Onko väärin elää hetkessä?

Olen hyvin pitkälle hetkessä eläjä. Kun multa kysytään mitkä ovat tavoitteeni tulevaisuuden suhteen, tai vaikka missä olen viiden vuoden päästä en oikein osaa sanoa. Olen aina hävennyt tuota vastausta, sillä en ole kohdannut ketään henkilöä, joka ei pyrkisi edes johonkin konkreettiseen päämäärään. Kaikilla on joku tietty työhön tai harrastuksiin liittyvä tavoite, tai sille musta ainakin on aina tuntunut. Itse olen mukavuudenhaluinen, tahdon tekemiseni olevan mieluisaa ja asioiden tulevan eteeni jos ovat tullakseen. En nyt siis tarkoita tuolla sitä ettenkö tekisi asioiden eteen mitään, panostaisi työhöni tai harrastuksiini, mutta varsinaisia suuria tavoitetta minulla ei ole. On helpompi olla odottamatta suuria ja kivempi yllättyä, jos eteen tuleekin suuria. Olen kuitenkin saanut elämässäni paljon ja ollut monellakin saraa onnekas.

Kuten alussa sanoin, olen aina hieman hävennyt sitä ettei ole ollutkaan sellaista suurta suunnitelmaa. Niin monilla sellainen nimittäin on. Hymy nousi kuitenkin huulilleni, kun taannoin luin Jenni Dahlmania koskevan haastattelun jossa hän totesi ettei tavoittele mitään erityisempää, että on tässä hetkessä niin onnellinen kuin vaan voi olla. Itselleni tuli vaan tuon jutun jälkeen jotenkin todella hyvä mieli, on täällä muitakin jotka eivät omaa tarkkoja tulevaisuuden suunnitelmia. Ehkä se ei olekaan väärin elää hetkessä? Tai väärin varsinkaan myöntää asiaa? Musta tuntuu, että nyky-yhteiskunta korostaa sitä kuinka hienoa on saavuttaa asioita toinen toisensa perään, saada itselleen meriittiä. Tietysti on hienoa päästä elämässä eteenpäin mutta mielestäni vieläkin hienompaa on päivittäinen onnellisuus. Loppupeleissä se on ainoastaan asia joka tekee elämästämme laadukasta.

Onhan onnellisuuskin tavallaan tavoite vaikka se saattaa kliseiselle kuulostaakin. Olla onnellinen lopun elämää joka ikinen päivä, siinä sitä tavoitetta vasta onkin! Ja on muuten mahdollisesti haastavampaa saavuttaa, kuin monet muut virstaanpylväät. Jokatapauksessa, enää en aijo hävetä vastaustani. Tottakai on upeaa jos ja, kun elämä tuo eteen hienoja asioita mutta silti se, että ottaisin paineita asioiden saavuttamisesta. No way. Haluan elää hetkessä ja opetella nauttimaan niistä jokaisesta.

Heräsikö ajatuksia? Täällä on taas tällaista kevyttä ”sunnuntaipohdintaa”. 😀