Faktakymppi

1. Olen varmaan maailman huonoin pitämään yllätykset salassa. Nytkin mulla on jo miehen synttärilahja hankittuna ja oon ainakin kymmenen kertaa meinannut paljastaa sen hänelle. Onneksi kuitenkin jokaisella kerralla tullut järkiini ja miettinyt, että kyllä maltan odottaa vielä yli kuukauden. ;) Eihän se tunnu synttärilahjalle jos sen antaa etukäteen? Vähän sama pätee joululahjoihin, en malttaisi odottaa aattoon. 

2. Vähän samaan aiheeseen liittyen, tykkään todella paljon antaa muille juttuja. Esimerkiksi blogin kautta, kun saan tuotenäytteitä jakelen niitä eteenpäin, eniten varmaan siskolleni. Yleensä teen hänelle kerran kuussa nyssäkän, johon laitan kaikkea mitä en itse tarvitse. Tai vaikka voisin tarvitakin niin eihän kukaan ihminen käytä esim. viittä hiusöljyä. Mulle tulee niin hyvä fiilis tuosta antamisesta ja nautinkin siitä, kun hän sitten availee pussukkaa ja löytää sieltä kaikkea kivaa. :)

3. Mun on todella vaikea vain olla ja keskittyä johonkin yhteen asiaan. Tarkkailen kokoajan ympäristöä ja otan kimmokkeita siellä tapahtuvista jutuista. Esimerkiksi pelkän lehden lukeminen kannesta kanteen ei onnistu jos olen kotona niin, että telkkari ja kone on vaikka auki. Tämä on todella ärsyttävää ja se harmittaa itseäni tosi paljon. Mä harvoin esimerkiksi uppoudun johonkin asiaan ”syvälle”, koska tosiaan olen tosi herkkä muille ympäristön virikkeille. Moniin elokuviinkin on hankala keskittyä jos juoni ei ole heti koukuttava.

4. Minua kiehtoo todella paljon erilaiset mielenterveydelliset sairaudet, kuulostaa ehkä hassulle mutta näin on. :D Esim. skitsofrenia ja muut, mistä ne tulevat ja miksi. En kuitenkaan haluaisi työskennellä mielenterveysalalla, koska ala on todella raskas ja en varmaan itse henkisesti jaksaisi. Myös erilaiset pakkomielteet ja muut erikoisuudet ovat kiinnostavia.

5. En tykkää yhtään kropan rasvaamisesta vaikka erilaisista ihanista voiteista pidänkin. Tää on outo juttu mutta mua ällöttää se limasuus mikä sen rasvaamisen jälkeen hetken ajan vallitsee. Rasvaankin vartalon ihoa ehkä pari kertaa viikossa, onneksi en omaa kuivaa ihoa. :)

6. Olen asunut Tampereella, Keravalla, Seinäjoella, Lapualla, Karvialla, Himangalla ja nyt 8 -vuotta Helsingissä. Muutama paikkakunta on siis tullut nähtyä. ;)
7. Omaan huonon kaukonäön, tai noh miinusta on vähän vajaa 3.0 molemmissa silmissä eli huonon ja huonon. Laser-leikkausta olen funtsinut mutta sitten toisaalta toistaiseksi en ole vielä rohjennut. Tykkään kuitenkin silmälaseista ja piilarit ovat niin helpot, mitä jos jotain menisikin pieleen? Toisaalta mietin miten siistiä olisi, kun aina näkisi täydellisesti… Maybe some day?

8. Olen vähän koukuttunut Pinterestiin. Vaikken omaa profiiliani olekaan aikoihin päivittänyt, tykkään selailla ja surffailla siellä inspiraatiota haeskellen. Joka kerta sieltä löytää jonkun uuden jutun jonka haluaa toteuttaa, oli se sitten vaatetus tai sisustusjuttu.
9. 18 -vuotiaana olin vahvasti sitä mieltä, että  25-vuotiaana mulla on jo useampi lapsi, omakotitalo ja aviomies. Jännä miten asiat eivät elämässä usein menekään kuten suunnittelee. Olen kuitenkin todella tyytyväinen elämääni ja siihen, miten se on eteenpäin kulkenut. Vaikka 27 -vuotiaana en olekaan vielä naimisissa tai omaa lapsia en koe epäonnistuneeni. Päinvastoin, mielestäni omalla kohdallani kaikki on mennyt juuri sopivassa aikataulussa. Tällä hetkellä olen todella tasapainoisessa elämäntilanteessa ja se tuntuu todella hyvältä.

10. Lepyn hyvin nopeasti enkä ole pitkävihainen. Toisaalta jos joidenkin ihmisten kanssa tulee paljon ongelmia tai jotain ikävää tapahtuu, saatan sulkea heidät lopullisesti pois elämästäni vaikken vihainen olisikaan. Se on oma tapani jatkaa elämää. Mielestäni ikävät muistot ja muut vaan jättävät ne jälkensä ja niistä on hyvin vaikeaa päästä ikäänkuin kokonaan eroon. Ehkä joidenkin mielestä täysin väärä tapa mutta itselleni tämä on semmoinen automaattinen reaktio.

Voitteko samaistua johonkin kohtaan tai kenties useampaankin? :)

On my way

17 vastausta artikkeliin “Faktakymppi”

  1. Moikka, olisiko sinulla lahjaideoita poikaystävälle, hän täyttää 17v?:) oon aivan pulassa lahjan suhteen

    • Anna jotain tekemistä. Kokemuksesta puhun, jokin tekeminen, päivä yhdessä jotain kivaa puuhaten ei unohdu, joku hajuvesi tai neule unohtuu..

    • Kyllä, samaa mieltä! :) Itse pidän myös korulahjoista, ne kulkevat mukana ja niitä miehen ei väldee tulisi itse ostettua. Kello, sormus, kaulakoru jne. Ja sitten erilaiset tekemiset, matkat, liput johonkin konserttiin jne. Onhan noita! :)

  2. numero 1. Mä oon niin huono antamaan lahjoja koska en malta odottaa että pääsen ne antamaan :D Mun mies saakin monesti syntymäpäivä/isänpäivä what ever lahjat monia viikkoja etukäteen koska oon niin täpinöissäni niiden antamisesta :D Paljon kivempaa kuin saada lahjoja, vaikka toki sekin on hyvin mukavaa :)
    ja 5. 6. ja 10. osuu kans täydellisesti muhun.
    Mutta blogias lukemalla olenkin huomannut että vaikka elämämme onkin ihan totalisen täysin erilaisia ( Asun 40km päässä Helsingistä ”landella” siis melkein) Olen ollut naimisissa jo kuus vuotta. melkein teini-ikänen lapsikin löytyy vaikka ikää ei ole kuin 30v. ja okei, en oo yhtä ihanan laiha kuin sä vaikka kuinka yritän laihduttaa… yms niin luonteeltamme taidamme olla aikalailla samanlaisia. Siksi sun blogiin oonkin jääny ihan koukkuun. Kiitos siitä. :)

    • Hauska kuulla, se on jännä miten ns. samiksia löytyypi. :) Ja joo, saas nähdä kuinka pitkään jaksan nytkin salaisuutta varjella! Hehee. Ja super kiva kuulla, että tykkäät blogistani. :)) Mäkin huomaan monesti lukevani hyvin itseni tyylisten bloggaajien blogeja. Sitä tulee ehkä sellainen sielunkumppanuus fiilis. :)

  3. Tuo viimeinen osuu täydellisti muhun. Mun kaveri ihmettelee mun tapaa toimia, mutta muutama ihminen on taputeltu elämästä täysin pois ja parempi minulle näin!

    Hei voisitko kertoa jotain Seinäjoesta? :D Minun paras ystäväni muutti nyt sinne opiskelemaan ja meidän on tarkoitus tutustua Seinäjokeen. Viime viikonloppuna kun muutimme se tuntui todella pieneltä.. Vai onko siitä kuinka kauan kun olet siellä asunut?

    • Joo siis arvaa vaan onko moni ihmetellyt omalla kohdallani samaa! Miten ne ei ymmärrä… Mua alkaa yleensä ihan ahistaan, koska haluan hoitaa asian omalla tavalla ja jos esim vastapuoli koittaa lähestyä en yhtään kykene tulemaan vastaan. Näin se menee… Seinäjoki on pieni kaupunki mutta itse pidin siitä paljonkin aikanaan. Nyt en kyllä osaisi kuvitella paluuta… Asuin siellä 2003-2006, eli lh-opiskelujeni ajan. Tavallaan kaupunki on kotoisa mutta jotenkaan en diggaa pohjalaisuudesta… Avarakatseisuus on ehkä siellä vähän tabu. :)

  4. Hassua ku just pari päivää sitten kirjoitin luonnoksiin samanlaisen postauksen. :D 1, 2 ja 3 on ihan niinku mä. :D

    • Aijaa. :D Näitä faktapostauksia taitaa väsäillä aika useat. :) Noniin, samiksii!

  5. Mä oon kanssa kärsimätön lahjojen antamisen suhteen. Yllätykset ovat lipsahtaneet muutamaan kertaan, mutta minkäs mahtaa kun on hölösuu. Puhuu ensin ja tajuaa vasta sitten xD

    Itse oon asustellut Tampereella, aika uudessa kämpässä joka oli hieno, mutta koskaan en kotiutunut sinne. Nyt asun Turussa ja kun muutin neljä vuotta sitten tunsin olevani kotona. Kotoisin olen pikku kylästä maaseudulta Satakunnasta. Mutta aina tiennyt että haluan kaupunkiin, jossa on elämää ja mahdollisuuksia :)

    Voin joskus kertoa tarinani erilaisuutta koskien lähettämällä fanipostia sähköpostiisi. Kirjoittelen paremmalla ajalla sitten :)

    • Joo, no toivon mukaan pystyn nyt pitämään suun supussa. ;) Aijaa, itse olin niin pieni silloin etten oikein osaa sanoa mielipidetää. Muuta kuin, että Tampere vaikuttaa oikein viihtyisälle kaupungille. Se on totta, että kaupungeissa on ne mahdollisuudet. Siksipäs itsekin Helsinkiin tuli muutettua.

      Okei, kiva laita ihmeessä tulemaan!! :))

  6. ei liity ihan näihin faktoihin, ja ootkin ehkä joskus maininnut, mutta heräs vaan mieleen kysymys kun aloitin juuri tradenomiopinnot, että minkälainen koulutus sulla on?=)

  7. Onko sulla lapsuudenystäviä vielä tallella? Tai ystäviä opiskeluajoilta? :)

    • No siis ei sillai et oltaisiin aktiivisesti yhteyksissä. Aika paljon kun muuttelee, kaverisuhteetkin vähän jäävät. Mutta facesta taitaa kyllä löytyä useampi. :)

  8. samaistun 100% tohon vikaan, itsekkin toimin noin… välillä se myöhemmin harmittaa mutta ei niissä tilanteissa voinut muutakaan oikein tehdä, paluuta entiseen ei ollut… molemmat jatkoivat elämää…

    • Jep! Mulle myöskin helpompi tapa ns. jatkaa elämää ilman ko hlöä. Mä en ymmärrä miksi jotkut haluaa niin kauheasti elvyttää jotain mikä ei ole mahdollista. Toki jos kyseessä on vaikka kymmenen vuoden ystävyys niin toisaalta ymmärrän ettei homma ole simppeli mutta ne asiat nousevat sieltä vielä ennenpitkään kuitenkin…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta