Liikaa analyyseja?

Onko moni muu pistänyt merkille, kuinka tällä hetkellä tuntuu olevan muotia erilaiset persoonallisuuteen liittyvät analyysit? Pohditaan kauheasti millaisia olemme ja luodaan niiden pohjalta analyyseja itsestämme. Toinen on melankolinen, toinen ylivilkas, toinen yltiöpositiivinen maailmanparantaja ja toinen erityisherkkä. Mielestäni on hienoa, että ihmiset viettävät aikaa itsensä kanssa, sekä oppivat tuntemaan minuutta, kyllä. Toisaalta välillä tuntuu, että jokainen koittaa hakea itselleen jonkunlaista ”leimaa”, koska on trendikästä olla outo. Mitä erikoisempi olet, sitä coolimpi.

Itse harrastan itsetutkiskelua ja koitan aina löytää syitä omalle käytökselleni. Minulla on paljon asioita, joiden tiedostan juontavan juurensa esimerkiksi lapsuudestani ja jotka vielä tänä päivänäkin mallintuvat arkielämässä, tai monissa ihmissuhdetilanteissa. Tämä on ihan normaalia. Jokaisella on myös ne omat traumansa, joiden työstäminen arjessa voi välillä olla hankalaakin. Ja tottakai asioita pitää käsitellä mutta miksi ihmeessä niin paljon analysoida? Esimerkiksi nyt vaikka tämä erityisherkkyys, mielestäni ehkä maailman turhin ”analyysi”. Kautta aikojen meitä on ollut herkkiä, todella herkkiä ja vähemmän herkkiä. Itse olen todella herkkä ja koen tunteet vahvasti mutta silti en tarvitse siihen mitään muuta analyysia kuin, että olen herkkä ihminen. Tarviiko jengi analyysin voidakseen paremmin hyväksyä itsensä? Onko se vaan jollain tapaa hienompaa sanoa olevansa erityisherkkä?

IMG_3196-002

Nykypäivänä tuntuu olevan epätrendikästä olla ns. normaali ihminen. Mikä se edes on? Henkilö, joka pystyy käymään työssä ja olemaan esillä ilman, että tuntee tarvetta piiloutua tai stressaantuu. Henkilö joka pystyy ottamaan vastuuta, pyörittämään arkea ja vaikka perhettäkin. Trendikäs ihminen on jollain tapaa outo. Ehkä juuri erityisherkkä, melankolinen tai yltiöboheemi taiteilijasielu. Sinällään minusta on hienoa, että meitä on erilaisia, sehän on rikkaus. En vaan silti ihan ymmärrä miksi kaikelle pitää luoda analyysinsa?

En tiedä vaahtoanko täällä nyt ihan turhasta? Tavallaan kai joo mutta haluaisin kuulla teidän mielipiteenne asiaan. Itse olen törmännyt näihin ilmiöihin nyt vähän sieltä sun täältä, joten teki mieli ottaa kantaa aiheeseen. Mitä mieltä te olette asiasta? Keskitytäänkö nykyään liikaa oman persoonan analysointiin? 

Kommentit (19)
  1. Analyysien tekeminen mielestäni on tärkeää tiettyyn pisteeseen asti. Jos et ymmärrä itseäsi, et myöskään osaa toimia sen mukaan mikä olisi itsellesi parasta. Et voi muuttaa asioita, jos et ymmärrä mitä muutat, tai miksi muutat.
    Erityisherkkyyden ymmärtäminen itsenikin kohdalla auttoi hyväksymään asioita ja on monessakin suhteessa auttanut eteenpäin. En tiedä, ehkä se joillekin on trendi.
    Minulle se oli helpotus huomata, että asiat on minuun sisäänrakennettuja, eikä minun vikoja.

    Toisaalta, jos analysoit jokaista tekemääsi asiaa, menee se yli. Siinä vaiheessa unohdetaan elää. Eli siis sanoisinko, että analyysien tekeminen on siinä vaiheessa hyvä juttu, jos elämässä on ongelmia. Jos kuitenkin kaikki luistaa hyvin, on turha alkaa etsimään itselleen jotain tiettyä persoonallisuustyyppiä.

    Erityisherkkyys on hermostollinen ominaisuus, eli mielestäni on tärkeää, että ihmiset ymmärtää tämän. Sen kautta ei pakota itseään jaksamaan sellaiseen mistä hermosto selkeesti kärsii ja sitä kautta uuvuta loppuun. Erityisherkkyyden ymmärrettyä öysin itse ne pienet niksit millä jaksan arkeani pyörittää normaalisti. Tämä ei lieneen huono asia.

    Löysin sen pointin tästä postauksesta, mutta hitusen ehkä harmittaa miten lyttäsit esim. erityisherkät ihmiset persooniksi, jotka ei jaksaisi pyörittää arkea, perhettä, ottaa vastuuta… koska eihän se nyt niin mene. 🙂

    1. Kuten monet ovatkin kommentoineet, kyseessä ei ole mikään cool analyysi, vaan hermojärjestelmän ominaisuus: erityisherkkä tuntuu terminä aiheuttavan ärsytystä, mutta faktat termin takana ovat ne mitkä loppupeleissä merkitsevät.
      Analysoinnin ja oivaltamisen merkitys on siinä, että tunnistaa itselle sopivan tavan olla ja elää, mahdollisuuksien mukaan tehdä valintoja työn tai sosiaalisten ympyröiden suhteen. Tämä siis koskee ihan kaikkia, ei pelkästään erityisherkkiä.
      Erityisherkille on usein tyypillistä myös tunnollisuus ja usein he ovat juuri niitä, jotka tekevät ylipitkää päivää ja oman työn lisäksi hoitavat maaliin muiden (ottamatta tässä kantaa herkkyyden määrään tai laatuun) hoitamatta jääneet työt. Kaikkiin ei siis päde tuo tarve lyhyisiin päiviin yms.

  2. Olen ihan samaa mieltä, että tässäkin voi mennä liian pitkälle. Kuten liikkumisesta ja terveydestä, voi itsetuntemuksessa ja itseanalyyseissa mennä liian pitkälle.
    Meidän on hyvä panostaa niin henkiseen kuin fyysiseen hyvinvointiin ja aina on hyvä ymmärtää muiden käyttäytymistä ja ennen kaikkea omaansa. Mutta elämä pitää elää ja ryvettyä läpi, kokea, ei analysoida.
    Olen blogin kanssa ihan samaa mieltä ja ponnistelen itse tällä hetkellä irti liiallisesta oman itseni analysoinnista. Tähän tilaan äkkiä ajautuu rankan elämänvaiheen jälkeen ja kun on tälläinen kirjauskovainen kuten minä, on helppo hukkua selfhelp maailmaan.

    1. Kyllä, näin on. Itse myös mietin aika paljon omaa käyttäytymistäni ja mistä se juontaa juuriaan, nykyään tosin vähemmän mitä nuorempana tuli pohdittua. Mutta meidän naisienhan se tavallisin ”synti” on kait juurikin se liika analysoiminen. Miehet näkevät itsensä hyvin usein paljon suurpiirteisemmin. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *