Liikaa analyyseja?

Onko moni muu pistänyt merkille, kuinka tällä hetkellä tuntuu olevan muotia erilaiset persoonallisuuteen liittyvät analyysit? Pohditaan kauheasti millaisia olemme ja luodaan niiden pohjalta analyyseja itsestämme. Toinen on melankolinen, toinen ylivilkas, toinen yltiöpositiivinen maailmanparantaja ja toinen erityisherkkä. Mielestäni on hienoa, että ihmiset viettävät aikaa itsensä kanssa, sekä oppivat tuntemaan minuutta, kyllä. Toisaalta välillä tuntuu, että jokainen koittaa hakea itselleen jonkunlaista ”leimaa”, koska on trendikästä olla outo. Mitä erikoisempi olet, sitä coolimpi.

Itse harrastan itsetutkiskelua ja koitan aina löytää syitä omalle käytökselleni. Minulla on paljon asioita, joiden tiedostan juontavan juurensa esimerkiksi lapsuudestani ja jotka vielä tänä päivänäkin mallintuvat arkielämässä, tai monissa ihmissuhdetilanteissa. Tämä on ihan normaalia. Jokaisella on myös ne omat traumansa, joiden työstäminen arjessa voi välillä olla hankalaakin. Ja tottakai asioita pitää käsitellä mutta miksi ihmeessä niin paljon analysoida? Esimerkiksi nyt vaikka tämä erityisherkkyys, mielestäni ehkä maailman turhin ”analyysi”. Kautta aikojen meitä on ollut herkkiä, todella herkkiä ja vähemmän herkkiä. Itse olen todella herkkä ja koen tunteet vahvasti mutta silti en tarvitse siihen mitään muuta analyysia kuin, että olen herkkä ihminen. Tarviiko jengi analyysin voidakseen paremmin hyväksyä itsensä? Onko se vaan jollain tapaa hienompaa sanoa olevansa erityisherkkä?

IMG_3196-002

Nykypäivänä tuntuu olevan epätrendikästä olla ns. normaali ihminen. Mikä se edes on? Henkilö, joka pystyy käymään työssä ja olemaan esillä ilman, että tuntee tarvetta piiloutua tai stressaantuu. Henkilö joka pystyy ottamaan vastuuta, pyörittämään arkea ja vaikka perhettäkin. Trendikäs ihminen on jollain tapaa outo. Ehkä juuri erityisherkkä, melankolinen tai yltiöboheemi taiteilijasielu. Sinällään minusta on hienoa, että meitä on erilaisia, sehän on rikkaus. En vaan silti ihan ymmärrä miksi kaikelle pitää luoda analyysinsa?

En tiedä vaahtoanko täällä nyt ihan turhasta? Tavallaan kai joo mutta haluaisin kuulla teidän mielipiteenne asiaan. Itse olen törmännyt näihin ilmiöihin nyt vähän sieltä sun täältä, joten teki mieli ottaa kantaa aiheeseen. Mitä mieltä te olette asiasta? Keskitytäänkö nykyään liikaa oman persoonan analysointiin? 

On my way

19 vastausta artikkeliin “Liikaa analyyseja?”

  1. Itse erityisherkkänä kyllä koen saaneeni todella paljon apua tuosta ”diagnoosista”. :) Olen vihdoin ymmärtänyt että en olekaan mikään ulkopuolinen kummajainen, joka olen aina kuvitellut olevani, kun on tuntunut että eroan niin paljon monista muista herkkyydelläni. Tuntuu helpottavalta tietää mistä asia johtuu enkä näe itse siinä ainakaan omalla kohdallani mitään pahaa. En koe olevani sen ihmeellisempi ihminen kuin kukaan vähemmän herkkäkään ja tuntuu että nimenomaan ne, jotka eivät erityisherkkiä ole, tekevät asiasta ison jutun. Itse olen lukenut nyt esim. kirjoja aiheesta ja tuntuu että tiedän nyt vielä paremmin kuka olen, kun olen käynyt läpi esimerkiksi jo lapsuudesta asti vaivanneita asioita.

    Olen koko elämäni ihmetellyt miksen kestä kauaa ihmisten seuraa, miksi tarvitsen niin paljon omaa aikaa ja olen itkua vääntäen ihmetellyt miksen meinaa jaksaa henkisesti esimerkiksi normaalipituisia työpäiviä ihmisten keskellä, vaikka niin moni muu jaksaa tuosta noin vaan. Tai sitä että miksi ahdistun kovista äänistä, uneni häiriintyy pienestäkin oven narahduksesta ja minkä takia sisäinen maailmani on aina tuntunut niin tärkeältä itselleni. Puhumattakaan siitä ulkopuolisuuden tunteesta. Nyt olen kuitenkin löytänyt asioille selityksen ja se on ollut todella helpottavaa. Ikävää jos joku kokee sen jonain huomionhakuna tai jalustalle nostamisena. :D

    En ole itse kyllä huomannut yhtään tuota että normaalius olisi jotenkin epätrendikästä tai huono asia. Musta on aina tuntunut enemmänkin siltä että herkät ihmiset jäävät aina varjoon eikä meitä arvosteta yhtään niin paljoa kuin sosiaalisempia ja vähemmän herkkiä ihmisiä, jotka ehkä esim. työelämässä pärjäävät paremmin. Pikemminkin tuntuu että saa kuraa niskaansa tuosta erityisherkkyydestä, koska esimerkiksi tosiaan työelämässä sitä ei katsota yhtään hyvällä. Ymmärrän tavallaan kantasi, koska eihän se liiallinen analysoiminenkaan ole yhtään hyvästä! En silti koe todellakaan itse että asiat olisivat noin yksinkertaisia että joku on herkkä, toinen herkempi ja joku vielä herkempi. :) Ja en ole itse ainakaan törmännyt kehenkään, joka liikaa itseään analysoi ja koen että mieluummin analysoi itseään kuin muita. :)

    • Ymmärrän. On varmasti rankkaa jos ei pysty tekemään normaaleja työpäiviä eikä ns. normaalia duunia. Kaikkia ihmisiä ei ole luotu tekemään sitä myyntityötä kauppakeskuksessa, ehkä sinun kaltaisille ihmisille on kuitenkin oma paikkansa. :) Hienoa, että olet saanut analyysista apua. Silti mietin onko se analyysi avain onnellisuuteen ja hyvinvointiin? Voihan itsensä hyväksyä muutenkin. Ja itselleni ainakaan ei ole mikään yllätys etteivät kaikki ihmiset pysty tekemään samanlaista työtä. Meitä on niin moneen lähtöön. Analyyseja on kuitenkin tehty kautta aikain ja vieläkin niitä voidaan näemmä löytää. :)

      Oikein ihanaa pääsiäisen aikaa! :)

  2. Koska et ole erityisherkkä, et ymmärrä tätä termiä :) Se on/oli monille, kuten minulle helpotus kuulla, että sellainen on todellakin olemassa. Me erityisherkät olemme koko elämämme miettineet miksi olemme erilaisia, ”outoja”, väärin/herkästi reagoivia, aistiyliherkkiä. Ja minulla elämä ei ole ollut helppoa erityisherkkyyden takia, mutta nyt olen alkanut ymmärtää itseäni kun olen lukenut asiasta. Ei se ole sitä että on herkkä emotionaalisesti, se ei tarkoita erityisherkkää.

    Hyvää torstai illan jatkoa! Blogisi on mielenkiintoinen, koska se kösittelee terveys/hyvinvointiaiheita :)

    • Juu en ole erityisherkkä vaikka herkkä olenkin. :) Tiedän, tutustuin analyysin oireisiin ja siellä on tosiaan paljon muutakin kuin emotionaalinen herkkyys. Hienoa kuitenkin kuulla, että jotkut saavat apua analyyseista ja pystyvät paremmin ymmärtämään itseään niiden kautta. Erilaisuus on rikkaus.

      Ihanaa pääsiäisen aikaa sinne ja oi, mukava kuulla! :)

  3. Pakko lisätä vielä, että en todellakaan ylpeile, tai muuta, sanoessani, että olen erityisherkkä! Siis kukaan ei varmasti koe olevansa jotenkin coolimpi.

  4. Mun mielestä on erittäin hyvä, että tulee näitä ”analyyseja”. Itse olen erityisherkkä ja introvertti, ja itseni ”diagnosoiminen” tätä kautta on auttanut itsetutkiskeluun. Meillä ihmisillä on tarve tuntea kuuluvansa johonkin ja ymmärtää omaa käytöstään. On valtava helpotus, kun kuulee, että on muitakin samanlaisia ja oma käytös on kuitenkin normaalia (mitä se sitten ikinä onkaan). Nämä mainitsemani analyysit johtuvat aivojen rakenteesta. Ihan samalla tavalla kun on itse helpompi ymmärtää itseäni, minun on myös ymmärtää muita. Sain jokin aika sitten valaistumisen tunteen, kun eräs tuttavani kertoi olevansa asperger. Moni asia todellakin loksahti kohdalleen. En nyt todellaakan lähde vertailemaan näitä juttuja, mutta yritän sanoa tällä sitä, että jos esim joku ihminen vaikuttaa kylmältä/etäiseltä, saatan itse ajatella että ehkä hän on intrevertti, ja että todennäköisesti hän ei inhoa minua (itselläni helposti taipumus ajatella noin).
    Ja kyllä, olen huomannut että ei me kaikki olla niin herkkiä. Eräs ystäväni on kuunnellut monesti ihmetellen juttujani, koska elämme niin totaalisen erilaisessa tunnemaailmassa. Hän on ekstrovertti ja tuo itseään paljonkin esiin. Eikä siinä mitään, ihan mahtava tyyppi mutta mun mielestä se helpottaa kaikkien elämää kun on ne ns termit joilla keskustella. Ehkä tajusit pointtini, tai sitten et ;).

    • Ymmärsin kyllä pointtisi. Analyysit todella saattavat helpottaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja etenkin itseään. Silti näitä on tuotu nyt jotenkin tavallista enemmän esille niin siksi mietiskelin asiaa. Nykyään on niin paljon erilaisia ”ihmisryhmiä” joihin meillä on tarve kuulua. Kun kuuluu johonkin kategoriaan on helpompi hyväksyä itsensä. Kunhan siis pohdiskelin… :)

  5. Yhdyn edeltäviin kommentteihin. Oon vielä melko hukassa itseni kanssa oleva kakskymppinen, välillä tuntuu että en tiedä itsestäni yhtään mitään. Mutta hiljalleen! Tein esimerkiksi eilen ihan huvikseen netissä testin, jossa kysyttiin yli 200 kysymyksiä ja siinä tutkittiin omia vahvuuksia. En itse osaa ajatella mitä ne mulla ois, mutta kun sain ne tulokset silmieni eteen ni padam, selvää. Ja tiedän toki, että ei tollasiin testeihin ja analyyseihin voi mitenkään täysin nojata ja luottaa, mutta koen että mua ne jollain tavalla kyllä auttaa. En nimittäin osaa tollalailla syvällisesti itsetutkiskella, niinkun ehkä sinä ja jotkut muut osaa. Tarviin siihen jotain osviittaa, jota tälläsistä testianalyyseistä sitten tulee.

    Ja varsinkin erilaiset introverttitestit ja kirjallisuus on ollu mulle myös iso asia. Oi sitä päivää kun lukion lopulla ensimmäistä kertaa törmäsin jossain psykan tunnilla atk- luokassa johonkin aika pilipali- introverttitestiin. Mutta se avas jo maailmaa. Ilman sitä pitäisin itteäni vieläkin jollain tavalla sosiaalisesti heikkona, vaikka se ei edes ole siitä johtuvaa.

    Ehkä tällästen testien ja analyysien lisääntyminen vois selittyä sillä, että jollain tavalla ihmiset nykyään harrastaakin tällästä itsetutkiskelua enemmän. Ainakin omassa lähipiirissäni oon sen huomannu. En usko, että kukaan niitä päättömästi seuraa ja uskoo, mutta joillekin (esim mulle), ne saattaa olla omallatavallaan aika kullanarvoisia asioita.

  6. Samoilla linjoilla jälleen kerran! Analysoin itsekin paljon asioita, lähinnä sillon kun oon huolissani jostain. Toki myös silmät on vanhetessa avautuneet vähän sille, miksi vaikka käyttäydyn jollain tietyllä tavalla – juurikin vaikka lapsuuden juttujen analysoinnin takia. Se on ihan fine, kohtuudella.
    Mutta tää erilaisuus-trendi on mun mielestä vallinnut aika kauan, enkä oikeen hiffaa sitä. Ehkä ihmisillä todellakin on niin paljon aikaa miettiä kaikenlaista, että kaikille normaaleille asioillekin pitää olla analyysi, kuten herkkyydelle :-D tai sitten se tosiaan on coolia olla jotain, mille on joku liianvaikeankuuloinen termi. En tiedä, tuntuu että sellanen erilaisuuden tavoittelu on jotenkin niin teini-ikään kuuluvaa.. Onko ihmisillä vaan sitten liikaa sitä aikaa. Miettiä ja pohtia ja analysoida kaikkea, itseään ja tekemisiään ja sisäisiä liikahduksiaan :-D

    • Musta on hassua, kun näitä erilaisuuteen ja cooliuteen viittaavia lauseita päästävät suustaan ainoastaan ihmiset, jotka eivät koe olevansa herkkiä tai erityisherkkiä. Alan epäillä että siltä puolelta tulee se pelko että ei olekaan itse cool tai kiinnostava, kun en ole yhdenkään erityisherkän suusta kuullut noita lauseita tai minkään sortin jalustalle nostamista. :D Asia tuntuu jostain syystä vaivaavan enemmän muita, mitä taas en ymmärrä. Senkin ajan voisi käyttää kaikkeen muuhun kuin muiden analysoimiseen jos se aika on kortilla muutenkin. :)

    • Komppaan täysin Tiia asiasta. Mäkään en oo kuullut yhdenkään erityisherkän asiasta valittavan. Ehkä nyt on vaan aika muidenkin huomata, että myös meille on paikka täällä maailmassa. Onhan edelleenkin sosiaalisesti hyväksytympää olla ekstrovertti, menevä ja sosiaalinen, kun taas häntä, joka ei osallistu kissanristiäisiin katsotaan usein hieman oudoksuen. Oli sitten kyse koulu- tai työelämästä. Mun mielestä on hyvä, että ihmiset oppii hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, oli mikä oli. Tiedän monta intorverttiä ja/tai erityisherkkää, jotka ovat kriiseilleet omien ominaisuuksiensa kanssa useita vuosia. On helpottavaa tajuta, että onkin ihmisenä ihan normaali. Ja mitä tulee tuohon ”luuletko olevasi jotenkin uniikki”-väittämään, niin ei, en luule vaan tiedän. Me ollaan joka ikinen täällä hyvin uniikkeja, toista samanlaista ei ole ja jos ihmiset oppisivat kaikki rakastamaan itseään TERVEELLÄ tavalla, ottamaan itsessä olevat lahjat käyttöönsä niin maailmahan olisi kaikille parempi paikka. Itsensä hyväksyminen ja rakastamaan oppiminen on kuitenkin niin vaikea tehtävä, että sitä saa harjoitella koko elämänsä. Ja jos siinä auttaa se, että ymmärtää itseään tietyn analyysin kautta, ei ole keltään pois.

    • Itse olen emotionaalisesti hyvinkin herkkä mutta en erityisherkkä. Eli noita kahta asiaa ei kait pitäisi samassa lauseessa sanoa, koska erityisherkkyydessä on paljon muutakin kuin tunnemaailman herkkyys. :) Itselläni ei ole tarve olla mitään muuta kuin olen, ei coolimpi tai sen kummempi. Olen sitä mitä olen. En myöskään kaipaa analyyseja itsestäni. Mulle vaan tulee noista analyysien hakemisesta sellainen fiilis, että pitääkö niiden avulla löytää paikkansa tai kuulua johonkin? Onko ihmisen vaan helpompi hyväksyä itsensä, kun tietää olevansa osa jotain?

      Tietenkin itsetutkiskelu on hyvästä ja joillekin saattaa olla elämää helpottava seikka kuulua johonkin vähemmistöön. En siis mitenkään tuomitse noita analyyseja mutta kyseenalaistin vaan… :) Hauska kuulla erilaisia mielipiteitä, positiivisella mielellä tietenkin. Itselleni tämä ei ole mikään elämän ja kuoleman asia. ;)

  7. Olen kyllä eri mieltä, että erityisherkkyys ois jotenki turha analyysi. Joillakin ihmisillä syvällisyys ja analyyttinen luonne tulee ihan luonnostaan ja toisilla ajattelu on pinnallisempaa. :) Syvällinen ja monimuotoinen ajattelu kuuluu mm. erityisherkkyyteen ja siksi näitä asioita varmaan nostetaan pöydälle niin paljon, kun herkkyys on ollut negatiivinen piirre kautta aikojen. Itessäänhän tuo koko sana ”erityisherkkyys” on vähän hassu ja harhaanjohtava, kun kyse on hermostollisesta ominaisuudesta joka on ärhäkämpi. Kyllähän täällä analysoidaan monia muitakin asioita kuin vaan tätä ja minusta on hienoa, että meistä jokainen uskaltaa olla sellainen kuin on -ilma sitä leimaa otsassa. Ja itsetuntemus on minusta hyvä asia. ja kaikki me ollaan ainutlaatuisia. Antaahan muiden analysoida ;)

    • En sanonut, että se turha analyysi on vaan kyseenalaistin ylipäänsä analyysien tekemistä tässä ajassa, onko niistä tullut trendi? Itse olen syvällinen ja herkkä, kuten monesti maininnutkin mutta eivät ne piirteet tee minusta erityisherkkää ihmistä, joka ei kestä kovia ääniä tai pysty tekemään normaalia työpäivää. Eli näissäkin jutuissa voi olla monenlaisia ulottuvuuksia… Itse en pidä myöskään herkkyyttä negatiivisena asiana, en todellakaan! Mielestäni se on upea piirre. :)

  8. Olen ihan samaa mieltä, että tässäkin voi mennä liian pitkälle. Kuten liikkumisesta ja terveydestä, voi itsetuntemuksessa ja itseanalyyseissa mennä liian pitkälle.
    Meidän on hyvä panostaa niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin ja aina on hyvä ymmärtää muiden käyttäytymistä ja ennen kaikkea omaansa. Mutta elämä pitää elää ja ryvettyä läpi, kokea, ei analysoida.
    Olen blogin kanssa ihan samaa mieltä ja ponnistelen itse tällä hetkellä irti liiallisesta oman itseni analysoinnista. Tähän tilaan äkkiä ajautuu rankan elämänvaiheen jälkeen ja kun on tälläinen kirjauskovainen kuten minä, on helppo hukkua selfhelp maailmaan.

    • Kyllä, näin on. Itse myös mietin aika paljon omaa käyttäytymistäni ja mistä se juontaa juuriaan, nykyään tosin vähemmän mitä nuorempana tuli pohdittua. Mutta meidän naisienhan se tavallisin ”synti” on kait juurikin se liika analysoiminen. Miehet näkevät itsensä hyvin usein paljon suurpiirteisemmin. :)

  9. Analyysien tekeminen mielestäni on tärkeää tiettyyn pisteeseen asti. Jos et ymmärrä itseäsi, et myöskään osaa toimia sen mukaan mikä olisi itsellesi parasta. Et voi muuttaa asioita, jos et ymmärrä mitä muutat, tai miksi muutat.
    Erityisherkkyyden ymmärtäminen itsenikin kohdalla auttoi hyväksymään asioita ja on monessakin suhteessa auttanut eteenpäin. En tiedä, ehkä se joillekin on trendi.
    Minulle se oli helpotus huomata, että asiat on minuun sisäänrakennettuja, eikä minun vikoja.

    Toisaalta, jos analysoit jokaista tekemääsi asiaa, menee se yli. Siinä vaiheessa unohdetaan elää. Eli siis sanoisinko, että analyysien tekeminen on siinä vaiheessa hyvä juttu, jos elämässä on ongelmia. Jos kuitenkin kaikki luistaa hyvin, on turha alkaa etsimään itselleen jotain tiettyä persoonallisuustyyppiä.

    Erityisherkkyys on hermostollinen ominaisuus, eli mielestäni on tärkeää, että ihmiset ymmärtää tämän. Sen kautta ei pakota itseään jaksamaan sellaiseen mistä hermosto selkeesti kärsii ja sitä kautta uuvuta loppuun. Erityisherkkyyden ymmärrettyä öysin itse ne pienet niksit millä jaksan arkeani pyörittää normaalisti. Tämä ei lieneen huono asia.

    Löysin sen pointin tästä postauksesta, mutta hitusen ehkä harmittaa miten lyttäsit esim. erityisherkät ihmiset persooniksi, jotka ei jaksaisi pyörittää arkea, perhettä, ottaa vastuuta… koska eihän se nyt niin mene. :)

    • Kuten monet ovatkin kommentoineet, kyseessä ei ole mikään cool analyysi, vaan hermojärjestelmän ominaisuus: erityisherkkä tuntuu terminä aiheuttavan ärsytystä, mutta faktat termin takana ovat ne mitkä loppupeleissä merkitsevät.
      Analysoinnin ja oivaltamisen merkitys on siinä, että tunnistaa itselle sopivan tavan olla ja elää, mahdollisuuksien mukaan tehdä valintoja työn tai sosiaalisten ympyröiden suhteen. Tämä siis koskee ihan kaikkia, ei pelkästään erityisherkkiä.
      Erityisherkille on usein tyypillistä myös tunnollisuus ja usein he ovat juuri niitä, jotka tekevät ylipitkää päivää ja oman työn lisäksi hoitavat maaliin muiden (ottamatta tässä kantaa herkkyyden määrään tai laatuun) hoitamatta jääneet työt. Kaikkiin ei siis päde tuo tarve lyhyisiin päiviin yms.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta