Paha sokeri

Mahtoiko moni törmätä eilen uutiseen jossa erikoislääkäri ihmettelee suomen ruokailutottumuksia? Kyseisessä Iltasanomien uutisessa lääkäri kertoo kuinka tänä päivänä yhä useampi ja useampi tulee vastaanotolle valitellen vatsakipuja tai väsymystä. Kun lääkäri kysyy potilaalta millaiset ruokailutottumukset hänellä on niin sieltä paljastuu, että niitä sipsejä ja karkkeja uppoaa… Hän heittää jutussa mielestäni myös aika nasevan lausahduksen johon ainakin oma huomioni kiinnittyi, eli ”syöttäisitkö sipsejä kissallesi?”  -tai makeisia? Vastaushan on tietenkin ei, koska eläin sairastuu sellaisesta määrästä sokeria tai suolaa. Silti me tosiaan olemme itse valmiita pumppaamaan sitä kehoomme pitkin päivää, mielestäni aika pysäyttävää!

Tänä päivänä sokeria on tungettu vähän kaikkeen. Jengi on väsynyt ja tarvitaan energiaa, joten mistäs muualta sitä saakaan paremmin kuin sokerista. Firmat tunkevat sokeria myös terveysjuttuihin jotta saadaan porukka innostumaan hyvän maun ja ”terveellisyyden” yhdistämisestä. Ihmisiä koukutetaan sokerin käyttämiseen, se on ikäänkuin huumetta. Olen sanonut tämän ennenkin mutta itse boikotoin ihan täysin niitä proteiinirahkoja sun muita jo ihan tuosta periaatteesta, että niissä saattaa hyvin olla sokeria pienen karkkipussin verran. Tuo on mielestäni aika hurjaa! Jengille tehdään helppoja vaihtoehtoja ja niillä sitten koukutetaan ostamaan tuota herkullista mutta ”terveellistä” rahkaa taas seuraavana päivänä pikaevääksi. Kaikki valmisruoathan ovat myös aika kuraa ja ihan suolaisessakin ruoassa on vaikka kuinka paljon sokeria. Eihän sitä ihan heti uskoisi mutta näin se vaan valitettavasti on.

Minä olen aina ollut makean perään, pienestä pitäen. Olen myös ollut taipuvainen sellaiseen koko karkkipussi kerralla syömiseen, eli mitään säästöjä en ole koskaan voinut jättää. Siskoni ja äitini ovat samanlaisia. Meillä on myös suvussa diabetesta, joten verensokerini on aina ollut hieman heittelevä eikä kuten useimmilla muilla ihmisillä. Mua alkaa esimerkiksi todella helposti heikottamaan jos ruokailusta on muutama tunti ja vastaavasti jonkun karkkipussin syötyäni verensokerit ponnahtavat tosi helposti sinne ääripäähän. Noita heikotuksia saattaa tulla ihan vaan vaikka kesken treenin vaikka olisin syönytkin hyvin ennen sitä jne. Tämä on ollut ihan sellainen koko elämäni kestävä juttu ja olen tiedostanut tuon ”puutteellisuuden” kropassani. Siksipä esimerkiksi juuri sokeri on tavallaan itselleni sellainen ”vihollinen” ja nykyäänhän mulla on tietenkin vielä tämä yliherkkä vatsa joka reagoi sokeriin aika mukavasti. Täällä ainakin on siis aika monta hyvää syytä välttää tuota paholaista! Tavallaan olen kyllä sitä mieltä, että ei sokeri sovi kenellekään mutta toiset meistä ovat herkempiä. 

Toisaalta mietin sokerin syöntiä myös opittuna tapana. Jos lapsi esimerkiksi ei saa koskaan makeisia tai muuta sokerista ei hän todennäköisesti tule olemaan sokeririippuvainen. Tietenkin koukuttua voi vanhemmallakin iällä mutta lähtökotaisesti haluaako henkilö joka ei ole lapsenakaan syönyt juurikaan makeaa, niin syödä sitä edes aikuisiällä. Se ei ole opittua niin välttämättä ei? Ehkä tätä voisi testata vaikka niiden mahdollisten omien lapsien kanssa? 🙂 

Vaikka tässä nyt olen paasuttanut sokerista ja sen myrkyllisyydestä niin olen silti sitä mieltä, että me eletään täällä myös elämästä nauttimista varten. Liian ankara ei saa olla ja herkuttelu on mielestäni täysin sallittua kunhan se ei ole päivittäistä ”ravintoamme”, koska silloin me sairastumme kuten vaikka ne kissat tai koirat. Meillä on kuitenkin henkinen puolemme joka himoitsee aina välillä jotain hyvää, oli se sitten suolaista tai makeaa. 

Itse ainakin kaipaan välillä herkuttelua ja silloin herkkuja myös ostan. Nykyään tuo irtokarkkipussi on vaan vaihtunut kuivahedelmiin ja suklaalla päällystetyihin pähkinöihin. Voi tosin olla etteivät nuo ole sen parempi vaihtoehto mutta ainakin niissä välttää ne väriaineet joita irttarit sisältävät todella paljon. Irtokarkeista voi opetella myös pois ja tosiaan vaihtaa tilalle jotain muuta. Jäätelökin on huomattavasti parempi! Periaatteessa herkuttelupäivän herkkuja tärkeämpää on kuitenkin ihan se päivittäinen sapuska mitä vedämme. Siinä kannattaakin tarkkailla ettei vedä väsyttävää ja lamaannuttavaa piilosokeria turhaan. Itse ainakin aijon tuon uutisen jälkeen jälleen terästää silmäni ja makuaistini, turha sokeri boikottiin! 

Heräsikö teillä jotain aatoksia sokerista? Tai mitä olette mieltä tästä piilosokerimeiningistä? 


Kommentit (30)
  1. Musta on kivaa että jaat täällä nimenomaan omia kokemuksia terveydestä/ruokavaliosta! Itse olen myös karsinut ruokavaliostani sellaisia tutteita joista itselleni tulee huono olo(light-tuotteet,einekset,valkoinen sokeri).
    Ja sen myös olen huomannut, että vaikka vetäisin hedelmiä kuinka paljon tahansa, en ole koskaan saanut niin huonoa oloa/väsymystä niistä kuin mitä saatan helposti saada puolikkaasta karkkipussista. Joten kyllä sillä sokerin laadulla ja lähteellä on ainakin itselleni merkitystä.
    Harmi että ihmiset kommentoi noin kärkkäästi sun blogitekstejä:( sitähän varten sä kirjottelet näitä että voisit mahdollisesti jakaa myös meille vinkkejä hyvän olon saavuttamiseen 🙂 jos jotakuta epäilyttää nää ”terveysvinkit” niin eihän niiden ole pakko niitä itse noudattaa. Ja eriasiahan se olis jos olisit joku ravitsemusterapeutti, nimittäin silloin kannattaisi olla 100% varma siitä mitä vinkkejä muille jakelee.
    Jatka vaan samaan malliin, äläkä ota turhaa stressii siitä mitä me muut ajatellaan!:)

  2. Piilosokeri on tietty huono juttu enkä ees kauheen usein jaksa tutkia tuotteiden selostuksia minkä verran mitäkin ainesosia siinä on. Mutta se lääkärin kommentti sipsien syöttämisestä kissalle oli kyllä mun mielestä vähän typerä. Kai nyt ihmiset muutenkin ymmärtää, että sipsit ja karkit on epäterveellisiä. Ehkei kaikki osaa yhdistää niitä mahakipuihin, mutta silti… Anyways, mua se artikkeli ei sen enempää liikuttanu suuntaan tai toiseen, aion edelleen sillon tällön nauttia karkkia sun muuta makeeta, koska kuten sanoit, ”me eletään täällä myös elämästä nauttimista varten”. Tiedä sitten onko mun äiti raskausaikana herkutellu paljon, koska mulla tuntuu olevan luontainen makeanhimo 😀

    1. No ilmeisesti aika iso osa varmaan ymmärtää mutta kuinka moni soveltaa arkeen? Jotenkin hassua miten jengi aattelee naiivisti että kyllä täällä ihmiset tietää ja ettei ”rautalangasta” tarvii vääntää… Kun nimenomaan täällä on aika paljon ylipainoisia ja ihan päivittäin herkkuja puputtavaa jengiä. Ja heille tuollaiset vertauskuvat ovat paikallaan. Tietenkin minä tiesin asian mutta mahtavaa, että osa lääkäreistä vaan täräyttää totuuden ilmoille. 😉 Ja ei varmasti osaa yhdistää! Kuten ei valmisruokiakaan…

      Ja tietenkin, elämästä pitää tosiaan kuten mäkin sanoin. 🙂 Niin, en tiedä. Jätetään arvailuiksi vaan… 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *