Epätäydellinen

Temperamenttinen, äkkipikainen, ailahteleva, herkkä, itsekäs, omapäinen, ei-aamuihminen ja välillä jopa laiskanpuoleinen, sekä pessimistinen. Jep, siinä omia heikkouksiani, joiden hyväksyminen on välillä elämäni varrella ollut hankalaa. Kukapa meistä haluaisi olla epätäydellinen?

En tiedä teistä mutta itse kamppailen jatkuvasti heikkouksieni kanssa. Kun luonne on vahva, on tiettyjä asioita hankala muuttaa hetkessä. En oikeastaan ole koskaan aikaisemmin miettinyt niin paljon noita heikkouksiani, kuin vasta nyt parisuhteessa. Sinkkunahan on lupakin olla itsekäs! Parisuhteessa on kuitenkin pakko miettiä myös sen toisen osapuolen hyvinvointia. Olenkin joutunut oikeasti sen sijaan, että hyväksyisin nöyrästi nuo piirteet itsessäni, niin pyrkimään useista niistä pois. Ja ihan alkuun tajuamaan, että tosiaan olen epätäydellinen. En voi päättää kaikesta, en voi kirota jos kuppi tippuu lattialle, enkä olla joka aamu pahalla tuulella. Asioihin on tehtävä muutoksia.

IMG_5010-002IMG_4974-002IMG_4986-002

Ainahan toitotetaan sitä, että pitää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, vikoineen päivineen. Tottakai pitää hyväksyä mutta on tervettä myös pyrkiä pois heikkouksista, joiden tiedostaa häiritsevän elämää. En varmaan pystyisi kirjoittamaan heikkouksistani, ellen oikeasti kokisi päässeeni niiden kanssa edes hitusen niskan päälle. Minulla meni aika pitkään tajuta se, että luonne ei välttämättä ole se jonka kanssa nyt vaan joudut elämään lopun elämää, vaan ihan oikeasti asenne ratkaisee. Luonnetta on toki hankala muuttaa mutta ei missään nimessä mahdotonta.

Tämä saattaa kuulostaa sille, että koen muutosten teon vastenmielisenä mutta oikeasti se on päinvastoin. MINÄ HALUAN MUUTOSTA. Haluan kitkeä pois nuo piirteet, jotka oikeasti häiritsevät elämääni ja mahdollisesti huonontavat elämänlaatua. Jotta muutoksia voi syntyä, tulee halun ehdottomasti lähteä meistä itsestämme.

IMG_5003-002IMG_4975-002

Vaikka nyt itse puhun äkkipikaisuudesta ja temperamentista, voi se toiselle olla esimerkiksi liika kiltteys tai miellyttämisenhalu. Jokaisella meillä on ne omat heikot kohtamme ja jottei liian synkäksi menisi, myös ne hyvät ominaisuutemme. Hyviäkin puolia tulee korostaa, ehdottomasti! Niihin itseasiassa vielä enemmän huomiota kiinnittää. Niitä koen itsessäni olevan esimerkiksi sosiaalisuus, luovuus, rehellisyys, toimeliaisuus, oma-aloitteisuus, rohkeus ja päättäväisyys.

On muuten mahtavaa, kun iän myötä sitä pystyy käsittelemään itseään niin paljon helpommin. Pystyy näkemään omat virheet ja parhaudet, sekä samalla ymmärtämään niitä.

Heräsikö teillä mitään ajatuksia epätäydellisyyteen liittyen? Mitkä ovat teissä piirteitä, joita haluaisitte muokata tai kitkeä pois? Tai vastaavasti parhaat puolenne?

IMG_4999-001IMG_5000-001

Kengät Nike / Housut Dr. Denim / Jakku Gina Tricot / T-paita Gina Tricot / Laukku LV / Takki second hand

Kuvat: Lotta / muokkaus minä

On my way

12 vastausta artikkeliin “Epätäydellinen”

  1. Omien heikkouksien tiedostaminen on tärkeää, jotta, kuten Jutta kirjoititkin, niihin saa otteen, eivätkä ne ole elämässä niskan päällä. Itse en kuitenkaan puhuisi heikkouksien poisjättämisestä tai niistä eroon pääsemisestä, vaan tasapainon löytämisestä. Heikkoudet voi opetella kääntämään vahvuuksiksi, mutta ei kai niistä kannata hankkiutua eroon. Kuten sanonta kuuluu: if you try to kill my demonds, you will lose my angels too.

    • Hyvä pointti mutta en kyllä ne mitä hyötyä temperamenttisuudesta olisi missään tilanteessa? Sitä ei vaan pysty kääntämään positiiviseksi kuten vaikka herkkyyden. En usko, että mitään luonteenpiirrettä pystyy täysin kitkemään pois mutta voihan sitä yrittää. ;)

    • Sinä näet temperamenttisuuden ilmeisesti räjähtävänä tulisuutena, jolloin salamat lentelevät ja sanot ja teet, mitä päähän pälkähtää. Samalla temperamenttisuus tekee sinusta kuitenkin myös rohkean ja aikaansaavan. Se saa sinut todennäköisesti puolustamaan sinulle tärkeitä asioita ja seisomaan selkä suorassa, vaikka maailma olisi erimieltä.

    • Kyllä, juurikin näin. Tosin, sanomisieni suhteen osaan kuitenkin hallita itseäni, eli en missään nimessä loukkaa toisia sanomalla mitä mieleen juolahtaa. Se on enemmänkin sellaista itsekseen raivoamista jos joku asia menee pieleen mutta kumppaniani se häiritsee. Hän sanoo, että hänelle tulee heti kireä fiilis jos minä raivostun vaikka hän ei asiaan liittyisikään. :)

      Voi olla, että temperamentti (ehkä?) sitten auttaa puolustamaan tärkeitä asioita… Mutta toisaalta näen tuon puolustamisen myös sellaisina piirteinä, kuin rohkeus ja suorasanaisuus. Eli en ehkä kuitenkaan yhdistäisi niitä temperamenttiin…

  2. oma heikkous on vähän erilainen ja kysyisinkin onko sulla jotain parannusta/ideaa tähän.. Mulla on niin huono itsekuri herkkujen suhteen.. jos tarjolla on herkkuja, voin syödä niin kauan että tulee todella huono olo.. haluaisin todella päästä tästä eroon, että voi ottaa vain muutaman ja thats it. eli sokerikoukussa ollaan-.- normaalipainoinen kuitenkin olen että sen kanssa ei onneksi ongelmaa

    • Moikka. Uskompa, että aika moni painii tällaisen probleeman kanssa. :) Tuohan ei ole mikään vakava heikkous mutta voithan opetella tarkastelemaan asiaa hieman eri kantilta. Miksi söisit herkkuja niin kauan kunnes tulee paha olo? Se ei liene herkuttelun tarkoituskaan. Itsekin olen monesti syönyt irtokarkkeja siihen saakka kunnes on tullut paha olo. Olen vaan opetellut tuosta tavasta pois, pikkuhiljaa makeaa vähentämällä. Toisilla toimii totaalikieltäytyminen, toisilla taas vähentäminen. Se mikä tapa sopii sinulle löytyy vain kokeilemalla. :) Voit myös korvata herkkuja terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Tsemppiä!!

  3. Pakko tulla kehumaan sua, mutta sen lisäks että sun blogissa on kaikki kohdallaan (tyyliä löytyy ja oot kaunis) niin oot myös äärimmäisen fiksu ja jalat maassa vaikuttava tyyppi kirjotuksiesi perusteella! Tosi kiva lukea ja poikkeat kyllä positiivesti muista muoti/lifestyle blogeista:)

    • Voi ihana! <3 Piristit juuri mun uupunutta fiilistä, kiitos!!

  4. Omista luonteenpiirteistään ei missään nimessä pitäisi pyrkiä pois, vaan nimenomaan hyväksymään ne.
    Jos alat poistamaan jotain sinuun kuuluvaa, et enää sen jälkeen ole sinä, ja siitä voi koitua ongelmia. Pahimmassa tapauksessa jopa mielenterveys voi kärsiä jos yrittää olla jonkun muunlainen kuin oikeasti on.
    Ratkaisu on siis oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, kaikkine fyysisine ja henkisine piirteineen.
    Eri asia on, jos jokin luonteenpiirteesi aiheuttaa itsellesi tai muille ihmisille harmia tai häiriötä, silloin kannattaa yrittää muuttaa suhtautumistaan asiaan, eli muuttamaan sitä asennetta.

    Kun esimerkiksi kerroit olevasi aamuäreä, siinä ei ole kyse luonteenpiirteestä, vaan asenteesta. Eli opettele asennoitumaan aamuihin lempeämmin, rauhallisemmin ja itseäsi hitaasti herätellen uuteen päivään.
    Hienoa joka tapauksessa että pohdit näitä! :)

    • No tuskin tämän temperamenttisuuden pois kitkeminen on kuules niin helppoa. ;) Ja kuten jälkeenpäin totesit, jos luonteenpiirre vaikuttaa negatiivisella tavalla kanssaihmisiin (kyllä!!) niin jotain pitää tehdä. Tosin ei suhtautuminen asiaan mielestäni auta vaan ainut tapa on opetella käsittelemään ja hallitsemaan tuota luonteenpiirrettä. Eli pikkuhiljaa saada se hallintaan.

      Tuo aamuäreys nyt vaan oli sellainen heitto, kyllä tiedä ettei ole luonteenpiirre ja sehän on juurikin asenteella korjattavissa. :) Mutta temparamentti ja lyhyt pinna taas ovat kerta heitolla eri asia… En usko, että oikein kukaan muu ymmärtää asiaa kuin ihminen joka kärsii myös tuosta luonteenpiirteestään.

  5. Mulla aika pitkälle samat heikkoudet kun sulla, tosin nyt kohta 5 vuoden parisuhteessa särmät on todellakin hioutunu… Nykyään olen ehkä vähän uhri ja marttyyriasenne silloin tällöin, mutta erittäin harvoin… Musta on muovautunu vähän tasasempi ja tylsempi:D

    • Joo no toivotaan, että tämä omakin lyhytpinnaisuus tästä vielä hioutuu. On se kyllä hioutunutkin vuosien saatossa jo mutta ei vielä tarpeeksi. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta