Kaiken se kestää

Vai kestääkö? Nimittäin parisuhde. Tuo sana on tänä päivänä joillekin jopa kirous. Sinkkuus on trendikästä (ainakin täällä etelässä) ja avioliitto tai pidempiaikainen sitoutuminen aika out. Samaa sukupuolta olevat ihmiset haluavat kyllä naimisiin mutta heterot eivät, siihen ollaan tultu. 🙂

Itse olen seurustellut nyt 2,5 vuotta saman ihmisen kanssa ja tämä on pisin parisuhde mitä minulla on koskaan ollut. Ennen suhdetta olin hyvin pitkään sinkkuna ja ainoat aikaisemmat seurustelukokemukseni ovatkin jostain sieltä täysiikäisyyden kynnykseltä. Nuokin kestivät maximissaan sen viitisen kuukautta eli mielestäni kunnon seurustelusta ei voida edes puhua. No miksi sitten olin sinkkuna noin pitkään? Yksinkertaisesti, sopivaa seurustelukumppania ei löytynyt ja noh, osittain siis en päässyt ”yli” koskaan nykyisestä miehestäni. Vertasin aina muita miehiä häneen ja totesin ettei kelpaa, hah. Toki myös oma elämäni oli aika sekaisin pitkään ja en varmaan ollut sellainen kaikista eniten parisuhdetta kaipaava käytökseltäni. Kaikista vaiheistani huolimatta mulla on kuitenkin aina ollut hyvin selkeä arvostus suhdetta kohtaan eli mikään rahan, huvin tai mielihyvän vuoksi toisen ihmisen kanssa oleminen ei ole kiinnostanut. Sellainen sotii arvomaailmaani vastaan. Kun suhteeseen lähdetään, on se kaikki tai ei mitään.

Pitkäaikainen sinkkuus opetti mulle hyvin paljon siinä missä parisuhdekin on opettanut. Ja kuten sitä sanotaan, ensin tulee oppia rakastamaan itseään ja olemaan itsensä kanssa, ennen kuin on valmis tasapainoiseen suhteeseen. Niin paljon näkee jengiä seilaamassa suhteesta toiseen siinä pelossa, että jää yksin. Tietysti ymmärrän, että jos on esimerkiksi koko elämänsä seurustellut ja rakentanut minuutensa tietyllä tapaa myös miehen/miesten varaan, voi yhtäkkiä sinkuksi jääminen tuntua ahdistavalta. Tosin, en nyt halua sanoa, että jokainen joka löytää samantien edellisen suhteen jälkeen uuden on hukassa itsensä kanssa mutta useaan ihmiseen tuo kyllä pätee. Kyllä itseasiassa itsekin mietin, että kuinka mun nyt kävisi jos jäisin sinkuksi… Tiedän olevani vahva ja itsenäinen mutta kuitenkin.

IMG_8215-002

No mitä sitten olen oppinut suhteessa ollessani? Huhhuh, niitä asioita on niin paljon. Olin kuusi vuotta ainut lapsi, eli mussa on tiettyjä itsekkyyden piirteitä joita on sitten kitketty pikkuhiljaa tässä parisuhteen aikana pois. Viimeistään yhteen muuttaminen on opettanut, että kaikki reviiri ei ole minun vaan jakaminen on suotavaa. 🙂 Suhde on tosiaan kahden kauppa, eli kaikessa tulee miettiä meitä eikä minua. Olen oppinut niin paljon rakkaudesta ja rakastamisesta, mitä se oikeasti on ja miten parisuhde muuttuu vuosien saatossa. Olen avioeroperheestä eli se suhteen malli ei ole mikään kovin kummoinen mutta sitä suuremmalla syyllä koen, että mun ei tarvitse tehdä samoja virheitä. Taustani näkyi ensimmäisen vuoden aikana etenkin menettämisen pelkona ja tunteena, että riitänkö loppupeleissä. Muhun vaikutti aika paljon se miten näin ympärillä ihmisiä joiden suhteet kaatuivat, petettiin, juonittiin jne. Alkuun siis pelkäsin, että meillekin käy noin mutta jossain vaiheessa tajusin, ettei tuon pelkääminen ainakaan edesauta asioita. Pelko on ikäänkuin pimeä puolemme, vihollinen joka koittaa nujertaa meidät.

Arvomaailmamme on aina ollut mieheni kanssa hyvin samankaltainen ja tuo on yksi iso asia joka yhdistää. Molemmat luotamme siihen, että meistä pidetään huolta ja elämämme on loppupeleissä osa suurempaa suunnitelmaa. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Vaikka olemme sitten kuitenkin luonteeltamme hyvin erilaisiakin on meillä jostain ihmeestä yhteinen sävel. En oikeasti toivoisi ketään muuta ihmistä siihen rinnalleni kuin hänet. Parhaan mahdollisen kumppanin olen löytänyt ja sitoutuminen häneen tuntuu voimavaralta arjessa ja juhlassa.

Vaikkei mulla hirveän paljon vielä elämänkokemusta olekaan, niin haluan jakaa muutaman omasta mielestäni tärkeän vinkin parisuhteessa eläville:

  • Puhukaa, puhukaa ja vielä kerran puhukaa. Avoin kanssakäyminen on parisuhteen onnistumisen a ja o.
  • Osoittakaa rakkautta. Hellyys, suukot ja pienet eleet vielä vuosienkin jälkeen ovat niitä asioita, jotka pitävät suhdetta kasassa.
  • Olkaa rehellisiä toisillenne. Mielestäni ei ole mitään asiaa josta kumppanin kanssa ei voisi puhua. Meillä mies tosin välillä jo valittelee kuinka kerron hänelle ihan kaiken… Siis niiden superfoodien terveysarvoista ihan tahranpoistajaan. 😀
  • Uskollisuus. Kuinka paljon tuota asiaa haluankin korostaa. Jos tuntuu, että pettämiselle on tarvetta punnitkaa parisuhteenne uudestaan. Jos vahinko on jo tapahtunut, kerro siitä rehellisesti kumppanillesi. Pahinta on kuulla uskottomuudesta puskaradion kautta.
  • Tehkää asioita yhdessä. Matkustakaa, treenatkaa, käykää dinnereillä, kahvilla, jäätelöllä, leffassa, teatterissa jne. Kaikkea ei siis tietysti tarvitse tehdä yhdessä mutta paljon kuitenkin.
  • Oma tila. Vaikka ollaankin me on syytä toiselle antaa tilaa. Meillä tuo toimii erityisen hyvin, tykätään molemmat viettää aikaa myös omien ystävien kanssa. Meille ei ole mitenkään outoa lähteä vaikka ulos omissa kaveriporukoissa.
  • Luottamus, se on kaiken a ja o. Mustasukkaisuus on turhaa. Tietysti jokainen meistä on välillä ehkä vähän mustis mutta mielestäni tuokin kannattaa kääntää voimavaraksi. Jos joku kuikuilee miehesi perään voit olla entistä ylpeämpi siitä, että hän on sinun. 🙂
  • Toisen ymmärtäminen, vaikka se voi joskus olla vaikeaakin. Itse ainakin huomannut, että kun ollaan erilaisia ihmisiä tulee eteen tilanteita joissa et välttämättä ihan ymmärrä toisen tapaa toimia.
  • Kompromissien tekeminen. Sinä et ole aina oikeassa ja sinä et aina päätä. Parisuhde on aika pitkälle kompromissien tekemistä mutta mielestäni tuo vaan koulii ihmistä mukavasti nöyremmäksi.

Miten te koette parisuhteen tässä ajassa? Onko mielestänne helppo olla suhteessa vai vaatiiko se kauheasti ponnisteluja? Muutenkin olisi mukava kuulla millaisissa parisuhdestatuksissa te lukijani olette. 🙂

IMG_8230-001

Kommentit (24)
  1. Jälleen todella hyvä kirjoitus! 🙂 itse olen ollut parisuhteessa viisi vuotta ja nyt tuntuu, että ilman sitä toista en olisi kokonainen.. Aika klisee, mutta niin se vaan menee 😀 tuntuu kuinka oltaisiin kasvettu yhteen. 🙂
    Tässä postauksessa on kyllä upeat kuvat teistä! 🙂 kaikkea hyvää teille <3

    1. Tack! 🙂 No varmasti. Pitkä aika jossa ihan varmasti toiseen kiintyy ihan täysin. Eihän sitä osaisi kuvitella elämää enää ilman toista…
      Ja kiitos, nuo olivat synttärini viime kesänä. 🙂 Samoin teille, oikein paljon onnellisia yhteisiä päiviä lisää <3

  2. Kiva kirjoitus, paljon yhtäläisyyksiä löysin 🙂 ollaan seurusteltu puolison kanssa nyt 4v (ja 1kk! :D) ja on elämäni pisin ja ensimmäinen kunnon suhde. Kaikenlaista on mahtunut mutta olen niin onnellinen, enkä hänet tavatessa olisi uskonut että voi oikeasti löytää tuollaisen ihmisen rinnalle. 🙂 me olemme luonteeltamme aika erilaisia, mutta jostain syystä meilläkin löytyy tuo mainitsemasi ”yhteinen sävel” ja olen kasvanut suhteen aikana ihmisenä paljon. Nyt ostettiin vuoden vaihteessa asunto, ja täytyy sanoa että kaiken muutto ja remppa stressin keskellä vieläkin löytyy uusia vastoinkäymisiä, joten eihän tuo 4v ole aika eikä mikään. 🙂

    1. Ihana kuulla, että rinnallesi on löytynyt oikea ihminen. 🙂 Se on kyllä tosiaan niin, että ei sitä samanlaisia tarvitse olla jotta suhde toimii. Erilaisuus saattaa monesti jopa olla se yhdistävä tekijä, tasapainoitetaan tosia.

      Onnea uudesta asunnosta ja kaikkea hyvää tulevaisuuteenne! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *