Missä menee pettämisen raja?

Nyt, kun jokapaikassa kiehuu Temptation Island, on mun päässä pyörinyt aiheeseen liittyviä ajatuksia. Missä menee pettämisen raja? Kyseinen roskasarja keskittyy juurikin pettämiseen tai sen ”testaamiseen”. Kirjoitin jo aikaisemmin mitä mieltä olen tämän kaltaisista sarjoista, joten en nyt niitä sen enempää lähde enää ruotimaan mutta pettäminen on pyörinyt päässä tänään vähän enemmänkin. Ei sillä, että tässä olisi nyt jotain omakohtaisia viboja mutta yleisesti ottaen olen ihminen, joka jää yleensä miettimään tällaisia ajankohtaisia ja mediassa pyöriviä asioita.

Minua ei ole koskaan petetty parisuhteessa. Toki joskus nuorempana monesti paljastunut, että miehet tapailevat monia samaan aikaan mutta tuohan ei ole pettämistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tokikaan itse en suhtaudu kovin lempeällä kädellä tuollaiseenkaan meininkiin mutta se nyt tuntuu olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus. Parisuhteessa pettäminen on kuitenkin yleistynyt ihan huimasti (tai sitten sitä tehdään vaan avoimemmin). Kun itse katson ympärilleni, voin jo heti sanoa kaksin käsin pariskuntia joista tiedän toisen osapuolen pettävän/pettäneen. Kyse nyt ei ole omista läheisistä ystävistäni joille olisin velvollinen asiasta informoimaan, vaan etäisemmistä tuttavista. Toki jokaisen petettävän olisi oikeus tietää mutta itse en halua puuttua toisten asioihin. Joku saattaa järkyttyä, kun sanon näin mutta mielestäni ventovieras ei ole oikea henkilö kertomaan. Kyllä se totuus pitää tulla ennemmin tai myöhemmin sieltä lähempää, mieluiten ihan sen pettävän idiootin omasta suusta.

Itse olen pettämisen suhteen (ylläri, ylläri) todella ehdoton, se on kerrasta poikki. Olen kai aika vanhanaikainen, kun arvostan parisuhteessa niitä vanhankansan arvoja. Niihin ei tosiaankaan kuulu muiden kanssa vehtaaminen. Jos sille on tarvetta, niin silloin pitää yksinkertaisesti erota. En ymmärrä mikä siinä on muuten niin hankalaa? Eroaminen tehdään vaan aina niin vaikeaksi, vaikka se loppupeleissä on hyvin yksinkertaista. Jos olet valmis pettämään puolisoasi niin miksi et olisi valmis siitä paikaltasi myös lähtemään? Halutaan vaan roikkua ja satuttaa lisää. Tietenkin voi olla, että minä joka en ole tullut petetyksi puhun nyt näin, koska en ole tullut petetyksi. Jos tuollaiseen tilanteeseen oikeasti joutuu, punnitsee sitä ehkä (?) kahteen kertaan mitä tekee. Ja varsinkin jo on lapsia tai se omakotitalo kissoineen ja koirineen.

IMG_1562-001

Mutta missä sitten menee raja? Onko pussaaminen, halaaminen tai flirttailu pettämistä? Itse olen sitä mieltä, että kaikki nuo voivat olla pettämistä jos oma ”tunnetila” on sellainen, että olet kiinnostunut henkilöstä jonka kanssa kyseisiä asioita touhuat. Olet niin kiinnostunut, että olet valmis tekemään sen toisen kanssa vaikka ihan jo pelkästään jotain noista kolmesta seikasta. Se on pettämistä. Itse pakko sanoa, että minua ei kiinnostaisi edes flirttailu muiden kanssa. Saatika sitten siitä pidemmälle meneminen. En tiedä mitä extraa saisin siitä, että iskisin silmää vieraille miehille? En oikeasti mitään muuta kuin joutuisin ongelmiin, kun miehet tulisivat jutulle ja toisekseen, kokisin ihan varmasti huonoa omaatuntoa. Tuo flirttailu taitaa olla enemmän niiden henkilöiden heiniä, jotka kaipaavat huomiota edelleen sieltä aidan toiselta puolelta. 

Mielestäni pettämistä ei tosiaan tarvitse luokitella sen kummemmin, vaan se on loppupeleissä hyvin yksinkertaista. Pettäminen on aina pettämistä ja väärin. Yhtä pahaa pettämistä voi olla se flirttailu, kuin suudelma. Kyse on siitä mitä siellä pettäjän päässä tapahtuu, millaisia fiiliksiä siellä koetaan. Pahinta se on tietenkin henkilölle jota petetään. Siksipä itse toivoisinkin, että ihmiset miettisivät enemmän toisten tunteita. Petetyksi tulemisesta jää varmasti ikuiset traumat ja siitä toipuminen voi viedä vuosia.

Yksinkertaisesti vaan niin väärin, kaikkien osapuolten kannalta.

Miten te suhtaudutte pettämiseen? Missä menee raja? Tai onko sinua petetty, jos niin miten toivuit siitä?

Kommentit (27)
  1. Oho! aika ehdoton olet tosiaan, siis ihan mielenkiintoista lukea tätä tekstiä, en ole itse ehkä aivan samaa mieltä tai samanluontoinen 🙂

    en ole tullut petetyksi niin, että itse tietäisin asiasta. Sen sijaan olen itse teini-ikäisenä pettänyt suutelemalla toisen pojan kanssa, silloinen suhde tosin oli täysin kuollut ja tuhoontuomittu, ja loppuikin heti tuon tapahtuman jälkeen. Tätä kadun kyllä yhä silti, koska asiaa en halunnut poikaystävälle kertoa eli omassa mielessäni se oli koko kamalasta tilanteesta huolimatta väärin tehty.

    Tuosta nyt on jo aikaa, ja nykyään en todellakaan jää suhteeseen jos haluan jotain muuta. Näin tapahtui viime keväänä, tajusin katselevani muita ja oma suhde oli pelkkää riitaa, joten erosimme yhteisestä päätöksestä ja oltiin kaikesta rehellisiä tuon miehen kanssa toisillemme.

    Sitten taas se, minkä LASKEN pettämiseksi, niin flirttailu mielestäni ei ollenkaan kuulu siihen kategoriaan! 😀 Toisilla ihmisillä on se kevyt flirtti luonteessa mukana ja minä olen ainakin yksi niistä. Toisin sanottuna tykkään heittää paljon vitsiä vieraidenkin ihmisten kanssa ja järjestää pientä päivän piristystä milloin missäkin. Sen ei tarvitse olla mikään lipevä silmänisku vaan on sitä muunkin laista flirttiä, mistä tosin avoimesti voin seurustelukumppanille kertoa jos niikseen tulee. Toisaalta ehkä vähän surullinen ajatus sitten se, jos joku ulkopuolinen pitäisi sellaista katselua tai vitsinheittoa ja muuta liiallisena.. Itse kyllä pidän silmät auki luonnostaan eli olen ihmisistä tosi kiinnostunut ja silmänruoka on aina kiva juttu 😀

    Toisin sanoen: mies ei voisi olla yhtä ehdoton kuin vaikka sinä olet noista jutuista 🙂

    Mutta hyviä pointteja tullut esille joista tärkein on se, että kaikki mistä voi suhteessa olla avoin, on mielestäni OK.

    sori pitkä viesti, innoitti ajattelemaan.

    T. Johanna

  2. Todella hyvä teksti! Olen itse sellaisessa tilanteessa että tauolta on palattu takaisin yhteen ja melkeimpä toivoisin että kumppanini pettäisi minua, että minulla olisi syy jättää hänet, tai että hän jättäisi minut.. Joskus suhteen alkuaikoina hän ihastui toiseen naiseen ja petti minua. Anteeksi olen antanut mutta ei sitä voi unohtaa. Tästä pian vuosi. En kehtaa jättää häntä koska säälin häntä, sillä tauon aikana hän oli todella rikki.. Rakastan häntä kuitenkin vielä mutta kun mietin että ottaisinko mielummin kumppanini vai jonkun toisen miehen, niin päädyn usein toiseen mieheen tai en kumpaakaan.. Mielestäni pettämisen raja menee flirttailussa, koskettelussa jne.

    1. Kiitos Mari! Jos minulta kysytään, säälin vuoksi toisen kanssa yhdessä oleminen ei ole ehkä se paras lähtökohta parisuhteelle. Toki jos saisitte asiat kuntoon vielä, olisihan se hienoa. Luottamuksen korjaaminen on vaan varmasti aika vaikeaa… Rakkaus kuitenkin usein kantaa vaikeidenkin asioiden ylitse mutta vaatii molemmilta osapuolilta todellakin sitä sitoutumista ja HALUA korjata asiat ja rakentaa suhteelle uutta pohjaa.

      Tsemppiä, toivottavasti asiat järjestyvät. <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *