Olemmeko koskaan tyytyväisiä?

Olemmeko oikeasti koskaan tyytyväisiä vartaloomme? Tämä kysymys jäi pyörimään päähäni toissa illasta, kun satuin vilkasemaan erästä ohjelmaa telkkarista. Tässä kyseisessä brittidokkarissa tuiki tavallisen kropan omaava jantteri tutustui kehonrakennusmaailmaan ja haastatteli kehonrakennusta harrastavia- ja harrastaneita miehiä.

Mieleeni jäi etenkin eräs herra, joka kärsi todella pahoista komplekseista vartalonsa suhteen. Oli joskus ollut teräskunnossa mutta sai äkillisen infarktin ja tuon seurauksena joutui punnitsemaan harrastustaan uudestaan. Nyt, kun hän ei enää ole (omasta mielestään) läheskään samassa fitissä, on hän jättänyt esimerkiksi menemättä duuniin, vaan koska ei kestä vartaloaan. Eikä todellakaan puhuttu mistään huonokuntoisesta kaverista, vaan ihan oikeasti tavallista paremmassa kunnossa olevasta henkilöstä. HURJAA. Seuraavaksi tämä haastattelija kiersi jonkun fitness-kilpailun kulisseissa ja haastatteli siellä kisaavia typpejä. Yksikään ei ollut tyytyväinen vartaloonsa, oikeasti. EI YKSIKÄÄN. Kaikkien vastaukset kaikuivat sitä, että voisi olla kireämpi sieltä tai täältä, joku lihas ei näy tarpeeksi selkeästi, tai muuta vastaavaa.

IMG_3171-002

Mulle tuli jotenkin todella surullinen fiilis tästä ohjelmasta. Kuinka moni oikeasti on tyytyväinen vartaloonsa? Moni täydellisessä kunnossa olevakaan henkilö ei välttämättä koskaan voi oikeasti sanoa olevansa nyt siinä elämänsä kunnossa. Aina vaan tavoitellaan parempaa ja parempaa mutta onko sitä oikeasti edes olemassakaan? Mikä on täydellisyyttä? Me saatetaan katsoa jonkun toisen kuvaa ja todeta, että siinäpä on täydellinen kroppa. Kuitenkaan aika suurella todennäköisyydellä tämä kuvassa poseeraava henkilö ei pidä omaa kroppaansa täydellisenä. Ihmismieli on hurja.

Enkä nyt puhu tässä mitenkään korkealta, itsekin painiskellut oman vartalon kanssa ja painiskelen välillä edelleenkin. Omat kauneusihanteeni ovat onneksi kuitenkin naisellisempia, kuin fitness-vartalot. Ja sana onneksi siksi, että tuohon maailmaan ei tarvitse sen vuoksi ollenkaan sukeltaa. Itse en varmaan kestäisi sitä kriittisyyttä ja oman vartalonsa pikkutarkkaa tutkiskelua. Saatika sitten sitä kaikkea mitä tarvitaan tuollaisen kropan rakentamiseen… Nostan hattua kyllä jokaiselle, jonka pää pysyy kasassa noiden kisajuttujen lomassa. Siinä vaaditaan todella teräksistä itsetuntoa, että pystyy pysymään terveellisellä linjalla homman kanssa.

IMG_3156-002

Mietin ohjelman jälkeen tosiaan myös omaa vartaloani. Se on jännä miten toinen saattaa nähdä kroppasi täydellisenä mutta itse näet usein ne virheet. Kuten sanonta kuuluu, aina voi olla paremmassa kunnossa. Tavallaan inhoan tuota lausahdusta, sillä ihminen ei tosiaan koskaan ole 100 % tyytyväinen. Oma tavoitteeni on olla ympäri vuoden kunnossa, jossa viihdyn. Tavallaan se ei vaadi mitenkään kovin suuria ponnisteluja, sillä kuten mainitsin en ole mikään kovi suuren lihaksiston ystävä. Minulle riittää kevyesti treenattu vartalo, joka on kuitenkin suhteellisen timmi. Niin, onhan munkin päässä se tietynlainen malli jolta haluan näyttää, kuten edellisestä lauseesta kävi ilmi. On päiviä, että olen todella tyytyväinen, päiviä etten edes mieti asiaa ja päiviä, jolloin tuijotan ”virheisiin”. Täydellisyys on kuitenkin harhaa ja epätäydellisyys kaunista.

Mitä mieltä te olette täydellisyyden tavoittelusta vartalon suhteen? Onko sitä absoluuttista 100 % tyytyväisyyttä olemassakaan? Ajatuksianne olisi mukava kuulla. 🙂

Kommentit (22)
  1. Helppoahan se on sanoa, ettei pitäisi keskittyä siihen miltä näyttää. ja monet sitä hokevatkin, etteivät enää keskity ulkoisiin asioihin. Mutta oikeasti ainakin itselle se on välillä todella vaikeata! Varsinkin selatessa instagramia ja nähdessä niitä kauniita täydellisiä naisia. Hekin varmasti joutuvat tekemään paljon sen eteen miltä näyttävät. Ja voiko se heillekään aina olla niin helppoa, kun tietää että pitäisi näyttää täydelliseltä.
    Vaikka itse olen ’koukussa’ terveelliseen elämäään, on silti todella vaikeaa välillä taistella kaikkia houkutuksia vastaan. No mutta onhan se herkuttelu välillä ihan ok! Tottakai on, mutta itselle ei kuitenkaan tule kauhean hyvä olo sen herkuttelun tai edeltävän kostean illan jälkeen. Tuntuu että olisi vähän jotenkin hukassa näiden kaikkien asioiden kanssa.

    Tulipas paljon asiaa, mutta jotenki tuntuu, että nämä kaikki liittyvät toisiinsa. 😀

    1. Niin, media tuputtaa kyllä eteemme jatkuvasti toinen toistaan kauniimpia ihmisiä. Itse olen sitä mieltä, että kyllä ulkoista olemustakin saa ajatella ja niihinkin keskittyä kunhan se ei ole liiallista. Herkuttelu on mielestäni ehdottomasti ok eikä kaikkia houkutuksia vastaan tarvitse taistella. Älä siis mieti liikaa. 🙂

  2. Yksi selkeä indikaattori monien nuorten (erityisesti naisten) tyytymättömyydestä omaa itseään kohtaan on yhä yleistynyt plastiikkakirurgia. On mielestäni vaarallista kehitystä, että plastiikkakirurgisin toimenpitein muokatusta kropasta on tulossa poikkeuksen sijaan entistä enemmän normi. Olennainen kysymys mielestäni onkin: Jos nuorella normaalilla naisella on ulkonäkökompleksi joka johtaa harkitsemaan plastiikkakirurgisia toimenpiteitä, pitäisikö siinä tapauksessa hoidon kohdistua a) henkilön vartaloon vai b) henkilön pääkoppaan? Itse olen vaihtoehdon b) kannalla, mutta katukuva näyttää toista.

    1. Juttalla on itsellään rinnat operoitu.

      1. jr: Ja niin… Mitäs sitten? 🙂

    2. H, puhut asiaa ja allekirjoitan tuon alun täysin. Media tuputtaa todellakin plastiikkakirurgiaa joka tuutista ja on tehnyt siitä normaalin asian. Mielestäni alle 20 vuotiaan ei missään nimessä pitäisi mennä vielä mihinkään leikkauksiin. Leikkaus, jossa omaa vartaloa muutetaan tulee tehdä siinä vaiheessa, kun on ehtinyt varmasti punnita asiaa ja tehnyt sen perustella päätöksensä. Itse ymmärrän täysin, että ihmisen itsetunto saattaa kohota sillä, että hänelle tehdään joku toimenpide. Jos asiasta on esimerkiksi kärsinyt koko elämänsä ja kyseessä on piirre jota ei pysty muokkaamaan treenaamalla tai ruokavaliolla. Tietenkin on hienoa, jos henkilö pystyy päihittämään tuon ”heikon kohtansa” henkisellä tasolla ja oppii täten rakastamaan kehoaan. Näin ei kuitenkaan käy kaikilla… Valitettavasti.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *