Kissanainen

Empä olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että tulee päivä jolloin omistan kokonaisen postauksen kissoille. Elämä on todellakin yllätyksiä täynnä!

Pelkäsin lapsena kissoja. Mulla on ikävä kokemus naapurin sellaisesta, joka hyökkäsi kimppuuni pimeällä lumisella pihallamme. Olin silloin lapsi, joten mikään raateluhan se ei ollut tietenkään, mutta alitajuntaani on iskostunut kokemus hyökkäävästä ja sähisevästä kissasta. Tuon jälkeen en ole erityisemmin niistä pitänytkään ja olen jopa niitä hieman pelännyt. Kissat raapii ja sähisee, ovat arvaamattomia.

Kunnes… Muutimme tosiaan joulun jälkeen ystäväni asuntoon vuokralaisiksi, johon saimme ”kaupan päällisiksi” kaksi kisuasukasta. Alkuun mietin mielessäni, että mitähän tästä tulee. Ensimmäisen yön nukuin niin huonosti. Pelkäsin, että ne hyökkäävät päälleni ja purevat. Jälkeenpäin ihan naurattaa. Mieheni taas on aina ollut kissaihmisiä, joten hän rauhoitteli minua ettei suurinosa kissoista kuulemma toimi niin. Ja voi, että! Kumpa olisin heti tiennyt miten kiltti kaksikko meitä odottikaan. Vaikka me tunkeuduimme heidän kotiinsa, levitimme kamamme pitkin poikin ja valtasimme jopa sängyn. Kumpikaan ei purrut, ei raapinut, ei sähissyt vaan otti meidän ilosylin kämppiksikseen. Isoiksi sellaisiksi, kuten me ihmiset kissoille kuulemma olemme.

IMG_5727-001

Muutama päivä niin olin jo aivan rakastunut näihin pikkuisiin. Olen aina ollut kyllä eläinrakas, joten se eläimiin kiintyminen on minulle hyvin luontaista. Ja vielä miten voikaan olla kaksi näin kilttiä ja hyväsydämistä otusta? Molemmilla on niin upeat persoonat. Toinen on kiltti ja sydämellinen, antaa pikkupomolle tilaa. Rauhallinen ja lempeä. Rakastaa laukkuja ja muovipusseja, etenkin muovipusseja. Pikkuneiti taas on tomera, määrätietoinen ja vähän pomottava. Samalla hän osaa hurmata ja matkii ihmisiä. Hän halaa, rakastaa roikkua pää alaspäin sylissä, tulee kainaloon, pitää sylistä ja läheisyydestä, tuijottaa ja seuraa ihmisiä tarkoin. On muuten myös kova kerjäämään herkkuja.

Näistä kahdesta on vaan lyhyessä ajassa tullut ihan osa perhettä. Viime viikot ovatkin menneet siihen, kun ollaan yhdessä mietitty miten pärjätään ilman kisuja? Aikamoinen muutos. Olenkin muutaman kerran heitellyt ilmoille ajatusta oman kissan hankkimisesta. Toisaalta en tiedä, mitä jos se meidän kissa olisikin sitten se sähisevä yksilö? Näissä kahdessa on nimittäin jotain todella speciaalia, johon ollaan molemmat kiinnytty. Ehkä ne on ne valloittavat persoonat? Heihin on maailman helpoin rakastua.

2015-05-11

Minä tosiaan muutuin koiraihmisestä kissaihmiseksi yhdessä viikossa, naps. Nyt ottaisin ehdottomasti ennemmin kissan, kuin koiran. Nämä ovat niin paljon huolettomampia eläimiä. Helppohoitoisia, siistejä ja chillaavia. Kissat todella ymmärtävät rennon nautiskelun päälle!

Ehkä parasta kissoissa on kuitenkin se, että niistä on seuraa. Kun vietin aikaa kotona mieheni ollessa reissuilla oli kissoista todella paljon tukea ja turvaa. On kiva, kun kotosalla on aina joku seuralainen. Kissoja ei tarvitse ulkoiluttaa, eikä niistä muutenkaan ottaa sen kummempaa stressiä. Oivoi, voisin ylistää kissoja varmaan loputtomasti, hahah. :D

Onko täällä muita ”kissahulluja” naisia tai miehiä? Kertokaa jotain kissoistanne!? Haluaisin kuulla onko olemassa muita erikoisia persoonia vai ovatko kaikki muut niitä sähiseviä yksilöitä?

IMG_5800-002

On my way

26 vastausta artikkeliin “Kissanainen”

  1. Hullu kissanainen täällä moi!
    Mun kimppuun on myös käynyt kissa, kun olin lapsi ja siitä on sääressä ja kädessä edelleen arvet muistuttamassa. Kissakauhua ei kuitenkaan jäänyt, ja nyt kotona on kaksi kissaa.
    Luulenpa, että sähisevät ja vihaiset kissat on aika harvinaisia ja yleensä luonnevikaisia ja kovia kokeneita. Meillä on kaksi rotukissaa (kuvia tuolla http://rahkamuija.blogspot.fi/2014/11/27-kissakuvaa-ja-yksi-arvonta.html) ja ne on niin ihmisiystävällisiä kuin vaan voi olla. Roduissakin on paljon eroja, meidän toinen kissa on abessinialainen ja siinä on meinaan ihmisrakas rotu!
    Kannattaa joskus poiketa kissanäyttelyssä, siellä pääsee näkemään erilaisia kissoja ja kuulee omistajilta millaisia ne ovat kotioloissaan. :)

    • Niin, totta. Tuskin kukaan kissa ihmiselle pahaa tahtoo mutta ehkä sekin luontainen tapa puolustautua jos vaikka joskus kaltoinkohdeltu.

      Sinun kissasi näyttävät kyllä söpöille, oi! Näyttelyissä voisikin joskus piipahtaa, ei huono idea! :)

  2. Minulla on kaksi kissaa ja nuorena olivat vähän villejä,mutta silti ihania ei ikinä mitään pahaa tehnyt ihmisille. Nyt ikää jo 12v ja ihania rauhottuneita kisuja ovat. kissat asuvat lapsuudenkodissani joten sinne palaaminen ja kissojen näkeminen on ihanaa. Ne muistavat minut ja suhtautuvat yhtä suurella rakkaudella kuin ennenkin <3 välillä kissat riehuvat ja leikkivät vaikka ovatkin vahnuksia jo:D Mielestäni kissan suhtautuminen ihmiseen saattaa johtua ihmisen asenteenta tai siitä että ihminen on pelokas voi kissakin käyttäyttä pelokkaasti. Kun lähestyy vieraita kissoja rauhallisesti niin aina on ollut kaikki kissat ihania. T.kissahullu :D

    • Oi. <3 Niin no tuo on totta. Saatoin lapsena käyttäytyä jotenkin pelokkaasti niin se sitten hyökkäsi? Siksipä mua alkuun täälläkin pelotti, kun tuli fiilis, että tajuavatko katit minun niitä hieman jännittävän. Nämä ovat kuitenkin niin kilttejä etten osaisi kuvitellakaan, että vahingoittaisivat ketään. :)

  3. Kissat ovat juuri sellaisia kuin ihmiset ”opettavat” niistä. Jos kissalle näyttää hellyyttä ja huomiota heti jo pienestä niin sitä se myös kaipaa vanhempana :) Minä olen kasvanut kissojen ympärillä jo ihan pienestä asti, kun äidilläni oli parhaimmillaan 5 kissaa+kissanpentuja ja siitä tähän hetkeen vaihtelevasti 3-4 kissaa. Silloin kun muutin pois kotoa 19 vuotiaana, niin en viikkoa pidempään pystynyt asumaan omassa kodissa poikaystävän kanssa kun sanoin, että tänne tulee nyt heti kissa. Kun ensimmäisen kävimme hakemassa, niin ei kauaakaan kun toinen tuli meille. Pitkään meillä oli kaksi kissaa ja päätimme ettei kaksioon enempää mahdu vaikka kuinka haluaisin. Sitten olin kissavahtina pari kertaa samalle kissalle ja totesin, että tämähän on jo kuin perheenjäsen. Onneksi kissa jäi meille ja nyt niitä on kolme :D Siis olen monesti haaveillut jos rahaa olisi ylimääräistä, niin rakentaa löytökissoille oma kartano, jossa kävisin hoitamassa niitä. Kissat ovat vieneet sydämeni :D
    Harmillista on vaan se, kun ihmiset tuppaavat ihmettelemään, että miten muka kissa tarvitsee yhtä paljon huomiota kuin koirat. Monet eivät myöskään ymmärrä ettei kissaa voi jättää edes päiväksi yksinään ruokien kanssa, koska kissa joka on aina saanut huomiota ja jätetään yksin nurkaan, niin saa kissan vain stressaamaan. Kissaa myös voi viedä ulos valjaissa turvallisessa ympäristössä (tarkoitan, että helsingin ytimessä en sitä tekisi) . Pointtini oli siis, että kyllä kissa tarvitsee yhtä lailla hoitoa kuin koirat vaikka niitä ei tarvitse joka päivä 2 kertaa olla viemässäkään ulos. Tekstin tarkoitus ei ollut sinua tässä sättiä, yleisesti ottaen mainitsin vaan! :)

    Ja loppuun vielä pakko sanoa, että aivan ihania nuo kissat!! Kunnon möllejä<3

    • Totta, tuo pitää varmasti paikan. Vähän kuin lapset, jos heitä rakastetaan he osaavat myös rakastaa muita. :)

      Me annetaan näille niin paljon huomiota, lähes kokoajan kun kotosalla ollaan. Lisäksi ollaan ulkoilutettu taloyhtiön sisäpihalla, se on hauskaa puuhaa. :) Tällä kaksikolla on ehkä hieman eri jos jäävät kaksin, koska heillä on seuraa toisistaan. Pisin aika mitä ovat meidän aikana kaksin olleet on yksi vuorokausi. Toki he sen jälkeen kiehnasivat tosi paljon mutta olen varma, että kyllä ne pärjäsivät. Tietenkin kissatkin ovat laumaeläimiä, tarvivat huomiota, silittelyä ja suukottelua. Eli en nyt moneksi päivää todellakaan jättäisi edes keskenään… Mutta ymmärsin kommenttisi pointin, enkä missään nimessä ottanut itseeni. :)

      Ja kyllä, niin ihania röllejä ovat. <3

  4. Minäkin olen kissaihminen, vaikkei mulla enään kissaa olekkaan :/ Koiria sen sijaan on kaksi. Kissankin haluaisin, mutta menisi hankalaksi. Haluan pitää kesällä terassin ovea auki ja sitten lähtis kissa ulos. Naapurit tuskin tykkäis ja lähellä on iso tiekin. Mutta ehkä joskus saan taas kissan :)

    • Toivotaan, että vielä joku päivä. Ota pentu ja totuta se koiriin? :)

  5. Nyt oli pakko kommentoida :) Me otettiin poikaystävän kanssa syksyllä 2013 kissanpentu, ihan maalta. Minulla ei ole ikinä ollut lemmikkejä, poikaystävän perheellä on ollut kissoja ja koiria. En ole koskaan ollut mikään kauhean eläinrakas, varmaan johtunee siitä, kun minulla ei kauheasti ole ollut kokemusta eläimistä. Mutta nyt!!! En voisi kuvitella elämää enää ilman meidän pikku poikaa! Vaikka tietenkin se säilyy että me olemme ihmisiä ja kissa eläin, mutta on siitä vaan niin paljon seuraa. Vaikka meidän kissa ei ole sylikissa niin silti pitää tulla aina vierelle tuijottamaan ja seuraamaan että mitä tehdään. Kissamme myös naukuu todella paljon, aina jos haluaa jotain niin hirveä naukuminen :D Ollaan varmaan totutettu siihen että naukumalla saa tahtonsa läpi :D pelkäsin alussa että nyt meidän sohvat ja matot raavitaan pilalle ja kotiin tulee tosi epäsiistiä, mutta ei mitään noista.. Koiraa en olisi valmis ottamaan juuri sen ”sotkun” takia. Kissat on niin puhtaita, puhistavat itse itsensä, ei tarvitse lenkittää ja viihtyvät hyvin yksin. En ole kyllä päivääkään katunut! Paitsi sen ekan yön jolloin minäkin pelkäsin ja mietin ääneen poikaystävälle että voiko tuon palauttaa :D Vaikka kisu oli silloin ihan pikku rääpäle!! <3

    • Voi että!!! Ihana pikkunen teillä. Voin niin kuvitella tilanteesi. :) Minunkin kisukuume kyllä kasvaa kasvamistaan… Ja vielä pikkupentu olisi aivan ihana. :) Täälläkin on tuttua tuo naukuminen. :D Etenkin tuo neiti naukuu kyllä kovaa ja korkealta jos jotain tahtoo, hahah.

  6. Miau! Omistajani avustuksella kerron hieman tarinaani. Olen maatiaiskissa tiikerikuvioinen turkkini on pitkälti savunharmaa ja tassuni valkoiset. Masun alla on hieman ruskeaa. Omistajani antoi minulle uuden kodin adoptoituaan minut kaksi vuotta sitten. Tarina kertoo, että minut haettiin pois suuresta populaatiosta jossa minä taistelin ruoasta. Uudessa kodissa meni puoli vuotta siihen kun hotkein ruokani enkä ymmärtänyt ettei täällä syö muita ruoka-annostani kuin minä itse. Nyt voi jo jättää nappulatkin lattialle kippoon odottamaan enkä hotke kaikkea heti kerralla! Nimeni on Minni, mutta omistajani antoi lempinimen Chanel eli olen Minni ”Chanel” Miukula. Chanel tulee siitä kun omistajani on muotihullu ja pitää kovasti Chanelista. Miukula taas puolestaan tulee siitä, kun pidän juttelemisesta. Talouteen on muuttamassa koira (omistajani poikayatävän), josta on tullut kaverini, nukumme vierekkäin patjalla. Mutta koiraystävälläni on syöpä eikä hänellä ole aikaa kuin kuukausia. Tällä hetkellä tilanne on hyvä. Tykkään nukkua omistajan vieressä, kun hän lukee lehtiä, kirjoja tai blogeja. Kuulemma blogisi on hyvä ja inspiroiva! Tykkään myös kiipeillä raapimapuullani sekä katsella ikkunasta lintuja sekä oravia. Mutta mikään ei voita sitä kun aurinko paistaa ja minä käperryn omistajani virkkaaman peittoni päälle sängylle auringon paistaessa lämpimästi ikkunasta. Minulla on rakastava koti, jossa vietän huolettomia kissanpäiviä!

    • Oi ihana! Siellä ruudun toisella puolen on kyllä onnellinen ja onnekas kisu! <3 Meilläkin neiti muuten ääntelee lintujen perään. :D Se on hauskaa katseltavaa.

  7. Kissat <3
    Suosittelen samaa kuin yllä, kannattaa käydä joskus kissanäyttelyssä katsomassa mikä rotu vaikuttaa eniten omalta, ja samalla voi kysellä eri rotujen luonteista paikan päällä olevilta omistajilta.
    Kannattaa ehdottomasti hankkia rotukissa, sillä ne saavat jo pennusta lähtien paljon huomiota ja rakkautta ja ne totutetaan ihmisiin ja käsittelyyn. Samalla eläinlääkäri tarkastaa ne ja pennut ovat terveitä ja rokotettuja yms.
    Omat kissani on itämaisia, toinen siamilainen ja toinen balineesi. Aivan ihanat rodut… Yltiöseurallisia ja mukana tekemässä aivan kaikkea! :)

    • Kyllä, kissat. <3

      Oonkin bongannut sun kisulit Instagramista, aivan mielettömän valloittavan näköisiä ja vielä jos ihania luonteiltaan. Itsekin pidän seurallisista eläimistä ja musta on kiva, että kissat ovat mukana kaikessa mitä touhuaa. :)

  8. Harvemmin ne kissat ihmisille sähisee, varsinkaan omille ihmisilleen. Toisilleen ehkä, jos eksyy väärälle reviirille, ja siitäkään ei liene pelkoa jos sisäkissa/t kyseessä. Joten rohkeesti vain jos kissakuume ottaa vallan :)

    • Niin, olet oikeassa. :) No näin on mietitty. Kissa on hieman erilainen sitoutuminen kuitenkin kuin koira. Ei vaadi niitä ärsyttäviä ulkoilutuksia ja on sisäsiisti.

  9. Meillä on kanssa yksi maatiaiskissa, joka saatiin kun kissa oli jo 3,5-vuotias. Edellisen omistaja joutui kissasta luopumaan ja me poikaystävän kanssa päätimme ottaa sen meille. Kissa on todella hellyydenkipeä ja tulee/änkee usein syliin kerjäämään silityksiä. Nukkumaan mennessä se tulee aina hetkeksi kainaloon kehräämään. Kissa on kova juttelemaan pitämällä ”purr purr” -ääniä :)
    Itselläni on aina lapsuudenkodissa ollut kissoja ja ehdottomasti olen kissaihminen, enkä koiraa haluaisi. Kissat on vaan vienyt mun sydämen <3 Niiden osoittama rakkaus on todellista rakkautta, koska kissahan ei mielistele ketään :D

    • Voi että! <3 Kuulostaa ihanalle ja niin tutulle. Parasta on, kun kisut tulevat viekkuun nukkumaan. Kun Saku oli poissa nukkuin toinen Sakun tyynyllä ja toinen vieressäni pötköllään pää minun tyynylläni. :D

  10. Meillä on kolme kissaa; maatiainen, seychellin lyhytkarva ja cornish rex. Nuo viimeiset kaksi kissaa on luonteeltaan koiramaisia ja hyvin hyvin seurallisia, yleensä ei viihdy yksinään vaan kaipaa kissakaveria. Jos kissakuume vaivaa niin ota ihmeessä selvää eri roduista etukäteen, luonteissa on hyvin paljon eroja. :) Eihän sen tietysti tarvitse rotukissa olla, maatiaiset on yhtä ihania, niiden luonnetta ei vaan niin hyvin pysty etukäteen ennustamaan. Kissat on ihania, niistä on paljon seuraa mutta ovat kuitenkin kivan itsenäisiä samaan aikaan. Toisaalta niille on hieman vaikeampi saada hoitajaa esim. lomamatkojen ajaksi..paitsi että kissa pärjää kivasti yhden yön ilman ihmistäkin…. miinuksia ja plussia, kumpiakin toki löytyy. :)

    • Joo, näissäkin kahdessa on eroja aika paljon. Uskon, että jokainen kissa on tosiaan oma persoonansa ja sen vuoksi pieni taustatyön tekeminen voisi olla paikallaan. Maatiaiset tosiaan ovat pienoinen riski mutta kyllä sieltäkin löytyy aivan ihania persoonia. :) Ja kyllä, puolensa ja puolensa! Mutta kyllä kisujen kanssa hitusen helpompaa on kuin koiran kanssa. Kissa kuitenkin pärjää kotona, kun on työssä. Koiran kanssa joutuu huolehtimaan pissa-asiat sun muut.

  11. Hanki katti! Täällä myös entinen koiraihminen, nykysin kissanainen. Viis vuotias maatiaismirri asuu meillä ja on kaikkea muuta kuin pureva sähisijä. Ihmisrakas loikoilija, aina odottamassa töistä kotiin, paras päikkärikaveri, kova juttelemaan ja niin helppo hoitoinen.
    Tämä killi valitsi kyllä meidät, kun hänet meille haimme. Muut pennut leikkivät ehkä vähän ärhäkkäämmin ja purivat sormia mutta tämä yksilö istui suoraan syliin, katsoi suurilla silmillään ja alkoi kehrätä. Käskin miestä hakemaan heti kuljetusboxin, että saamme juuri hänet mukaamme (pennut olivat tismalleen saman näköisiä).
    Niin rakas. En luopuisi <3

    • No kuule mietinnässä on! :D Hahah, ihana. Noin sen pitääkin mennä. Kisu tulee sinun luo ja valitsee sinut. <3

    • Miten niin enää? Olen aika musta-valkoinen noissa jutuissa. Anteeksi voi antaa mutta on eri pystyykö siitä enää jatkamaan yhteistä tietä.

  12. Minulla on kissa joka ei ole koskaan raapinut tai purrut ketään. Yhteistä eloa ollaan vietetty jo 7-vuotta kyseisen maatiaiskissan kanssa. :) olen aina ollut eläinrakas, mutta kissat ovat olleet aina lempieläimiäni. Eivät kissat ole luonnostaan vihaisia, vaan yleensä vihaisuus johtuu ihmisten aiheuttamasta pelosta tai traumaattisesta kokemuksesta, myös sairaus voi aiheuttaa vihaisuutta esim. Kipujen takia. Jokaisella kissalla on kuitenkin tietenkin oma persoonansa niinkuin ihmisilläkin.

    • Oi. maatiaiset ovat kyllä ihania. :) Joo, tuon persoonan allekirjoitan nyt ihan täysin. Luulin aina, että kissat ovat vähän sellaisia omissa oloissa olijoita mutta nehän ovat aivan valloittavia, sekä ihmisrakkaita! Todellisia persoonia. Kissat!! <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta