Ulkonäkökeskeinen treenaaminen

Hyvin pitkään muotia on ollut treenata fitnesstyyliin, ehkä jopa tähdätä kisalavoille tai ainakin yrittää elää kuten fitness -ammattilaiset. Toisinsanoen, ulkonäkökeskeinen treenaaminen on ollut in. Ja nyt on kenenkään turha väittää etteikö fitness hyvin pitkälle keskittyisi ulkonäköön. Ulkonäöstähän siinä kisataan, toisin kuin vaikka pituushypyssä. Tietenkin kova fyysinen lihaskunto on suuressa osassa mutta loppupeleissä sinut arvioidaan sen ulkomuodon perusteella. Tähdennän vielä, että lajiin en ole mitenkään suuremmin tutustunut mutta tuon nyt tajuaa erkkikin. ;)

Jutun pointtina ei ole kuitenkaan keskittyä fitnekseen vaan haluan lähinnä pohtia otsikon aihetta. Tosiaan tällä hetkellä edellä mainitsemani villitys on selkeästi alkanut lipumaan pois, jyvät ovat karsiutuneet akanoista ja nyt on hyvinvoinnin vuoro! Tästä buumista mäkin olen todella innoissani! Aika heivata maitorahkat ja raejuustot veks, hankkia tilalle vihersmoothievälineet sekä mehulinko. Ihmiset alkavat tutkimaan enemmän ravintoselosteita puhtausmielessä mutta unohtavat makrot, ruoan punnitsemisen ja kalorien laskennan. Treeneissä punttis on alkanut hieman väistyä ja tilalle on tullut core, jooga, crossfit ja muut hyvinvointiin keskittyvät lajit. Paljon pinnalla ovat juurikin ne lajit jotka kehittävät sekä sun fyysistä, että henkistä kuntoa. Oma keho kuntoilun välineenä tai jopa ”kuntoiluvälineenä” on in. On aika haastaa itseään!

Mun on pakko sanoa, että olen enemmän kuin innoissani, että se ulkonäköön keskittyvä treeni on väistymässä. Mielestäni ulkonäkö tulee treenin ”sivutuotteena” ja tärkeintä on pitää huolta omasta hyvinvoinnista, niin henkisestä kuin fyysisestäkin. Armollisuus on sana joka usein treenien suhteen unohdetaan. Tokikin meistä jokainen on varmasti iloinen jos treenin tuloksena huomaat, että pari uutta vatsapalkkia on alkanut näkymään tai vartalo kiinteytyy mutta se ei kuitenkaan ole se pääpointti. Onhan se kiva olla hyvässä kunnossa mutta itse ainakin haluan olla hyvässä kuosissa etenkin henkisesti. Haluan olla vahva ja kestävä.

IMG_9896-001

Mutta miksi osa sitten treenaa pääosin ulkonäöllisin tavoittein? Okei, osalle se on duuni mutta voisin melkein väittää, että se on kanava saada jonkunlaista extrahuomiota. Jengi ihastelee sun kroppaa ja siitä jos jostain tulee hyvä mieli. Kovalla kyykkäyksellä on aikaansaatu se Kim Kardashian ass. Jep, mutta kirjoitanhan mäkin blogia ja lisäilen tänne itsestäni omakuvia. Näinpä, onhan blogitkin omalla tavallaan tietyn huomion hakemista itselleen eli sitä en lähde kieltämään. Sen verran kuitenkin puolustaudun, että täällä käsittelen hyvin paljon muutakin kuin omaa kroppaani. :)

Jos minäkuva määräytyy pelkän oman ulkomuodon perusteella ollaan aika hakoteillä. Olen monesti miettinyt, että mitä jos joutuisin onnettomuuteen jossa mun kasvot ja/tai kroppa tuhoutuisivat. Mitä jäisi sen jälkeen jäljelle? Jos tuohon vastaus on, että en haluaisi enää elää niin ollaan aika vaarallisilla vesillä. Ja mä oikeasti uskon, että se olisi monen vastaus. Mielestäni vaikka ulkonäkö on osa identiteettiämme ei se saa oikeasti määritellä meitä. Tai miten sen sanoisi, ulkonäön varaan ei kannata rakentaa juuri mitään.

Tässä ajassa ulkonäkö on jotenkin muutenkin niin suuressa osassa. Media ja kaikki tuputtavat eteemme toinen toistaan parempi kuntoisia ja kauniita ihmisiä. Tuo on huolestuttavaa… Kuten monista paikoista olen lukenut, ei esimerkiksi fitness lajina sovin läheskään jokaiselle. Ja jos mietitään kuinka moni sitä on lähtenyt tässä parin vuoden sisään harrastamaan… Osa tippuu ja korkealta, kun se kroppa ei muotoudukaan siihen muottiin sopivaksi. Meillä on jokaisella oma vartalonmallimme. Toiset nyt vaan ovat sirompia kuin toiset, toisen kroppaan tarttuu lihas tyyliin samantien ja toinen taas lihoo katsoessaankin leivoksia. On siis hyvin luonnollista ettei jokaisesta ole tuollaiseen urheiluun jossa kroppaa muokataan ulkonäöllisesti johonkin muottiin sopivaksi. Toista on sitten taas ne hyvinvointi -lajit kuten olen ne nimennyt. Esimerkiksi oman kehon painolla treenaus sopii ihan varmasti jokaiselle, siinä kroppa muotoutuu ihan varmasti parempaan kuosiin mutta mikä parasta sinun ei tarvitse tuntea ettei susta ole siihen. On ihanaa, että jengi voi miettiä omia vahvuuksiaan ja kokeilla muutakin kuin punttistreeniä. Nyt siihen alkaa tulemaan ikäänkuin ”oikeus”. :)

IMG_9894-001

Moni ehkä ihmettelee miksi nämä kuvat ovat tässä tekstissä, koska mielipiteeni puolustaa hieman toista suuntaa? Ironiaa. :) Mielestäni oli hauska laittaa juuri tähän tekstiin oma ensimmäinen #belfieni joka ei ole mitenkään mega iso tai muodokas mutta mulle kelpaa, hah. Sun mielestä se voi olla huono, liian iso tai pieni mutta tiedätkö, se ei haittaa. ;)

Miltä teistä tuntuu tämä paljon pinnalla ollut ulkonäkökeskeinen treenaaminen? Treenaatteko itse enemmän ulkonäöllisin vai ns. henkisin tavoittein? Olisi hauska kuulla muiden mielipiteitä aiheesta!

On my way

22 vastausta artikkeliin “Ulkonäkökeskeinen treenaaminen”

  1. Pakko sanoa tohon, että kuntosalilla käyminen on ihan yhtä ”hyvinvointilaji” mitä crossfit. Lihaskunnosta huolehtiminen, jos mikä on hyvinvoinnista huolehtimista :) Mutta ite oon samaa mieltä siitä, että fitness ( joka nimenä tarkoittaa ihan vaan urheilullista ja terveellistä elämäntapaa) ei ole hyvinvointia enää siinä vaiheessa kun jojoillaan painon kanssa kisoja varten, vedetään kroppa kuiviin jne. Omasta mielestäni myös sairasta ruokien punnitseminen ja kaloreiden lasku. Kim Kardashian äässiä ei ihan kyykkäämällä saa, koska lantion leveys ja geeniperimä vaikuttaa aika vahvasti, mutta kyllähän se niin on, ettei muodokasta ja kiinteätä peppua saa jos ei siellä salilla treenaa. Takamus ja jalat on sen verran isoja lihaksia, että vaativat kunnon painoja tankoon, että näkyy jossain. Toki jos jollain levypainoja kotona niin sit ehkä onnistuu :) Oman kehon painoa vastuksena käyttämällä ei kyykkypeppua ole mahdollista saada.

    Mitä tulee itse asiaan niin treenaan hyvinvoinnin ja terveyden, treenistä saatavien onnistumisfiilisten ja myöskin ulkonäön takia. Kun on urheillut lapsesta asti melkein päivittäin niin ei sitä paljon ees mieti miksi treenaa tai muutenkaan tarvii motivoida, kun homma on niin automatisoitunut.

    • Tottakai lihaskunnosta huolehtiminen on tärkeää. Itsekin olen käynyt salilla paljon eikä jokainen tosiaan treenaa siellä pelkkä ison pyllyn kiilto silmissä mutta väittäisin, että kuitenkin yllättävän moni. ;) Ja olen samaa mieltä fitnesstä koskevien mielipiteidesi kanssa vaikken sitä täällä erikseen halunnutkaan toitottaa. Sitä saattaa saada yllättävän monien vihat niskaan. :D

      Mä olen ihan varma, että kiinteän pepun treenaamisen ei välttämättä tarvitse kuntosalia. Kiinteä peppu voi olla myös pienempi mikä syntyy ihan varmasti aika monissakin muissa lajeissa ”sivutuotteena”. Tosin jos unelmoi sellaisesta isosta takamuksesta niin toki varmaan sitten tarvitaan ne suuret painot. Muodokas ja kiinteä on kuitenkin suhteellinen käsite… Toisille se on sellainen iso ja toisille taas pienempi. Ja tähänkin tosiaan vaikuttaa se kropan malli ja muoto.

  2. Kiinnostava postaus! :) Aihe on pyörinyt paljon omassakin mielessäni.. Mä aloitin liikuntaharrastuksen (sali+lenkkeily) vuonna 2009, ihan vaan hyvän olon ja kunnonkohottelun takia. Jäin aivan koukkuun etenkin voimatreeneihin ja ravasin salilla lähes päivittäin. Muistan vielä etäisesti kuinka silloin olin autuaan tietämätön ja makrojakaumista ja kaloreista. En töllistellyt itseäni peilistä ja kyykännyt sen perseen vuoksi vaan ihan vaan koska se oli kivaa ja halusin olla vahva.

    Noh, sitten monien mutkien, ihmissuhdesotkujen ja takaiskujen seurauksena päädyin tilanteeseen jossa itsetunto -ja arvostus oli nollissa. Elämä aika pahasti sekaisin. Alkoholi ja roskaruoka maistuivat aikansa ja antoivat lohtua, kunnes päätin tehdä ”korjausliikkeen”. En koska arvostin itseäni ja halusin kohdella kroppaani paremmin, vaan koska inhosin peilikuvaani, itseäni ja elämääni. Olin todella masentunut.

    Ostin salikortin ja aloin ensimmäistä kertaa elämässäni laskea kaloreita (paha virhe). Paino alkoi tippua vauhdilla josta innostuneena nipistin aina vaan enemmän syömisistäni. Jos ”sorruin” nälissäni syömään jotain ”ylimääräistä”, ryntäsin itku kurkussa juoksulenkille ulos vaikka keskellä yötä. Ja sitten kerran, työnsin sormet kurkkuun ja oksensin.

    Muutama kuukausi eteenpäin, olin alipainoinen, työkyvytön ja hoidossa syömishäiriön takia. Nyt tästä on jo kolme vuotta aikaa. Kolmen vuoden aikana olen ravannut terapiassa, ollut sairaalassa, melkein tuhonnut parisuhteeni, etääntynyt perheestä ja ystävistäni… ja vihdoin toipunut. Vuosi sitten pääsin takaisin omaan normaalipainooni. Keväällä aloitin taas vähitellen liikunnan, ja nykyään treenaan aktiivisesti salilla. Huomaan kuitenkin, että vaikka ajatusmaailmani on korjaantunut paljon esimerkiksi vuoden takaisesta, kriittisyys omaa ulkonäköä ja vartaloa kohtaan on edelleen vahvasti läsnä. Harmittaa tajuta miten paljon se vie iloa itse treenaamisesta, joka on kuitenkin rakas harrastus. Näitä ajatuksia ja riittämättömyydentunteitani käsittelen onneksi edelleen todella osaavan psykoterapeuttini kanssa. :) Vähitellen tästä vielä noustaan!

    • Mukava kuulla, että postaus kolahti. Muhun kolahti kyllä sinun rohkea avautumisesi. Tuo on varmasti aika tyypillinen tarina mutta mahtavaa on tuo tarinan loppu ja se, että sinä nouset vielä! :) Ja mahtavaa, että käyt terapeutilla, rohkeaa.

      Itse vastustan ehdottomasti ruoan punnitsemista tai muuta laskemista. Syöt sen verran, että tulet kylläiseksi. Toki sen kylläisyydenkin tunteen kanssa saattaa olla harjoiteltavaa mutta loppupeleissä meidän kehohan oikeasti sanoo stopin usein paljon aikaisemmin kuin syömisen lopetamme. Mieluummin opettelee tavan kuunnella kehoaan kuin laskee makroja tai kaloreita.

  3. Allekirjotan! Musta on kamalaa, että joidenkin ihmisten itsearvostus voi rakentua pelkästään hyvän kropan (lue: kyykkypepun) ympärille. Kyllä minäkin aikanaan salille eksyin juuri ulkonäöllisistä syistä, mutta ei siellä enää jaksaisi käydä parin vuoden jälkeen jos vain ulkonäkökeskeisesti treenaa. Minäkin olen innoissani siitä, että kaiken maailman maitorahkat ja raejuustot alkavat väistyä vihreiden kasvisten tieltä! Mä olen nykyään innostunut kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja urheilulla on siinä iso osuus, siis jos tekee jotain sellaista mistä oikeasti pitää. :) Mä rakastan eniten sitä kun on kunnon juoksulenkillä eikä sun mielessä pyöri kaikki turhat ja negatiiviset ajatukset vaan keskityt juoksemiseen. Sulla on Jutta mahtava blogi!

    • Asiallinen kommentti, olen kanssasi täysin samaa mieltä joka sanasta. :D Ja kiitos, hieno kuulla että pidät. :)

  4. Hyvin ajankohtainen aihe jota juuri itsekin käsittelin tänään. Parhaimmankin näköinen misu varmasti haaveilee näyttävänsä vieläkin paremmalta, ja uskon että kaikki haluavat panostaa ulkonäköönsä, eikä siinä ole mitään pahaa mielestäni. :) itse treenaan ulkonäöllisistä syistä, mutta harrastan myös lajeja joista nautin ja jotka tuottaa mulle mielihyvää. Joten liikunnan motivaation ei tarvikaan olla vain jompaakumpaa :)

    • Ei tietenkään ole mitään pahaa siinä, että panostaa ulkonäköönsä. Kyllähän itsekin haluan joka päivä näyttää freesiltä ja laittaudun esimerkiksi töihin. Tarkoitin tekstilläni lähinnä sitä, että se salilla lihaksien tuijottaminen on ottanut vähän turhan suuria mittasuhteita… Mutta ehkä se tästä muuttuu vähän neutraalimpaan suuntaan, kun pelkkä salikissa -meininki alkaa vähän hiipumaan ja mietitään muutakin kuin kuinka se pakaralihas on kehittynyt. :D

      Mielestäni tärkeintä on, että liikunnasta saa mielihyvää ja, että se mielihyvä perustuu muuhunkin kuin siihen miltä oma peilikuva näyttää. :)

  5. Itse koen tärkeänä, että a) liikkuu jollain tapaa pitääksen huolta kropastaan ja mielestään ja b) löytän sen oman lajin tai ne omat lajit, jossa liikunta ei ole vain puurtamista hyvinvoinnin tai ulkonäön vuoksi vaan oikeasti antaa energiaa ja iloa. Minulla yksi niistä lajeista, ehkä rakkain, on kuntosalilla treenaaminen, oli se sitten miten in tai ei :)

    Fakta monien osalta kuitenkin on (varsinkin jos ei pienestä asti ole urheillut), että se sali-, jumppa- juoksu- tai mikä tahansa muu harrastus aloitetaan ainakin osittain ulkonäkösyistä, mutta jonkin ajan päästä huomaa hurahtaneensa itse lajiin eikä sen tuottamiin ulkonäkötuloksiin. Näin on käynyt minulle, ja vaikka koenkin että treenaan lähinnä hyvän olon ja positiivisen mielen vuoksi, niin en voi väittää että osansa on myös ulkonäkösyillä – en myöskään näe siinä mitään vikaa, kunhan asiat tietenkin pysyvät kohtuuden rajoissa. Ja se että ihmisillä on eri kauneusihanteet on myös mielestäni vain ja ainoastaan positiivista :)

    Ruoasta sen verran, että tässäkin tasapaino on mielestäni hyvä juttu. On hyvä miettiä ruoan terveysvaiktuksia, mutta itse en ole hurahtanut raakaruokaan, mitä nyt silloin tällöin sitä syön. Ruoka on ennen kaikkea minulle nautinto, lähtökohtaisesti siis terveellistä ruokaa mutta kyllä karkkikin aina silloin tällöin maistuu :P

    • Tasapaino on kaikessa elämässä se avainsana. Mahtava kommentti ja hyvin fiksu sellainen! Ja sama homma ruoan kanssa. Herkutella saa ja pitääkin aina välillä, pysyy pääkoppa kasassa. :D

  6. Itse treenasin pitkään keskittyen vain ulkonäköön ja siihen pyllyn kasvatukseen, kunnes sairastuin ja laihduin 10 kiloa. Vointi edelleen huono, ruoka ei mene alas ja kaikki lihakset hävinneet ja pyllykin kadonnut. Kovillehan se ottaa ja pitkä matka ollut päästä ulkonäköpaineista eroon ja keskittyä paranemiseen ja omaan hyvinvointiin eli laittaa terveys etusijalle. Salillakin kävin väkisin siihen asti, että lääkäri antoi urheilukiellon alipainon takia. Surullista ollut huomata miten paljon ulkonäkö merkkaa itsellekin vaikka tottakai treenasin myös hyvinvoinnin takia sillä urheilusta nyt vaan tulee hyvä olo. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, tässä on monelle varmasti ajattelun aihetta, sillä ulkonäkö on valitettavasti hyvin katoavaista ja loppujen lopuksi ne tärkeimmät asiat ovat terveys ja hyvinvointi :)

    • Todella ikävä kuulla. Olet yksi hyvä esimerkki siitä mihin tämä buumi voi pahimmillaan johtaa. :( Kaikkien meidän ei tarvitse tosiaan olla niitä joilla on se muodokas pylly ja sixpack. Hyvinvointi on kaiken a ja o, sekä tietysti terveys. Hienoa kuitenkin, että ilmeisesti nyt olet parantumaan päin ja mielesi ymmärtänyt mikä on tärkeintä. Sitä helposti unohtaa nuo asiat elämässä joilla on merkitystä jos tuijottaa vaan peiliin ja monestihan me vielä näemme itsemme kriittisemmin… Ulkonäkö on todellakin katoavaista! Tsemppiä ja paranemisia sinne. <3

  7. Itse voisin sanoa melkein harrastavani fitnesstä ja nyt n. 2 vuotta treeniä takana, ei mitää rääkkiä vaan 2-3 kertaa viikossa ja välillä viikkokin taukoa, ihan miten itestä on tuntunu. Olen ollut ikäni alipainoinen ja kuntosalitreenin ja ruokailun kautta mulle on tullut ainakin 5-6 kg massaa, olo parempi ja näytän paljon paremmalta. Aloitin salilla aika huomaamatta enkä aluksi sitä ulkonäön takia tehnyt, vaikka toivoinkin että se siihenkin vaikuttaisi. Lähinnä että halusin voimaa ja harrastuksen.

    Nyt kun olen huomannut ulkonäössäni tapahtuneet muutokset en halua enää rapistua siksi pieneksi tytöksi jollaisena alotin ja treenaankin nykyään osittain ulkonäönkin takia. Mutta nautin myös siitä, että saan uuden ennätyksen rikottua maastavedossa ja nautin siitä hyvästä olosta treenin jälkeen. Treeni on tapa rentoutua mutta se on myös terapiaa itselle. Ainakaan bikini fitness lavalle nouseminen ei ole ollut mielessä eikä tavoitelistalla oikeastaan ollenkaan.

    Vastauksena viimeisimpään kysymykseen, että tavoitteisiini kuuluu sekä ulkonäölliset ja henkiset tavoitteet. Omasta mielestäni ”harrastus-fitness” ei tarvi olla samanlaista kuin kilpailu-fitness, ei ole pakko dieetata tai rääkätä itseään salilla jos ei halua ja jos haluaa, niin kannattaa olla tietoinen mitä tekee (ruokailu, kehonhuolto, lepo yms yms) .

    • Totta tuokin, fitnesstä voi varmasti olla monenlaista. Tosin nämä ammattilaiset eivät taida hyväksyä termin käyttöä ns. tavallisemmassa treenaamisessa mikä mielestäni on hieman huvittavaa. :) Kiva kuulla, että olet saanut kropastasi mieluisan salitreenin avulla ja tosiaan hieman massaa luiden päälle. Sun puhe treenaamisesta kuulostaa hyvin terveeltä ja sellaiselta juuri oikeanlaiselta ajattelulta. Et ota sitä liian vakavasti ja nautit, sekä keskityt myös hyvinvointiisi. :)

  8. Itseäni ihmetyttää miksi ihmiset valitsevat elämäntapansa trendien mukaan. Eikö kannattaisi tehdä sitä mikä itsestä parhaalta tuntuu, eikä syödä rahkoja tai litkiä mehuja boomien mukaan?

    • Kyllä. Se on vaan aika pitkälle sitä, että me mennään massana eteenpäin. Kuunnellaan mitä ”ylemmältä” taholta meille toitotetaan. Itsekin olen syyllistynyt hyvin paljon tähän mutta pikkuhiljaa löytänyt omaa tietä juuri tässä treeni -ja ravintoasiassa. Mä olen maidoton ja gluteeniton pelkästään vatsani takia. Muuten en todellakaan välttelisi mutta kerta olo on erilainen jos niitä vältän niin sitten pyrin siihen. Hyvinvointi on tärkeää ja sitä haluan kuunnella.

  9. Mielenkiintoinen kirjotus! Ulkonäkö on niin katoavaista, se on totta. Itse olen bikini fitness-kilpailija ja omista treeneistäni voin sanoa sen verran, että treenaan lähestulkoon pelkästään ulkonäön vuoksi. Toki terveys ja hyvä olo tulevan kaupan päälle, mutta ne eivät ole sitä miksi treenaan. Ja miksikö näin? Ei sen takia, että haluaisin jotain sairasta huomiota tai buustaisin jo nyt hyvää itsetuntoani. Vaan sen takia, koska kilpailen. Haluan kilpailla ja pärjätä. Kisalavalla ei kysytä, kuka on tervein, vaan kuka näyttää parhaimmalta ja lajiin sopivimmalta. Jos harrastaisin urheilua pelkästään terveyden vuoksi, tekisin hyvin erilaista treeniä.

    Jokainen treenaa omia tavoitteita varten, eikä yksikään tavoite ole toista parempi. En millään lailla häpeä sanoa, että lajini on ulkonäkölaji, koska se on. Tai, että treenaan kehittääkseni fysiikkaani, koska niin se on. Päinvastoin, olen ylpeä siitä työstä, mitä olen kroppani eteen tehnyt ja teen edelleen. Minä tai moni muukaan fitnesskilpailija ei ole sama asia kuin pinnallisuuden perikuva. En koe olevani kovinkaan pinnallinen. Rakastan lajiani ja teen sen, mitä laji vaatii kroppani eteen. Se ei missään nimessä kuitenkaan tarkoita, että ulkonäköni katoaminen saisi minut mieluummin kuolemaan kuin elämään, tai sitä, että olisin elämässä muuten pintaliitäjä. Se, että treenaa ulkonäköpainotteisesti ei tee ihmisestä pinnallista. Typerämpää mielestäni on se, että sanoo toisen treenitavoitteen olevan väärä ja toisen oikea.

    http://www.sonjakorpela.fitfashon.fi

    • Tässä tullaan juuri siihen, että itselläni herää kysymys miksi harrastat lajia jonka tiedät olevan haitallista terveydellesi? Omaan ymmärrykseeni tuo ei iskostu ollenkaan. Miksi ulkonäkö ja kisaaminen on sinulle tärkeämpi kuin terveys? Sinun ei tarvitse vastata enkä odota vastausta mutta itse en pysty ymmärtämään. :) Toisaalta eihän mun tarvitsekaan. Jokainen päättää omasta elämästään ja mitä sillä omalla vartalollaan tekee.

      Tosin, ehkä sen terveyden merkityksen tajuaa sitten vasta jos sen joskus menettää.

  10. Tosi hyvä kirjoitus, mutta jotenkin en vaan näe crossfittiä hyvän olon lajina, siinähän on isossa osassa juurikin se, että treenataan ihan äärirajoilla — monet crossfit-piireissä ns. ”sisällä” olevat tyypithän keskittyvät siihen että saa mahdollisimman paljon toistoja mahdollisimman isoilla painoilla mahdollisimman lyhyessä ajassa. Ja usein näkee crossfittaajien postailevan innoissaan siitä, kun on vetänyt niin kovaa, että on oksentanut tai parhaassa tapauksessa pyörtynyt…

    Tietenkin siinä on eroja eri harrastajien välillä, mutta selkeesti se on musta suorituspainotteinen laji eikä hyvän olon laji.

    Hoh tulipa äkäsen olonen kommentti… :D No, enivei, hyvä postaus! Ja tärkeetä, että yhä useampi bloggaajakin alkaa ottaa aihetta huomioon — bloggaajiltahan useat alottelevat laihduttajat tai kuntoilijat ison osan ideoistaan nykyään saavatkin.

  11. Haluaisin sanoa sen, että ei tuomittaisi ennen kuin tunnettaisi.

    Fitness on laji, jota voi harrastaa terveellisesti tai epäterveellisesti, sekin on vähän omista valinnoista kiinni. Kilpaurheilu on kilpaurheilua, oli laji mikä tahansa ja siinä urheilija testaa omia rajojaan ja vie itseään välillä äärirajoille. Kisakunto lavalla ei kuitenkaan ole kesäkunto, eli kunto mikä säilytetään.

    Itse kilpailen body fitneksessä enkä näe elämääni rajoittuvana tai epäterveellisenä. Toki sitä se voi olla jos ei mitään muuta elämää ole, mutta tämähän koskee kaikkea. Jos teet vain yhtä asiaa, jää moni muu asia näkemättä ja nauttimatta. Tietynlaiselle ihmiselle tämä laji sopii todella hyvin mutta tärkeintä ehkä se, että tuntee itsensä ja kehonkuva on terve. Itselläni ei ainakaan oma identiteetti rakennu ulkonäköni varaan vaan paljon juurikin siihen mitä sisältä löytyy.

    Välillä pidin taukoa kilpailemisesta, mutta kilpaileminen on myös erittäin motivoivaa. On hyvä kun on tavoite mihin tähtää ja seuraava etappi missä voi parantaa. Ehkä hyvä, että edes jossain löydän kunnianhimoa itsestäni. Itse en tekisi tätä, jollen todella nauttisi tästä. Eli salilla kovaa treenaamisesta saan todella hyviä fiiliksiä ja terveellinen ruokavalio on itselleni se luonnollisin. Ja kyllä, punnitsen ruokani jopa offilla, mutta en koe sen vievän elämästäni aikaa sen enempää kuin jos en punnitsisi.

    Mutta kuten sanoin, kaikille tämä ei sovi ja kannattaa olla realistiset tavoitteet, tämä laji on sellainen että ikä ei tässä ihan heti tule esteeksi vastaan. ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta