Missä menee pettämisen raja?

Nyt, kun jokapaikassa kiehuu Temptation Island, on mun päässä pyörinyt aiheeseen liittyviä ajatuksia. Missä menee pettämisen raja? Kyseinen roskasarja keskittyy juurikin pettämiseen tai sen ”testaamiseen”. Kirjoitin jo aikaisemmin mitä mieltä olen tämän kaltaisista sarjoista, joten en nyt niitä sen enempää lähde enää ruotimaan mutta pettäminen on pyörinyt päässä tänään vähän enemmänkin. Ei sillä, että tässä olisi nyt jotain omakohtaisia viboja mutta yleisesti ottaen olen ihminen, joka jää yleensä miettimään tällaisia ajankohtaisia ja mediassa pyöriviä asioita.

Minua ei ole koskaan petetty parisuhteessa. Toki joskus nuorempana monesti paljastunut, että miehet tapailevat monia samaan aikaan mutta tuohan ei ole pettämistä sanan varsinaisessa merkityksessä. Tokikaan itse en suhtaudu kovin lempeällä kädellä tuollaiseenkaan meininkiin mutta se nyt tuntuu olevan enemmän sääntö, kuin poikkeus. Parisuhteessa pettäminen on kuitenkin yleistynyt ihan huimasti (tai sitten sitä tehdään vaan avoimemmin). Kun itse katson ympärilleni, voin jo heti sanoa kaksin käsin pariskuntia joista tiedän toisen osapuolen pettävän/pettäneen. Kyse nyt ei ole omista läheisistä ystävistäni joille olisin velvollinen asiasta informoimaan, vaan etäisemmistä tuttavista. Toki jokaisen petettävän olisi oikeus tietää mutta itse en halua puuttua toisten asioihin. Joku saattaa järkyttyä, kun sanon näin mutta mielestäni ventovieras ei ole oikea henkilö kertomaan. Kyllä se totuus pitää tulla ennemmin tai myöhemmin sieltä lähempää, mieluiten ihan sen pettävän idiootin omasta suusta.

Itse olen pettämisen suhteen (ylläri, ylläri) todella ehdoton, se on kerrasta poikki. Olen kai aika vanhanaikainen, kun arvostan parisuhteessa niitä vanhankansan arvoja. Niihin ei tosiaankaan kuulu muiden kanssa vehtaaminen. Jos sille on tarvetta, niin silloin pitää yksinkertaisesti erota. En ymmärrä mikä siinä on muuten niin hankalaa? Eroaminen tehdään vaan aina niin vaikeaksi, vaikka se loppupeleissä on hyvin yksinkertaista. Jos olet valmis pettämään puolisoasi niin miksi et olisi valmis siitä paikaltasi myös lähtemään? Halutaan vaan roikkua ja satuttaa lisää. Tietenkin voi olla, että minä joka en ole tullut petetyksi puhun nyt näin, koska en ole tullut petetyksi. Jos tuollaiseen tilanteeseen oikeasti joutuu, punnitsee sitä ehkä (?) kahteen kertaan mitä tekee. Ja varsinkin jo on lapsia tai se omakotitalo kissoineen ja koirineen.

IMG_1562-001

Mutta missä sitten menee raja? Onko pussaaminen, halaaminen tai flirttailu pettämistä? Itse olen sitä mieltä, että kaikki nuo voivat olla pettämistä jos oma ”tunnetila” on sellainen, että olet kiinnostunut henkilöstä jonka kanssa kyseisiä asioita touhuat. Olet niin kiinnostunut, että olet valmis tekemään sen toisen kanssa vaikka ihan jo pelkästään jotain noista kolmesta seikasta. Se on pettämistä. Itse pakko sanoa, että minua ei kiinnostaisi edes flirttailu muiden kanssa. Saatika sitten siitä pidemmälle meneminen. En tiedä mitä extraa saisin siitä, että iskisin silmää vieraille miehille? En oikeasti mitään muuta kuin joutuisin ongelmiin, kun miehet tulisivat jutulle ja toisekseen, kokisin ihan varmasti huonoa omaatuntoa. Tuo flirttailu taitaa olla enemmän niiden henkilöiden heiniä, jotka kaipaavat huomiota edelleen sieltä aidan toiselta puolelta. 

Mielestäni pettämistä ei tosiaan tarvitse luokitella sen kummemmin, vaan se on loppupeleissä hyvin yksinkertaista. Pettäminen on aina pettämistä ja väärin. Yhtä pahaa pettämistä voi olla se flirttailu, kuin suudelma. Kyse on siitä mitä siellä pettäjän päässä tapahtuu, millaisia fiiliksiä siellä koetaan. Pahinta se on tietenkin henkilölle jota petetään. Siksipä itse toivoisinkin, että ihmiset miettisivät enemmän toisten tunteita. Petetyksi tulemisesta jää varmasti ikuiset traumat ja siitä toipuminen voi viedä vuosia.

Yksinkertaisesti vaan niin väärin, kaikkien osapuolten kannalta.

Miten te suhtaudutte pettämiseen? Missä menee raja? Tai onko sinua petetty, jos niin miten toivuit siitä?

On my way

27 vastausta artikkeliin “Missä menee pettämisen raja?”

  1. Minua on petetty useampaan kertaan, nyt vasta keräsin rohkeuteni, pakkasin laukut ja lapset, ja lähdin. Minun mielestä pettämistä on kaikki, mitä ei uskalla toiselle kertoa. Sillä se kertoo jo epärehellisyydestä. Olen aika ehdoton, varsinkin nyt vielä eroa käsitellessä, ja tosiaan kahden lapsen yksinhuoltajana..

    • Todella ikävä kuulla mutta mielestäni olet todella rohkea lähtiessäsi! Teit varmasti oikean päätösen. Kai se pitää jokseenkin paikan, että kerran pettäjä- aina pettäjä.

      Tuo oli itseasiassa fiksusti sanottu, näinhän se on. Rehellisyys maan perii. Aivan hirveästi voimia ja jaksamista sinne! Olet rohkea nainen.

  2. Olen etäsuhteessa, jossa poikaystäväni asuu ulkomailla. Menin hänen luokseen ja sain tietää, että hän on tekstaillut erään tytön kanssa ja pyytänyt häntä lähettämään kuvia itsestään (alastonkuvia pääasiassa). Suutuin todella paljon ja tein selväksi jos jotain tämmöistä käy vielä, se on siinä!! Etäsuhteessa tarvitaan luottamusta muutenkin enemmän joten tää loukkas todella paljon! Itse olen myös pettämisen kanssa täysin ehdoton!

    • Itsekin aikanaan nuorempana ollut ns. etäsuhteessa jonkun aikaa, se on haastavaa. Hyvä kuitenkin, että teit miehellesi selväksi ettei tuollainen käy päinsä. Toivottavasti hän oppi virheestään eikä tee samaa typeryyttä uusiksi.

  3. Itsekin ajattelin täysin ehdottomasti pettämisestä aiemmin. En siis edelleenkään hyväksy pettämistä, mutta tämä(kään) asia ei ole täysin yksinkertainen. Mieti vaikka sitä vanhaa tarinaa (ja tunnenkin erään tapauksen) ; pariskunta on ollut yhdessä 20 vuotta. On yhteinen talo, lapset ja rakkautta. Lapset ovat jo melkein lentämässä pois kotoa, vauva-arki takana. Silti seksiä ei ole. Suhteen X ei kaipaa seksiä juurikaan, kun taas Y tarvitsisi useammin. X:lle riittää kerta kuussa, Y haluaa kaksi kertaa viikossa, että selviäisi suurimmista ahdingoista. Y antaa X:lle hellyyttä, huomioi X:ää joka päivä eri tavoin jne. X ei suostu kokeilemaan mitään uutta makuukamarin puolella, vaan suostuu kerran kuussa Y:n mieliksi. Ei suostu puhumaan ongelmasta. Tiuskaisee Y:lle, että jos petät, niin takaisin ei ole tulemista. Y pettää muutaman kerran toisen varatun kanssa, joka on myös tahollaan onnettomassa liitossa. Ei kerro X:lle. Rakastaa tätä syvästi, mutta kokee surua ja katkeruuttakin fyysisen puolen yhteyden olemattomuudesta.

    Tämä tarina on tosi (ja vain yksi tarina monien joukossa!), ja on vaikea antaa oikeasti mitään vinkkejä miten tällaisen tilanteen tulisi hoitaa. Rakkautta on, mutta toinen osapuoli ei halua seksiä. On paljon hyvää; kymmeniä vuosia yhdessä, ihanat lapset, velaton talo. Onko mulla oikeutta sanoa, että laita suhde poikki? Joskus viisi vuotta sitten olisin sanonut että kyllä, pihalle vaan. Kuitenkin kun suhteeseen tulee ”muuttuvia tekijöitä”, kuten lapset, ne asiat ei ole todellakaan niin yksinkertaisia. Pettämistä enkä pettämisen uhriksi toivo tietenkään kenenkään joutuvan, se on pahinta mahdollista henkistä kidutusta mitä toiselle voi tehdä.

    Pettämisen raja menee siinä, jos tekee jotain sellaista, minkä näkemistä kumppani ei kestäisi. Meillä kaikilla on ajatusmaailma, ja täytyy olla melkoinen zombi pystyäkseen rajoittamaan ajatuksiaan. Tekojaan voi hallita, ja siinä menee ehdottomasti mielestäni raja. Pitkässä suhteessa ihastumisia tulee varmasti, eri asia on kuitenkin se, reagoiko siihen mitenkään.

  4. Lisään vielä kommenttiini sen ajatuksen, että on eri asia onko petetty kerran randomisti kumppanin kanssa, vai onko ollut varsinainen seksisuhde jo useita vuosia. Asianhaaroja on monia!

    • Todella hyvä kommentti ja täysin samoilla linjoilla. Ulkopuolisena on helppo tuomita pettäjä mutta todellisuudessa asia ei ikinä ole niin mustavalkoinen. Praasit ”pettäjä on aina pettäjä” ei myöskään pidä paikkaansa koska ihminen voi tehdä isonkin muutoksen halutessaan (tämä voi joskus vaatia herättävän sysäyksen parisuhteessa esim pettämisen /eroamisen. Myöskin suomen kulttuuri on omasta mielestäni hassua kuten Jutan kirjoituksessa sanotaan että halaaminenkin voi olla pettämistä. Itse halaan helpostikin ihmisiä jos olen hyvällä tuulella, löydän ja keskityn hyviin puoliin ihmisissä ja näin ollen pidän jollain tasolla lähes kaikista. Kevyt flirtti esim työelämässä ja yleensäkin elämässä on täysin suotavaa ja jopa piristävää. Olen ihastunut parisuhteeni aikana kahdesti ilman minkäänlaista pelkoa enemmästä. Rakastan miestäni ja pelkoa pettämisestä omalta tahi hänen osalta ei ole. Silloin kun ihminen on perillä omista tuntemuksistaan ja kykenee järjellä asioita miettimään ei tunteen purkauksia ja mustasukkasuutta tarvita.

    • Moikka Ritu! Olet oikeassa, asiat eivät aina ole yksinkertaisia. Kuvio voi näyttää päälle päin simppelille mutta taustalla voi olla vaikka mitä ja molemmin puolin. Olen myös samaa mieltä siinä, että suhde on pahempi kuin vaikka yhden yön hairahdus. Itse en varmaan kuitenkaan pystyisi jatkamaan siitä tilanteesta mikä oli ennen ”hairahdusta tms” jos noin kävisi. Asia painaisi varmasti kokoajan enkä usko, että pystyisin enää luottamaan. Jokainen parisuhde on kuitenkin omanlainen ja toisten on helpompi antaa anteeksi, kuin toisten. Ja vaikka pystyisi antamaan anteeksi niin se ei kuitenkaan tarkoita, että pystyisi aloittamaan puhtaalta pöydältä…

      Asiahaaroja on monia, kuten totesit. Ja varmasti tulee jokaiselle pitkään suhteessa elävälle eteen ”ihastuksia”. Itse niitä on nyt vaikea miettiä, koska en automaattisestikaan päästä itseäni niin lähelle ketään miestä, että pääsisin ihastumaan. Eikä siis kiinnosta edes. Ehkä toki nyt puhutaan pidemmistä suhteista jolloin yhdessä on oltu pitkään… Uskon kuitenkin, että jos kahden ihmisen suhde on hyvä, tasapainoinen ja tiivis ei siihen vaan mahdu kolmatta osapuolta. Kun suhde rakoilee molempien tai toisenkin asenne saattaa muuttua ja automaattisesti ympäristö alkaa kiinnostamaan enemmän.

    • Ja Henna, kiitos kommentistasi. :) Tietenkään halailu ei ole pettämistä jos asenne on oikeanlainen. En siis tarkoittanut, että jos halaat jotain miestä petät. Halaanhan itsekin aina tuttuja, kun nähdään ja myös miehiä. Kyse on siitä mitä siellä omassa päässä tapahtuu. Jos olisin vaikka ihastunut johonkin mieheen ja hakisin hänen läheisyyttään koen, että se olisi väärin.

      Ja mitä flirttailuun tulee… Meitä on moneen junaan. Toiset ovat luonnostaan kovia flirttailemaan, itse kun en ole ollenkaan sellainen (olen tietyissä jutuissa aika ujo) niin ehkä siksi jos itse fllirttailen on se sellaista, että tarkoitan silllä oikeasti jotain viestiä. Toisinaan toki toinen voi ymmärtää keskustelun ja nauramisenkin flirttailuna. Miehet ovat välillä hyvin ihmeellisiä ajatusmaailmaltaan. :D

  5. Raja menee siinä että jos on jotain, jota ei halua puolisolle kertoa vaan pitää salaisuutena, silloin on pettänyt.

  6. Mua on petetty. Kaks kertaa jätkä jäi kiinni ja muutamia lisäkertoja epäilen.. Mä oon aina miettiny asian niin, et jos kyseessä on vaan seksi, ni sen mä voin antaa anteeks. Seksi sinällään ei oo mulle mitenkään maailman tärkein asia, joten koen, että jos sitä tarvii lisää, ni siitä vaan. Mun mielestä pahempaa kun seksi voi olla esim. puhelimessa puhuminen tai tekstailu. Sellanen toiminta, joka osoittaa, et toinen on kiinnostunu siitä toisesta henkilöstä, et se haluaa oppia tuntemaan sen toisen ja olla tekemisissä muutenkii ku vaan petipuuhissa. Tääkin on tullu mulle vastaan. Toki mukana oli myös kulttuurierot, Suomessa ku ei tytöt (ainakaan mun käsittääkseni) soittele puolitutuille miehille kymmeniä kertoja päivässä ja kerro kaikkea elämästään.. Mut tuo jälkimmäinen oli jotain niin loukkaavaa, etten ikinä anna sitä anteeks. Me elettiin yhdessä, mut silti asiaa muille oli vaikka kuinka.. Tulin siihen tulokseen, et pitäköön tukkinsa, pakkasin kamat ja muutin toiseen kaupunkiin. Sama peli jatkuu toisten tyttöjen kanssa, jotka on nii tyhmiä, ettei ne tajuu, mikä pelin henki on. Mut ei oo mun ongelma.. Pitäköön hyvänään, ne sai meidän suhteen katkeemaan, ja veikkaanpa, et sama touhu tulee osumaan niiden omaan nilkkaan vielä joku päivä..

    • Olen samaa mieltä, että tietynlainen ”suhde” on pahempaa kuin seksi. Vaikkakaan en tiedä pystyisinkö itse sulattamaan edes seksiä, tuskimpa. Sekin on kuitenkin sellainen asia joka on hyviin intiimi ja siinä ollaan niin lähellä toista ihmistä.

      Kuulostaa kyllä todella ikävälle, mielestäni teit oikean ratkaisun, kun pakkasit kamat ja lähdit. Et ansaitse tuollaista. Mielestäni ihmisten ei pitäisi myöskään ”hukata” elämäänsä huonoissa parisuhteissa. Itse olen sitä mieltä, että vaikka mieluummin yksin kuin paskassa suhteessa.

  7. aivan sairaan hyvä postaus! allekirjoitan jokaisen sanan mitä sanoit. Heti kun tätä ohjelmaa alettii mainostaa ilmoitin etten aio kyseistä sarjaa kattoo yhtäkään jaksoa. En ymmärrä miten joku pariskunta haluaa ees lähtee mukaan moiseen. Aivan järkyttävää. Jos oikeesti sitä parisuhteen kestävytttä täytyy lähtee ”testaa” johki saarelle missä sinkut viettelee niin sanon vaan että heikolla pohjalla taitaa parisuhde olla. Mikään ei taida kyllä olla enää pyhää tässä maailmasssa. vielä enemmän ihmettelen noita sinkkuja jotka suostuu tohon puuhaan! Mun oma omatunto ei todellakaan kestäis sitä että minun takia joku pariskunta eroais, koska oon vietelly jonkun. Huhhuh sanon vaan :D Ja ihanaa että tosiaan otit kantaa tähän asiaan! En oo ennen sun blogiin kommentoinut mut nyt oli pakko. oon sua myös muutamia vuosia nuorempi ja jotenkin jokainen sun lause tässä tekstissä oli kuin mun suusta:D

    • Kiitos, mukava kuulla. :) Kyllä itsekin järkytyin, moraalittomuuden huipentuma… Mutta toisille hyvää viihdettä. Itse en kyllä jaksa vaivautua katsomaan toisten pettopuuhia.

  8. Kyllä kun miehet lähtee poikien reissulle niin siellä usein tapahtuu. Vieraassa paikassa kiinni jäämisen riski on pienempi, kännissä helppo sekoilla jne. Miespuolisen tuttavani mielestä mies ei petä, jos kotona seksielämä kunnossa. Kuitenkin esimerkiksi ystävälläni oli 10v suhteen aikana seksiä lähes päivittäin ja silti mies petti useasti. Syynä jännityksen haku ja vaihtelunhalu. Olen myös kuullut, että äijäporukassa saa kuittailua osakseen jos ei lähde baarissa muiden mukana naisia iskemään.

    Tuo että tapaillaan useita samaan aikaan on myöskin musta vähän epärehellistä touhua. Ainakin siinä vaiheessa kun harrastetaan seksiä. Pääkaupunkiseudulla tää touhu vaan on semmosta, ettei kukaan halua tyytyä yhteen. Aina kun voi löytyä kulman takaa joku parempi. Niin ankeeta.

    • Jep, mielestäni on jopa sinisilmäistä ajatella ettei tuo ole yleistä. Tokikaan ei voi sanoa, että jokainen mies näin toimisi mutta aika moni. Se on valitettava totuus… Ja tapailuvaiheessa taitaa olla aika normaalia, että kierroksessa on useampi. Myös siis monilla naisillakin.

    • Tämä on kyllä M juurikin aika hyvin sanottu.

  9. Moi Jutta, hieno teksti!

    Haluisin näin miesnäkökulmasta osallistua keskusteluun. Itse oon miettinyt viime aikoina paljon sitä, että onko pettäminen yleistynyt vai onko se vaan ennen pysynyt enemmän piilossa. Tää nykymaailma ja meno mitä näkee esimerkiksi yökerhoissa tuntuu vaan niin julmalta ja pelottaa mihin empatian puute tulee tän maailman vielä ajamaan. Ja mun kokemuksen mukaan pettämiseen sortuu tänä päivänä yhtälailla naiset, kuin miehet. En tiedä oliko ennen toisin. Itse oon tällä hetkellä sinkku, mutta siltkin tuntuu vaikeelta katsoo tota toimintaa sivusta.

    -Jesper

    • Moikka Jesper ja kiitokset miehisestä näkökannasta aiheeseen. :)

      Tuo on totta. Ennen vanhaan varmasti tapahtui pettämistä myöskin mutta siitä vaiettiin. Nykymaailmassa kaikki on niin sallittua, että myös pettopuuhia tuodaan avoimemmin esille. Seksuaalisuus on kauppatavaraa. Ja toki naisetkin pettävät mutta se on ehkä se vaietumpi seikka… Miesten kuitenkin ajatellaan olevan ns. enemmän seksuaalisia ja täten kaipaavan enemmän vaihtelua. Yleisesti ottaen aika paljon naisetkin kuitenkin pettävät ja sekaantuvat varattuihin, ei siis saisi yleistää.

  10. Ite oon samaa mieltä kanssasi ja itsekkin olen pettämisen kanssa ehdoton. Onneksi minulla on mies joka ajattelee samalla tavalla. itse olen joutunut näkemään mitä tapahtuu kun toista pettää, nimittäin isä on pettänyt äitiä useamman kerran, mutta he ovat yhä yhdessä. Mutta toisaalta olen ehkä ruvennut ymmärtämään enemmän pettäjiä, nimittäin minusta tosin siinäkään ei ole kohtuullista jos toinen haluaa seksiä useammin ja toisella on jostain syystä kuukausia tai VUOSIA haluton. Olen lukenut niitäkin juttuja missä mies on 3 vuotta elänyt ilman. Minusta tämäkään ei ole reilua toista kohtaan. Tässä kohtaa pitäisi tosin parisuhteessa ruveta keskustelemaan vaihtoehdoista, mutta harvemmin miehet tätä tekevät. ja naiset saattavat suuttua. törkeää yleistämistä, mutta useimmiten näin päin. Sillä perhe-elämä verottaa naisia tosi paljon, mutta myös toisinkin päin tilanteita. Mutta asiasta jos koitetaan mainita voi olla että toinen suuttuu/ loukaantuu eikä keksustelu etene. Tää on nii kaks piippunen juttu, toiset vaan tarvitsevat seksiä, yritän ymmärtää tämän. Mutta on myös näitä jotkut petätä kuhan saavat sitä tusonkia, petetään ilman mitää omantunnontuskia.

    • Olet oikeassa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tuollaisessa tilanteessa on ehkä syytä miettiä miksi ollaan yhdessä jos seksiä ei ole. Mielestäni silloin aletaan olemaan enemmän kaverillisella tasolla kuin parisuhteessa. Lasten takia yhdessä oleminen on myös ristiriitainen juttu. Jos esimerkiksi riitoja on perheessä runsaasti pitäisi miettiä kärsivätkö lapset enemmän niistä riidoista vai siitä, että vanhemmat asuisivat erillään. Ja puhun nyt omakohtaisesta kokemuksesta. Itse olen sitä mieltä, että mieluummin erillään kuin riitaisa parisuhde jossa lapset joutuvat uhreiksi. Ja siis tässä tapauksessa myös jos suhde on seksitön niin siellä todennäköisesti on muitakin ongelmia ja täten olisi hyvä punnita kannattaako yhdessä jatkaa. Edes lastenkaan vuoksi…

      Tietenkin jokainen suhde on omanlaisensa ja toisille voi toimia tilanne, jossa molemmilla on muita. Mielestäni tuokin on sitten ihan ok jos molemmat ovat elämäänsä tyytyväisiä tuollaisessa tilanteessa. Ja toisia ei varmaan edes haittaa vaikka puoliso pettää…

  11. Todella hyvä teksti! Olen itse sellaisessa tilanteessa että tauolta on palattu takaisin yhteen ja melkeimpä toivoisin että kumppanini pettäisi minua, että minulla olisi syy jättää hänet, tai että hän jättäisi minut.. Joskus suhteen alkuaikoina hän ihastui toiseen naiseen ja petti minua. Anteeksi olen antanut mutta ei sitä voi unohtaa. Tästä pian vuosi. En kehtaa jättää häntä koska säälin häntä, sillä tauon aikana hän oli todella rikki.. Rakastan häntä kuitenkin vielä mutta kun mietin että ottaisinko mielummin kumppanini vai jonkun toisen miehen, niin päädyn usein toiseen mieheen tai en kumpaakaan.. Mielestäni pettämisen raja menee flirttailussa, koskettelussa jne.

    • Kiitos Mari! Jos minulta kysytään, säälin vuoksi toisen kanssa yhdessä oleminen ei ole ehkä se paras lähtökohta parisuhteelle. Toki jos saisitte asiat kuntoon vielä, olisihan se hienoa. Luottamuksen korjaaminen on vaan varmasti aika vaikeaa… Rakkaus kuitenkin usein kantaa vaikeidenkin asioiden ylitse mutta vaatii molemmilta osapuolilta todellakin sitä sitoutumista ja HALUA korjata asiat ja rakentaa suhteelle uutta pohjaa.

      Tsemppiä, toivottavasti asiat järjestyvät. <3

  12. Oho! aika ehdoton olet tosiaan, siis ihan mielenkiintoista lukea tätä tekstiä, en ole itse ehkä aivan samaa mieltä tai samanluontoinen :)

    en ole tullut petetyksi niin, että itse tietäisin asiasta. Sen sijaan olen itse teini-ikäisenä pettänyt suutelemalla toisen pojan kanssa, silloinen suhde tosin oli täysin kuollut ja tuhoontuomittu, ja loppuikin heti tuon tapahtuman jälkeen. Tätä kadun kyllä yhä silti, koska asiaa en halunnut poikaystävälle kertoa eli omassa mielessäni se oli koko kamalasta tilanteesta huolimatta väärin tehty.

    Tuosta nyt on jo aikaa, ja nykyään en todellakaan jää suhteeseen jos haluan jotain muuta. Näin tapahtui viime keväänä, tajusin katselevani muita ja oma suhde oli pelkkää riitaa, joten erosimme yhteisestä päätöksestä ja oltiin kaikesta rehellisiä tuon miehen kanssa toisillemme.

    Sitten taas se, minkä LASKEN pettämiseksi, niin flirttailu mielestäni ei ollenkaan kuulu siihen kategoriaan! :D Toisilla ihmisillä on se kevyt flirtti luonteessa mukana ja minä olen ainakin yksi niistä. Toisin sanottuna tykkään heittää paljon vitsiä vieraidenkin ihmisten kanssa ja järjestää pientä päivän piristystä milloin missäkin. Sen ei tarvitse olla mikään lipevä silmänisku vaan on sitä muunkin laista flirttiä, mistä tosin avoimesti voin seurustelukumppanille kertoa jos niikseen tulee. Toisaalta ehkä vähän surullinen ajatus sitten se, jos joku ulkopuolinen pitäisi sellaista katselua tai vitsinheittoa ja muuta liiallisena.. Itse kyllä pidän silmät auki luonnostaan eli olen ihmisistä tosi kiinnostunut ja silmänruoka on aina kiva juttu :D

    Toisin sanoen: mies ei voisi olla yhtä ehdoton kuin vaikka sinä olet noista jutuista :)

    Mutta hyviä pointteja tullut esille joista tärkein on se, että kaikki mistä voi suhteessa olla avoin, on mielestäni OK.

    sori pitkä viesti, innoitti ajattelemaan.

    T. Johanna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta