Olen kaunis

Kun luin tänään ratikassa tämän kirjoituksen, sai se minulle melkein vedet silmiin. Aivan upea teksti joka on koskettanut ilmeisesti aika moniakin, niin naisia kuin miehiä. Itse koin kirjoituksen jotenkin todella ihanana ja todenmukaisena. Kuinka usein meistä naisista tuntuukaan ettemme riitä tai ettemme ole tarpeeksi hyviä. Milloin olemme rumia, läskejä tai muuten vaan jollain tavalla ällöttäviä. Se on oikeasti aika karua miten tämä maailman aika sysää meille täydellisyyttä joka puolelta, pitäisi olla kaunis, fiksu, ihana, mukava, rento, seksikäs, äitihahmo ja mitä vielä. Miksi emme riitä varsinkaan itsellemme sellaisina kuin olemme?

Vaikka henkilökohtaisesti koenkin karistelleeni aika paljon ulkonäköpaineita vuosien saatossa niin onhan niitä naisen elämässä lähes päivittäin! Jos kuitenkin vertaa tätä päivää esimerkiksi parikymppisen Jutan elämään niin aika eri meiningillä silloin mentiin. Musta tuntuu nykyään, että nuo paineet ovat muuttuneet enemmän ns. kokonaisvaltaisiksi. Kun ikää tulee pitäisi saavuttaa asioita, luoda uraa, hankkia pysyvää omaisuutta, mennä naimisiin, hankkia lapsia jne. Niin ja tietenkään ei saa rupsahtaa. 

Toisaalta kuten tekstin kirjoittanut nainen kirjoitti, usein näemme itse itsemme paljon huonommassa valossa kuin olemme. Näemme itsessämme vikoja ja virheitä joita muut eivät näe ja vertaamme itseämme esimerkiksi Instagramissa toinen toistaan kauniimpiin naisiin. Mun on ainakin pakko myöntää, että niitä nihkeitä aamuja jolloin tuntuu vaan yksinkertaisesti rumalta on kuitenkin ihan säännöllisesti. Lisäksi musta on aina yhtä hassua, kun mies kutsuu maailman kauneimmaksi naiseksi, koska mielestäni se ei ole realistista. :D Toteankin aina, että sulla on ne vaaleanpunaiset ruusulasit päässä. Mutta tavallaan, kyllähän mäkin pidän omaa miestäni maailman komeimpana. Hän on sitä minulle ja sehän riittää. :) 

Asia joka tästä tekstistä jäi päällimmäisenä ajatuksiini on se, että minä olen kaunis. Vaikka kaikki eivät niin ajattelisi niin minä haluan ajatella. Olen kaunis niin sisältä kuin ulkoa.

Herättikö teksti teissä millaisia fiiliksiä? Onko teidän helppo nähdä itsenne kauniina? 


On my way

18 vastausta artikkeliin “Olen kaunis”

  1. niin outoa kuulla että noin kauniilla naisella on tollasia ns ”rumuus” päiviä..luulis että niitä on vaan meillä oikeesti rumilla :’D .oot nimittäin yks kauneimmista jonka tiedän ja just sellanen nainen jota monet ihailee instagrammissa. Vaikuttaako muuten tällaset kommentit paljon suhun? meinaan kun kummiskin saat varmaan tosipaljon hyvää palautetta sun ulkonäöstä ihan päivittäin…

    • Mä oon oikeasti aika vaatimaton ja maanläheinen ihminen. Enkä koe todellakaan asiaa aina noin. Tiedän olevani kaunis mutta tiedän aika monta kauniimpaakin. :) Hmm. Tietenkin ihmisten kehut ja tällaiset kommentit saavat hyvälle mielelle mutta aloin miettimään miten ne todella vaikuttavat… En oikein osaa edes sanoa. Mielestäni minäkuvaa ei kuitenkaan pidä perustaa ulkonäköön. Se voi olla yksi onnettomuus ja ulkonäkö on mennyttä. Kiitos sinulle näteistä sanoista ja päivän pähkinästä, jään funtsimaan. :)

  2. En koe itseäni kauniiksi. Edes poikaystäväni ei sano niin. Olen korkeintaan söpö. Haluaisin olla kauniimpi, sillä minua kiusattiin ulkonäköni takia koko yläaste. En ole vieläkään 26-ikävuoteen mennessä unohtanut miltä tuntuu olla ruma. Toivon herääväni joku aamu niin kauniina, ettei minun koskaan enää tarvisi katsoa peiliin ja murehtia, vaan voisin keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin. Tällä hetkellä tuntuu, että rumuuteni estää minua elämästä.

    • Mä en usko, että olet ruma! Jokaisessa meissä on jotain kaunista. Kauheaa, että ajattelet noin. Ei saa ajatella. :( Sinussa on varmasti paljon hyviä ominaisuuksia! Paitsi sisäisiä niin ulkoisiakin. Tuo kiusaaminen on kyllä sellainen seikka joka musertaa itsetunnon, se on niin herkkä osa meissä.

      Ihanaa päivää sinne, kumpa voisin jotenkin muuttaa sinun ajattelutapaasi. Olet söpö!

    • Ihan kauhea kommentti anonyymiltä… Tuli ihan paha mieli sun puolesta. Fakta on se, että kaikki eivät voi olla perinteisen kaavan mukaan kauniita, jokaista ei vaan voi kuvailla ulkonäöltään ”kauniiksi”, mutta mikä tekee ihmisen oikeasti kauniiksi, on ne pienet koukut johon silmä kiinnittyy. Se ei valttämättä ole pisamat (jotka ovat ihan perinteisestikin kauniita), tai joku luomi huulen yläpuolella (kans kaunis) tai edes joku kunnon italialainen nenä (myös kaunis) vaan se saattaa olla jotain, joka ei tiivisty johonkin yksittäiseen piirteeseen, juovaan tai kurviin kehossa. Se on jotain sellaista energiaa.. Kuulostaapa hihhulilta, toivottavasti ymmärrät! Vaikka ajattelet, ettet ole kaunis ja vaikka haluaisin huutaa täältä että ”no ihan varmasti olet!” niin saatat olla oikeassa. Et välttämättä ole samalla tavalla kaunis tai söpön seksikäs mitä ”kaikki muut” (eli ne jotka nostetaan yhteiskunnassa esille). Saattaisit jopa saada haukut joltain mallimammalta. Mitä sitten? Jokainen meistä ei vaan yksinkertaisesti voi olla kaunis, mutta jokainen on arvokas ja omaan viehättävyyteen ja mysteeriin voi vaikuttaa omalla persoonalla, itsevarmuudella ja hyvällä energialla. Ihmiset keskittyvät siihen, miltä heistä tuntuu kun ovat kanssasi, ei siihen, miltä näytät. Jos olet itsevarma (ei liity ulkonäköön!!), uskot siihen että sun kuuluu olla tässä maailmassa ja sun kuuluu saada nauttia sen tuomista iloista, uskallat päästää ihmiset lähellesi ja ottaa kontaktia muihin, niin se kyllä näkyy ihmisestä ja se on sitä todellista vetovoimaa.

    • Näinpä, hieno kommentti! Mullakin tuli paha mieli ja tuntuu niin väärälle, että joku miettii noin. Höh. Mä olen samaa mieltä, kauneutta on monenlaista. Se sellainen standardikauneus ei ole välttämättä edes kaikkien mieleen. Ja sillä persoonalla vaikuttaa lähes kaikkeen, siispä älä mieti tuollaisia vaan nauti elämästä. Jos tuo tuntuu kuitenkin ylitsepääsemättömän hankalalle niin suosittelen terapiaa. Mielestäni kannattaa ehdottomasti mennä, voi muuttaa aika paljon asioita omassa päässä. :)

  3. Huomaa, että sinä olet itsetunto-ongelmien kanssa paininut enemmän ja vähemmän, kun oot ulkonäköäsi parannellut kirurgin veitsen alla.

    • No täällähän on hyvä meininki taas… Mitä jos antaisit ihmisten painia ongelmiensa kanssa, selkeästi sinulla ei niitä ole. :)

  4. Näin tänä aamuna ratikassa naisen. Alle 160c,, viininpunaiset sammarit jalassa. Mustat mauttomat nahkakengät. Hiuksetkin vähän hapsotti mihin sattui. Meikkiä ei ollenkaan. Ikää noin 45. Teki mieli sanoa naiselle, että olet kaunis! Tuijotin koko matkan ja hymyilin hänen pois lähtiessään, vaikka hän ei katsettaan minun luonut. Hän ei edes hymyillyt. Se kommentti olisi varmasti joko piristänyt häntä, tai sitten hän olisi pitänyt minua hulluna tai lesbona. En koe olevani kumpaakaan niistä.
    Voin sanoa että uskon, että monen alle 30-vuotiaan mielestä kyseinen nainen ei olisi ollut ”kaunis”, mutta kuten sanotaan: kauneus on katsojan silmissä. Se ei kato ikää, kokoa, meikkiä, vaatteita. Se vain on.
    Hänestä huokui kauneus. Sisältäpäin.

    • Voi, ihana. :) Mullakin tulee aina välillä tommosia fiiliksiä, että tekee mieli mennä sanomaan jollekin ihmiselle jotain kivaa ja hyvää. Yleensä vähän vanhemmille henkilöille. :) Kauneus on todellakin katsojan silmässä! Tänä päivänä meille vaan sysätään tiettyä kuvaa kauniista naisesta ja tämän seurauksena helposti unohdetaan se, että persoonallisuus on kaunista. Mun mielestä myös se sisäinen kauneus on sitä kauneinta. Jokainen, kun ei sitä omista.

    • Justiinsa näin. :) ehkä pitäis vain uskaltaa mennä sanomaan ne kauniit sanat. Ei ne ketään ainakaan satuta. Eikä sitä pitäisi edes miettiä niin paljon, mitä muut ihmiset ajattelee. Silti sitäkin tulee tehtyä ihan liikaa…varmaan yksi jos toinen meistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta