Minä ja alkoholi

Tammikuu ja monilla tipaton edessä. Toiset meinaavat viettää raikkaan tammikuun ja toiset kokeilevat jopa 100 päivän alkoholittomuutta. Se on mahtavaa! Itse olen kerran elämässäni viettänyt tipattoman mutta nykypäivänä en oikeastaan perusta tuollaiseen ehdottomuuteen. Arvostan toki jos osa haluaa sen viettää ja toisille tuollainen täys kieltäytyminen toimiikin. Itse en jaksa moiseen ryhtyä, koska en koe alkoholinkäyttöni olevan nykyään mitenkään liiallista tai huolestuttavaa.

Alkoholi sanana herättää monenlaisia tunteita. Itse en ole alkoholistiperheestä eikä suvussa ole alkoholismia tietääkseni ollenkaan, tai ei ainakaan kovin läheisesti tiedossa. Perheessämme ei ole koskaan juopoteltu ja koen siinä mielessä välttyneeni monelta pahalta. Itsekin olen juonut ensimmäiset huppelit vasta Helsinkiin muutettuani, 19 -vuotiaana. Mutta sitten toisaalta, kolikolla on kääntöpuolensa. Suojelu saattaa muuttua jossain vaiheessa sinua vastaan.

Kun pääsin alkoholin makuun tulikin sitä kiskottua kaksin käsin, juotua itsensä kirjaimellisesti pöydän alle. Mut on kannettu kotiin, heitetty ulos baarista, laukku varastettu ja vaikka mitä. Tiukkojen viinojen juonti sekoitti pääni todella enkä osannut yhtään hallita juomistani, alkoholi hallitsi minua. Kaiken lisäksi minulla on vielä todella herkkä viinapää, eli jo lasi viiniä tuntuu. Siitä voi sitten miettiä, kun päälle 50 kilonen tyttö vetelee tiukkoja viinoja ja aloittelee jo himassa kossulla… Jossain vaiheessa tosiaan elin viikonlopusta toiseen, eli duunissakin kävin vaan siksi, että sain rahaa. Elämässä ei ollut muuta sisältöä kuin juhliminen ja erilaiset kissanristiäiset sekä vipeissä pyöriminen. Silloin luulin sen olevan ehkä maailman siisteintä. Muistan kuin eilisen sen fiiliksen, kun ensimmäistä kertaa pääsin silloisen LUX:in vippiin, fiilis oli kuin olisin jotenkin tärkeä. LOL. :D

IMG_9019-002

Onneksi tuo elämä alkoi kuitenkin jossain vaiheessa tökkimään ja sitä kaipasi jotain muuta. Nyt, kun noita asioita mietin tunnen edelleen häpeää ja jollain tapaa en ole vieläkään sinut tuon elämänvaiheen kanssa. Haluan kuitenkin olla avoin siksi, että ehkä joku toinen voi saada kokemuksestani jonkunlaisen havahtumisen. Elämän paras sisältö löytyy ihan jostain muualta kuin alkoholista! Minun piti käydä aika pohjalukemissa tajutakseni se mutta moni saattaa uida vielä syvemmissä vesissä. Itse koen, että rinnallani oli tuolloinkin suojelusenkelit sillä niin usein oltiin tilanteissa jotka olivat jopa vaarallisia. Mitään pahempaa ei kuitenkaan koskaan sattunut mikä on todellinen ihme.

Onhan tuosta elämänvaiheesta jäänyt myös tietynlaisia traumoja häpeän lisäksi. Yhdessä vaiheessa mua todella ahdisti enää käydä ollenkaan ulkona sillä mietin missä kunnossa porukka on minut milloinkin nähnyt. Nykyään en enää välitä, eiköhän meistä useampi ole kasvanut tuon ajan yliste. Niin ja olihan mun pitkään vaikea löytää poikaystäväkin, koska kuka nyt tuollaista alkoholilla sekoilevaa naista haluaisi? Aikamoista tyttöystävä matskua… :D

IMG_9004-002

Nykyään olen aika tarkka juodessani, en koske tiukkoihin viinoihin ja seuraan kokoajan omaa olotilaa. Niin ja enkä juo koskaan enää niin paljon, että olisin tosi tosi kännissä tai en vaikka selviäisi yksin himaan. Käyn ehkä kerran kaksi kuussa ulkona, yleensä väsähdän joskus kahden aikoihin ja hyppään taksiin tai tulen bussilla. Muutenkin olen huomannut, että baariin siirtymisvaiheessa koen hiljaista halua lähteä kotiin. Parasta on se ystävien kanssa vietetty aika ennen yökerhoja. Siellä ei oikeasti tapahdu mitään mielenkiintoista joka ainakaan itseäni enää kiinnostaisi…

Loppuun pakko todeta, että alkoholi itsessään on kyllä aika ristiriitainen juttu. Enkä varmasti ole ainoa, joka näin ajattelee… Tavallaan rakastan raittiutta ja haluan pitää kehostani hyvää huolta enkä tuhota sitä päihteillä. Jo kuukauden täys alkoholittomuushan näkyy kropassa ja mielessä aika tavalla! Toisaalta nautin ulos lähtemisestä, siitä laittautumisesta ja kaunistautumisesta. Vähän valkkaria seuraksi ja hyvää loungea. Jollain tapaa taas inhoan humalaa, toisaalta pidän siitä olotilasta etenkin nousuvaiheessa. Krapulat ovat mulla aivan hirveitä… Näistä ristiriidoista huolimatta koen nykyään löytäneeni tietyn balanssin tuollakin saraa. En ota asiaa liian vakavasti mutta kuuntelen kuitenkin omia fiiliksiäni. Välillä on halua lähteä ulos, toisinaan ei kiinnosta yhtään ja niiden mukaan mennään. Aina ei myöskään ole pakko juoda. Tosin omalla kohdallani tuollainen selvin päin baariin lähteminen ei tule kuuloonkaan. :D Mieluummin jään sohvalle kuin kuuntelen kännisten ihmisten sepustuksia.

IMG_9001-004

Millainen suhtautuminen teillä on alkoholiin? Vietättekö tipatonta tammikuuta tai elättekö tipatonta loppuelämää? Herättääkö alkoholi teissä hyviä vai huonoja viboja tai kenties molempia?

On my way

19 vastausta artikkeliin “Minä ja alkoholi”

  1. Kuulostaa tutulta, mulla kanssa ollut niitä vaiheita, kun viinaa on kiskottu kaksin käsin. Nykypäivänä ihan järkyttää noi ajat. Mähän aloitin viinanlitkimisen jo 15-vuotiaana, huhhuh. Sillon meillä oli kavereiden kanssa aina JOKAISELLA omat 0,7 litran viinapullot ja ne kiskottiin jokainen yhen illan aikana. Tota vaihetta kesti ehkä vuoden-pari ja sen jälkeen alkoholi jäikin aika pitkäksi aikaa pois. Mutta sitten taas 20-vuotiaana se palas takaisin ja silloin tuli ravattua baareissa joka hiton viikonloppu, välillä keskellä viikkoakin. Kuulosti niin tutulta toi ”elin viikonlopuille”… Duunissa kärvisteltiin viikot jotta olis sit varaa juhlia viikonloppuina… :/

    Ja toi VIP-juttu kuulostaa kanssa tutulta – nykyään hävettää niiiin paljon, mitä joskus onkaan ajatellut. :D :D

    Viime jurrit oon vetänyt vuonna 2012 ja sen jälkeiset viinilasilliset pystyn laskea yhden käden sormilla. Juhlapyhinä saatan ottaa lasin viiniä mutta muuten en sitä kaipaa. Ja viinaa ei tee mieli enää ollenkaan, en varmaan kestäisi enää edes yhtä shottia. :D

    • Kauheeta kyllä ja varsinkin, kun eihän tuossa iässä voi edes tietää kunnolla mitä alkoholi tekee. Pää menee ihan sekaisin tollasesta raa-an kiskomisesta. :( Niin, samaa menoa. Kuinka onkin voinut ajatella niin pinnallisesti ja typerästi…

      Munkaan ei siis tee mieli viinaa. :D Välillä lasia valkkaria kyllä mutta aika sellai normaalilla tavalla uskoisin. Kokonaan en oo kuitenkaan alkoholista halunnut luopua, koska se on oikeastaan yksi osa meidän tyttöjen iltoja ja välillä tykkään käydä kavereiden kanssa ulkona. Se on semmosta arjesta poikkeavaa. :) Mutta hyvin ymmärrän myös sen, että luopuu alkosta lähes kokonaan. Varsinkin näillä meidän taustoilla… :D

  2. Jatkan tipattomalla loppuelämällä. ;D En kadu! Tunnen, että oon säästyny monelta ärsyttävältä asialta, kun en ole juonut. Kellekään ei ole myöhäistä aloittaa alkoholiton elämä / vähentää alkoholin käyttöä! :) Suosittelen! Sen jälkeen paluuta vanhaan ei ehkä enää edes halua!

    • Ymmärrän hyvin! Ja arvostan valintaasi. :) Kyllä sen huomaa yleisessä olossa ja fiiliksessä jos ei alkoholia käytä. Minähän en tissuttele koskaan, eli jos käyn kerran kuussa ulkona niin juon vaan sinä yhtenä iltana. Eli on mullakin aikoja takana etten ole alkoholia käyttänyt ja tiedän mikä olo siitä tulee, niin hyvä. :)

  3. Samanlaisia kokemuksia täälläkin!
    Olen pienestä pitäen oppinut aika terveen mallin alkoholin käyttöön, koska vanhempani eivät juo juuri ollenkaan. Heillä on tapana joskus (eli muutaman kerran vuodessa) ruoan kanssa ottaa viiniä tai olutta, mutta arkeen ei ole alkoholi meidän perheessä kuulunut.
    No, siitä huolimatta 18-vuotiaana mullekin aukesi tämä biletaivas, ja seuraavat kolme vuotta kuluivat aika lailla viikonloppuja juhliessa. 18-vuotiaana meno oli vielä hauskaa ja mukana oli uutuudenviehätystä, mutta n. 20-vuotiaana aloin olla jo hieman surullinen tapaus, joka nimenomaan eli viikonloppuja varten ja oli useinkin liian kännissä. Tästä elämästä seurasi todella kurjaa henkistä ja fyysistä oloa, ja veikkaanpa, että silloiset paniikkokohtauksetkin johtuivat liiasta alkoholista ja tyytymättömyydestä elämään.
    Nyt oon 25, avoliitossa ihanan miehen kanssa ja elän rauhallista elämää, juuri sellaista kuin haaveilinkin. Suhde alkoholiin on normaali, eli joskus viikonloppuna menee lasillinen punkkua ja ehkä kerran kuussa tulee istuttua iltaa kavereiden kanssa vähän pitempäänkin, joko baarissa tai kotona. Juominen on kuitenkin vähentynyt, enkä juo enää itseäni kovaan humalaan. Nykyään se on enemmänkin sellaista hyvästä viinistä nautiskelua! :) Siksipä en koe tarvetta tipattomaankaan, koska alkoholinkäyttö on sen verran vähäistä, eli ajatukset ovat aika samanlaiset kuin sinullakin. :)

    • Kuulostaa aikalailla minun meiningiltä, entinen ja nykyisyys. :) Mielestäni totaalikieltäytymistä ei tarvitse tehdä jos sille ei tunnu ja täällä ainakin on sellainen fiilis etten ehkä kuitenkaan ihan absolutisti haluaisi olla. Tykkään kuitenkin viinistä ja välillä se ulkona käyminen on ihan hauskaakin. ;)

  4. Mulla oli 16-18vuotiaana suurin bailausvaihe, tosin silloinkin harvoin vedin edes kolme känniä kuussa. Silloin se oli siistiä, mutta väsyin pian ja kun täytin 20v join kännit enaa pari kertaa vuodessa. Siitä määrä on vain vähentynyt, nyt olen 31 ja esim viime vuoden saldo 2 lasia viiniä. Viina ei oo mun juttu, en koe että missaan mitään vaan elämäni on täyttä ja ihanaa! Baarissa käyn kerran puolessa vuodessa kun haluan tanssia. Siinä ei humalaisten örvellyksiä kerkeä kuuntelemaan ;-).

    Ja tää mun elämäntapa näkyy myös mun naamasta/kropasta!

    • Aika monella homma on mennyt tuossa syklissä. Täällä on tultu hieman perässä… :D Ymmärrän hyvin, kaikille edes sellainen pari kertaa kuussa bailaus ei sovi. Itsekin koen kokoajan, että kiinnostus on jatkuvasti vähemmän. Iltaa on mukava istua mutta tosiaan nuo baarit ja yökerhot on niin nähty.

      Ja kyllä! Alkoholi turvottaa, pöhöttää ja löysistää joka paikkaa. Not good! Muistan itse, kun käytin alkoa paljon niin oli naamani aika turvoksissa aina. Sellainen kestopöhö, hyih.

  5. Mun ensimmäiset kokeilut oli 14-vuotiaana, 15-vuotiiana tuli juhlittua jo melko usein ja 16-vuotiaana homma kääntyi siihen, että alkoholia tuli käytettyä joka viikonloppu. Pahin vaihe alkoi kun täytin 18 ja baariin pääsi viimein (laillisestikin). Baarit olivat silloin jotain käsittämättömän mahtavaa ja aikaa siellä tuli vietettyä niin perjantaisin, kuin lauantaisinkin. Ja joskus myös keskiviikkosin. Tätä elämänvaihetta mulla ei onneksi kerennyt kestää kuin puolivuotta ennenkuin tapasin poikaystäväni ja rauhotuin. Kiitän niin paljon korkeampia voimia siitä, että tapasin poikaystäväni silloin, koska aloin olla juuri sellainen vähä surullinen tapaus jo kännisekoiluneni. Olen ollut viime vuodet baarissa töissä ja kun olen jo tässä vuosia katsellut kuinka tyhmiä ihmiset oikeasti olevat kännissä, minua on alkanut kiehtomaan yhä enemmän täysin raitis elämä.. Ei sillä, että nytkään olisin mikään kova alkoholin kuluttaja. Ja etenkään baareissa en tykkää käydä, koska saan olla siellä jo työni puolestakin ihan tarpeeksi. Baareilla ei ole minulle parisuhteessa olevalle ihmiselle vain mitään tarjottavaa, koska en nykyään liiemmin välitä tansiakaan baareissa ja sitä ei varmaan tarvitse mainitakaan, että baareissa ei paljon keskustella ystävien kanssa sen melun vuoksi…

    • Jep! Itse myös kyllä tuo baarivaihe on alkanut aikatavoin kyllästyttämään… Mielestäni siellä on kivempaa jos käy harvemmin. En tajua miten joskus jaksoin ravata joka ikisissä kissanristiäisissä, niin sisällötöntä! Ja varmasti jos duunikseen hengaa siellä niin ei todellakaan intoa ole viettää sitä vapaa-aikaa tiskillä nuokkuen… :D

  6. Kuulostaa tutulta moni kohta.. Mulla on tosihuono viinapää ja lasillinenkin viiniä tuntuu päässä. Suurin onglema mulle on se että aina kun oon baarissa, miehet tarjoo juomia ja pienessä nousuissa ei tuu mieleen kieltäytyä ja yleensä meneekin sit överiks.. muisti lähtee aina jos juo enemmän kuin kolme lasillista. En vielä mitään oo mokannut (ihme kyllä) mutta kyllä itteleen saa nauraa kun kaverit kertoo mitä on tullu tehtyä/selitettyä edellisenä iltana… Mulla on kans ollu vaikee löytää miestä mun elämään ja toi sun teksti sai mut ajattelee et voisko oikeesti syy olla siinä et ”sekoilen alkoholilla”….Tänä vuonna ajattelin jättää kirkkaat viinat kokonaan ja pysytellä viinissä tms :) kokonaan en kummiskaan lopeta sillä kyllä se välillä on kivaa ottaa muutama! Darrat on vaan kauheinta ja yleensä just silloin tulee syötyä vaikka mitä paskaa mitkä ei normaalisti ollenkaan kuulu ruokavalioon… Mutta joo pointtina että ehkä tänävuonna paremmin :)

    • Moikka, no kyllä itseasiassa olen itsekin saanut nauttia niistä ilmaisista viinoista aika paljon… Aikanaan esim. Tigerissa oli aina niitä pöytiä joissa viinaa suorastaan notkui ja siellähän sitten vedettiin kuin sienet. Pakko sanoa, että silloin me ystäväni kanssa jopa fiilisteltiin aina sillä kuinka ei itse makseta yhtään mistään kuin narikoista… Aivan kamalaa, se en oikeasti ollut minä. :(

      Hui, kolme lasillista ja muisti veks? :O Juotko tiukkoja? Kuulostaa mielestäni todella erikoiselle… Mulla on kai kuitenkin siinä mielessä hyvä viinan sietokyky, että vaikka tulen nopeaa humalaan niin pystyn juomaan suuria määriä. Tai siis ainakin ennen pystyin, nykyään tulee yleensä stoppi joskus silloin kahden aikaan ja baarissa en muutenkaan juo kuin muutaman lasin.

      Ja mitä miehiin tulee niin minullahan oli säätöä monta vuotta nykyisen poikaystäväni kanssa ja hän sanoi jälkeen päin ettei häntä kiinnostanut olla kanssani, koska olin sellainen hulivili. Dokasin paljon ja käyttäydyin tunteettomasti. En usko, että kovin moni mies haluaa naista josta liikkuu juoruja ja joka on aina ihan seipäät… Nyt ainakin tiedän miksi oikeasti olin sinkku niin pitkään. Elin itselleni ja toteutin omaa sekoilua ja sehän näkyi kilometrien päähän…

      Viini on parempi vaihtoehto kuin viinat mutta on sekin aika tiukkaa kamaa. Suosittelen laittamaan viiniin sekaan soodaa joka laimentaa sitä ja juot automaattisesti vähemmän. Ja tietty vettä kehiin. :) Tsemppiä sinulle, suosittelen kyllä sekoilun lopettamista. Uskon, että sun elämänlaatu paranee huomattavasti jos ei tarvitse potea morkkiksia ja miettiä mitä onkaan tullut tehtyä. :)

  7. Aikalailla samoja ajatuksia tuon nykyisen ajattelun ja alkoholinkäytön kanssa, pieni kontrolloitu hiprakka on joskus ihan jees ja hyvän ruuan kanssa tai jos muuten illalla rentoutuessa haluan nauttia lasin viiniä, joskus kaksikin ;)

    http://outikarita.fitfashion.fi/

    • Hyvältä kuulostaa. :) Parasta on rento suhtautuminen ja se ettei tee asioista ongelmaa. Jos urheilee paljon ei sitä niin paljon edes mieli tee lipitellä alkoholia ja silloin, kun sitä tekee mieli niin onhan se jopa ihan mukavaakin. Elämästä pitää nauttia. :)

  8. Minkä ikäisenä sitten ”rauhoitut”? :) Ja missä vaiheessa päädyitte Sakun kanssa yhteen, kun hän ei kuitenkaan kertomasi mukaan aluksi halunnut seurustella kun olit ns. ”hulivili”? Kiinnostaa vaan tietää uteliaisuudesta, kun itse elän tällä hetkellä sinkkuelämää ja ulkonakin tulee käytyä melko usein…Haaveena olisi kuitenkin se ihana rakas, joka ei ole vielä löytynyt :( <3

    • Mulla tuo bailuvaihe kesti 19 vuotiaasta ihan 23-vuotiaaksi, pahimmista pahin taisi olla 20-22 ikävuosina. Tavattiin 19-vuotiaana mutta alettiin seurustelemaan vasta, kun minä olin 25-vuotias. :D Se on pitkä tarina mutta tosiaan molemmat käytiin aika samanlaisia polkuja lävitse tuona aikana, kun tunnettiin. Välillä meillä oli juttua ja sitten oltiin taas totaali erossa. Molemmilla oli muitakin jne. Lopullinen päätös tapahtui tosiaan vasta tuolloin, kun itse olin rauhottunut ja samoin Sakukin.

      Kaikilla homma ei mene tosiaankaan yhtä hankalan kautta, eli ei kannata huolestua. Mutta sen mitä tiedän miesten ajatusmaailmasta niin harva haluaa tyttöystäväkseen kännäilevää ja yhdenillanjuttuja harrastavaa. Vaikka tavallaan olen sen verran feministi, että mielestäni sinkkunaisilla on sama oikeus tehdä asioita kuin sinkkumiehilläkin jos näin haluaa. Tosin, eipä tuollainen elämä pitkälle kanna… Tsemppiä! Oon ihan varma, että sunkin kohdalle se oma rakas vielä osuu, se tulee silloin kun sitä vähiten odotat ja kun aika on kypsä. :)

  9. Kiitos kun kerroit kokemuksesi, tuli hyvä fiilis :) Ja tosiaankin, ei tuo kännäily ja yhen illan jutut kyllä varmasti ole juuri niiden kunnon miesten makuun, jotka kaipaavat ns. vaimomatskua :D Baari vaan toisaalta on sellainen paikka, jossa helpoiten tutustuu uusiin ihmisiin, niin siksi sitä tulee sinkkuna käytyä useammin – kohtuullisessa humalassa kuitenkin.

    • Ei mitn. Oikein mukava kuulla, että teksti kiinnosti sinua. :) Niin, onhan tuokin totta. Mielestäni baareissa on vaan valitettavan usein se yöseuran metsästysmeno. Vaikea varmasti sieltä löytää sopivaa ihmistä.

  10. Tää on jo vanha postaus mutta eksyin tänne vahingossa. Olen 20-vuotias ja oon niin samaa mieltä. En nää itseäni enää yökerhossa viikosta toiseen ja mielummin Lepään vaan viikonlopun ja meen pirteänä töihin maanantaina, tykkään herätä viikonloppunakin jo aikasin ja fiilistellä sitä kun ei oo krapulaa :D tätä on jatkunut jo vuoden, aloitin juomisen jo 15-vuotiaana joten innostus laantui jo 19-vuotiaana. Ainoa miinus on että huomaan joka viikonloppu että jos en lähde baanalle niin vietän illan yksin kotona tai poikaystävän kanssa, se harmittaa koska haluaisin tehdä asioita mutta en kuitenkaan ryypätä :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta