Ajatuksia herättävä alkoholi

Jotenkin vaikeaa aloittaa tämä postaus luontevasti, niin ettei se kuulostaisi tönköltä. Ajatuksena oli kirjoittaa siis mietteitä ja omakohtaisia kokemuksiani alkoholin käytöstä. Alkoholi on monelle varmaan ihan viikottainen, luonnollinen juttu. Ei sen juomista sen koommin mietitä, toisille taas juominen on huomattavasti suunnitellumpaa ja jengi päättää milloin, mitä ja missä juo. Itse lukeudun kutakuinkin tuohon kakkos kategoriaan.

Join ensimmäiset ns. kunnon perussuomalaiset kännit vasta 18 vuoden paremmalla puolella. Koko lapsuuden olin se luokan treenityttö, joka harrasti urheilua ja pysyi hyvin kaukana sieltä Shellin kulmilta norkumasta. Tätä menoa jatkui yläasteenkin ja jopa vielä tuo ammattikouluaikani Seinäjoella. Kuten moni ehkä on blogistani lukenutkin, (ainakin rivien välistä) niin olen nuoruuteni viettänyt seurakuntapiireissä, joten alkoholi ei ole kuulunut millään tapaa elämääni. Ei edes ruokajuomana. Jostain kumman syystä en koskaan edes kyllä haikaillut juopottelun perään vaikken yhtään tiennyt mitä se on tai miltä humala tuntuu. Ehkä siihen siis vaikutti aika paljon samankaltainen ystäväpiiri, oli siis paljon helpompaa välttää kiusaukset, kun pyöri porukoissa joissa alkoholia ei käytetty. Vasta Helsinkiin muutettuani aloin todella kyseenalaistamaan asioita. En tahtonut enää elää kuten minulle sanellaan ja aloinkin rikkomaan normeja, kokeilemaan asioita itse. Olin hyvin kyllästynyt varoitteluun ja sääntöihin ja kyllähän te tiedätte, jos nuori kokematon tyttö lähtee kokeilemaan menee homma usein aika överiksi.


Alkoi siis hyvin villi kausi. Joka viikonloppu ja välillä jopa viikollakin runsasta alkoholin käyttöä yhdistettynä juhlintaan. Runsaalla tarkoitan oikeasti lähestulkoon kompurointia kotiin, muistin menettämistä jne. Join yleensä ihan hirveitä määriä ja vielä kunnon vahvaa viinaa. Viinaa lantrattuna cokikseen, hyi ehkä ällöin juomamuistoni. Persoonani muuttuu aika paljon jos käytän väkeviä viinoja, muutun räjähdysalttiiksi, olen todella suorasanainen, haastan riitaa, temperamenttini kärjistyy jne. Meni aika kauan kunnes tajusin jättää väkevät kokonaan pois. Yök, ihan ällöttää, kun muisteleekin noita sekavia aikoja. Toisaalta ymmärrän hyvin käyttäytymismalliani ja halua kokeilla asioita, tosin tälläkin kertaa piti sitten vetää oikein kantapään kautta. Noh, ainakaan ei tarvitse kolmen kympin paremmalla puolella enää baareja samaan malliin koluta. 🙂

No mites sitten tänä päivänä? Suhteeni alkoholiin on aika paljonkin normalisoitunut ja käyn ulkona pari kertaa kuussa, välillä useammin ja toisinaan harvemmin. En käy ulkona ellei ole jotain erityistä. Siihen siis vaaditaan vähintäänkin tyttöjenilta, synttärit, joku tilaisuus tms. Ulkona käymisellä tarkoitan siis sosialisointia johon kuuluu osana myös alkoholi. Usein päätän etukäteen jo aijonko juoda alkoholia enemmän vai lähdenkö baariin ollenkaan. Jos menen baariin en todellakaan mene sinne ilman alkoholin nauttimista. Kuulostaa ehkä oudolle mutta mielestäni baarit ovat ehkä pahin paikka pyöriä ilman, että on yhtään humalassa. Jengi tönii, ihmiset jauhaa samoja juttuja, saat bisset mekolle jne. Koettu on usein ja todettu, että ei kiitos. Olen muuten myös niitä ihmisiä, jotka eivät tissuttele, en käy juuri koskaan lasillisella tai nauti alkoholia yksin kotona. Miehenikään kanssa ei nautita koskaan alkoa ns. huvikseen ellei olla lähdössä jonnekin jatkamaan iltaa.


Moni teistä varmaan miettii, että kuinka voin käyttää alkoholia useammankin kerran kuussa vaikka treenaan ja puhun täällä terveellisistä elämäntavoista. Siinäpäs sitä ristiriitaa onkin kerrakseen. Toisaalta rakastan freesiä oloa, terveellistä ruokaa, salin jälkeistä hyvää oloa mutta sitten toisaalta pidän myös sosialisoinnista, erilaisista tilaisuuksista ja hauskanpidostakin. Näihin juttuihin liittyy usein baarit ja alkoholin nauttiminen viikonloppuisin. Täytyy sanoa, että nykyäänhän krapulat tulevat yli viidestä alkoholiannoksesta ja ne ovat huomattavasti pahempia kuin nuorempana. Nehän sitten taas vaikuttavat siihen kuinka saa kropan jälleen treenimoodiin kiinni, kompromissien tekoa. 

Välillä mietin elämää ja sen lyhyyttä. Elämästä nauttimiseen voi olla hyvinkin monia tapoja mutta itse koen, että tällä mustavalkoisella ajattelutavalla tämä nykyinen elämäntyyli ”Lähden ulos jos huvittaa ja nautin alkoholia jos huvittaa” pitää sen tietyn osan elämästäni tasapainossa. Urheilen kuitenkin paljon, vietän paljon myös viikonloppuja ihan rauhallisissa merkeissä, välillä on kausia, että käyn ulkona todella harvoin jne. En halua siis elää liian kurinalaisesti ja kieltää itseltäni asioita joita haluan kuitenkin vielä tehdä. Voi olla, että viiden vuoden päästä itseäni ei kiinnosta ulkona käyminen tai alkoholi tippaakaan. Ja sitten se on niin. Mielestäni elämässä on todella tärkeää nauttia hetkestä ja varsinkin vielä, kun jaksaa ja on energiaa niin pitää tehdä asioita. Kokoajan sitä huomaa, että monikaan juttu mikä on kiinnostanut parikymppisenä ei kiinnosta enää samalla tavoin, ajatusmaailma ja mielenkiinnonkohteet muuttuvat jatkuvasti aikuisemmiksi. 

Uskon, että alkoholi herättää paljon ajatuksia myös teissä lukijoissani ja siksi olisikin mielenkiintoista kuulla mikä on teidän suhtautumisenne kyseiseen ”ilojuomaan”? Kuinka usein käytätte alkoholia ja löytyykö täältä kenties täysin absolutisteja? Kiinnostavaa olisi myös kuulla syitä absolutismiin. 

Kommentit (30)
  1. Mielenkiintoinen aihe! Itse oon kanssa ton alaikäisyyden ottanut suht iisisti. 18-20-vuotiaana tuli sitten juhlittua senkin edestä. Tosiaan viikonloppuisin ja joskus viikollakin. Ja aina ihan naamat ja muisti aamulla hävinneenä 😀 Olen iloinen, että se aika on ohi, mutta en asiaa myöskään häpeile. Omasta kaveripiiristä löytyy porukkaa, jotka just häpeilee tätä aikaa kauheesti eikä tykkää puhua siitä yhtään. En itse ymmärrä sitä. Musta on hauska muistella mitä tyhmää on sillon tullut tehtyäkään ja nauraa vanhoille tyhmyyksille. Sitä paitsi mun mielestä pitää ajatella siltä kantilta, että onneksi sillon tullut sekoiltua ettei nyt vanhempana enää tarvitse 😀
    Nää alkoholi-asiat vaan tuntuu aina herättävän mielipiteitä. Itse elän myös suht terveellisesti treenaillen yms, mutta käyn kyllä juhlimassa 1-2 krt/kk joskus myös useemmin, en pidä kirjaa enkä stressaa asiasta. Myös jos lähden ulos niin juon kunnolla. En kuitenkaan niin, että muisti lähtis yms. Tunnen mielestäni aika hyvin rajani tänä päivänä. En pidä asiaa mitenkään huonona. Itse rakastan tanssimista (nimenomaan sen parin lasillisen jälkeen) ja hengailua tyttöporukalla ja uusiin ihmisiin tutustumista.
    Kommenttini pointti oli kuitenkin se, että asiaa ei mielestäni pitäisi miettiä liikaa. Veikkaan, että sinä yhtälailla tunnet nykyään rajasi paremmin kuin villissä nuoruudessa 😉 Pakko nostaa peukkoja vielä aiheesta, koska alkoholi-asiat tuntuu kuuluvan nykyään tähän vaiettuun kategoriaan blogeissa! Kiitos rohkeudestasi siis 🙂 -Iida

    1. Niin, itse en ole kauheasti näiden villikkovuosien ystävien kanssa enää edes tekemisissä. Mutta aina jos nähdään niin yhteistä muisteltavaa kyllä löytyy, hahah. Meillä on ollut kyllä vaikka mitä seikkailuja, tavallaan niin noloja juttuja mutta toisaalta juurikin tuo asenne että SO WHAT se oli nuoruutta se. Enää ei saa samoja fiilareita kyllä juhliessa mitä joskus, paljon aikuismaisempaa menoa ja tavallaan ehkä ihan hyväkin. 😉 Joo en siis otakaan stressiä, halusin vaan lähinnä kuulla miten muut käyttävät alkoholia koska välillä olen miettinyt onko oma käyttöni muutaman kerran kuussa ihan normaalia. Paljon, kun on jengiä joille tuokin määrä on hurjasti. Ihana kiitos sinulle kommentistasi ja mukava, että pidit tekstistä! 🙂

  2. Muuten oon kanssasi samoilla linjoilla, mutta itse tahdon juhlia ja pitää hauskaa silloinkin kun taas alkoholi ei maistu!
    omassa lähipiirissäni tapahtumia ja juhlia on viime aikoina ollut hurjan paljon ja harvasta on halunnut jäädä pois (ajatuksena, kerran tässä vaan eletään:D<3) niin oon sitten paljon ollut myös ihan vesipullo kourassa baarejakin myöten! Ja on ollut todella hauskaa vaikka pahin onkin ehkä se kun niitä juomia voi tosiaan kaatuillapäälle jne…ja oon huomannut, että pitkään venyneet illat voi aiheuttaa hyvinkin krapulamaisia oloja ihan väsymyksestä.

    Oon kyllä luonteeltani toisaalta hyvin sopeutuvainen, niin ehkä siksi tuo vesilinja toimii mulla hyvin. Ainakin kerran kuussa kuitenkin myös juon, vaihtelevilla määrillä. Lähinnä viiniä, nams. 🙂

    Hyvä teksti!

    t.Bilehile

    1. Joo no mutta hei toihan onkin tosi hyvä tapa! Kumpa vaan itsekin pystyisin… Mua alkaa vaan yleensä väsyttämään tosi helposti vesilinjalla ja sitten ne kaatuneet juomat sun muut saa ärtyneeksi. 😀 Ja joo, univelasta tulee ihan darra! Täällä mennään myös viinilinjalla yleensä aina. 🙂

    2. Ja kiitos paljon!! =))

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *