Ulkonäkökeskeinen treenaaminen

Hyvin pitkään muotia on ollut treenata fitnesstyyliin, ehkä jopa tähdätä kisalavoille tai ainakin yrittää elää kuten fitness -ammattilaiset. Toisinsanoen, ulkonäkökeskeinen treenaaminen on ollut in. Ja nyt on kenenkään turha väittää etteikö fitness hyvin pitkälle keskittyisi ulkonäköön. Ulkonäöstähän siinä kisataan, toisin kuin vaikka pituushypyssä. Tietenkin kova fyysinen lihaskunto on suuressa osassa mutta loppupeleissä sinut arvioidaan sen ulkomuodon perusteella. Tähdennän vielä, että lajiin en ole mitenkään suuremmin tutustunut mutta tuon nyt tajuaa erkkikin. 😉

Jutun pointtina ei ole kuitenkaan keskittyä fitnekseen vaan haluan lähinnä pohtia otsikon aihetta. Tosiaan tällä hetkellä edellä mainitsemani villitys on selkeästi alkanut lipumaan pois, jyvät ovat karsiutuneet akanoista ja nyt on hyvinvoinnin vuoro! Tästä buumista mäkin olen todella innoissani! Aika heivata maitorahkat ja raejuustot veks, hankkia tilalle vihersmoothievälineet sekä mehulinko. Ihmiset alkavat tutkimaan enemmän ravintoselosteita puhtausmielessä mutta unohtavat makrot, ruoan punnitsemisen ja kalorien laskennan. Treeneissä punttis on alkanut hieman väistyä ja tilalle on tullut core, jooga, crossfit ja muut hyvinvointiin keskittyvät lajit. Paljon pinnalla ovat juurikin ne lajit jotka kehittävät sekä sun fyysistä, että henkistä kuntoa. Oma keho kuntoilun välineenä tai jopa ”kuntoiluvälineenä” on in. On aika haastaa itseään!

Mun on pakko sanoa, että olen enemmän kuin innoissani, että se ulkonäköön keskittyvä treeni on väistymässä. Mielestäni ulkonäkö tulee treenin ”sivutuotteena” ja tärkeintä on pitää huolta omasta hyvinvoinnista, niin henkisestä kuin fyysisestäkin. Armollisuus on sana joka usein treenien suhteen unohdetaan. Tokikin meistä jokainen on varmasti iloinen jos treenin tuloksena huomaat, että pari uutta vatsapalkkia on alkanut näkymään tai vartalo kiinteytyy mutta se ei kuitenkaan ole se pääpointti. Onhan se kiva olla hyvässä kunnossa mutta itse ainakin haluan olla hyvässä kuosissa etenkin henkisesti. Haluan olla vahva ja kestävä.

IMG_9896-001

Mutta miksi osa sitten treenaa pääosin ulkonäöllisin tavoittein? Okei, osalle se on duuni mutta voisin melkein väittää, että se on kanava saada jonkunlaista extrahuomiota. Jengi ihastelee sun kroppaa ja siitä jos jostain tulee hyvä mieli. Kovalla kyykkäyksellä on aikaansaatu se Kim Kardashian ass. Jep, mutta kirjoitanhan mäkin blogia ja lisäilen tänne itsestäni omakuvia. Näinpä, onhan blogitkin omalla tavallaan tietyn huomion hakemista itselleen eli sitä en lähde kieltämään. Sen verran kuitenkin puolustaudun, että täällä käsittelen hyvin paljon muutakin kuin omaa kroppaani. 🙂

Jos minäkuva määräytyy pelkän oman ulkomuodon perusteella ollaan aika hakoteillä. Olen monesti miettinyt, että mitä jos joutuisin onnettomuuteen jossa mun kasvot ja/tai kroppa tuhoutuisivat. Mitä jäisi sen jälkeen jäljelle? Jos tuohon vastaus on, että en haluaisi enää elää niin ollaan aika vaarallisilla vesillä. Ja mä oikeasti uskon, että se olisi monen vastaus. Mielestäni vaikka ulkonäkö on osa identiteettiämme ei se saa oikeasti määritellä meitä. Tai miten sen sanoisi, ulkonäön varaan ei kannata rakentaa juuri mitään.

Tässä ajassa ulkonäkö on jotenkin muutenkin niin suuressa osassa. Media ja kaikki tuputtavat eteemme toinen toistaan parempi kuntoisia ja kauniita ihmisiä. Tuo on huolestuttavaa… Kuten monista paikoista olen lukenut, ei esimerkiksi fitness lajina sovin läheskään jokaiselle. Ja jos mietitään kuinka moni sitä on lähtenyt tässä parin vuoden sisään harrastamaan… Osa tippuu ja korkealta, kun se kroppa ei muotoudukaan siihen muottiin sopivaksi. Meillä on jokaisella oma vartalonmallimme. Toiset nyt vaan ovat sirompia kuin toiset, toisen kroppaan tarttuu lihas tyyliin samantien ja toinen taas lihoo katsoessaankin leivoksia. On siis hyvin luonnollista ettei jokaisesta ole tuollaiseen urheiluun jossa kroppaa muokataan ulkonäöllisesti johonkin muottiin sopivaksi. Toista on sitten taas ne hyvinvointi -lajit kuten olen ne nimennyt. Esimerkiksi oman kehon painolla treenaus sopii ihan varmasti jokaiselle, siinä kroppa muotoutuu ihan varmasti parempaan kuosiin mutta mikä parasta sinun ei tarvitse tuntea ettei susta ole siihen. On ihanaa, että jengi voi miettiä omia vahvuuksiaan ja kokeilla muutakin kuin punttistreeniä. Nyt siihen alkaa tulemaan ikäänkuin ”oikeus”. 🙂

IMG_9894-001

Moni ehkä ihmettelee miksi nämä kuvat ovat tässä tekstissä, koska mielipiteeni puolustaa hieman toista suuntaa? Ironiaa. 🙂 Mielestäni oli hauska laittaa juuri tähän tekstiin oma ensimmäinen #belfieni joka ei ole mitenkään mega iso tai muodokas mutta mulle kelpaa, hah. Sun mielestä se voi olla huono, liian iso tai pieni mutta tiedätkö, se ei haittaa. 😉

Miltä teistä tuntuu tämä paljon pinnalla ollut ulkonäkökeskeinen treenaaminen? Treenaatteko itse enemmän ulkonäöllisin vai ns. henkisin tavoittein? Olisi hauska kuulla muiden mielipiteitä aiheesta!

Kommentit (22)
  1. Haluaisin sanoa sen, että ei tuomittaisi ennen kuin tunnettaisi.

    Fitness on laji, jota voi harrastaa terveellisesti tai epäterveellisesti, sekin on vähän omista valinnoista kiinni. Kilpaurheilu on kilpaurheilua, oli laji mikä tahansa ja siinä urheilija testaa omia rajojaan ja vie itseään välillä äärirajoille. Kisakunto lavalla ei kuitenkaan ole kesäkunto, eli kunto mikä säilytetään.

    Itse kilpailen body fitneksessä enkä näe elämääni rajoittuvana tai epäterveellisenä. Toki sitä se voi olla jos ei mitään muuta elämää ole, mutta tämähän koskee kaikkea. Jos teet vain yhtä asiaa, jää moni muu asia näkemättä ja nauttimatta. Tietynlaiselle ihmiselle tämä laji sopii todella hyvin mutta tärkeintä ehkä se, että tuntee itsensä ja kehonkuva on terve. Itselläni ei ainakaan oma identiteetti rakennu ulkonäköni varaan vaan paljon juurikin siihen mitä sisältä löytyy.

    Välillä pidin taukoa kilpailemisesta, mutta kilpaileminen on myös erittäin motivoivaa. On hyvä kun on tavoite mihin tähtää ja seuraava etappi missä voi parantaa. Ehkä hyvä, että edes jossain löydän kunnianhimoa itsestäni. Itse en tekisi tätä, jollen todella nauttisi tästä. Eli salilla kovaa treenaamisesta saan todella hyviä fiiliksiä ja terveellinen ruokavalio on itselleni se luonnollisin. Ja kyllä, punnitsen ruokani jopa offilla, mutta en koe sen vievän elämästäni aikaa sen enempää kuin jos en punnitsisi.

    Mutta kuten sanoin, kaikille tämä ei sovi ja kannattaa olla realistiset tavoitteet, tämä laji on sellainen että ikä ei tässä ihan heti tule esteeksi vastaan. 😉

  2. Tosi hyvä kirjoitus, mutta jotenkin en vaan näe crossfittiä hyvän olon lajina, siinähän on isossa osassa juurikin se, että treenataan ihan äärirajoilla — monet crossfit-piireissä ns. ”sisällä” olevat tyypithän keskittyvät siihen että saa mahdollisimman paljon toistoja mahdollisimman isoilla painoilla mahdollisimman lyhyessä ajassa. Ja usein näkee crossfittaajien postailevan innoissaan siitä, kun on vetänyt niin kovaa, että on oksentanut tai parhaassa tapauksessa pyörtynyt…

    Tietenkin siinä on eroja eri harrastajien välillä, mutta selkeesti se on musta suorituspainotteinen laji eikä hyvän olon laji.

    Hoh tulipa äkäsen olonen kommentti… 😀 No, enivei, hyvä postaus! Ja tärkeetä, että yhä useampi bloggaajakin alkaa ottaa aihetta huomioon — bloggaajiltahan useat alottelevat laihduttajat tai kuntoilijat ison osan ideoistaan nykyään saavatkin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *