Mikä minusta tulee isona?

Olen inhonnut tuota kysymystä aina yhtä paljon, kuin kysymystä koskas niitä muksuja tulee tai koska kirkonkellot soivat. Toisille se on hyvin selkeää, päiväkodin unelma ammatti säilyy aikuisuuteen saakka. Toisille asiat taas ovat epäselvempiä. Itse lukeudun tuohon jälkimmäiseen porukkaan. Okei, lapsena halusin ehkä lääkäriksi, seuraavaksi eläinlääkäriksi ja sitten taisi vuorossa olla opettaja. Jossain vaiheessa luulin haluavani hoitoalalle, tarkoitus oli siis opiskella kätilöksi lähihoitajakoulun jälkeen. Todellinen syy tuohon taisi kuitenkin olla pelkkä epätietoisuus ja epävarmuus siitä mitä haluaa. Nyt jälkeenpäin, kun miettii olisi se lukio varmasti ollut huomattavasti fiksumpi vaihtoehto… Toisaalta taas uskon siihen, että meidän jokaisen on tarkoitus käydä tietty polku. Omalla kohdallani kyseinen tie on johtanut moniin hyviinkin asioihin ja tuota kautta taisin löytää paremmin mitä haluan ja mitä en ainakaan halua tehdä.

Monenlaista työtä on tullut tehtyä ja muutama koulukin käytyä. Tällä hetkellä olen elänyt varmaan jo suunnilleen vuoden verran siten, etten ole edes miettinyt haluanko vielä opiskelemaan, aika näyttää. Tällä hetkellä viihdyn työssäni ja koen sen lisäksi miellyttävänä seikkana sen, että mulla on energiaa päivittää blogia työn ohessa päivittäin. Monen muun työn rinnalla se ei välttämättä olisi mahdollista. En myöskään pidä mahdottomuutena, että joskus bloggaisin päätyökseni, kuka tietää? Löytyyhän meidän perheestä jo yksi yrittäjä. 😉 Nautin tästä todella paljon ja koen blogini yhtenä tärkeimmistä asioista elämässäni, niin hassulta kuin se saattaa kuulostaakin.

IMG_0281-001

Olen omalla tavallani luova ihminen. Haluan nauttia elämästä ja kokea sen mitä teen miellyttävänä. Tämä on oikeastaan syy siihen miksi en ole koskaan päätynyt lukemaan vaikka opettajaksi tai muuhunkaan ammattiin johon en halua. Uskon siihen, että meistä jokaisesta on Yliopistoon jos todella sitä haluamme tai koemme sen asiana, jonka puolesta taistella ja yrittää. Itselläni ei kuitenkaan ole tällä hetkellä tuollaista tahtoa tai mielenkiintoa. Itse uskon myös aika pitkälle siihen, että meistä on moniin ammatteihin jopa ilman sitä korkeintä mahdollista koulutusta. Työn kautta on mahdollista edetä etapilta toiselle, koulutus ei enää ole se pelkkä toimiva avainsana. Minä veikkaan, että pätevien tradenomien rinnalla merkonomi, jolla on paljon työkokemusta saattaa hyvin kiilata ohitse. Myös persoonalla on väliä! Se on se millä me loppupeleissä teemme sen vaikutuksen. En halua silti kannustaa siihen ettei opiskella vaan jokainen valitsee! Koulutuksesta on apua monessakin jutussa mutta pointtini on lähinnä se ettei se ole tae millekään. 🙂

IMG_0277-001

Yhteiskunta luo tiettyjä paineita mutta tarviiko niitä kuunnella? Mielestäni meillä jokaisella on oma elämä jonka saamme vapaasti käyttää kuten haluamme. Toki työtä on tehtävä jotta elää mutta sekin voi olla mielekästä. Ei kannata lukea tohtoriksi ellei sitä halua 100 %:sesti. Ja mitä rahaan tulee, ehkä maailman typerin syy tehdä asioita on niiden tekeminen pelkästään rahasta. Silloin tekemisestä katoaa sydän. Tietenkin osa unelmista on mahdollista toteuttaa rahalla ja rahaa ei tule ellet käy työssä mutta onneksi valittavana on useampia polkuja. Minulla se ei ole tosiaan ollut se tohtoriksi kouluttautuminen mutta jollain toisella se voi sitä olla.

Voi olla, että jokusen makuun ajatusmaailmani on hieman liian hippimäinen mutta itse vaan korostan elämän mielekkyyttä. Haluan, että nautin elämästä ja saan tehdä niitä juttuja joista pidän. Tokikaan jokainen päivä ei ole ruusuinen mutta ehkä saitte pointista kiinni. Se mitä minusta tulee isona jää nyt siis edelleen nähtäväksi. Voi olla, että vuoden päästä olen ehdottoman varma jostain tiestä tai sitten en. Tärkeintä on olla onnellinen ja tehdä asioita joista pitää.

Millaisia fiiliksiä teillä herää tulevaisuuden suhteen? Koetteko tekevänne asioita mielekkyydestä vai siksi, että jotain on tehtävä elääkseen? Muutenkin olisi kiva kuulla ajatuksianne jos teksti sellaisia herätti. 🙂

IMG_0280-001

Kuvat otettu paikassa Sokos Hotel Torni Tampere

Kommentit (16)
  1. Outi Karita
    31.1.2015, 13:05

    Mä eksyny vähän vahingossa tämän hetkiseen työhön, niin kuin Jonnakin 😀
    Olin kehitysvammapuolella ennen hoitajana, halusin hoidollisesta työstä enemmän ohjaukselliseen ja vuorotöistä päivätöihin. Ja yhtenä päivänä vaan päätin hakemaan opiskelemaan Sosionomiksi ja pääsin. Ajatuksissa oli edelleen kehitysvammapuoli, mutta päädyinkin suuntautumaan pakosta lapsi- ja nuorisotyöhön. Olin kuvitellut etteiminusta ikinä tulisi päiväkotitätiä, mutta kuinkas kävikään… Eka työharjoittelu päiväkodissa noiden opintojen aikana ja suunta oli selvä ja nyt oon lastentarhanopettaja ja tykkään! Myös työni jumppaohjaajana on ihan parasta ja se onkin oma tarinansa 🙂
    Hymyilytti, kun kirjoitit kokevasi olevasi vähän hippimäinen, niin minäkin 🙂

    http://outikarita.fitfashion.fi/

  2. Mä olen valmistunut ammattikorkeasta, mutta sinnekin eksyin ihan vahingossa. Lukion jälkeen ehdin opiskella yössä tekussa, mutta lopetin sen koska ei sit kiinnostanutkaan. Nykyiseen ammattiini eksyin ihan vahingossa, mutta hyvä että eksyin koska tämä on kuin mulle luotu ja työnäkymätkin ovat todella hyvät. Koulun penkille ei ole enää pienintäkään kiinnostusta enkä ole kovin kunnianhimoinen ttönkuvanikaan suhteen. Mulla ei ole mitään tarvetta pyrkiä esimiestasolle. Näin on just hyvä 🙂

    1. Joskus käy juuri noin onnekkaasti, että eksyy työhön ns. vahingossa. Mäkin oikeastaan aika vahingossa nykyisessä duunissani… 🙂 Mulla on mennyt nyt ihan ohitse mitä teitkään, olitko hoitoalalla? 😀 Ei ole pakko täällä kirjoittaa, voin kysyä ensi kerrallakin kun törmätään, heh. Kyllähän se opiskelu kieltämättä tuntuisi aika rassaavalle ajatukselle, eipä siis itselläkään ole ollut mietteissä. Ja onhan se niin, että kun työn makuun pääsee ei oikeen se makaronielämä enää houkuta. 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *