Ravintoko pelkkää polttoainetta?

Itse ihmettelen aina suuresti sitä, että osa ihmisistä vannoo ruoan olevan pelkkää polttoainetta keholle. Oletteko tosissanne vai juksaatteko? 

Täällä ainakin rakastetaan ruokaa ja minulle hyvä, sekä maukas safka on nautinto eikä pelkästään kehoa liikkeellä pitävä seikka. Tuon nautinnon ei tarvitse kuitenkaan lähteä pizzoista ja hampurilaisista, vaan se voi tulla ihan oikeasti terveellisestä ja puhtaastakin safkasta. Meillä jokaisella on erilaiset makunystyrät ja monesti ruokailutavatkin on opittu. Jos olet tottunut lapsesta saakka syömään nautinnollisena ruokana sen tuplajuustopizzan, on se varmasti myös aikuisena sinulle se paras herkku. Se on mielestäni aika jännä miten tietyt maneerit ja tavat ruoan suhteen iskostuvat meihin. Uskon kuitenkin, että nuo on rikottavissa ja terveellisemmistäkin vaihtoehdoista voi opetella pitämään.

Esimerkkinä nyt vaikka ihan minä itse. Kuten olen monesti täälläkin sanonut, olen aina ollut suuri makean ystävä. Irtokarkit ja kaikki todella siirappinenkin on uponnut. Olen tietoisesti vähentänyt kyseisten herkkujen syöntiä nyt viimeisen puolen vuoden aikana aika tuntuvasti ja uskokaa tai älkää, mutta enää en koe varsinaista karkin himoa. Tämä on itseasiassa varmasti monelle minut tuntevalle aikamoinen yllätys, sillä olen helposti pystynyt vetämään kunnon kokoisen irttarisäkin hetkessä. Syön kyllä välillä karkkia jos sitä on tarjolla ja satunnaisesti saatan pienen pussukan ostaakin, mutta tuo on viime aikoina ollut todella harvinaista. No miten tämä on sitten tapahtunut? Yksinkertaisesti ostamalla karkin sijaan muuta. Jättämällä kokonaan pois sen mielikuvan, että viikonloppuna vedetään mässyä. Kyllä mä edelleen herkuttelen mutta se millä sen teen on muuttunut. Nykyään tahdon herkutella aidoilla mauilla. Oikeasti hyvällä ruoalla tai vaikka sitten puhtaammilla herkuilla. Ja ei, tämä ei ole mitään tiukkapipoisuutta eikä diettaamista, vaan ihan omaa halua. Ja mikä parasta, ei tarvitse kärsiä oksettavasta tai väsyneestä olosta herkuttelun jälkeen. Eikä muuten varsinkaan mistään seuraavan päivän sokerikrapulasta, hyih. Olen itseasiassa itsekin hyvin, hyvin yllättynyt, että tällainen muutos on tapahtunut omalla kohdallani! Eipä olisi ihan heti uskonut. :)

Mutta vielä ostikkoon viitaten, kiinnostaisi tietää kuinka moni teistä syö vaan, koska keho tarvitsee ruokaa? Olen aina suuresti ihmetellyt tuota, miten ihmisten henkinen kantti kestää punnitsemisen, kalorien laskennan ja sen, että ruoasta tulee lukuja? Ahdistavaa. Kaikkeen kai sitten vaan tottuu? Vaikka itse syön maidottomasti ja gluteenittomasti, en syö kuitenkaan puisevasti. Se mitä suuhuni laitan maistuu jollekin ja se on itselleni tärkeää. Olen myös huomannut, että mun on aika vaikea noudattaa samanlaista ruokakaavaa joka päivä. Haluan syödä vapaasti, mutta se mitä mieluiten syön on kuitenkin pääosin terveellistä sellaista. Noudatan myös ”kohtuuden rajoissa” periaatetta, eli vältän ähkyä. Syön usein mutta pienehköjä annoksia, se sopii itselleni. Tämäkin on itseasiassa opittu tapa. Ajattelen aina ihanimmassakin buffetissa, että tänne pääsee aina uudelleen eikä se ruoka kuitenkaan syömällä lopu. Pakko sanoa, että kyllä tuollainen henkinen itsensä tsemppi muuten toimii! Kannattaa kokeilla. :)

Sellaisia maanantai -aatoksia. Heräsikö ajatuksia? 

2015-02-28

On my way

16 vastausta artikkeliin “Ravintoko pelkkää polttoainetta?”

  1. Oli todella hyvä kirjoitus! Olen täysin samaa mieltä. Ruokavalioni on maidoton ja gluteeniton. Rakastan hyvänmakuista ruokaa ja herkuttelen esim. raakasuklaalla-ja kakuilla, pähkinöillä ja kuivatuilla hedelmillä. Yksinkertaisista ja ravintorikkaista ruoka-aineksista saa todella hyvänmakuisia ruokia muutenkin! :)

    • Kiitos, kiva kuulla! :) Ja sanoppas muuta. Mahtavaa oppia pikkuhiljaa opituista maneereista veks. Ja vaihtoehtoja todellakin löytyy. ;)

  2. Moikka Jutta,

    Mun mielestä sulla on juuri oikeanlainen asenne ja suhtautuminen ruokaan. Oon täysin samaa mieltä siinä, että ruokailutottumukset kokonaisuutena, sekä -mieltymykset mm. makealle ja sille mikä on ”herkkua”, pohjautuu siihen miten meidät on ruuan parissa kasvatettu. Onneksi nämä tottumukset on muutettavissa ihan omasta halusta.

    Olen myöskin ollut aina perso makealle ja erityisesti suklaa on heikko kohtani. Olen kuitenkin pyrkinyt muuttamaan asennoitumistani herkutteluun, ja sen sijaan että boostaisin herkuilla esim. onnistumisen tunteita tai vastaavasti lohduttautuisin sokeri- tai sipsiherkuilla huonona päivänä, osaankin nykyään nauttia herkuista satunnaisesti silloin kun oikeasti huvittaa.
    Lisäksi, kun vierottaa itseään liiasta sokerista, makunystyrät herkistyvät makealle ja esim. omenan tai banaanin makeus voi herätä suussa aivan uudella tavalla!

    Ruuan punnitseminen tarkkaan on toki järkevää silloin, jos ollaan kisadieetillä tm., mutta olen varma, että jokainen oppii ns. normaalielämässä kuuntelemaan kehoaan ja arvioimaan sen, paljonko oma kroppa tarvitsee ravintoa suhteessa kulutukseen, ihan ilman puntariakin. Tämä yhdistettynä terveelliseen ruokavalioon, niin kaloreja tai makroja ei tarvitse laskea.

    Sulla on hyvä blogi ja vaikutat fiksulta ja mukavalta ihmiseltä! Kivaa kevättä :)

    • Moikka ja kiitos kommentistasi! Hienoja ajatuksia, hyvin samanlaisia kuin itsellänikin. :) Mielestäni jokaisen tulisi kokeilla tuota vierottautumista… Oikeat herkut ovat niin paljon maukkaampia kuin pussillinen irtomakeisia. Totuttelu voi onnistua yllättävänkin hyvin.

      Ja samaa mieltä, hyvin pärjää ilman laskuja ja puntaria. ;) Mukava kuulla, että pidät blogistani. Sinnekin ihanaa kevättä, toivottavasti se pian saapuu!

  3. Heip,

    Sulla on ollu viime aikoina aika paljon ruokaan liittyviä postauksia, mikä ei siis oo huono juttu :) Itse kaipaisin kuitenkin enemmän asu- ja kauneuspostauksia jotka viime aikoina on ehkä jääny vähemmälle. lisäks ois kiva saaha jonkinlaisia inspispostauksia vaikka asukokonaisuuksista tai kampayksista, meikeistä yms. liittyen johonkin tiettyyn tyyliin (esim. ilta/päivä, romanttinen/rock jne).

    • Moikka, tuo on totta. Havahduin itsekin samaan asiaan ja koitan nyt hieman monipuolistaa tilannetta. Välillä toki tulee johonkin tiettyyn asiaan liittyviä postauksia luonnostaan mutta haluan pitää blogini mahdollisimman monipuolisena, joten skarpataan. :) Kiitos sinulle palautteesta ja postausideoista!

  4. Mun mielestä on jotenkin sääli, että jotkut ihmiset ajattelevat ruuan olevan pelkkä polttoaine. Itse nautin ainakin niin paljon ruuasta ja erilaisista mauista! :) nämä ihmiset jäävät kyllä paljosta paitsi! Syöminen on kivaa ja ruoka on hyvää ;) :D

    • No sanoppas muuta, ruoka on ihana asia ja nautinto. :)

  5. Itselläni tuo asenne ja tunne ruokaa kohtaan on riippunut elämäntilanteesta, ja viittaan nyt siis etenkin painonpudotukseen :D Kun aloin tosissani laihduttamaan, oli ”pakko” punnita ruoat, koska annoskoot olisi muuten ollut ihan vääriä. Joko ne olis ollut hervottoman kokosia ähkylautasia tai ihan liian pieniä ”nyt laihdutetaan olemalla syömättä”-annoksia (joita tietty seuraa sitten ne ähkyannokset….) Ja en kokenut punnitsemisen olevan ahdistavaa, vaan enemmänkin helpotuksen tuova ja rauhoittava asia: tiesin syöväni niin, että se oli minulle hyväksi.

    Enää ei tarvi punnita, koska elämäntapamuutos onnistui ja oikeat annoskoot jäi tavaksi. Siitä olen tosi onnellinen :)

    Ja toi irtokarkkien vaihtaminen muihin herkkuihin on kyllä niin hyvä veto! Itse olen myös huomannut, että jos leffaillan aikana herkuttelee esim. taateleilla, pähkinöillä, peanutbutterilla, hedelmillä tai millä vaan terveellisemmmillä vaihtiksilla, ei tule sitä jäätävää krapulaa muistuttavaa olotilaa seuraavana päivänä. Itse saan jopa rytmihäiriöitä jos syön paljon irtsareita kerralla, ne on niin täynnä keinotekoista k*kkaa :S

    Ja hei kiitti kivasta blogista! :))

    • Moikka! Tuollaisessa tilanteessa on varmaan todellakin hyvä punnita ruoat mutta, että sitä jatkaisi lopun elämää… Sopivat annoskootkin oppii sitten pikkuhiljaa. :) Ja onneksi alkoon hei elämänmuutoksesta, upea päätös!

      Ja todellakin leffailtaan voi valita muitakin herkkuja kuin irttareita. Itse otan usein suklaalla päällystettyjä pähkinöitä, raakapatukan tai raakasuklaata. Himassa tulee usein tehtyä juuri noita samoja kotiherkkuja kuin sinäkin teet, helppoja ja ihanan makuisia.

      Kiitos, kiva kun lueskelet! :)

  6. Heippa!
    Mun kysymys ei liity postaukseen, vaan Kaylan treeneihin. Olen ladannut ilmaisen kokeiluviikon, ja olen ihan innoissani, mutta yks asia mietityttää treeniohjelmassa: onko myöhemmilläkin viikoilla paljon penkin avustuksella tehtäviä liikkeitä? Ekalla viikolla niitä oli muutamia, ja itse en kotona voi tehdä esim. penkkihyppyjä, koska sopivaa ei alustaa vaan ole. Sohva on liian pehmeä, ja kaikki tuolit yms. liian huteria. :S Eli mitä mieltä oot Kaylan treenejä tehneenä, pärjääkö ilman tukevaa penkkiä? :) Ohjelman ajattelin tilata, mutta se harmittaisi, jos mun pitäisi tehdä jokatoinen liike korvaavalla tavalla kun penkkiä ei löydy.

    • Moikka! Kyllä niitä jonkun verran on. Tosin menen vasta viikossa 4, eli vielä olen pärjännyt ihan tällä mitä löytyy. Mä varmaan hankin jotain sitten, kun treenit etenee hankalaan vaiheeseen tai sitten varioin vaan ilman penkkiä. Tässä alussa, kun on niitä tuolille nousuja niin siihenhän käy juuri jakkarat, steppilaudat tai vaikka wc-pönttö jos siihen kannen päälle laittaa jotain suojaa. :) Kun homma hankaloituu joutuu tosiaan vähän funtsimaan… Olen kylläkin kuullut, että moni on tehnyt koko ohjelman ilman erityisempää penkkiä ja hyvin pärjännyt. :)

      Mä suosittelen ohjelmaa niin lämpimästi etten antaisi tuon penkittömyyden häiritä!

  7. Olen kuullut ko. sanonnan monta kertaa, ja ihan yhtä ihmeissäni siitä olen. Siis mitä, ruoka on todellakin yksi elämän suurimmista nautinnoista! Mutta kuulemani mukaan on kuulemma olemassa ihmisiä, joille syöminen on ns pakkopullaa; sitä syödään kun on pakko. Kuulostaa täysin utopistiselta mulle, mutta kai meitä on tässäkin asiassa moneen junaan :D.
    Itse en kyllä just tiedä mitään parempaa, kuin puhtaat maut ja rauhallinen ruuasta nauttiminen :)

    • Jep, samaa mieltä. Ei mene ihan meikäläisenkään järkeen moinen… Tosin moni varmaan kehittää syömishäiriössä tuollaisen ajatusmaailman, että ruoka on pakkopullaa. Ei sen oikein kenellekään sellaista pitäisi olla.

      No sanoppa muuta! Ihan parhaita asioita. :D

  8. Moi!
    Olisin tosi kiinnostunut kuulemaan tarkemmin päiväsi syömisitä näin maidottomana ja gluteenittomana. Itsekin olen ajatellut ryhtyä maidottomaksi jatkuvien vatsavaivojen takia. Olisi tosiaan kiva saada vähän osviittaa miten säkin treenaajana syöt:)

    • Moikka! Tuo on ihan sellainen postaustoiveen paikka. :) Pistetään korvan taakse. Inhoan tehdä ruokapäiväkirjoja mutta voisin tehdä jonkun sellaisen jossa ruokailujeni rakenne näkyisi aika selkeästi. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta