Randoms

Perjantaiterkut!  Tänään ei ollut mielellä mitään sen suurempaa asiaa, joten päätin rustata tällaisen viisi random faktaa- postauksen. Minusta näitä on aina mukava lueskella toisten blogeista, pääsee ehkä hitusen enemmän sisälle kirjoittajan maailmaan. :) Osuuko kehenkään muuhun nämä minun faktani? ;)

1. Minulla on hirveä mielenkiinto kaikenlaisiin terveysjuttuihin. Kiinnostun aina uusista hyvinvointiin liittyvistä asioista ja olen niitä ekana testaamassa. Tämä lienee peräisin kotoa, nimittäin oma äitini on hyvinkin samanlainen ja käyttää kymmeniä luontaistuotteita. Siskonikin on itseasiassa aika saman tyylinen, hän alunperin tutustuttikin minut mm. superfoodeihin. :)

2. Meikäläisellä on aika huono ulosanti välillä, tai olen ainakin omasta mielestäni huono selittämään mitä pitää vaikka tehdä. Kirjoittaminen on huomattavasti helpompaa ja se ei kangertele yleensä mutta sitten jos pitää vaikka kertoa jollekin henkilölle miten tulee toimia jossain jutussa vaikka olisin itse juuri sen tehnyt niin olen tosi huono. Selitän asiat jotenkin nurinkurin… En kuitenkaan ole jännittäjätyyppiä mutta jotenkin vaan selitän hassusti. Hain joskus radiojuonto- koulutukseen ja ei kyllä ihme etten päässyt. :D

3. Minulla on fixaatio puhtaasta sängystä ja lakanoista. Elikkä siis ällöttää eritoten jos lakanat ja sängyn yleisilme on nuhjuinen. Vaihdankin lakanoita usein ja pidän erityisesti valkoisesta väristä pussilakanassa, koska se saa koko pedin näyttämään freesimmälle. Heti jos on nukuttu vaikka viikko samoilla alkaa tulemaan olo, että sängyssä on kirppuja. :)

4. Olen super herkkis. Itken siis hyvin helposti ja myös loukkaannun. Saatan itkeä ihan kovempaan ääneen sanotusta asiasta, kun ikäänkuin säikähdän sitä ääntä. Itken helposti jos toinen itkee ja joudun todella paljon skarppaamaan monissa tilanteissa, että pysyn rauhallisena. Herkkisleffat ovat pahimpia. Viimeksi jouduin keskeyttämään sen Hatchiko- koirasta kertovan leffan katsomisen, kun itkemiseni lähti ihan lapasesta. Itkin siis lopulta kokoajan ja se ei enää ollut hauskaa. Itkemiseni monesti muuttuu myös lopulta sellaiseksi hysteeriseksi… Not nice. 


5. En osaa katsoa leffoja tai telkkarisarjoja yksin. Jos siis ”katson” niin mulla on aina siinä muita prokkiksia samaan aikaan. Välillä hankaluuksia on myös toisen ihmisen kanssa katsoa leffoja. Jos elokuva ei heti vedä mua mukaansa keskittyminen herpaantuu ja alan touhuamaan. Miehellä välillä meneekin hermo, kun alan sitten kiusaamaan häntä vaikka haluaisi keskittyä tosissaan. Sitten taas toisaalta jos leffa tai sarja on super hyvä keskityn todella hyvin ja mitään ongelmaa ei ole. Tämä yleensä vain silloin jos tiedän, että seuraavaksi katsomani on oikeasti todella hyvä.


Sellaisia randomeita tähän perjantaihin. :) 

On my way

16 vastausta artikkeliin “Randoms”

  1. Haha, mulla on sama toi, et pitää aina olla jotain muuta tekemistä, jos katson sarjaa tai leffaa! Keskittyminen on vähän helpompaa, jos on katseluseuraa.

  2. Haha :D Tää oli hauska. Et vaikuta mun mielestä ulospäin yhtään itkijätyypiltä tai muutenkaan niin kovin herkkikseltä :P Mulla on ihan sama toi lakanajuttu. Lakanat täytyy jopa suoristaa ennen nukkumaanmenoa… :D

    • Niin no ulkokuori voi hämätä ja kai mun olemus viestii sitten monellekin ihan jotain väärää? Siksi ihmisiin onkin niin tärkeä tutustua ennenkuin lähtee tekemään mitään johtopäätöksiä. :) Joo toi on kyl aikamoinen neuroosi ainakin täällä. :D

  3. Täällä toinen pillittäjä! :D Kauheinta on ollut kun työpaikalla joku sanonut vaikka vähän huonolla tuulella jotain kovempaan ääneen, niin ajattelen että mulle ollaan vihasia ja joudun pidättelee itkua tai juoksen vessaan pillittämään :D Ja vaikka syventyy liikaa omiin ajatuksiin (johonkin murheelliseen) niin sporapysäkillä oon pari kertaa silleen oikein purskahtanu, ku oon pidätelly! Naurattaa aina jälkeenpäin tollaset oudot itkukohtaukset, mutta ei kai sille mitään voi että on niin herkkis :) Hatchiko meni mulla kanssa ihan hysteeriseksi parkumiseksi :”DD <3

    • Joo, sanos muuta! Mikä onkaan ihanampaa kuin siisti sänky ja ne niin raikkaat ja puhtaat lakanat. :) Kiva, että pidit postauksesta! :)

  4. Miekin tunnistaa ihteni tuosta että teen kaikkea muuta sammaan aikaan kun kahton telkkaria tai leffaa :D

    • Jee, lisää samiksii! Mun on pakko sanoa miehelle, että on niitä muitakin levottomia naisia. ;)

  5. Moikka! Tämä ei liity postaukseen, mutta olisi kiva kuulla miten treenaat pakaroita? :) Oot niin hyvässä kunnossa!

    • Moikka! Kiitoksia! :) Mun on pakko tähän kuitenkin todeta, että olen varmaan vähiten elämässäni tehnyt kyykkyjä, eli toisinsanoen treenannut pakaroita. Olen kuitenkin aina liikkunut, joten mikään hehtaari laardi se ei ole koskaan ollut. :) Nykyään treenaan salilla kerran viikkossa alakroppaa, vaihtelen hieman treeniä mutta kyykkyjä, prässiä, yhden jalan kyykkyjä, maastavetoja, loitontajat- ja lähentäjät, kahvakuulakävely… Siinä ne aikalailla ovat. Mulla ei ole tavoitteena siis mikään pystispylly vaan tykkään semmosesta sopivan kokosesta ja kuitenkin hieman pehmeästä pepusta. Ja noilla liikkeillä, säännöllisillä aerobisilla ja perusterveellisellä ruoalla se pysyy ihan kuosissa. :) Vitsit, kun saisi nyt joku kerta aikaiseksi ottaa salille kameran megeen, olisi kiva jakaa hieman kuvien kera noita vinkkejä.

    • Mukava kuulla! Iänikuiset Wonder jeansit Vero Modasta. Oikeasti varmaan vuoden vanhat mutta edelleen jees. :D Väri tosin ei ole enää ihan niin musta mitä alkujaan.

  6. Joo Jutta, minä myös olen kunnon itkupilli ja toi leffan keskeyttäminenkin asian takia on tuttua. :D En voi katsoa edes luonto dokkareita, kun alan niin helposti itkeä, kun eläimet siinä syö toisiaan pysyäkseen itse elossa. Katsoin muutama vuosi takaperin dokkarin jossa villihevos lauman ori joutui potkimaan vastasyntyneen varsan kuoliaaksi, koska se ei päässyt omille jaloilleen. Luonto on niin karua, ihmiset välillä myös ja dramaattiset elokuvat saa minut aina itkemään. Muistan kun olin katsomassa leffaa miesystäväni kanssa ja kukaan muu salista lähdettyä ei näyttänyt itkevän, kuin minä – ja itkin vielä liukuportaissakin Flamingosta pois lähdettyä, eli johtopäätökseksenä on se, että lähti minulta silloin ihan lapasista se itkeminen. Eikä ollut eka kerta. :D Siksi leffateatterit on aika pahoja paikkoja, jos niissä alkaa itkettää kovasti.

    • Hahah, luontodokkarit ovat kyllä pahimpia. Tiedän mitä meinaat! ;) Kiva kuulla etten ole ainut pillittäjä. :)

Vastaa käyttäjälle Anonymous Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta