän Swissin valkaisupakettiin. Mulla ei tullut mukana mitään kunnon ohjeita, joten en nyt ollut ihan varma mikä se oikea tekniikka oli muottien muovaamisessa omaan suuhun sopivaksi? Kastoin kuumaan veteen ja tyrkkäsin suuhun, toivottavasti ei tuu kovin läikikkäät :-D tässä just par aikaa annan vaikutella..

    • Hienoa kuulla! :) Hmm. Ovatkohan ne ohjeet loppuneet kesken? :D Mutta siis täysin oikein toimit. Kuumalla vedellä vaan pehmitetään muotit, että saadaan ne sitten oman suun muotoisiksi. Sitten vaan tahnat muottiin ja suuhun! Toivottavasti tulee hyvä lopputulos. :)

  4. Minutkin on kasvatettu siihen, että raha ei kasva puussa ja kovalla työnteolla voi saada haluamiaan asioita. Viikkorahan eteen tein pieniä kotitöitä, vanhempana minut ” laitettiin” kesätöihin, ja opiskeluaikana asuin surkeassa soluboksissa ja pärjäsin vähällä rahalla kuten suurin osa muistakin opiskelijoista. Satuin kuitenkin rakastumaan varakkaaseen mieheen ja nykyisin olen kotona lastemme kanssa ja voin ostella LV tms. laukkuja, jos mieleni tekee. Ristiriitaista kyllä, mutta itsekin ajattelen helposti tuntemattomista ihmisistä, että ”tuokin on tuollainen rikas laiskimus, joka vain on kotona, shoppailee, eikä ole huolen häivää”, jos näen ns. Sen tyyppisen ihmisen shoppailemassa jossain luksusliikkeessä, vaikka todellisuudessa en tiedä hänestä mitään. Voihan olla, että hän on tehnyt kovasti työtä (ja harkinnut ostostaan pitkään), vaikka rahaa onkin. Olen ehkä vähän herkkis tässä asiassa, koska usein varakkaita ihmisiä stereotypioidaan ( itsekin sitä teen!), ja itsestäni kuitenkin tiedän, että vaikka rahaa (miehelläni) nyt onkin, niin olen aina tehnyt kovasti töitä, opiskellut itselleni yliopistossa arvostetun ammatin, tehnyt kovasti töitä mieheni varallisuudesta riippumatta ennen lasten kanssa kotiin jääntiä, ja harkitsen vaikkapa laukkuostoksiani ihan kuten useat muutkin…en siis käy impulsiivisesti shoppailemassa luksuslaukkuja, vaikka varaa olisikin. On totta, että laukkuja minulta löytyy, mutta suuren osan olen ostanut itse tienaamillani rahoilla ja pitkän harkinnan jälkeen. Tulipas pitkä ja sekava postaus, mutta pointtina siis oli, että vaikka joku varakas ihminen nyt näkyykin siellä LV:llä shoppaamassa, ei se tarkoita sitä, etteikö hänkin olisi asiaa harkinnut. Tai etteikö hän olisi mennyt naimisiin varakkaan henkilön kanssa ihan vain sen rakkauden vuoksi :) jotkut varakkaatkin henkilöt ovat kovia tekemään töitä. Kiitos vielä kivasta blogistasi! Aiheesi ovat mukavan monipuolisia ja vaikutat kivalta tyypiltä!

    • Todella hyvä näkökanta aiheeseen, oli mielenkiintoista lukea! :) Tuo on totta, eihän kukaan päätä keheen rakastuu ja tosiaan oli sitä rahaa tai ei. Ehkä sanoin hieman liian karkeasti tai yleistäen, koska toki on paljon varmasti sinunkin kaltaisia henkilöitä. Ja ihanaa, että viihdyt blogissani, mahtavaa! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta