Olemisen vaikeus…
Onko täällä muita ketä potee huonoa omaatuntoa pelkästä olemisesta? Mulla on jo pitkään ollut hankaluutena se, etten yksinkertaisesti osaa olla ja rentoutua paikoillaan ilman huonoa omaatuntoa. Kokoajan pitää tehdä jotain, jotta saan varmasti kaiken hyödyn irti jokaisesta tunnista ja minuutista. Stressissä tämä piirre vielä minussa korostuu ja olenkin oikea pyörivä hyrrä. Nytkin olen koko illan salitreenin jälkeen vaan sutinut rätillä sieltä sun täältä, ottanut kuvia, pessyt pyykkiä, tiskannut, imuroinut ja mitä vielä. Vaikka se mitä oikeasti nyt tarvisin olisi rentoutuminen ja ihan vaan vaikka paikallaan makaaminen.
Elämä on nykyään hyvin pitkälle suorittamista. On arvostettavaa tehdä duunia yötä päivää, nähdä vaivaa unelmiensa eteen. Vaati se mitä tahansa. Välillä pitäisi kuitenkin muistaa, että se ihan pelkkä oleminenkin on sallittua, se ei ole syntiä. Et ole laiska jos lepäät, tai katsot telkkaria. Olet jopa tehokkaampi sen jälkeen! Mun on todella vaikea yksin varsinkaan keskittyä esimerkiksi televisioon, vaan siinäkin pitää aina olla virikkeitä ohessa. Monesti teen kahta tai kolmeakin asiaa samaan aikaan, vaikka voisin saada paljon enemmän irti, jos tekisin sen yhden kerrallaan. Argh, tämä on niin ärsyttävää!
Liikunta on oikeastaan tällä hetkellä itselleni ainut tapa tyhjentää ajatuksia, ja ehkä kirjoittaminen. Nämä kaksi asiaa ovat sellaisia, joiden kautta saa ilmaista itseään ja tuoda ulos jotain sellaista mitä täytyy saada ulos. Olisi ihana oppia jotenkin fyysisestikin rentoutumaan, olisivatko ne kenties jonkunlaiset hengitysharjoitukset tai venyttely? Itse en joogalle lämpene joten siihen en halua lähteä, mutta ehkä jonkunlaiset rauhoittumisrutiinit sen sijaan voisivat toimia? Nyt lähtee kyllä Google laulamaan…
Onko täällä kohtalontovereita? Rentoutumisvinkkejä kotioloihin otetaan avosylin vastaan!
Välillä tuntuu kun olen ’tekemättä mitään’, että ties mitä olisin nyt voinut olla tekemässä ja ties missä.
Liikaa ajattelee mahdollisuuksia tehdä enemmän ja paremmin.. yms
Kirjoitin tästä vastikään omaan blogiini. Fiilikset on ihan samanlaiset täällä, i feel you…
Pitääkin lukasta. 🙂