Ajatuksia bloggaamisesta

Olen kirjoittanut blogiani kohta viisi vuotta. Aloitin 2010 keväällä muutaman kerran viikossa kirjoitellen, enkä oikeasti tuolloin koskaan voinut kuvitella bloggaamisen olevan jossain vaiheessa ikäänkuin toinen työni. Alkuun se oli sellaista huvikseen kirjoittelua mutta pikkuhiljaa, kun blogini lähti kasvamaan muuttui homma aktiivisemmaksi ja jo muutaman vuoden ajan postaus päivässä on ollut rytmini. En olisi oikeasti koskaan aloittaessani uskonut, että vielä joku päivä blogiani luetaan päivittäin tuhansia kertoja, ihan mahtavaa. Nykyään blogini on jo niin suuri osa arkea ja elämääni etten varmaan osaisi edes kuvitella elämää ilman tätä. Postaukset pyörivät takaraivossani lähestulkoon kaiken aikaa ja koitan ammentaa ideoita sieltä sun täältä. Välillä on hankalampia kausia, tuntuu ettei keksi mitä kirjoittaa. Toisinaan taas ideoita tulvii päässä ihan hurjasti. Blogi elää kirjoittajan mukana ja siksipä ainakin itse haluan tuoda blogiini sen miten minulla menee. Jos olen surullinen, haluan sen näkyvän ja jos taas iloinen toivon senkin välittyvän postausteni lävitse.

Olen monesti miettinyt mikä saa ihmiset lukemaan jotain tiettyä blogia, kiinnostumaan toisen elämästä. Onko se sitä, että voi samaistua kirjoittajaan niin hyvin, hänessä on ehkä samanlaisia piirteitä kuin sinussa, samoja ajatuksia tai sitten yksinkertaisesti näet kirjoittajassa jotain sellaista jota haluaisit itsellesikin? Inspiraation hakemista vai vaan puhdasta uteliaisuutta? Ja tietenkin näin bloggarina sitä pohtii noita juttuja koskien juurikin omaa blogia. Itse koen eläväni mielekästä elämää mutta kuitenkin aika tavallistakin sellaista. Arkeni ei ole samppanjaa ja macaronseja. Itseasiassa jollain tapaa inhoan tietynlaisia illuusioita joita etenkin blogeissa näkee. Kauniit asiat ovat jees mutta itselleni ei vaan riitä sellainen. Tahdon lukemastani enemmän. Haluan nähdä siellä sitä sielukkuutta joka tulee niiden kuvien lävitse. Valitettavasti ihan jokaisessa blogissa et pääse sinne pinnan alle mutta onneksi syvällisempiä  blogeja löytyy jatkuvasti enemmän ja enemmän. Jokaiselle jotakin. Siinä mielessä on mukavaa, että blogeja on laidasta laitaan jotta jokaiselle todella löytyy omanlaista luettavaa.

No millaista on sitten kirjoittaa blogia? Muistan, kun kirjoittamisen alkuaikoina häpesin blogiani. Bloggaaminen tuntui vähän itsekeskeiselle ja nololle. Kerroin todella harvalle edes kirjoittavani ja en missään nimessä voinut kuvitella, että töissä vaikka mainostaisin asiaa. Olin sellainen ”hiljaisuudessa” kirjoittaja. Viime vuosina tuollainen häpeä on vaihtunut oikeasti ylpeyteen. Olen ylpeä siitä mitä teen ja kannan blogini pää pystyssä. En edelleenkään sitä jokaiselle mainosta mutta olen ylpeä tästä ja panoksestani hommaan. Vaikka teillä lukijoilla on iso osuus blogin suosion suhteen, on toki kirjoittaja blogin sielu.

Olen monesti miettinyt, että blogi on jollain tapaa kuin lapsi tai lemmikki. Sitä rakastaa mutta välillä sen kanssa on vaikeaakin. Kuinka paljon minulla olisikaan vapaa -aikaa jos en kirjoittaisi, sitä olisi oikeasti paljon. Oikeastaan töiden jälkeen seuraavat 2-5 tuntia menee aina siihen, että mietin seuraavan päivän postausta ja otan mahdollisesti kuvia tai teen muuta taustatyötä. Kirjoittamista unohtamatta. Jossain välissä myös treenaan mutta iltani painottuvat aika pitkälle blogijuttuihin. Viime aikoina olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että meille jäisi oikeasti aikaa myös parisuhteelle. Mieheni on yrittäjä, joten hänen työpäivänsä ovat monesti 24 tuntisia. Hänkin on siis iltaisin paljon koneella, joten vähän sen mukaan sitten katsotaan jääkö aikaa esimerkiksi yhteiselle leffaillalle. Vapaat viikonloput ovat siinä mielessä luksusta, että silloin voit kerätä ideoita, räpsiä kuvia tai kirjoittaa postauksia ikäänkuin varastoon. Vaikka aikaa tosiaan menee, tykkään tästä niin paljon etten halua lopettaakaan. Blogi antaa itselleni todella paljon. Olen saanut tutustua ihan mielettömiin ihmisiin tämän kautta ja saanut jopa ystäviäkin. Itseasiassa yhdestä pitkäaikaisesta lukijasta tuli vähän aikaa sitten ystäväni, kun satuimme samoihin tupareihin. Maailma on pieni mutta onneksi. Lisäksi teidän ihanat kommenttinne tsemppaavat todella paljon ja antavat uutta intoa postailla. Palautteella tosiaankin on suuri merkitys. :)

Tällä hetkellä bloggaaminen tuntuu niin rakkaalle etten voisi kuvitellakaan lopettavani. Mikä on sitten mieli vuoden tai kahden päästä, en tiedä. Tällä hetkellä mennään kuitenkin hyvällä motivaatiolla ja moodilla kohti uusia haasteita! Kiitos vielä teille jokaiselle jotka mahdollistatte blogini olemassa olon ja annatte minulle inspiraatiota kirjoittaa.

Mikä saa teidät lukemaan tiettyjä blogeja? Inspiraatio, mielenkiinto, samaistuminen kirjoittajaan vai mikä? Olisi mielenkiintoista kuulla eri tyyppien intressejä blogien suhteen. 

IMG_0717-002

On my way

14 vastausta artikkeliin “Ajatuksia bloggaamisesta”

  1. Lueskelen muutamia fitness blogeja aina silloin tällöin lähinnä motivaatiota ja uusia ideoita etsiskellen. Viime aikoina sinun blogistasi on tullut suosikkini ja syinä ovat samanlainen ruokavalio (kiitos hyvistä resepteistä!), sama ikäluokka, samantyyliset elämäntavat ym. Inspiroidun treenijutuista, tyylivinkeistä ja ravintoasioista, lisäksi tiuha postaustahtisi on mieleeni. Keep on going good work!! :)

    • Moikka! Motivaatio tuntuukin olevan useammalle sellainen juttu jota blogeista haetaan. :) Ja hei huikea kuulla! Toivottavasti pystyn antamaan sinulle jatkossakin inspistä! :)

  2. Luen sinun blogia ja paria muuta blogia säännöllisesti hyvän kokonaisuuden ja kivan päivitystahdin takia. Arvostan blogissasi vaihtelevia ja kiinnostavia postausaiheita, sopivaa postaustahtia, uskallusta kirjoittaa syvällisempiä ja kantaakin ottavia postauksia sekä juuri sitä, että kirjoitat sekä hyvistä että huonoista hetkistä ja vaikutat jalat maassa-tyypiltä :)

    Tätä kirjoittaessani huomaan, että olen viime aikoina selvästi vähentänyt blogien lukemista ja seuraan vain omasta mielestäni sisällökkäitä blogeja joista välittyy kirjoittajan persoona. Sen sijaan yritän panostaa kommenttien jättämiseen silloin kun aihe kolahtaa tai postaus on erityisen hyvin kirjoittanut, ehkä se on tapa kiittää siitä työpanoksesta, jonka kirjoittaja on postauksen suunnitteluun ja toteuttamiseen uhrannut :)

    • Mahtavaa kuulla, kiitos positiivisesta palautteestasi Anna. :) Kommentit ovat parhautta, joten ihanaa kun jaksat niitä jättää. Teethän sen jatkossakin? :)

  3. hei, miten on ne kaylan treenit sujunu? tuntuuko hyvältä se eka ohjelma? oon täs miettiny et jos tilais sen… mut olis kiva kuulla sun kokemuksia et onko ollu hyvä ostos!:)

    • Kiitos kysymästä, super hyvin!! :) Oon ihan innossa edelleen. :D Teen postausta treeneistä vielä tällä viikkolla joten sitten saat kuulla vähän kuulumisia. Jokatapauksessa, oli hyvä ostos eli suosittelen!

  4. Luen hyvinkin erityylisiä blogeja, kuitenkin suurimmaksi osaksi on muotiblogit vaihtunut fitness painotteisiin blogeihin, juurikikn sen motivaation takia. Itse kuulun niihin, joita oikeasti toisten kuvat yms motivoivat, ja viime viikolla olin jo skippaamassa treenit, kunnes instagramissa eteeni pamahti kuva ”the only bad workout is the one that didn’t happen” :D Ja salille mentiin ja oli perkuleen hyvä treeni ja hiki virtasi. Tämä oli vain äärimmäinen tapaus, harvoin tekee mieli jättää treenit tekemättä, mutta kuitenkin.
    Blogeista saan siis inspiraatiota omiin treeneihin, ehkä uusia liikkeitä tai huomioita jo tuttuihin liikeratoihin. Lisäksi kivoja vinkkejä tai ideoita pukeutumiseen, sisustukseen, ruokailuihin yms. Kun ”liikkuu” blogeissa missä on yhteiset intressit kirjoittajan kanssa, voi sieltä oikeasti bongata huikeita juttuja. Ja lisäksi vaikka blogien sisäisen mainonnan räjähdysmäinen kasvu toisinaan ärsyttääkin, valehtelisin jos väittäisin etten ole sitäkautta löytänyt oikeasti hyviä uusia juttuja/tuotteita.

    Itselleni vaikuttavat myös blogin ulkoasu (kuvat/helppolukuisuus) ja kielioppi myös jollain tasolla. Pienet kielioppi- tai kirjoitusvirheet eivät tietenkään hetkauta, mutta jos kokonaisuus on esimerkiksi jäsennelty todella huonosti, ei blogia todennäköisesti jaksa kovin kauaa seurata.

    Otsikointi – varsinkin korostuu täällä fitfashionilla. Itse selaan täällä blogit pääsääntöisesti etusivun kautta, muutamaa blogia seuraan toki muutenkin aktiivisesti. Mainonnan uhri kun selkeästi olen, niin kyllä vetävä otsikko saa eksymään sellaiseenkin blogiin jossa ei ennen ole vierailtu. ;D Ja ajankohtaisuus – kyllä, se vetoaa aina. Vakituiselle lukulistalle pääsy vaatii sitten juurikin sen teksteistä välittyvän aitouden, mistä puhuit itsekin. Liian kiilloitettu pinta ei pidemmän päälle nappaa.

    Summa summarum, yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat kaiken a ja o. Kun ostettiin syksyllä oma ensimmäinen asunto, saivat sporttiblogitkin hetkeksi kyytiä ja sisustus blogit olivat kuumaa kamaa. Nyt taas kun oma kämppä alkaa olemaan kuosissa, on sisustus aiheisista blogeista enää jäänyt lukulistalle niin sanotusti ne kirkkaimmat timantit ja liikunta ja hyvinvointi on palannut taas paalupaikalle :)

    Ps. Täytyy sanoa että olet todella kaunis ja valovoimaisen oloinen nainen, ja vuorovaikutuksesi lukijoiden kanssa on ihailtavaa. Itse jaksan kommentoida vaan aivan liian harvoin – juurikin tästä syystä kun kommenteista tulee aina kilometrin mittaisia :D
    Mukavaa maanantaita sinne!

    • Kiitos asiallisesta kommentistasi. Myös muhun vaikuttavat hyvin pitkälle samat seikat, kuvat ovat suuressa roolissa! Ja tottakai samantyylinen elämäntilanne ja ajatukset saavat lukemaan.

      Ja hei, hyvä vinkki panostaa otsikoihin! ;) Tuota oikeasti harvemmin tulee edes sen koommin mietittyä. Osa saattaa katsoa sopivan otsikon hakukoneen avulla (mikä olisi siis haetuin aiheeseen sopiva) mutta itse heitän aina aika mutulla… Herättäähän otsikko kuitenkin sen kiinnostuksen kuten sanoit ja etenkin täällä FF:llä se on aika tärkeässä roolissa.

      Suurkiitos vielä kauniista sanoistasikin. Mahtavaa, että ihmiset antavat palautetta, saa niin hyvälle mielelle. :) Minua ei haittaa kilometrikommentit eli kommenttia vaan tulemaan, kun jaksat! Ihanaa illanjatkoa sinne. :)

  5. Omalla kohdallani ”kriteereinä” sille että jotain blogia jaksaa aktiivisesti seurata on juurikin tuo että blogi ei ole pelkästään sitä pintakiiltoa vaan kirjoittajasta ja blogista saa tavallaan jotain ”irti”. Ehkä se on nimenomaan se samaistuminen ja realistisuus, kukaan kun ei ole täydellinen niin sellaista ”täydellisen ihmisen blogia” ei tule kovinkaan mielenkiinnolla luettua :D Eli aitoutta peräänkuulutan minäkin. Tämä sinun blogi on hyvä esimerkki blogeista joita luen säännöllisesti: postausten aiheet ovat monipuolisia ja blogiin on selvästi panostettu :) Ja lisäksi juuri tuo aitous mistä jo mainitsinkin. Plussaa myöskin postaustahdista! Loppujen lopuksi aika harvaa blogia tulee näin aktiivisesti seurattua, monia kylläkin silloin tällöin lueskeltua jos aikaa on. Blogeja tosiaan on niin monenlaisia että varmasti löytyy jokaiselle jotain :D

    • Olen samaa mieltä. Syvällisyys on pop. :) Ja kiitos ihanasta palautteesta! Mukavaa kuulla mistä te lukijat pidätte blogissani. Itse monesti mietin annanko täällä jopa vähän liikaa itsestäni mutta ilmeisesti sitten en. :)

      Blogeja on tosiaan laidasta laitaan, joten varmasti sieltä löytyypi jokaiselle jotain! Ja toisaalta onneksi onkin. Luulen, että kiinnostus blogeihin menee myös vähän oman elämäntilanteen mukaan. Jos on lapsia tulee luettua mamma -blogeja ja jos remppaa kotia, tulee lueskeltua sisustusblogeja jne.

      Oikein ihanaa viikon jatkoa sinulle! :)

  6. Pidän juuri tälläisestä blogista, jota kirjoitat! Blogi vaikuttaa aidolta, eikä ole monien muiden blogien tavoin vain tyhjää oman ihanan elämän ylistystä :D monet bloggaajat korostavat sitä, että haluavat pitää poissa kaikki omat asiat yksityisyyden vuoksi. Ymmärrän sen täysin johonkin pisteeseen, mutta jos et kirjoita mitään itsestäsi ja tuo omaa persoonaa blogiin mukaan, on vaikea päästä ihmisen ajatukseen sisälle ja samaistua mielipiteisiin ja asioihin. :/ mielestäni sinä kirjoitat usein mielenkiintoisista ja erilaista aiheista, siksi jaksankin kommentoida tänne. :)
    On hienoa, kun jaksat joka päivä postata uuden postauksen, tsemppiä! ;)

    • Kiitos Hanna! No itseasiassa mä en myöskään pidä siitä ettei bloggari anna itsestään mitään. Toisaalta toiset ihmiset ovat avoimempia kuin toiset, toisilla taas muutenkin vaikeuksia puhua ajatuksistaan esimerkiksi niinkin läheiselle kuin puolisolle. Eli ymmärrän jos ei osaa tai pysty siihen. Itse en vaan saa oikein kimmokkeita sellaisesta luettavasta. Tuntuu niin ontolle ja tylsälle jos blogi on pelkkää pintaa.

      Ihanaa, kiitos sinulle tsempeistä! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta