Pedin pohjalta

Nyt se flunssa sitten iski ja pahasti iskikin. Täällä maataan sängyssä ihan lähestulkoon x-asennossa ja toimintakyky nollillaan. Onneksi mulla on seuraa, nimittäin miehenikin on edelleen kipeänä ja täällä me sitten kaksin köhitään. Päivän puheenaiheet liikkuvat kuumeen mittauksessa ja siinä montako Finrexin -pussukaa kumpikin on juonut. No mutta, sairaana on mielestäni parasta se, että on kaveri jonka kanssa sairastaa. Kuulostaa ehkä hassulle mutta piristäähän se, että on seuraa kenen kanssa päivitellä vointia ja katella Netflixiä. 😀

Muistan muuten, kun joskus nuorempana mietin kuinka kehtaan koskaan esimerkiksi olla sairaana poikaystävän nähden, hahah. Jännä miten tuollaiset ulkonäkökeskeiset aatokset kariseekin vanhetessa ja tukka sutturalla ei tulisi mieleenkään ruveta miettimään onko sitä nyt edustavan näköinen. Arkirealismi on tätä ja parisuhteessa sitä näkee toista jos jonkulaisessa lookissa ja olotilassa. Voi muuten olla, että kolmen vuoden päästä, kun täytän kolmekymmentä naureskelen joillekin tämän hetken aatoksille. Jännä miten jokainen vuosi tuokin mukanaan pientä henkistä muutosta ja itseasiassa vuodesta riippuen muutos voi olla suurtakin. Jännänä jäädään oottelemaan mitä tulevaisuus tuo!

Mutta nyt mies toi meille naapurin Kiinalaisesta safkaa, joten hetkeksi palaan takaisin telkkarin ja ruoan ihmeelliseen maailmaan. Illemmalla haluan ehdottomasti vielä palailla tänne blogiin, helppoa tekemistä jota voi tehdä myös sairaana sängystä käsin. 🙂 Oikein ihanaa keskiviikkoa, vetäkää nyt kunnolla kaikkea vitskua sun muuta jottette saa tätä pöpöä!

Kommentit (2)
  1. Jotenkin ihanasti kirjotettu postaus sairastamisesta 😀 Hymyilin vaa koko ajan kun luin tätä 😀

    Pikasta paranemista teille molemmille 🙂

    1. Hahah, aijaa. 🙂 Kiitos paljon, kyllä tää tästä! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *