Treenin merkitys

Muutama päivä sitten kirjoittelin treeniähkystä, kyllä. Lähes samaan aikaan tällä viikolla olen pistänyt merkille kuinka energiaton olen ollut. Jos en kuntoile säännöllisesti, ei mulla ole samanlaista poweria tehdä asioita kuin jos liikun. Tämä tuntuu hassulle, koska tavallaan jos et liiku, on sinulla ainakin tunti päivässä enemmän aikaa kaikkeen muuhun mutta sitten yhtäkkiä ei olekaan energiaa tehdä mitään. Tänäänkin, kun tulin duunista kotiin vietin aikaa pääosin sohvalla makoillen, Gossip Girliä katsellen (olen muuten ihan koukussa!) ja puhelinta räpläillen. Toki tällainen oleskelu on välillä ihan jees mutta mun on pakko sanoa, että eipä kyllä kuulu minun tavalliseen arkeeni. Okei, illalla katsellaan yleensä miehen kanssa leffoja tai sarjoja mutta se on taas sellaista yhteistä aikaa, mikä on asia erikseen.

Eli toisin sanoen olen huomannut jälleen kerran kuinka suuressa roolissa liikunnan harrastaminen on jaksamisen suhteen. Itselleni ei muuten edes riitä hyötyliikunta, vaan tarviin sitä hikiliikuntaa. Ei rääkkiä mutta sellaista itsensä haastamista ja välillä vähän kovillekin laittamista. Se on se mikä saa minut jaksamaan ja antaa energiaa arkeen. Kai se liikunta jollain tapaa myös nostaa niitä ”hyvän mielen hormoneja” jolloin mieli on muutenkin korkeammalla eikä laiskan apaattinen. Toki tärkeää on kuunnella itseään, itsellänihän tämä ”treeniväsymys” ei ole missään nimessä ollut fyysistä, vaan ennemmiminkin henkistä. Kyllästymistä ja tylsistymistä. Jos taas tuntuu, että kroppa on fyysisesti loppu ei silloin missään nimessä kannata urheilla, vaan tauko on kohdillaan. Tärkeää on oppia kuuntelemaan sitä omaa kehoa ja mieltään mutta samalla myös tsempata itseään niihin ”parempiin valintoihin”. Valintoihin, jotka saavat sinut energisemmäksi, jaksamaan ja aikaansaavaksi. Itse ainakin haluan olla ihminen joka saa asioista irti, eikä käy puoliteholla.

Oletteko te huomanneet selkeästi liikunnan ja jaksamisen yhteyden?

Sitä muuten harva jatkuvasti paljon liikkuva huomaa ennen kuin pitää ”laiskan kauden”. Osaa taas arvostaa sitä, että on mahdollisuus liikkua ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Tuntuukin pitkästä aikaa siltä, että kyllä se pieni nautinto sieltä alkaa taas pikkuhiljaa löytymään. ;)

IMG_5416-001

On my way

5 vastausta artikkeliin “Treenin merkitys”

    • Olen tosiaan ehkä vähän kyllästynyt, kuten kirjoittelin. Tällä hetkellä, kun ei ole salia teen Kaylan treenejä epäsäännöllisen säännöllisesti ja lenkkeilen. Olen siis ”jämähtänyt” viikkoon 8…

  1. Ihan ehdottomasti on huomattu treenaamisen & syömisen ja jaksamisen välinen yhteys! Elämäntapamuutoksen jälkeen olo on ihan erilainen kuin ennen – entinen jatkuva velttous, väsyneisyys, saamattomuus ja pöhnäinen olo on teissään. En missään tapauksessa tahtoisi enää palata entiseen.

  2. Moikka,

    ehdottomasti komppaan! Väsymys ja jaksamattomuus on kyllä tuttua jos treeneistä on taukoa… Ihmeellistä:D
    Mutta liikunnastahan saa energiaa ja jaksamista joten.. ;)
    Tosi kiva tää sun blogi ja ihanaa kun postauksia ei tule yksi/viikko.. :)

  3. Niin totta! Jos ei pääse treenaamaan, on mieliala ja jaksaminen aika nollassa. Oon seuraillu tätä sun blogia jo varmaan pari vuotta ja ehdottomasti yks lemppareista:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta