Hölmö rakkaus

”Muistatko miltä tuntuu, juopua kesäyönä hölmöstä rakkaudesta…”

Rakastuminen on ihana tunne. Rakkaus itsessään vielä upeampi. Olen ollut elämäni aikana rakastunut kaksi kertaa ja edelleen tämän toisen sanotaanko suuremman rakkauden kohteen kanssa yhdessä. Elämääni ovat aina ohjanneet tunteet ja päätökseni kaikissa asioissa ovat ehdottomasti perustuneet siihen mitä sydän on sanonut.

Paljon puhutaan siitä, että parisuhteessa olevat ihmiset rakastuvat aina välillä toisiinsa uudestaan. Tuo rakastuminen voi olla päivittäistä, viikottaista, kuukausittaista tai vaikka vain vuosittaista. Rakkaudella on niin monta muotoa ja vaihetta, jotka mahtuvat suhteen kasvuvaiheisiin. Meillä tulee kohta kolme vuotta yhteistä tietä täyteen mikä on tavallaan todella lyhyt aika, mutta jollain tapaa muistan vaan hämärästi ajan ennen Sakua. Ollaan me siis jonkun aikaa yhdessä oltu… Tällä hetkellä mulla on kuitenkin hassu fiilis, todella hyvä, hymyilyttää ja vatsan pohjassa tuntuu ehkä muutama perhonenkin. Mietin tänään, että olen tainnut rakastua häneen uudestaan. Älkää ymmärtäkö väärin, rakkautta on ollut kokoajan mutta itse rakastumisen tunteet viime aikoina jossain nurkan takana. Rakastuminen ja rakkaus, kun ovat hieman eri asioita vaikka periaatteessa samojen asioiden äärellä ollaankin.

Jokaisessa suhteessa on vaikeutensa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että vaikeudet kasvattavat ja ei varmaan turhaan hoeta, että ne myös suhdetta lujittavat. Vielä vuosi sitten mietin, että mitä ne vaikeudet oikein ovat, kun meillä ei sellaisia ollut? Nyt tiedän. Joskus elämä riepottelee tahtomattamme ja vie suhdetta samalla erilaisiin suuntiin. Tärkeintä on kuitenkin se päätös selvitä kaikesta yhdessä, hiljainen päätös pysyä toisen rinnalla vaikkei jokainen päivä olisikaan ruusuilla tanssimista. Toisinaan hetki erossa voi tehdä hyvää, huomaa sen toisen arvon ja tärkeyden, sekä ikävöi. Ei kait sitä turhaan sanota, että ikävän tunteminen välillä on ihan tervettä.

Tällä hetkellä lähden tosiaan aivan mahtavilla fiiliksillä viikonloppuun vaikka tulevalla viikolla on edessä muutto ja muita stressitekijöitä. Onneksi on päässä nämä vaaleanpunaiset rakkauslasit, joiden takaa elämä näyttää niin ihanalta. :)

Oletteko te kokeneet parisuhteessanne uudelleen rakastumisia? Heräsikö muuten ajatuksia? 

On my way

7 vastausta artikkeliin “Hölmö rakkaus”

  1. Tiedän todella sen tunteen :) Me ollaan nyt seurusteltu vähän reilu 4v ja välillä oli hieman hankalampi jakso, niinkuin jokaisessa parisuhteessa joskus. Nyt ollaan menossa naimisiin heinäkuussa ja vaikka rakkaus on muuttunut turvalliseksi ja tasapainoiseksi, saa minun mieheni edelleen ne perhoset vatsanpohjaan. Sitä ei välillä ihan hämmästyy, että kuinka paljon voi toista rakastaa :) Rakkaus on ihana asia! Kaikkea ihanaa teille<3

    • Ihanaa! Tottakai, ne kuuluvat asiaan mutta mikä ihana huomata, parhaassa tapauksessa vahvistavat suhdetta jos se on vankalla pohjalla eikä molemmat vastoinkäymisten tullen käännä kelkkaansa. Minä siis myös koen turvallisuuden ja tasapainon tunteita mutta ihana tauon jälkeen kokea myös niitä perhosia. Välillä tosiaan elämä vie haluamattaankin tilanteisiin, joissa ne rakastumisen tunteet eivät välttämättä ole se päällisin puolin päällä oleva tunne… Aivan ihana kuulla, onnea teille ja siunattua tulevaisuutta! <3

  2. Musta tuntuu, että aika monella tulee jonkinlainen kriisivaihe tossa 2-3 vuoden suhteen keston tienoilla. Mä oon ollut nyt avomieheni kanssa 3,5 vuotta ja viimeisen vuoden aikana on ollut enemmän kaikenlaista kahnausta ja välillä pientä etääntymisenkin tunnetta. Rakkaus ei kuitenkaan oo kadonnut mihinkään, ja ollaan paljon puhuttukin meidän tietyistä erilaisista käyttäytymismalleista. Uskotaan molemmat, että me tullaan jatkuvasti oppimaan paremmin ja paremmin ymmärtämään toisiamme ja rakentamaan se omanlainen yhteinen elämä, ilman että kumpikin koittaa tehdä asioita pelkästään omalla tyylillään. Tällaiset pienet kipuilut ja satunnainen riitelykin kuuluu musta suhteen kasvuun, vaikka se välillä raastavaa onkin. Tärkeintä on puhua asioista ja tehdä yhteisiä juttuja sekä pitää intohimo yllä, vaikkei se enää alkuhuumalta tuntuisikaan! :)

    • Tuo on totta, näin olen itsekin kuullut. Kahnaukset ja etääntymiset kuuluvat varmasti asiaan, sitten on ihana taas lähentyä. Puhuminen on ehdottomasti kaiken a ja o. Jotta parisuhteessa voi pidemmän päälle onnistua, tulee siihen kuulua molemminpuolinen avoimuus ja kyky keskustella. Ja samaa mieltä kaikesta muustakin kirjoittamastasi. Kaikkea hyvää sinulle ja kumppanillesi. :)

  3. Olen kohta 5 vuotta kestäneessä parisuhteessa rakastunut mieheeni varmaan 20 kertaa uudelleen, tänään on oikeastaan ensimmäinen päivä että luulen että olisin valmis kyllä jatkamaan ilman häntäkin… Hän on muuttunut, alussa oli todella huomaavainen ja yritti ymmärtää ja tuki… Nyt jotenkin tuntuu ettei minulla ole oikeutta omiin tunteisiini, hänellä ei ole mitään kiinnostusta tukea tai huomioida ja jos tää menee tähän suuntaa niin ei kyllä nappaa… Ja kihlautuminen ja naimisiinmeno on jotain mitä itse haluaisin, mutta ollaan köyhiä opiskelijoita vielä eikä poikaystäväni tee mitään sen eteen että saisi jostain rahaa, siis opintotukien lisäksi, niin en kyllä näe noitakaan asioita lähitulevaisuudessa vaikka itselleni ne olisi suhteen kannalta oleellisia niinkun suunnilleen just nyt! Huoh, anteeksi että avaudun sun kommenttiboksiin, en vaan voi sanoa tätä juuri nyt hänelle… Ja en kenellekkään kaverillenikaan halua mennä asiaa avaamaan… Tuntuu vaan siltä että on tullut toiselle itsestään selvyydeksi ja oikeesti tiedän että hänkin on kiireinen mutta myös tuntuu että paljon on muuttunut… Ennen olin ihan prioriteetti hänelle, ja nyt enää ei tunnu siltä… En myöskään jaksa tätä tunnetta että mun tunteet on jotenkin vähemmän oikeutettuja kuin muiden… Jos kerron poikaystävälleni että on ollut riitaa jonkun kanssa, hän automaattisesti alkaa puollustaan toista ihmistä ja kertoo miten mun tunteet on vääriä ja miten mä vaan ylireagoin… Joskus olisi mukava kuulla että hän sanoisi että ”mä uskon sua, sulla on oikeus tuntea noin, tuntuu varmaan pahalta, mutta yritä pysyä positiivisena” tai jotain… Koska mikä järki on olla suhteessa missä toinen ei oo ns. sun puolella ja sitten mitä järkee on tuhlaa kalliita nuoruusvuosia miehen kanssa joka ei oo valmis kihlaamaan mua jne… En tiiä, jos ei muutosta tuu viidenteen vuosipäivään mennessä niin varmaan otan eron ja muutan ulkomaille, on tässä vielä muutama kuukausi aikaa… Toivon todellaki että rakastuisin häneen taas uudelleen ja et tää olis vaan semmonen vaikea vaihe, mutta saa nähdä…

    Onneksi teillä menee Sakun kanssa hyvin, ootte kaunis pari!

    • Puhu sun miehellesi! Jos ei se auta, ottakaa time out. Luota siihen että kaikki järjestyy, oli lopputulos sit mikä tahansa!

    • Olipas ikävä lukea kommenttiasi vaikka upeaa, että olet rehelllinen ja avaudut asiasta. Parisuhde ei tosiaan aina ole lastenleikkiä… Itse komppaan toista kommentoijaa. Kannattaa puhua, ottaa vaan rehellinen moodi eli läväyttää kaikki mahdollinen pöydälle. Tilanne äityy kokoajan pahemmaksi jos et puhu ja päässäsi velloo tuollaisia ajatuksia. Loppupeleissä asiat tulevat ulos ehkä rumalla tavalla ellet kohta ala puhua… Pitäähän sinun selvittää haluaako miehesi jakaa tulevaisuuden kanssasi, tai edes nykyhetken? Olen ihan varma, että hänen käytöksensä takana on jotain, jonkunlaisia tunteita tms. jotk0a tulee vaan ulos kakistamalla. Voi olla, että hän käy läpi jotain asioita, jotka eivät ole edes sinusta riippuvaisia. Ehkä opiskelustressi, masennus tms. ? Sinuna tosiaan laittaisin miehen nyt vaan tenttiin ja kaikki vaan rehellisesti kehiin.

      Miesten ajatusmaailmaan voi olla joskus hyvinkin hankala päästä… Tsemppiä! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta