Ajatuksia herkuttelusta

Multa aina välillä kysellään miten herkuttelen vai herkuttelenko ollenkaan, kun blogini ei vilise kuvia karkkipusseista ja jäätelöannoksista. Ajattelinkin tehdä ihan omaa postausta aiheesta herkut, siitä mitä ja kuinka usein niitä suuhuni laitan. Mietin itseasiassa erään lukijan esittämän kysymyksen jälkeen, että niin, en tosiaan usein kirjoittele niistä epäterveellisemmistä herkuista. Kai mulla on joku pinttynyt ajatus siitä, että blogeista haetaan motivaatiota ja karkkipussit ja suklaat ei anna sitä jengille. Toisaalta, kun asiaa oikein miettii pitäisihän blogeissakin olla rehellisyyttä ja inhimillisyyttä. Usein kirjotetaan niistä hyvistä jutuista, kuinka päivä on ollut täydellinen ja kaikki jutut on aseteltu täydellisesti kuviin. Aika tekopyhää, koska eihän se niin mene. :D Ja sitäpaitsi eihän karkkipäivä ole oikeasti mikään synti tai osoita heikkoutta. Tällä fitneksen aikakaudella vaan tuntuu, että kaikki enemmän tai vähemmän fitness osoittaa heikkoutta jollain saraa…

No sitten ihan itse aiheeseen, eli herkkuihin. Olen aina ollut varsinainen makean ystävä. Ei sipsejä, poppareita tai hamppareita vaan makeaa! Kakut ja pullat tosin eivät hirveästi iske mutta irtokarkit, suklaa ja jäätelö ovat niitä omia heikkoja lenkkejäni. Pyrin välttämään viikolla karkkeja ja muita herkkuja, tavoitteena on pitää ainoastaan yksi herkuttelupäivä viikossa mutta aina se ei todellakaan mene niin. Tällä viikolla olen itseasiassa syönyt karkkia enemmän kuin 200 grammaan niin keskiviikkona, kuin perjantainakin. Ja äsken söin pienen jäätelön. Eli kyllä minäkin herkuttelen. :) Tosin mulla on kyllä välillä sitten taas viikkoja ettei makeaa tee edes mieli ja en pidä mitään erityistä herkkupäivää. 

Karkkipäivinä karkkia syön kerrallaan aika maximissaan sen 300 grammaa, harvoin nykyään edes niin paljoa. Mulle tulee meinaan tätä nykyä makeasta paljon helpommin paha olo, vaikkakin ihan hyvä niin, koska muutenhan sitä uppoaisi helposti enemmän kuin laki sallii. Jonkun verran olen koittanut vaihtaa karkkeja hieman terveelllisempiin herkkuihin, pähkinöihin ja kuivattuihin hedelmiin. Rakastan siis kuivattuja hedelmiä, eli eipä ole hankalaa! :) Välillä siis tuo ns. sokerikoukku ja verensokerien yhtäkkinen nousu ei houkuta ja koitankin vaihtaa makean hieman terveellisempiin vaihtoehtoihin. Toisaalta toisinaan on taas viikkoja, että ihan pakko saada juurikin kunnon sokeri irttareita. Riippuu niin paljon fiiliksistä ja mun mielestä fiiliksiä pitääkin kuunnella. Jos ei tee viikonloppuna mieli karkkia niin miksi sitä pitäisi tavan vuoksi ostaakaan? 

Itselläni eivät muuten toimi karkkilakot ja muut herkkulakot sitten ollenkaan. Joku kumman tapa aina haaveilla siitä mitä ei saa tehdä, eli ei toimi. Olen koittanut kyllä aika montakin kertaa ja aina repsahtanut parin viikon jälkeen… Ei mun juttu siis. Mites te herkuttelette? Toimiiko kerran viikossa sääntö vai napsitteko joka päivä jotain pientä?

On my way

3 vastausta artikkeliin “Ajatuksia herkuttelusta”

  1. Tää oli tosi kiva ja tervetullut postaus! Musta on vain ja ainoastaan tervettä antaa itsensä välillä herkutella, kun kokonaisuudessaan kuitenkin elää terveellisesti. Väitän jopa, että itse olen ainakin terveempi ja vähemmän stressaantunut kun en nipota siitä söinkö nyt tällä viikolla 30 vai 300 grammaa karkkia. Elämästä saa ja pitää nauttia! :) Ps. Mun ykkösherkku herkuttelypäivinä on kans karkit ja jäde!

    • Olen täysin samaa mieltä kanssasi! Itse myös suorastaan vaadin herkkupäiviä ja oikeasti ne tekee super hyvää. Itse olen havainnut etteivät vaikuta kroppaan mitenkään negatiivisesti ainakaan itselläni kun viikot kuitenkin urheilee aktiivisesti. Monilla saattaa kuitenkin jäädä herkkupäivästä ns. putki päälle mikä sitten selittää ettei moni halua niitä pitää ollenkaan.

  2. Kiitti tästä postauksesta (tongin sun vanhoja postauksia kun en oo vähään aikaan käynyt lukemassa). Mun korvaan toi 300 grammakaan ei kyl kuulosta pahalta :-D mä meinaan saatan usein syödä karkkia vähintään puoli kiloakin viikonlopun aikana… mutta arkipäivinä ehdoton no no karkeille, leivonnaisille yms. juurikin sen takia, että jos viikolla sortuisin, niin loppuviikko vois hyvinkin itseni tuntien sit mennä herkutellessa. Ja nyt on kyse siis 23-v. nuoresta naisesta, jolla on pituutta yli 180cm ja paino n.67 kg. Urheilen vähintään kolme kertaa viikossa kunnon hikijumpissa ja syön viikolla tosi terveellisesti. Mut sit kun viikonloppu koittaa niin auta armias… tää ääripäiden välillä seilaaminen kyllä toisinaan ärsyttää ;-(

    – Ansku

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta