Minä ja light-tuotteet

Moni blogiani pidempää seurannut tietää historiani makeutusaineiden kanssa. Paljon light-tuotteita, kuten Danonen juotavia jogurtteja, Pepsi Maxia, Läkeroleja ja ihan jauhomaista makeutusainetta suoraan maitorahkaan. Kun nyt mietin tuota makeutusaineiden kulta-aikaa omassa elämässäni, en voi kuin puistatella inhosta. Tuo oli sitä aikaa, kun light-tuotteet olivat trendikkäitä. Kauppojen hyllyt notkuivat ”rasvaa 0,01 %” purnukoita. Eihän kukaan ostanut tavallista jogurttia, kun pystyi ostamaan tuotteen, joka ei sisällä yhtään rasvaa. Tai ei ainakaan minun lähipiirissäni. Olin itsekin rasva- ja sokerikammoinen. Muistan esimerkiksi kuinka siskoni varoitteli minua aikanaan makeutusaine-jauheesta jota myytiin Alepoissa. Se oli lasinen pönttö, jossa oli sininen etiketti, olisiko ollut aspartaamijauhetta? Käytin sitä tosiaan ihan surutta maitorahkassa, teessä, kahvissa ja kaikessa mihin ikinä halusin makeutusta. Hän varoitti mutta minä nauroin. Osuipa vielä pilkka omaan nilkkaan.

Käytin light-tuotteita varmasti reilu 5 vuotta säännöllisesti sen enempää miettimättä, kunnes 2014 vuoden puolella heräsin siihen, kuinka hirveää kuraa olin elimistööni tunkenut. Tuohon viiteen vuoteen mahtuu siis myöskin paljon valmisruokia, keittoja ja muuta ällöttävää lisäaineskeidaa. En huolehtinut rasvojen saannista, tai miettinyt muutenkaan sen enempää onko syömäni ruoka ravinto-arvoiltaan minkälaista. Pääasia, että se oli rasvaton, sokeriton ja helppo vetää napaa. Kokkasin itse todella harvoin. Oikeastaan tuo ”heräämiseni” tapahtui vasta siinä vaiheessa, kun vatsa alkoi oikuttelemaan. Kenen vatsa on oikeasti luotu kestämään eineksiä ja makeutusaineita? Ei varmasti kenenkään.

IMG_0588-001

Itse nään nykyään punaista jos bongaan tyypin juomassa esimerkiksi light colaa, tekisi mieli mennä ja ottaa se pullo pois. Tottakai jokainen päättää omasta kehostaan, eikä varmasti satunnainen light-tuotteiden käyttö ketään pilaa mutta silti. Itse en vaan enää pystyisi vetämään noita ällötyksiä. Ja uskokaa tai älkää mutta olen kyllä kokeillut. Olen juonut esimerkiksi light-batterya tuon päätökseni jälkeen ja ugh, tölkki jäi juomatta. Oma kehoni ei vaan pysty suodattamaan enää light-kamaa ja vatsa reagoi samantien. Ja vaikka keho pystyisi, on se henkinen kynnys aika korkea.

Vaikka nykyään olen totaalinen ei light-tuotteille, jollain tapaa ymmärrän miksi aikanaan niitä käytin. Olivathan ne niin paljon mediassa ja media tosiaan syötti sitä ajatusta, että light on parempi versio tavallisesta. Nyt media syöttää raakaruokaa, smoothieita, tuorepuristettuja mehuja, superfooja ja mitä vielä. Ruohonjuurella menee varmaan paremmin kuin koskaan. Ja varmasti moni toteaa, että jaahas, nyt sinä olet sitten mukana seuraavissa ”humputuksissa”. Kyllä, täällä ollaan kaikkien noiden edellä mainitsemien asioiden suosijoita! Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että nämä nykyiset ”trendit” ovat huomattavasti terveellisempiä kehollemme. Tai ainakin minun keholleni ja tämän perustelen olollani. Jos vertaan makeutusaine-ajan olotilaa ja fiilistä nykyiseen, ollaan aika eri meiningeissä. Voin mielettömän hyvin, olen energinen, vatsani on pikkuhiljaa parantunut ja koen, että syön kehoni arvoista ruokaa. Enää en valitse yhden ainutta purkkia eineshyllystä, vaan laitan ruokaa itse ja käytän aineksia joita en ennen edes tuntenut.

En sitten tiedä onko tämä jotain iän tuomaa viisautta vai mitä, mutta olen alkanut ajattelemaan kehoani eri tavoin mitä aikaisemmin ajattelin. Pidän vartaloani temppelinäni ja mietin sitä ikäänkuin rakastavammalla tavalla. En halua, että se kärsii, on kipeä tai joutuu taistelemaan jotain vieraita huonoja asioita vastaan. Haluan, että se on seesteinen ja hymyileväinen.

Millainen on teidän suhtautumisenne light-tuotteisiin? Käytättekö vai oletteko totaalikieltäytyjiä? Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä aiheesta. 🙂

Kommentit (31)
  1. Mä oon suhtautunut aina skeptisesti makeutusaineisiin. Ihmettelin kun oli tämä makeutusainebuumi että miten niin -keinotekoiset- aineet voi nyt olla hyvästä?! Mulle on tullut aina joistakin energiajuomista sellanen ”outo olo” ja siksi en niitä juokaan. Uskon että se on johtunut juurikin makeutusaineista. Limsaakaan en juo kuin joskus harvoin. Toki nyt kohtuus kaikessa varmaan pätee tähänkin asiaan. Tutkimuksiakin on nykyisin suuntaan ja toiseen ja mielestäni on aina hyvä vähän tutkia kuka sen tutkimuksen on tehnyt, mitkä on sen motiivit, ja mitä muuta taustalla on.
    Tämä oli hyvä kirjoitus ja sinänsä oon kyllä aika samaa mieltä makeutusaineista.

  2. Mä oon itse satunnaiskäyttäjä. Felixin sokeriton ketsuppi on ihan sairaan hyvää esim makaronilaatikon, jauhelihan tms kanssa mutta sitäkin käytän semiharvoin. Limsaa en juo mahan turvotuksen takia (hiilihappo), sokerittomat mehukeitot, skyrit ja jugurtit heivasin jo tosi kauan sitten. Vatsa reagoi nykyään johonkin lisäainepommi-leikkeleisiinkin, nekin olen siis jo unohtanut 😀 En syö valmisruokia kuin pakollisissa tapauksissa tai joskus pinaattiletuilla itseäni hemmotellen 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *