My body is my temple

Iän myötä olen alkanut yhä enemmän ja enemmän kunnioittamaan kehoani. Kun se on väsynyt, lepään. Kun se on nälkäinen, syön. Kaikessa pyrin kuuntelemaan kehoni viestejä, koska muuten mennään metsään ja pahasti. Huomaan tämän niin hyvin todeksi aina, kun elän elämässäni ns. hektisempiä aikoja. Viimeisen viikon aikana olen kuunnellut todella huonosti kehoani, en itseasiassa ole kuunnellut sitä juuri ollenkaan. Olen syönyt huonosti ja huonolaatuisempaa ravintoa, liikkunut minimaalisesti, nukkunut kuuden tunnin yöunia ja stressannut. Olo on uupunut. Viime päivät muistuttavat minua ehdottomasti siitä miten en halua voida.

Minä rakastan vartaloani, itseäni kokonaisuutena. Aina näin ei ole ollut mutta olen opetellut rakastamaan. Olisi hyvä jos oman vartalonsa voisi kokea parhaaksi ystäväkseen, koska se kulkee mukanasi koko elämän ajan. Se on pyhä minulle ja sinulle, joten sitä kannattaa oikeasti vaalia. Ennen vedin ravintoa ihan eri mentaliteetilla kuin nykyään. Tänä päivänä tahdon tehdä hyviä valintoja ruoan suhteen, sellaisia joista kroppani pitää. Siinä onkin yksi syy sille miksi käytän esimerkiksi superfoodeja, marjoja, luomutuotteita ja pyrin syömään mahdollisimman puhdasta ja hyvälaatuista ravintoa. Haluan, että vatsani voi hyvin ja se hymyilee minulle. Toki mieleni janoaa välillä herkkujakin, sokerista ja suolaista. Ei pidä olla liian ankara. Kuuntelen kehoani myös liikunnan ja unen suhteen. En vedä itseäni ylikuntoon, en pakota lenkille ja lepään jos sille tuntuu. Kehon pitää antaa myös nautiskella, sekä elää mahdollisimman stressivapaata ja huoletonta elämää.

IMG_5919-001

Toki välillä on näitä aikoja, jolloin keho on kovilla ja mieli vieläkin kovemmilla. Näissä tilanteissa mielestäni korostuu se, että itseään pitää kuunnella. Lepo on paras lääke väsymykseen ja stressiin, myös minulle muistutuksena! Pitää unohtaa suorittaminen ja itsensä pakottaminen. Elämä ei ole mikään kilpajuoksu, vaikka se monesti sille tuntuukin.

Mielestäni omalle keholle erinomainen synonyymi on temppeli. Omaa kehoaan voi myös miettiä erillisenä osana, jonain rakkaana ja sellaisena ulkoistettuna asiana. Miten sinä hellit ja hoivaat sitä? Kuten vaikka lemmikkiäsi, ostathan sinä hänellekin niitä parhaita mahdollisia raksuja vaan ja ainoastaan, koska rakastat. Huolehdit, että lemmikkisi saa elää mahdollisimman hyvää elämää. Sama pätee omaan vartaloon. Se on rakas kokonaisuus jolle sitä tahtoo vain parasta. Miksi siis en huolehtisi siitä, että se saa mahdollisimman hyvää ravintoa? Miksi rääkkäisin sitä urheilulla äärirajoilleen?

IMG_5925-001

Ehkä oma ajatusmaailmani on hieman hippeytynyt tässä iän myötä, sillä kyllä minäkin joskus ihailin oman kehonsa viemistä äärirajoilleen, suoranaista rääkkiä. Nyt olen enemmänkin sellainen kehooni lempeästi suhtautuva. Ei se sixpack tai muuten treenatumpi kroppa yksinkertaisesti tee minusta onnellisempaa. Sen sijaan hyvin hoidettu keho, sellainen joka hymyilee ja on elinvoimainen, tekee minusta onnellisemman. Tässä ajassa korostetaan mielestäni liikaa suorittamista, oman kroppansa loppuun ajamista. Miksi emme voisi vaan opetella nauttimaan?

Heräsikö teillä ajatuksia? Oletteko nykyään lempeämpiä kehollenne kuin aikaisemmin?

IMG_5931-003

Kommentit (4)
  1. Ihanan tervettä ja freshiä ajattelua tässä ajassa! 😀 samaa mieltä – toki itsensä haastaminen äärirajoille on välillä hyvä asia, vaikkapa kunnon ja hapenottokyvyn kannalta, koska niillä on suora yhteys hyvinvointiin. Mutta nimenomaan sitä kautta pitäisi muistaa ajatella, että tekee niitä asioita kehon ja hyvinvoinnin vuoksi, ei ulkonäöllisten tai sosiaalisten paineiden takia.

    1. Kiva kuulla, että muillakin samanhenkisiä aatoksia. 🙂 Niin no kyllä tavallaan joo, itse tarkoitin enemmän ehkä sellaista rehkimistä jossa kroppa laitetaan äärirajoilleen vaikka olisi muuten väsynyt tms. Se mentaliteetti on muualla kuin kehon kehittämisessä. Toki välillä on hyvä haastaa itseään mutta terveellä tavalla. 🙂

  2. Oon kyllä samoilla linjoilla sun kanssa,oon paljon lempeempi itselleni ja alkanut kuunnella mitä keho sanoo,enkä esim runno jotain rääkki treeniä läpi väkisin. Voisi kai myös sanoa että oon hieman hippeytynyt 😀

    Oonkin käyny miettimään pillereidenkin lopettamista,jotta keho saisi toimia mahdollisimman luonnollisesti. Oliskin kiva kuulla millasia kokemuksia/vaikutuksia sulle on lopettamisesta tullut? 🙂

    1. Moikka! Juuri näin, lempeämpi suhtautuminen kehoon toimii kyllä mainiosti. 🙂

      Mä lopetin pillerit tammikuun alussa ja otin ne uudelleen käyttöön huhtikuun alussa. Syy oli oikeastaan se, että en huomannut juurikaan eroja olossani niin aloin miettimään, että ehkä pillerit nyt vaan sopivat mulle yllättävän hyvin. Kehonikin käynnistyi aika nopeaa ja ekat menkatkin tulivat helmikuun alkupuolella (siis silloin kin jätin pillerit). Toki hormonit mietityttää edelleen ja kierukka on aatoksissa mutta jotenkin aloin miettimään, että mitä jos se ei sopisi? Kierukan poisotto on hieman hankalampaa kuin pillereiden lopetus…

      Lady-Compin suhteen mua alkoi hieman pelottamaan kun tuli sellainen olo ettei ollut varmaa fiilistä. Me ei kuitenkaan haluta nyt lapsia niin sellaisen yllärin saaminen ei sopisi elämäämme ollenkaan. Varmaan jossain kohtaa siirryn kyseiseen laitteeseen, kun tulee tilanne ettei lapsi olisi katastrofi. Oikein käytettynä laite takaa kyllä ehkäisyvarmuuden mutta jotenkin luotto jäi meillä molemmilla hieman hataraksi kuitenkin…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *