Lapsia vai ei

Puhelin piippaa uutis -merkkiäänen ja tsekkaan näyttöä. ”8- vuotias tyttö ei palannut koulusta kotiin -isot poliisietsinnät Turussa” kertoo Ilta-Sanomat. Voihan olla, että tyttö on vaan mennyt kaverilleen koulusta ja unohtanut ilmoittaa? Luonnollinen selitys saattaa löytyä tai sitten ei. Olen todella huolissani tästä maailmasta ja etenkin meidän lasten ja nuorten tulevaisuudesta. Jos nyt miettii omaa lapsuuttaan niin voi millaisessa lintukodossa sitä onkaan saanut kasvaa!

Tämä aika on oikeastaan yksi suuri syy sille miksi olen alkanut miettimään haluanko lapsia. Tokikaan nykypäivänä se ei ole välttämättä edes haluamisesta kiinni mutta jos lähdetään siitä lähtökohdasta, että niitä olisi joskus mahdollista saada. Muistan, kun alle parikymppisenä mietin kuinka olen naimisissa ennen 25 ikävuotta ja mukuloitakin voisi olla kolme. Hitusen on ajatusmaailma ja maailman tilanne muuttunut tuosta ajasta. Moni sanoo, että lapsia tehdään sitten, kun parisuhteeseen tulee tilanne, että mitäs nyt. Jotkut tekevät lapsia muodon vuoksi ja toiset taas ovat syntyneet äideiksi. Joillekin äitiys ja isyys on luonnollinen jatkumo. Syitä voi olla monia. 

Mun on oikeasti pakko sanoa, että koen jopa pientä pelkoa tehdä lapsia Suomeen ja siksi en ole edelleenkään varma haluanko niitä koskaan tehdäkään. Maamme on muuttunut mielestäni muutamassa vuodessa todella paljon ja täällä tapahtuu jatkuvasti asioita joita ei pitäisi tapahtua. Tavallaan vaikka antaisit kuinka rakastavan ja hyvän kasvatuksen siellä kotona niin riittääkö se enää? Jos miettii maailmaa parinkymmenen vuoden päästä, kun lapsi olisi aikuisuuden kynnyksellä ja elämä edessä niin onko täällä oikeasti enää mitään hyvää? Joku voi pitää ajatusmaailmaani outona tai miten edes voin miettiä noin pitkälle mutta tällaisia asioita päässäni välillä pyörii. Tietenkään mitään ei voi saada jos pelkää mutta tavallaan mietin onko oma äitiys sen arvoista, että lapseni joutuisi katsomaan mahdollisesti kolmatta maailman sotaa ja pyssyjen pauketta? Onko tähän aikaan jopa itsekästä tehdä lapsia? Sitten vielä, kun miettii miten moni lapsi näkee nälkää maailmalla ja jopa täällä koto Suomessakin on huostaanotettavia aikamoiset määrät. Niin onko typerää tehdä lisää lapsia jos voisi vaikka tarjota kodin jo olemassa olevalle? Todella monelle taitaa olla tärkeintä se, että lapsi on omaa lihaa ja verta mutta omasta mielestäni lapsen adoptoiminen voisi olla jopa omaa lasta parempi vaihtoehto.

Tällaisia ajatuksia tuo uutisotsikko tosiaan nosti pintaan. Tuntuu vaan, että kokoajan sattuu ja tapahtuu jotain pahaa. Onneksi tiedän olevan vielä hyviäkin ihmisiä mutta oi miten saisikin laitettua ne kaikki maailman lapset sellaiseen lintukotoon. Siipien suojaan jossa saisi viettää lapsuuden leikkien ja kukaan aikuinen ei tekisi pahaa? Tuo on vaan niin mahdotonta. Lapset ovat niin usein sijaiskärsijöitä ja joutuvat kokemaan pahaa vain ja ainoastaan meidän aikuisten vuoksi. 

Mitä ajatuksia teille herää äitiydestä tässä ajassa? Tuntuuko se luontevalle jatkumolle vai onko monella samanlaisia aatoksia kuin minulla?

Kuva täältä

On my way

18 vastausta artikkeliin “Lapsia vai ei”

  1. Hyvä teksti ja pohtimisen arvoinen asia. Kyllähän tuollaisia ajatuksia välillä päässä pyörii… Ja sitten sitä miettii, onko ne vaan omia kuvitelmia, että maailma olisi menossa huonompaan suuntaan, vaan onko asia todella niin. Tuntuu, ettei uutisissa ole koskaan mitään positiivista, ainakaan isommassa mittakaavassa. Siis pieniä positiivisia juttuja kyllä, mutta että tulisi uutinen, että nälänhädät ollaan voittamassa tai ilmaston lämpeneminen saadaan pysähtymään tai sodat vähenevät tms. OIKEASTI merkityksellistä. Tottakai pienetkin hyvät uutiset ovat ehdottomasti mainitsemisen arvoisia, mutta välillä iskee pessimistinen fiilis maapallon tulevaisuuden suhteen.

    Ihanaa, kun kirjoitat niin monipuolisesti erilaisista ja henkilökohtaisistakin aiheista!…Lempiblogini!!!

    • Kiitos! No kyllä. Itse taas olen vahvasti sitä mieltä ettei meiningin paheneminen tosiaan ole kuvitelmaa vaan karu totuus… Toki aina on ihana uskoa sotien vähenemiseen jne mutta valitettavasti tuolle ei kyllä näytä… Ja sekin vielä etteivät uutiset kerro edes kaikkea. Huolestuttavaa.

      Tuollaista palautetta on aina ihana saada, kiitos! <3 Oikein kivaa syksyä sinulle. :)

  2. Ihanaa, että on joku muukin, joka miettii näitä asioita! Tunnen itseni välillä hölmöksi, kun ajattelen etten uskalla saada lapsia. En ehkä niinkään pelkää, että mahdolliset lapseni joutuisivat sodan keskelle, vaan enemmän sitä, jos lapseni sairastuu vakavasti tai mitä jos häntä kiusataan koulussa. Jotenkin tuo kiusaaminen olisi äitinä minulle kova paikka enkä tiedä miten sen kestäisin… Ja itse en voi olla varma, että lapseni tulisi syntymään 100% terveenä, kun itselläni on eräs synnynnäinen sairaus. Se pelottaa ehkä eniten, uskallanko yrittää saada lapsia, vaikka tiedän, ettei lapseni välttämättä syntyisi terveenä.. Jokainen vanhempi varmasti toivoo saavansa terveen lapsen. Toisaalta taas en tiedä katuisinko sitä, etten edes yrittäisi saada lasta/lapsia, sillä ovathan ne iso rikkaus ja tuovat elämään paljon iloa. Tällä hetkellä asia ei kyllä ole edes ajankohtainen minulle, mutta paljon olen näitä asioita miettinyt… Ehkä ei pitäisi miettiä niin paljon! :D

    • Hienoja ajatuksia sielläkin. Okei, ymmärrän tilanteessasi, että lasten hankkiminen mietityttää tuossakin mielessä. Vaikka lasten sanotaan tuovan iloa elämään niin onko sekin sitten itsekästä ajatella niin, että tekee lapset oman ilon vuoksi? Jokaisella on toki siihen oikeus mutta mietin vaan… Itse ei ainakaan tällä hetkellä tunnu sille, että tarvisi lapsia elämäänsä tuomaan tuntemuksia. Mutta voihan olla, että tilanne ja ajatukset muuttuvat vielä. Mä olen toisaalta tehnyt kaikki jutut aika myöhään eli äitiyskin varmaan tulee myöhemmin jos on tullakseen. :) Hehe joo, perus naisen aattelua ja liikaa pohdintaa… ;)) Ihanaa syksyä!

  3. Ennen lapsia näin maailmasta vain osan; nyt se on laajentunut 300%:a. Sinä vain kasvat, siltä tuo pohdintasi kuulostaa. Pelko ja huoli, epävarmuus kaikesta kuuluu vanhemmuuteen. Kaikilla❤️

  4. Joo huostaanotettuja lapsia etsii aina kotia ja usein sijaiskodeista on jopa pulaa ja siitä jopa maksetaan jotain, osalle bisnestä että töissä ei tarvi edes käydä kun rahaa saa niin paljon.
    Harvemmin vaan lapseton pariskunta ottaa sijoituslapsia, voi toki olla niinkin että sossu kyylää hyvin tarkkaan lapsettomat pariskunnat, varsinkin jos ei ole kovinkaan paljoa kokemusta lapsista ja niiden kanssa olemisesta. Taustat ja olosuhteet kun on kunnossa niin pääsee kyllä pitkälle.

    Ikäluokan voi itse valita tuleeko paremmin toimeen pienten lasten alle 6v kanssa vai ala-asteen 7-12v kanssa vai teinien 13v-> ylöspäin. Sijoituspituuskin vaihtelee todella paljon niin valinnanvaraa kyllä riittää.
    Se viimeinen askel on vaan niin iso, et sitä pitää pitkään ja kunnolla miettiä ennenkuin lähtee auttamaan.

    • Niin. Ei varmastikaan ole niin iisi projekti kuin voisi luulla… Ja tosiaan adoptoiminenkin on kuulemma hyvin tarkkaa puuhaa. Vanhemmilla pitää olla tietyt tulot jne.

    • Julkisuudessa ehkä tämä poliitikko Antti Kaikkosen tapaus on yksi esimerkki, eivät ilmeisesti saaneet adoptio-oikeutta sen takia kun oli sekaantunut epämääräiseen tuen jakamiseen. No nyt ovat saaneet pienen lapsen hoidettavaksi, taisi olla sijoituslapsi.
      Ehkä vähän liiankin tarkkaa toi sossun toiminta, no adoptiossa on ehkä hyvä olla tietyt kriteerit mut sijoituslapsesta kuitenkin maksetaan sen verran ettei tuloilla pitäisi olla paljoakaan merkitystä kunhan muut asiat on kunnossa.

  5. Ihana kirjoitus Jutta! Varmaan olemme näistä asioista jo jutelleet, mutta siis itselleni äidiksitulo on jonkinlainen sisäsyntyinen tarve. Tiedän, että haluan kokea sen kaiken, iloinen ja suruineen. Ajattelen, että se on mulle itselleni tärkeä elämänkokemus. Joku voi haluta kiivetä mt. everestille, mä haluan lapsen – molemmat pelottavia ja jännittäviä tapahtumia. Lasta ei missään nimessä kannata hankkia kenenkään painostuksesta, läheisten tai yhteiskunnan normien, vaan tahto täytyy löytyä itsestä voimakkaana.

    Nyt kun me yritämme parhaillaan lasta, olen harva se hetki pimahtamisen partaalla ”mitä me oikein olemme tekemässä”. Välillä meinaa tulla rimakauhu vastaan. Järki taistelee, mutta kaikesta huolimatta sydämessäni on 100% varmuus siitä mitä haluan. Ehkä säkin Jutta joskus heräät ja tajuat kaipaavasi äitiyttä, tai ehkä sellaista tarvetta ei tule. Pääasiassa, että toteutat sitä mitä sydämesi sanoo <3.

    t. Heidi

    • Ihana Heidi <3 Tottakai ja ymmärrän tuon sinunkin kannan. Kuten sanoit, ehkä ne ajatukset mullakin muuttuu tai sitten ei. Sydämen kuuntelu on se tärkein! Olet rakas! <3

  6. Jonkun verran reissanneena ja kolmannessa maassa asuneena, on tullut nähtyä ja kuultua paljon. Ajattelin joskus samalla tavalla kuin sinä, mutta olen tullut siihen tulokseen, että meillä on Suomessa asiat TODELLA hyvin. Täällä on turvallista ja ilmainen koulutus. Monissa maissa lapset eivät pääse kouluun, heillä ei ole ruokaa tai ulkona liikkuminen on vaarallista. Moni asia Suomessa riippuu vanhemmista. Nyt kun olen itse raskaana, en voisi kuvitellakaan etten koskaan saisi lapsia. Tämä on suurin siunaus mitä Jumala voi ihmiselle antaa ♡ Hienoa, että kirjoitit aiheesta ja nämä ovat tärkeitä juttuja. Siunausta elämääsi ♡

    • Tottakai jos verrataan köyhiin maihin ja mistään sosiaaliturvasta en puhunutkaan. Tämähän on monessakin mielessä hyvinvointivaltio… Mutta tulevaisuus ei täälläkään näytä kovin valoisalle. Maailman meno menee kokoajan huonompaan suuntaan. Tämä on se syy miksi mietin lasten tekemistä. Millainen tulevaisuus heillä on tässä maassa. Hienoa, että omat aatoksesi ovat tuollaiset kerta olet raskaana. :) Ehkä itsellenikin tulee joskus noita fiiliksiä. Maybe, maybe not. Sinnekin oikein siunattua odotusaikaa!

  7. Suomessa asiat ovat hyvin verrattuna moniin muihin maihin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö parantamisen varaa olisi. Kuten aiemmin kommentoitiin, on sijaiskodeista huutava pula. Lapsia ei tulisi hankkia, jos ei ole varma asiastaan, perhesuhteet on pielessä tai tunne mainitsemastasi luontevasta jatkumosta puuttuu. Suomessa on niin paljon jo lapsia, jotka on tehty vain siksi, että lapsia vain pitää olla eikä lasten vaikutusta omaan elämään ole huomioitu. Tällaisessa perheessä voi olla ikävä kasvaa.

    Ihana, että ajattelet oikeasti asioita etkä vain tee niitä, koska niin vain tehdään!

    • Todella asiallinen kommentti!! Olen täysin samaa mieltä tuosta, että lapsia jotka on tehty vaan koska niitä pitää olla. Mielestäni lasten teolle pitää olla oikeasti halu ja muutenkin lapsiin pitää olla valmis satsaamaan jos niitä tekee. Itse en esim ymmärrä, että huonoon taloudelliseen tilanteeseen pyöräytetään mukuloita.

  8. Hyvä ja puhutteleva kirjoitus. Haluan tuoda esille myös sellaisen asian, mitä ei aina itse ajatellessa ko. aihetta hoksaa; silloin, kun me olimme lapsia, olimme lapsia. Emme me tienneet kaikkia asioita, mitä maailmassa ja Suomessa tapahtui, ainakaan niitä pahoja. Vielä 90-luvulla pääkaupunkiseudullakin oli melko pahojakin tapahtumia, mieleeni tulee nuorten saatananpalvojien paloittelu ja polttaminen. Pitää muistaa, että lapsi ei elä tai etenkään lapsen ei tarvitse elää täysin samassa tietoisuudessa aikuisten kanssa. Siihen oman hankaluutensa tuo kylläkin pientenkin lasten kyky surffailla internetissä, mutta sitäkin on mahdollista hieman rajoittaa. Tuntuu, että nykyään lapset tietävät jo nuorena melko rajujakin asioita, sellaisia mitkä eivät ehkä heidän lapsuuden mieleen kuuluisi. Ja toisaalta on myös hullua ajatella lasten tekoa maailman tilanteen mukaan, kun lapsia tehdään ja on aina tehty keskelle sotiakin, myös Suomessa.

    • Moikka! Asiallinen kommentti ja kannanotto. Totta tuokin ettei lapsena oke tietoinen kaikesta… Olihan 90-luvulla lamakin joka aiheutti varmasti monenlaista. Itse oon vaan saanut viettää niin turvallisen lapsuuden, että nykyajan meno tuntuu liian hurjalle. :( Lapset eivät saa enää olla lapsia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta