Lauantaiaamun pohdintoja

Huomenta! Ihanaa, kun ulkona paistaa aurinko ja on kokonainen viikonloppu edessä. Kohta ajattelin käydä pikaisella juoksulenkillä ennen ripsihuoltoa ja siitä mennäänkin tyttöjen kanssa käymään Mattolaiturilla. Tästä tulee hyvä päivä! :)

Mietiskelin eilen illalla vuosien kulkua, kohta on meinaan enää kuukausi siihen, kun täytän 27- vuotta. Miten aika voi oikeasti mennä näin nopeaa?! Olen jo lähempänä 30- vuotta kuin 20! Mistään hinnasta en haluaisi olla enää parikymppinen mutta 25- vuotiaaksi voisin vaikka jäädäkin. Jotenkin mielestäni se suurin kasvu ainakin omalla kohdallani tapahtui 23-25 ikävuoden välillä. Jokaisella toki menee asiat omaa tahtiaan, itse vaan ikäänkuin koin monet asiat sen verran myöhään, että siksi varmaan olin ihan hirveän villi vielä 22- vuotiaanakin. Tai tein asioita, joita ehkä 19- vuotiaat tekevät… Noh, ainakin on koettu ja kokeiltu, ei tarvitse sitten vanhemmalla iällä harmitella ettei olisi mennyt. ;) 

Monella ympärilläni olevalla ikäiselläni alkaa olemaan jo lapsia ja perheet kasvavat kovaa kyytiä. Itse en vaan vielä koe olevani valmis äidiksi. Se, että olisin valmis huolehtimaan toisesta ihmisestä seuraavat 18- vuotta ei ole tässä vaiheessa omalla kohdallani ajankohtainen asia. Kai sitä on vielä sen verran itsekäs, että haluaa tehdä asioita ihan ilman palloa jalassa. Tässä asiassa en siis taida olla vielä ihan kasvanut aikuiseksi mutta koen ettei mun tarviikaan. Lasten aika tulee sitten, kun se tulee. Tuntuu vaan, että lapsia saadaan kokoajan nuorempana ja nuorempana. Kun elämässä tulee tyhjä kohta ja miettii mitä seuraavaksi niin jengi tekee siihen lapsen. Itse haluan ainakin olla 100 % varma siitä, että olen valmis hyväksi äidiksi siinä vaiheessa, kun lapsia alan tekemään. Lisäksi haluan, että talous on turvattu, on sopivan kokoinen asunto ja muutenkin asiat mallillaan. Jokaisella lapsella on kuitenkin vain yksi lapsuus ja itse ainakin haluaisin tarjota mahdollisimman hyvän sellaisen omalleni. Millaisia fiiliksiä teillä on äitiydestä? Moni lukijani varmasti onkin jo äiti ja nostan kyllä hattua jokaiselle, on se sen verran kokopäivä duunia. :)

Mitä enemmän ikää tulee sitä enemmän tulee niitä odotuksia ulkopuolelta. Pitäisi olla sitä ja tätä tai tehdä tuota. Itse olen saanut tasapainoisen arjen ja ne elämän perus palaset kohdilleen ikäänkuin huomaamattani tässä vuosien varrella. Ei kyllä yhtään ikävöi sitä nuoruuden irrallisuutta, kun tuntui ettei oikein löydä omaa paikkaansa. Työjutuissa palloilin todella paljon ja samoin ihmissuhteissa. Nykyään on niin ihanaa, kun elämä on tasapainoista. Tästä fiiliksestä ei toivon mukaan tarvitse luopua enää missään vaiheessa! Kokeeko moni teistä iän tuomia ”paineita” tai odotuksia? 

Nyt suuntaan lenkille, vihdoin! Nauttikaahan auringosta! :)


On my way

30 vastausta artikkeliin “Lauantaiaamun pohdintoja”

  1. Tästä aiheesta saa varmaan paljon keskustelua aikaan, ja mielestäni tärkein on yrittää muistaa että elämän suurimpia asioita ei pysty suunnittelemaan, ja vaikka suunnittelisi, niin kaikki ei välttämättä mene suunnitelmien mukaan. Mielestäni lapsia tehdään yhä vanhempana, sillä enisn pitää olla tasapainoinen elämä ja ura ym…

    http://shoesspeaklouder.blogspot.fi

    • Niin totta kyllä! Saattaahan asioita tosiaan tapahtua vaikkei tässä mitään erityisemmin suunnittelisi. :) Toivon vaan ettei ainakaan omalle kohdalle tule ns. ylläreitä vaan lapsi tulisi sitten ns suunnitellusti, kun on sen aika. :)

  2. Mäkin oon välillä havahtunut siihen, kuinka ”vanha” jo olenkaan. :D Täytän siis pian 25. Valmistun ensi syksynä ja sen jälkeen olisi mukava olla työelämässä muutamia vuosia ennen perheen perustamista. Välillä mua vaan ärsyttää, että oma elämäni on ns. venynyt näin pitkälle. Moni on saanut ammatin 18-vuotiaana, ollut vakitöissä vuosia ja mun ikäisenä asuu omakotitalossa ja on perustanut perheen. Tuntuu vähän ärsyttävältä, että oon ite pian 25, eikä ”aikuiselämä” ole vielä kunnolla edes alkanut. Oon siis hieman malttamaton ja haluisin heti jo työn ja talon ja auton! :D Samalla hieman mietityttää se, että haluaisin lapsetkin hankkia kolmekymppisenä, mihin ei ole enää montaa vuotta. Huh, pitää ehkä vaan löysätä ja antaa elämän viedä. x) Täytyy vaan koittaa muistaa elää päivä kerrallaan, ja nauttia tämänhetkisestä elämästä. :)

    • 25 on vielä nuori, juuri paras ikä! ;) Mulla taas ei ole noita auto, koti jne haaveita vielä ainakaan. Tulevat nekin sitten ajallaan, näin on meinaan tällä hetkellä ihan hyvä. :) Ymmärrän kuitenkin nuokin aatokset, jokaisella nuo ajatukset tulevat omalla ajallaan. Toisilla aikaisemmin ja toisilla myöhemmin… Joillain ei välttämättä ollenkaan. :) Itse olen tavallaan sellainen sielu ettei suuri materia kuten oma asunto ja hirveän lainan ottaminen houkuta yhtään… No ehkä jossain vaiheessa sitten… :)

  3. Kyllä koen ihan valtaisia paineita ja oon nyt 24 tosin… En edes koe paineita koulusta valmistuisesta vaan nimenomaan noista lapsista, Olo on ainakin vielä että ei missään nimessä äidiksi, Juuri ja juuri pystyn itsetsäni huolehtimaan… Mutta karu todellisuus on se että naisten hedelmällisyys alkaa laskea radikaalisti 30-ikävuoden jälkeen ja ensisynnyttäjien ikä on Suomessa itseasiassa hyvin korkea 28,5 vuotta! Mutta jos haluaa tulla mahdollisimman suurella todennäköisyydellä raskaaksi ja saada mahdollisimman terveitä lapsia niin silloin tilastollisesti lapset pitäisi tehdä alle 30-vuotiaana… Mikään sääntö tuo ei nyt sillä tavalla ole, mutta jos lapsien tekoa lykkää vaikka 35 vuotiaaksi niin voi olla, että joillakin ihmisillä käy niin että he jäävät lapsettomiksi… Toki on naisia jotka tulevat vielä 50-vuotiaana raskaaksi, mutta myös lapsettomuus on yleistynyt juuri siitä syystä että lapsien tekoa lykätään… Mun mielestä tää kaikki on niin ahdistavaa, koska mua myös kiinnostaa tällä hetkellä paljon enemmän oman uran luominen ym kuin perheen perustaminen, ja tuntuu etten ole ollenkaan valmis… Se on musta niin epäreilua että miehet voivat perustaa perheen milloin vain heitä sattuu huvittamaan…. Silloin kun he kokevat olevansa valmiita… Mutta me naiset joudutaan oikeasti miettimään asiaa myös hedelmällisyyden kannalta…

    • Kyllä se naisen hedelmällisyys alkaa laskea pikku hiljaa vasta 30v alkaen ja alle 35v ei pitäisi olla vielä mitään hätää, moni tuttavapiirissäni tehnyt n. 30v ensimmäisen lapsen ja Suomessa taitaakin olla 30v ensisynnyttäjien keski ikä. Näillä asioilla peloitellaan ihan liikaa. Itse 28v ja vasta nyt alkanut tuntua että parin vuoden sisällä voisi tehdä lapsia, sitä ennen oli itelläkin hirveitä paineita ja elämä niin sekaisin, nyt vihdoinkin löytyi sellainen työpaikka jossa rauhallinen työtahti ja ei mene kaikki voimat siihen ja jossa voisi viihtyä pidempäänkin :) Itsellä se suurin kasvu tapahtui vasta 25-27 vuotiaana, ja sitä ennen en olisi voinut edes kuvitella tekeväni lapsia, ja multakin monesti udeltiin milloin hankitaan perheenlisäystä mikä tuntui aika kiusalliselta, jokaisen henkilökohtainen asiahan se on, kaikki on erilaisia ja eri aikaan valmiina. Jotkut kaverit tehnyt jo parikymppisinä, jotkut nelikymppisinä.

    • Kyllä, näinhän se menee! Itse kyllä luulen, että monikaan äidiksi nuorena alkava ei välttämättä ole henkisesti kypsä siihen hommaan… Mutta kaippa siinä äitiyden myötä kasvaa. :) Ja samaa mieltä ettei lapsia tarvii tehdä ennen 30- ikävuotta vaikka hedelmällisyys laskisikin. Kyllä niin moni niitä lapsia pyöräyttelee 30-40 ikävuoden välillä. :)

  4. Mä oon taas 15-vuotiaasta asti tehny töitä koko ajan, 17-vuotiaana muutin omaan asuntoon ja 18-vuotiaana mulla oli ammatti ja vakituinen työpaikka. Joskus 19-vuotiaana mulla oli jo vauvakuume, onneks en kuitenkaan saanut lasta sillon, ei mikään hyvä mies ollut nimittäin. Nyt oon 22v ja kuukauden ikäisen poikavauvan äiti<3 Äitiys on ihanaa, en oo vielä yhtään kokenut rankaksi: nimittäin aika helppo vauva ainakin toistaiseksi! Tottakai arki on aivan erilaista, mutta silti rakastan tätä. Bilettänyt oon aivan tarpeeksi ja saanut matkustella paljon eri maissa. Koen siis itse tulleeni äidiksi juuri sopivaan aikaan!

    • Mukava kuulla! Olet hyvä esmes siitä kuinka jokainen käy oman tiensä. Osa tekee ns kaiken nuorena, osa taas tulee hitaammin perässä. :)

  5. Eipä näihin asioihin ole yhtä oikeaa vastausta..itse olen jo lähempänä 4-kymppiä, ja sen voin sanoa, että vauhti sen kuin vaan kiihtyy, vuodet kuluu tajuttoman nopeasti. Ehkä siihen osaltaan vaikuttaa, että itselläni on tapahtunut juuri 30-40v:n välillä isoja asioita; lasten saaminen, avioituminen, talon rakentaminen..nyt olisi mukava painaa sellaista ”hidasta” -nappia. Lasten hankkimiseen ei ole myöskään mitään tiettyä, sopivaa ajankohtaa. Itse olin 30v., kun sain esikoiseni, en ole koskaan potenut vauvakuumetta eli tuo ikä tuntui vain molemmista sopivalta, ja päätimme antaa lapsen tulla jos Luoja niin suo. Tärkeintä on nauttia elämästä ja olla kiitollinen niistä hyvistä asioista=) Jo sopivan kumppanin löytäminen tänä päivänä on lottovoitto. Mikään talo, auto, mökki, ura tms. ei määritä elämän laatua tai sitä, että ne kaikki pitäisi saavuttaa hyvään elämään. Ei, ei ja vielä kerran ei..mitä enemmän ikää tulee, arvostan ainakin itse henkisiä arvoja, terveyttä ja hyviä ihmissuhteita.

    • Kiva kuulla sun ”tarina”. :) Mullakaan ei siis sitä vauvakuumetta ole vaikka ympärillä tuntuisi olevan enemmänkin. :) Varmaan sitten, kun täyttää sen 30 wee niin ajatukset saattaa muuttua tai sitten ei. Jäädään katsomaan… :)

  6. Voi jaiks, tänä vuonna tulee kolkytvee täyteen ja kyllä hieman hirvityttää! Ja arvaa vain kuinka usein meille sanotaan se, että millos lapsia ;D Meille riittää tuo karvavauva tällä erää ;))

    • Nojoo uskon! Nyt vielä, kun menitte naimisiinkin. :) Mutta ihana kuulla muiltakin vähän vanhemmilta kuin itse ettei ole kiirettä lasten kanssa. En siis ole ainut uniikki joka ei suunnittele vielä perheen lisäystä. :D

  7. Itse täytän tänä vuonna 30, ja vasta nyt on ensimmäinen kaveri raskaana, muilla ei siis ole vielä lapsia :) Ollaan suunnilleen saman ikäisiä kavereitteni kanssa. Sen suhteen on käynyt hyvä tuuri, ettei ole itsekään tarvinnut ottaa paineita lapsista. (toivottavasti siis ei kuulosta kamalalta, mutta ymmärrät varmaan mitä tarkoitan)

    ps.eikö naisten hedelmällisyys ala laskea radikaalisiti vasta 35 ikävuoden jälkeen eikä 30?

    • Okei! Mulla taas samanikäiset tai nuoremmatkin ovat noita lapsia puöräytelleet. :D Onneksi ei kuitenkaan ihan kaikki! ;)) Itse en ole perehtynyt asiaan, eli en oikeastaan tiedä. En kuitenkaan ole kuullut, että jengi tekisi paniikissa lapsia jo 30- vuotiaana.

  8. Pakko kommentoida että jos mietitään asiaa yleisesti Suomeasa eikä vaan sun näkökulmasta niin niitä lapsia tehdään ennemminnin yhä vanhempana eikä yhä nuorempana :D toki kun suunnilleen samanikäiset kaverit ympärillä alkaa perustamaan perheitä niin voi tuntua että he ovat niin kovin nuoria jne.. :D

    • Musta taas on tuntunut, että yhä nuoremmat ympärillä saa… Siksi siis näissä fiiliksissä.

  9. Itse täytän seuraavaksi 30. Ja minusta elämä vain paranee! Elän kivaa perusarkea, minulla on utelias suhtautuminen tulevaisuuteeni ja olen löytänyt paikkanikin :) Itse en tahdo lapsia, tästä huolimatta olen lapsirakas ja minulla on ihana kummityttö ja kaveripiirissäni on lapsia myös. En ahdistu siitä vaikka kaverini, jotka ovat siis äitejä avautuvat minulle lapsiperheen arjesta. Kaikilla meillä on myös ne omat juttumme ja haasteemme. Itse olen myös huomannut sen, että ei ne elämänsä suunnitelmat aina mee niinkuin ajattelee. Ja loppujen lopuksi se on aika..no vähän (ehkä liian voimakas sana tähän), mutta siis vähäinen määrä asioita joihin pystyy itse vaikuttamaan. Kaveripiirissäni on myös lapsettomuuttakin, pitkään yritetty, mutta ei. Omaan vapaehtoiseen lapsettomuuteeni on syitä, mutta niistä ei sen enempää. Nautitaan elämästä, vaikka on välillä ikävääkin, mutta sitten hyvätkin hetket tuntuvat mahtavalta! :)

    • Jokainen tosiaan tekee oman valintansa lapsien suhteen. Mulla on itseasiassa joskus myös käynyt mielessä, että haluanko lapsia ollenkaan… Mutta kai mä haluan. Luulen et jossain vaiheessa tulee se äitiyden fiilis. Ja sekin on totta, että me ei todellakaan voida päättää itse joka asiasta. Lapsettomuuskin on yleistynyt, joten välttämättä ei tosiaan ole oma päätös saako niitä lapsia vai ei… Oikein ihanaa vappua sinulle!

  10. Heips, pakko kommentoida, että jos kirjoitat 18-vuotiaana, yhdysviivan jälkeen ei tule välilyöntiä. Myöskään yksiosaisissa yhdyssanoissa ei tule välilyöntiä, sana kirjoitetaan heti yhdysviivan jälkeen. Useampiosaisissa yhdyssanoissa välimerkki tulee ennen viivaa, ei sanan jälkeen, kuten olen sinun huomannut sen laittavan :) Esim. kun kirjoitit ”Mid Season- salet”, sen oikeinkirjoitus kuuluu ”Mid Season -salet”. Ei millään pahalla, itseäni vaan häiritsee jos blogeissa on tällaisia kielioppivirheitä :)

    • Tsiisus, jos noin paljon häiritsee niin pitäisikö jättää lukematta? Itse en edes huomannut näitä vaikka osaan kyllä nämä pilkunnussimissäännöt. Pitääkö ihmisten aina kitistä joka asiasta, jollain on kyl liikaa aikaa ja energiaa ja liian vähän omaa elämää näköjään ;) ei kaikkien tarvi olla täydellisiä joka asiassa.

    • Asia ei häiritse ”paljoa”, itse ainakin tykkään, että jos olen kauan tehnyt samaa virhettä ja joku korjaa mua, oppii samalla itsekin :) Toivon myös, ettei Jutta pahastu kommentista, sillä ihan ystävällisesti sen halusin sanoa :)

  11. Jutta älä turhaan murehdi! Elämässä voi tapahtua hurjasti muutamassa vuodessa. Kelaa vaikka kolmen vuoden päähän kun olit 24. Moni asia on varmasti nyt jo toisin! :) Samoin nyt kun sulla on vielä kolme vuotta kolmeenkymppiin, vaikka mitä voi tapahtua siihen mennessä. Ja vaikka ei tapahtuisikaan, mitäs se haittaa? Ei mitään. Eikä siis kolkyt pitäisi edes olla mikään kohta millon tsekataan mitä taskuista löytyy. Vastustetaan sellasta tylsää ajattelua, eikö vaan! ;) Pääasia että osaa iloita elämän pienistä jutuista silloinkin.

    Itselläni on hassu suhtautuminen ikäkriiseilyyn… Musta enemmän tuntuu, että kaikki on helpompaa sitten kolmekymppisenä kuin nyt kaksikymppisenä, etenkin naisena. Parikymppistä tyttöstä ei oteta tosissaan, varsinkaan jos sattuu olemaan persoonaltaan hassutteleva ja riehakas. Jotta olisi uskottava, pitäisi olla jotain muuta kuin koen itelleni luontevaksi olla. Tuntuu kuitenkin, että sitten vanhempana saan olla oma riehakas itseni ja samalla vakavissaankin otettava, koska olen jo nähnyt ja kokenut ja riehakkuuteni ei siis todistettavasti enää ole vain parikymppisen teinin hihitystä, vaan osa persoonaani.

    Mut niimpä nii, kai ajassa kun ajassa on omat kriiseilynsä, mulla tällaset! Kriisitöntä sunnuntaita siskoseni <3

    • Ihana Erika <3 Kriisit siis veks! ;) Kolkyt on vaan jollain tapaa aika paljon… Ei voi olla välillä ahdistumatta ajatuksesta. :D

  12. Komppaan tuossa jo sitä mitä pari muuta on edellä tuonut ilmi: elämä ei mene aina kuten suunnittelee, joten ei todella kovasti kannata suunnitella! Aina voi haaveilla ja tähdätä, mutta tärkeintä on elää tätä hetkeä. Mitä tulee lasten”tekoon”, niin lapsia kylläkin saadaan, (jos saadaan) – ei tehdä. Itse olen vasta 31 v, olisin toivonut jo aiemmin voivani antaa lapselle mahdollisuuden tulla, mutta koska vasta nyt löysin sopivan miehen, se on ollut vasta nyt mahdollista. Lasta ei ole kuitenkaan kuulunut toiveista huolimatta. Uskoin, ettemme olisi liian vanhoja, emmekä ehkä olekaan, mutta kyllä kovin yleistä tuntuu tämä olevan, että lapsia ei noin vain tulekaan. Jossain määrin olen sitä mieltä, että kyllä ne solut vaan alkaa tässä vähän vanhenemaan kun mittarissa kääntyy 30. Ei lapsettomuuskaan ole mikään maailmaloppu, mutta surullista toki. Jotkut asiat pitää ottaa sellaisina kuin ne tulevat. Jos lapsia toivoo, itse suosittelen kyllä sitä harkitseville unohtamaan ajatuksen siitä että niin että ”ne ehtii tehdä sitten kun on 35 v.” Sanoisin, että aika myöhään ollaan sillon liikkeellä. Mutta lapseton elämä on hyvää ja onnellista, kaikista tärkeintä on keskittyä siihen mitä itsellä on, sen sijaan että miettii koko ajan sitä mitä ei ole – ja tätä voinee soveltaa kyllä moneen muuhunkin asiaan elämässä.

    Ja mitä tulee ikään, niin itse olen sitä mieltä, että mitä enemmän sitä on, niin sen ihanampaa ja mukavampaa elämä on! Joten ikäkriisit voi heittää romukoppaan :)

    • Hieno kommentti! Itse olen siis juurikin tuota ihmistyyppiä, että en oikeasti suunnittele viiden vuoden päähän. Välillä tuntuu, että pitäisi. Esim videopostaukseenkin kysyttiin tosi paljon tulevaisuudesta… ”Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?” Jne. Oli pakko vastata, että en tiedä kun en mieti. :D Nämä kriisitkin tulee mulla hetkellisesti mutta loppupeleissä elän kuitenkin aikalailla hetki kerrallaan. Toki lapsijutut väkisin laittaa miettimään, kun ympäristössä lisäännytään kovalla vauhdilla. Nää fiilikset on ihan väistämättömiä. :)

  13. Voisi sanoa että olen tullut kaksi kertaa äidiksi, sain 25 vuotiaana tytön ja heti perään pojan ja nyt 35 vuotiaana vielä pojan. Niin ihana kun tuo pikku mies onkin, mutta täytyy sanoa että jaksaminen on ihan erilaista nyt kun silloin 10 vuotta sitten. Vaikka silloin oli kaksi pikkuista jakso paremmin kuin nyt yhden kans. Ja jotenki nyt ihana seurata noita koululaisia kun ne on jo isompia omine juttuineen :)
    Ilmeisesti ikä vaikutti myös siihen että iltatähteä tehtiin vuosi ennen kuin tärppäsi, vanhempien lasten kohdalla raskaudet alko tosi nopsaa.
    Mullakin paljon kavereita jotka ovat vasta lapsensa tehneet ja paljon myös niitä jotka käyvät lapsettomuushoidoissa :(
    Minä olen kans sitä mieltä että turha suunnittelu pois ja miettiminen että pitää olla sitä ja tätä ennen lasta. Se lapsi tarvii rakastavat vanhemmat, ei mersua ja isoa omakotitaloa ;)

  14. Naisilla biologia tulee vastaan, eikä lasten hankkiminen ole helppoa mitä vanhemmaksi tulee. Raskaaksi tulo hankaloituu, keskenmenot on yleisempiä, lapsen down-riski kasvaa hurjasti, myös äitiin liittyvät raskauskomplikaatiot lisääntyvät. Eli naisen todella tulee pohtia näitä. Ja toki aina on poikkeuksia ketkä saavat terveen lapsen vaikkapa 40-vuotiaana. Mutta harvemmassa toki.

    Itse mietin myös sitä, että jaksaako vanhempana (vaikka 38v) samanlailla yövalvomisia vauvan kanssa kuin esim. 28-vuotiaana? Saatika sitten kun lapset on teini-ikäisiä niin itse lähentelee jo kuuttakymppiä.

    Mutta ei näihin oikeita vastauksia ole, jokainen tekee niin kuin itsestään tuntuu. Luonto kuitenkin asettaa omat haasteensa. Pääasia tietysti olisi se, että kun lapset hankitaan, ne olisi toivottuja ja vanhemmilla olisi lapsille aikaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta