Ajatuksia herättävä alkoholi

Jotenkin vaikeaa aloittaa tämä postaus luontevasti, niin ettei se kuulostaisi tönköltä. Ajatuksena oli kirjoittaa siis mietteitä ja omakohtaisia kokemuksiani alkoholin käytöstä. Alkoholi on monelle varmaan ihan viikottainen, luonnollinen juttu. Ei sen juomista sen koommin mietitä, toisille taas juominen on huomattavasti suunnitellumpaa ja jengi päättää milloin, mitä ja missä juo. Itse lukeudun kutakuinkin tuohon kakkos kategoriaan.

Join ensimmäiset ns. kunnon perussuomalaiset kännit vasta 18 vuoden paremmalla puolella. Koko lapsuuden olin se luokan treenityttö, joka harrasti urheilua ja pysyi hyvin kaukana sieltä Shellin kulmilta norkumasta. Tätä menoa jatkui yläasteenkin ja jopa vielä tuo ammattikouluaikani Seinäjoella. Kuten moni ehkä on blogistani lukenutkin, (ainakin rivien välistä) niin olen nuoruuteni viettänyt seurakuntapiireissä, joten alkoholi ei ole kuulunut millään tapaa elämääni. Ei edes ruokajuomana. Jostain kumman syystä en koskaan edes kyllä haikaillut juopottelun perään vaikken yhtään tiennyt mitä se on tai miltä humala tuntuu. Ehkä siihen siis vaikutti aika paljon samankaltainen ystäväpiiri, oli siis paljon helpompaa välttää kiusaukset, kun pyöri porukoissa joissa alkoholia ei käytetty. Vasta Helsinkiin muutettuani aloin todella kyseenalaistamaan asioita. En tahtonut enää elää kuten minulle sanellaan ja aloinkin rikkomaan normeja, kokeilemaan asioita itse. Olin hyvin kyllästynyt varoitteluun ja sääntöihin ja kyllähän te tiedätte, jos nuori kokematon tyttö lähtee kokeilemaan menee homma usein aika överiksi.


Alkoi siis hyvin villi kausi. Joka viikonloppu ja välillä jopa viikollakin runsasta alkoholin käyttöä yhdistettynä juhlintaan. Runsaalla tarkoitan oikeasti lähestulkoon kompurointia kotiin, muistin menettämistä jne. Join yleensä ihan hirveitä määriä ja vielä kunnon vahvaa viinaa. Viinaa lantrattuna cokikseen, hyi ehkä ällöin juomamuistoni. Persoonani muuttuu aika paljon jos käytän väkeviä viinoja, muutun räjähdysalttiiksi, olen todella suorasanainen, haastan riitaa, temperamenttini kärjistyy jne. Meni aika kauan kunnes tajusin jättää väkevät kokonaan pois. Yök, ihan ällöttää, kun muisteleekin noita sekavia aikoja. Toisaalta ymmärrän hyvin käyttäytymismalliani ja halua kokeilla asioita, tosin tälläkin kertaa piti sitten vetää oikein kantapään kautta. Noh, ainakaan ei tarvitse kolmen kympin paremmalla puolella enää baareja samaan malliin koluta. :)

No mites sitten tänä päivänä? Suhteeni alkoholiin on aika paljonkin normalisoitunut ja käyn ulkona pari kertaa kuussa, välillä useammin ja toisinaan harvemmin. En käy ulkona ellei ole jotain erityistä. Siihen siis vaaditaan vähintäänkin tyttöjenilta, synttärit, joku tilaisuus tms. Ulkona käymisellä tarkoitan siis sosialisointia johon kuuluu osana myös alkoholi. Usein päätän etukäteen jo aijonko juoda alkoholia enemmän vai lähdenkö baariin ollenkaan. Jos menen baariin en todellakaan mene sinne ilman alkoholin nauttimista. Kuulostaa ehkä oudolle mutta mielestäni baarit ovat ehkä pahin paikka pyöriä ilman, että on yhtään humalassa. Jengi tönii, ihmiset jauhaa samoja juttuja, saat bisset mekolle jne. Koettu on usein ja todettu, että ei kiitos. Olen muuten myös niitä ihmisiä, jotka eivät tissuttele, en käy juuri koskaan lasillisella tai nauti alkoholia yksin kotona. Miehenikään kanssa ei nautita koskaan alkoa ns. huvikseen ellei olla lähdössä jonnekin jatkamaan iltaa.


Moni teistä varmaan miettii, että kuinka voin käyttää alkoholia useammankin kerran kuussa vaikka treenaan ja puhun täällä terveellisistä elämäntavoista. Siinäpäs sitä ristiriitaa onkin kerrakseen. Toisaalta rakastan freesiä oloa, terveellistä ruokaa, salin jälkeistä hyvää oloa mutta sitten toisaalta pidän myös sosialisoinnista, erilaisista tilaisuuksista ja hauskanpidostakin. Näihin juttuihin liittyy usein baarit ja alkoholin nauttiminen viikonloppuisin. Täytyy sanoa, että nykyäänhän krapulat tulevat yli viidestä alkoholiannoksesta ja ne ovat huomattavasti pahempia kuin nuorempana. Nehän sitten taas vaikuttavat siihen kuinka saa kropan jälleen treenimoodiin kiinni, kompromissien tekoa. 

Välillä mietin elämää ja sen lyhyyttä. Elämästä nauttimiseen voi olla hyvinkin monia tapoja mutta itse koen, että tällä mustavalkoisella ajattelutavalla tämä nykyinen elämäntyyli ”Lähden ulos jos huvittaa ja nautin alkoholia jos huvittaa” pitää sen tietyn osan elämästäni tasapainossa. Urheilen kuitenkin paljon, vietän paljon myös viikonloppuja ihan rauhallisissa merkeissä, välillä on kausia, että käyn ulkona todella harvoin jne. En halua siis elää liian kurinalaisesti ja kieltää itseltäni asioita joita haluan kuitenkin vielä tehdä. Voi olla, että viiden vuoden päästä itseäni ei kiinnosta ulkona käyminen tai alkoholi tippaakaan. Ja sitten se on niin. Mielestäni elämässä on todella tärkeää nauttia hetkestä ja varsinkin vielä, kun jaksaa ja on energiaa niin pitää tehdä asioita. Kokoajan sitä huomaa, että monikaan juttu mikä on kiinnostanut parikymppisenä ei kiinnosta enää samalla tavoin, ajatusmaailma ja mielenkiinnonkohteet muuttuvat jatkuvasti aikuisemmiksi. 

Uskon, että alkoholi herättää paljon ajatuksia myös teissä lukijoissani ja siksi olisikin mielenkiintoista kuulla mikä on teidän suhtautumisenne kyseiseen ”ilojuomaan”? Kuinka usein käytätte alkoholia ja löytyykö täältä kenties täysin absolutisteja? Kiinnostavaa olisi myös kuulla syitä absolutismiin. 

On my way

30 vastausta artikkeliin “Ajatuksia herättävä alkoholi”

  1. Aiemmin tuli tissuteltua enemmän tai vähemmän joka viikonloppu. Jokunen aika sitten ”sinkkuuduttuani” päätin, että nyt loppuu, ja käytän mielummin krapulaiset aamuni treenaamiseen. Päätänkin nykyään jo hyvissä ajoin etukäteen, milloin ja missä aion alkoholia juoda. ”Yhdille” en enää lähde ekstempore. Ja nuo kerrat kun alkoholia aion nauttia, ovat ns. isompia tilaisuuksia, kuten syntymäpäivät, mökkireissut jne. Minulle alkoholi on aina liittynyt sosiaaliseen elämään, kuulostaa hassulta.. Tarkoitan, etten koskaan ole juonut yksin, vaan aina alkoholin nauttiminen on tapahtunut ystävien, poikaystävän, perheen jne seurassa. Nuorena alkoholi ehkä jollain tapaa helpotti sosiaalista elämää.. Vielä kun oli hieman hukassa itsensä kanssa. Nykyään en koe vaikeaksi pitää hauskaa selvin päin. Voin siis ihan yhtä hyvin iskeä bilemekon päälle ja lähteä juhlimaan vesiselvänä. Ja vaikka itse juonkin nykyään harvemmin, en katso kieroon ihmisiä, jotka juovat useammin. Itsellä kuitenkin vielä tämä ns. perus suomalainen tyyli juoda.. silloin kun juon, juon hippasen verran enemmän kui pari lasia viiniä.. :D

    • Joo, itselläni siis liittyy aina myös tuohon sosiaalisuuteen. Koskaan ei tule yksin juotua. Niin, taitaa olla aika yleistä suomalaisten keskuudessa. :D

  2. Juon ite ehkä kerran kuukaudessa kun käyn ulkona jos sitäkään. Ite oon aina ollut sitä mieltä että ”yhdissä” tai lasillisissa ei oo mitään järkeä, otan mieluummin limpparin tai jonkun hyvän erikoiskahvin samalla rahalla ja maistuu omasta mielestäni paaaaljon paremmalta. Ei se alkoholi mun mielestä oo niin hyvää että maksaisin yhdestä siideristä yli 5e esim terassilla. Viime kesänä piknikillä kaverini ihmettelivät kun puistosidukoiden sijasta multa löyty kassista jääkylmää pepsi maxia. Se on vaan niin paljon parempaa omasta mielestäni, nam..Mutta kukin tyylillään :)

    • Siis sama! En erityisemmin pidä minkään alkon mausta, eli mitään todella nautinnollista se ei ole. Siksi myös valkkaan mieluummin sen Pepsi Maxin jos ajattelin olla juomatta. :)

  3. Mäkin sanon että kun juon, niin sitten juon kunnolla :D Kuulostaa ehkä pahalta.. Mulla se kunnolla ei kuitenkaan tarkoita että konttaisin kotiin, mutta monen monta annosta kuitenkin, itselläni on ilmeisesti aika hyvä viinapää. En koskaan myöskään tissuttele, koska en koe muutaman lasillisen antavan mitään rentouttavaa oloa tms. itselleni. Harrastan crossfittiä 6-7 kertaa viikossa, eli kyllä meissä urheilijoissakin on juhlijoita!:D

    • Joo, tässäkin komppaan. En itsekään puhunut kompuroinnista. Nykyään sitä onneksi taitaa tajuta lähteä ajoissa himaan. :D

  4. Kiitos rehellisestä ja ajatuksia herättävästä tekstistä! Kuulun siihen osaan väestöä, joka käyttää alkoholia todella vähän. Silloin harvoin, kun käytän, täytyy kyseessä olla jokin spesiaali tilaisuus, vappu, uusivuosi, synttärit yms. Joskus saatan myös ottaa lasin valkoviinia illallisella, mutta that´s it. Miksi en käytä enempää? Syitä on oikeastaan monta eikä vähiten se, että mulle tulee alkoholista tosi huono olo seuraavana päivänä vaikka ottaisin vain ja ainoastaan yhden lasin! Uskomatonta, mutta totta. Toinen syy on se, että en koe saavani alkoholista mitään super mahtavia filiksiä. Pari lasia on usein se paras määrä – hieman rentoutuu ja on hyvä olla, mutta ei ole varsinaisesti humalassa. Join aikaisemmin enemmän silloin kuin join enkä kaipaa sitä fiilistä. Usein jossain vaiheessa iltaa, kun on juonut enemmän iskee kuitenkin alakuloinen, ärtynyt tai suoraan sanottuna paska fiilis… Vähemmällä määrällä on usein siis vaan kivempaa. Ystäväni eivät myöskään koskaan kommentoi sitä jos mulla on teekuppi pöydässä kaikkien muiden juodessa jotain väkevämpää. Oon myös miettinyt sitä mikä alkoholin funktio usein on ja luulen, että sillä haetaan nimenomaan sellaista hetkellistä irrottautumista, totaalista rentoutumista. Mulle kuitenkin muut tavat päästää kaikesta hetkeks irti ovat antoisampia. Mutta kukin taaplaa tyylillään ja elämäntapoja (ja -vaiheita) on monenlaisia. :)

    • Ymmärrän kantasi täysin. :) Mielestäni jokaisen ei todellakaan tarvii ottaa yhtään jos tuntuu ettei siitä tule juurikaan kummoisempi olo. Itselläni on muuten super huono viinapää, aina ollut. Eli saatan olla huppelissa jo yhdestä siideristä kun toiset kiskoo pullon viiniä. :) Eli mulle parin juominenkin tuottaa jo sen humaltumisen vaikkei niin vähästä tukka kipeeksi tulekaan. :)

  5. Itsekkin juon n. 1-2 kertaa kuussa, ja silloin juon kunnolla. En nyt mitään räkäkännejä ja kotiin konttaamista harrasta, mutta sopivaan humalaan. En myöskään tissuttelua harrasta, niinkuin ylempikin anonyymi sanoi, se ei saa mulle mitään ”rentoutunutta fiilistä”. Mielummin juon vaikka limpparia. En alkoholijuomien mausta pidä niin paljoa että niitä huvikseni joisin :D Enemmänkin yhden/kahden juominen arkena saa oloni vaivautuneeksi ja väsyneeksi.

  6. Minä en juo alkoholia enää ollenkaan, en ole oikein ikinä juonut. Sillon tällön lasin kuoharia juhlissa, muuten ei. Monet kysyvät heti olenko absolutisti, mutta en itse haluaisi luokitella itseäni mihinkään kategoriaan. En pidä siitä, siis luokittelusta:D Sitten kun monet kysyvät, että miksi ihmeessä et juo, niin vastaustani vähätellään ja ollaan ”älä nyt viitsi”-linjalla. En pidä alkoholin mausta, en siideristä tai lonkerosta, kaljasta enkä varsinkaan viinasta – en mistään, missä on vähänkin alkoholia. Olen nyt 22-v ja olen siitä lähtien kun täytin 18, niin joutunut selittelemään, sillä ”kuka nyt ei alkoholista pitäisi”. Lisäksi, en ymmärrä, miksi joku tiedostaen hankkisi päänsäryn ja oksennuksen yms. Olen ollut leikattavana muutaman kerran ja saanut päänsäryn ja oksennus on lentänyt (johtuen nukutuksista). En siis ikinäikinä hankkisi sellaista oloa tarkoituksella:) No, seuraava kysymys on, ”mitä sä sit teet pe/la iltaisin?!” En ymmärrä, miksi monen muun on niin vaikea ymmärtää:D Varsinkin ärsyttävää on, kun opiskelen ja on paljon opiskelijabileitä, joihin osallistuisin mielelläni jossain määrin, mutta seuraani vierastetaan, koska ”et juo alkoholia, sun kanssa ei voi olla hauskaa”….:D Viimeinen kysymys hauskin ”mitä sä sit juot” Vastaan siihen yleensä että ”no vettä:)” ja BUM! Viimeisetkin juttelukaverit kaikkoaa ”tämän kummajaisen” seurasta! Hah! Tämmöinen tarina minulta..

    -leena

    • Sama juttu, en juo, en ole koskaan ollut humalassa eikä homma ole ikinä kiinnostanut. Oon silti käynyt kavereiden kanssa baareissa, ennen ihan joka viikonloppu ja välillä viikollakin! Pakko myöntää, että osasyynä niihin baarikäynteihin oli se ajatus, että ehkä sieltä saattaisi löytyisä joku mies mulle ;) Nyt kun on mies (okei, baarista mutta parin mutkan kautta), toimistoduuni ja älytön intohimo treenaamiseen ni ei kyllä jaksa kiinnostaa tälläytyminen joka viikonloppu vain päästäkseen kavereiden kanssa (selvinpäin) showroomiin. Mun salainen toiveeni on, että mun ystävätkin tajuaa treenaamisen ilot tai muuten vaan ajatuksen et aina ei tarvii juoda tai olla baarissa niin saatais vietettyä enemmän aikaa yhdessä (eikä mun tarttis valvoo öitä ;))

    • Se on totta, että jos on vesilinjalla saa kauheasti ihmetystä osakseen. Joutuu selittelemään. Nostan kyllä hattua, että jaksat käydä Showroomissa ihan vaan vesilinjalla, ehkä mullakin vielä joku päivä tuo muuttuu. Joskus mitä olen ollut niin oon kyllä väsähtänyt ajoissa, eli sit pitäs vetää tyyliin kahvii koko illan et jaksais. :)

    • Joo, muutaman kerran ku on ni jeezuz ei sitä hommaa jaksa :D Katoin just minifitness-blogista kun olivat porukalla viettämässä synttäreitä täysin baarittomasti, näytti ihanalta!

  7. Omalta osaltani humalahakuinen juominen on vähentynyt, ja lähden mielelläni yhille tai kahille joskus, se myös pysyy siinä määrässä. Tosin en asu Suomessa; jos olen Suomessa niin ei tule mentyä yhille, vaan kavereiden kanssa tulee käytyä enemmän kahviloissa sosialisoimassa. Osaan pitää hauskaa baareissa ja klubeilla selvinkin päin, eli en aina juo jos olen ulkona. Krapulaa en viitti hankkia kun sitten koko seuraava päivä menee ihan harakoille.

    • Niin, aivan. Selvinpäin baareissa oleminenkin on varmasti aika pitkälle totuttelukysymys. :) Joo ja krabben välttelyn ymmärrän!

  8. Juu, tämä se onkin mielenkiintoinen aihe. Samoja kokemuksia kuin Leenalla. Kun sitten muutin pois Suomesta Ranskan lähelle, tuli etäisyyttä aiheeseen. Täällä ei samaa sosiaalista ongelmaa ole. Ei ketään kiinnosta juhlissa kuka juo mitäkin. Ylipäätään alko ei ole aihe tai suuri juttu. Työpaikalla toimistossa on usein läksiäisiä yms muita kokoontumisia. Alkoa on aina tarjolla tilaisuuksissa, mutta se on tarjolla samalla tavalla kuin kahvikin tai muut juomat. Sitä joko juo kahvia tai ei, ketään ei suuremmin kiinnosta. Kun sitten näyttää esim. kuvia tilaisuuksista kavereille, suomalaiset tutut havaitsevat kuvista ensimmäisenä juuri sen tarjolla olevan alkoholin. Kokonaan toinen asia on tämä kaksinaismoraalinen urheilukulttuuri. Lätkän sponsorina kaljafirmat. Kasvata siinä sitten lapsia ”terveelliseen” urheiluun, kun siihen yhdistyy automaattisesti vahvana mielikuvana dokaaminen. Yhdessäolo, joukkuepeli, ryhmädynamiikka, alkoholi. Ilman alkoa et kuulu joukkoon, eikö niin?

  9. Mäkin oon juonu ekan kerran vasta joskus 19- vuotiaana. Muutenkin oon juonu suhteellisen vähän muihin ikätovereihin verrattuna. Yks kesä oli sellanen, ku olin koko ajan menossa baariin, mut sit se väheni. Jossain vaiheessa kävin noin kerran kuussa, viimeset pari-kolme vuotta noin kerran kolmessa kuukaudessa. Enkä oikeestaan kaipaa sitä yhtään enempää. Krapulat on nykyään ihan kauheita, eikä baarissa muutenkaan oo erityisen kivaa ku asun paikkakunnalla, jossa ei poikaystävän lisäks oo yhtään kaveria..:/ Oon nyt sit tullu siihen tulokseen, et taitaa tuo juominen loppua kokonaan. Tissutellu en oo ikinä, enkä ymmärrä sitä alkuunkaan. Baareihin ei oo enää vetoa, enkä tunne, et alkoholi antais mun elämään sen kummemmin mitään. Säästän ne rahat vaikka seuraavaan laukkuun..:)

    • Muitakin ”vanhana” ekan kerran juoneita. :) Joo, no sanos muuta. Itselläni on pahentunut tosi paljon vikan parin vuoden aikana. Nykyään täysin toipuu vasta parin päivän jälkeen. Ja ymmärrän. Itse en siis käytä kauheasti rahaa alkoholiin, tai ostan yleensä baarissa ehkä lasin viiniä. Nyt joku kysyy mistä juomaa sitten tulee niin täytyy sanoa, etten oikeastaan yleensä enää juurikaan edes välitä siellä baarissa kauheasti kitata, yleensä alottelujutut on jossain himassa mikä säästää aika paljon.

  10. Mulla on lähestulkoon samanlainen tarina kuin sulla, koko nuoruuden olin tosi urheilullinen kunnes siinä 17-18 vuotiaana lähti lapasesta… ja sitä jatkui vuosia…Aloitin myös tupakan polton hyi hyi…. Aloin vähentämään juomista rajusti siinä 21-22 vuotiaana ja lopetin tupakoinnin Hieman ennen kuin täytin 23… Nykyisin (24) juon toooodella harvoin ja olen nyt semmoiset pari vuotta liikkunut baareissa selvinpäin… Juon max yhden juoman tai en edes sitäkään… Suuri inho molempia tupakkaa ja alkoholia kohtaan nykyään… Mulla oli niin hirveä olo niistä vaikka olinkin nuori ja kroppa kesti tosi paljon… Nykyisin niin paljon parempi olo henkinen+fyysinen:) Kaikki kaverit ei suhtaudu mun juomattomuuteen aina niin positiivisesti ”Etkö sä tänäänkään juo?” mut I don’t care… Ja sosialisointi on kyl vähentynyt huomattavasti:D Nykyään sosialisoin lähinnä poiikaystävän kanssa. Mutta parempi näin!

    • Joo, se on kyllä jännä miten paljon freesimpi olo on jos on pidempään ilman alkoholia. Siis jos puhutaan vaikka kuukaudestakin, virkeystaso on ihan eri luokkaa ja ei oo semmosta alakulosta fiilistä ollenkaan. Toi alkoholi on siis aikamoinen ristiriitojen pesäke ainakin omassa elämässä. Hienoa, että sä oot löytänyt tasapainon! :))

  11. Pakko kommentoida anonyymille, joka sanoi etteivät ystävät aina ymmärrä juomattomuutta. Älä anna juomattomuutesi estää sosialisointia! Ulos meneminen ja yhdessäolo ystävien kanssa ei todellakaan pitäisi olla siitä kiinni mitä kunkin lasi sisältää. Jos ei ystävät tätä tajua, niin eipä ole hääppöisiä kavereita! :/ Etsi uusia ystäviä tai näytä nykyisillesi, että hauskaa voi olla ilman alkoholiakin. Ja pidä oma pääsi, yhtään kenellekään ei kuulu se miten SINÄ haluat pitää hauskaa ja olla sosiaalinen ihmisten kanssa! Ikä ehkä tuo asiaan helpotusta, ketään ei ainakaan omalla kohdallani kiinnosta se mitä minä juon… Voin käydä keikoilla tai tyttöjen kanssa hyvällä klubilla juoden 1-2 alkoholiannosta tai useinkin 0. :) Mulle on myös tärkeää se ettei sosiaaliseen kanssakäymiseen liity AINA alkoholi ja täytyy kyllä sanoa etten ihan ymmärrä miksi se tuntuu edelleen liittyvän niin vahvana osana kulttuuriamme. Kukin tyylillään, mä teen näin ja sen ei pitäis haitata yhtään ketään! ;)

  12. Ai sä oot käyny Seinäjoella amiksen, mäkin oon. :) Minä vuonna valmistuit?

  13. Muuten oon kanssasi samoilla linjoilla, mutta itse tahdon juhlia ja pitää hauskaa silloinkin kun taas alkoholi ei maistu!
    omassa lähipiirissäni tapahtumia ja juhlia on viime aikoina ollut hurjan paljon ja harvasta on halunnut jäädä pois (ajatuksena, kerran tässä vaan eletään:D<3) niin oon sitten paljon ollut myös ihan vesipullo kourassa baarejakin myöten! Ja on ollut todella hauskaa vaikka pahin onkin ehkä se kun niitä juomia voi tosiaan kaatuillapäälle jne…ja oon huomannut, että pitkään venyneet illat voi aiheuttaa hyvinkin krapulamaisia oloja ihan väsymyksestä.

    Oon kyllä luonteeltani toisaalta hyvin sopeutuvainen, niin ehkä siksi tuo vesilinja toimii mulla hyvin. Ainakin kerran kuussa kuitenkin myös juon, vaihtelevilla määrillä. Lähinnä viiniä, nams. :)

    Hyvä teksti!

    t.Bilehile

    • Joo no mutta hei toihan onkin tosi hyvä tapa! Kumpa vaan itsekin pystyisin… Mua alkaa vaan yleensä väsyttämään tosi helposti vesilinjalla ja sitten ne kaatuneet juomat sun muut saa ärtyneeksi. :D Ja joo, univelasta tulee ihan darra! Täällä mennään myös viinilinjalla yleensä aina. :)

  14. Mielenkiintoinen aihe! Itse oon kanssa ton alaikäisyyden ottanut suht iisisti. 18-20-vuotiaana tuli sitten juhlittua senkin edestä. Tosiaan viikonloppuisin ja joskus viikollakin. Ja aina ihan naamat ja muisti aamulla hävinneenä :D Olen iloinen, että se aika on ohi, mutta en asiaa myöskään häpeile. Omasta kaveripiiristä löytyy porukkaa, jotka just häpeilee tätä aikaa kauheesti eikä tykkää puhua siitä yhtään. En itse ymmärrä sitä. Musta on hauska muistella mitä tyhmää on sillon tullut tehtyäkään ja nauraa vanhoille tyhmyyksille. Sitä paitsi mun mielestä pitää ajatella siltä kantilta, että onneksi sillon tullut sekoiltua ettei nyt vanhempana enää tarvitse :D
    Nää alkoholi-asiat vaan tuntuu aina herättävän mielipiteitä. Itse elän myös suht terveellisesti treenaillen yms, mutta käyn kyllä juhlimassa 1-2 krt/kk joskus myös useemmin, en pidä kirjaa enkä stressaa asiasta. Myös jos lähden ulos niin juon kunnolla. En kuitenkaan niin, että muisti lähtis yms. Tunnen mielestäni aika hyvin rajani tänä päivänä. En pidä asiaa mitenkään huonona. Itse rakastan tanssimista (nimenomaan sen parin lasillisen jälkeen) ja hengailua tyttöporukalla ja uusiin ihmisiin tutustumista.
    Kommenttini pointti oli kuitenkin se, että asiaa ei mielestäni pitäisi miettiä liikaa. Veikkaan, että sinä yhtälailla tunnet nykyään rajasi paremmin kuin villissä nuoruudessa ;) Pakko nostaa peukkoja vielä aiheesta, koska alkoholi-asiat tuntuu kuuluvan nykyään tähän vaiettuun kategoriaan blogeissa! Kiitos rohkeudestasi siis :) -Iida

    • Niin, itse en ole kauheasti näiden villikkovuosien ystävien kanssa enää edes tekemisissä. Mutta aina jos nähdään niin yhteistä muisteltavaa kyllä löytyy, hahah. Meillä on ollut kyllä vaikka mitä seikkailuja, tavallaan niin noloja juttuja mutta toisaalta juurikin tuo asenne että SO WHAT se oli nuoruutta se. Enää ei saa samoja fiilareita kyllä juhliessa mitä joskus, paljon aikuismaisempaa menoa ja tavallaan ehkä ihan hyväkin. ;) Joo en siis otakaan stressiä, halusin vaan lähinnä kuulla miten muut käyttävät alkoholia koska välillä olen miettinyt onko oma käyttöni muutaman kerran kuussa ihan normaalia. Paljon, kun on jengiä joille tuokin määrä on hurjasti. Ihana kiitos sinulle kommentistasi ja mukava, että pidit tekstistä! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta