Uupunut

Väsyttää, mieli maassa ja vielä kerran väsyttää. Siinä ovat itseasiassa fiilikseni viimeisen parin viikon ajalta vaikken niitä ole blogissa halunnutkaan esille tuoda. Tuntuu etten ole oikein mihinkään elämäni osa-alueeseen tyytyväinen, tai tyytyväinen siihen paljonko niihin jaksan satsata. Miehen mielestä en ole läsnä, mulla ei ole enää aikaa ja touhotan kokoajan jotain ”turhaa”. Blogiin ei tunnu syntyvän enää tekstejä entiseen malliin. Kun ennen mulla oli sata ja yksi ideaa päässä, niin nyt niitä on nolla. Treeniin ei tunnu riittävän voimia ja hyvä, kun töissä jaksaa käydä. Katsoin itseäni eilen peilistäkin ja näytin todella kalpealle.

Olen nykyään todella usein stressaantunut ja väsynyt. Jotenkin tuntuu, että elämä on sellaista suorittamista päivästä toiseen. Olenkin miettinyt hyvin paljon viime aikoina mitä tältä elämältäni haluan ja sitä miten saisin siitä mieluisampaa. Ei sillä, mulla on hyvä elämä ja asiat kunnossa mutta jotenkin sellainen hetkistä nauttiminen on jäänyt yksinkertaisesti turhan stressin ja arjen pyörityksen alle. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, jos pysähdyn tuntuu sille, että hukkaan aikaa. Itselleni tuli heti mieleen väsymys, joka on kasvanut tässä pikkuhiljaa.

IMG_6355-002IMG_6358-002

Oikeastaan homma piilee varmaan siinä, että otan nykyään stressiä pikkujutuista. Musta on tullut joku ihme suorittaja, jollainen en ole aikaisemmin ollut. Tuntuu etten ole oikein mihinkään aikaansaannokseeni tyytyväinen ja haluaisin olla sellainen energiapommi, joka en ole ja johon energiani ei yksinkertaisesti riitä. En tiedä. Kyseessä voi myös olla alhainen hemoglobiini, josta olen joskus kärsinyt ja melkein anemian rajallakin liikkunut… Tai sitten se kevätmasennus mutta eikö sen pitäisi kesään mennessä olla jo tiessään?

Maanantaina lähden onneksi viikon lomalle ja on aikaa miettiä asioita, tai itseasiassa ehkä olla miettimättä. Mielestäni elämässä on tärkeintä olla onnellinen ja nauttia hetkistä. Jos tuo taito katoaa on syytä huolestua. En tahdo olla vanhana se ihminen joka toteaa, että olisi pitänyt tehdä vähemmän töitä, matkustaa enemmän ja ylipäänsä nauttia elämästä enemmän. Olenkin viime aikoina mietiskellyt mitä tulisi tehdä jotta en olisi tuollainen henkilö. Meillä on kuitenkin yksi elämä elettävänä ja se menee nopeaa!

IMG_6359-003

Onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia? Stressiä tai väsymystä? Vertaistuki olisi nyt enemmän kuin paikallaan. Olisi niin ihana kuulla, että joku sanoisi ettet ole outo, vaan tämä on ihan normaalia.

On my way

20 vastausta artikkeliin “Uupunut”

  1. Moi!

    Tiedän niin hyvin mistä puhut..voin samaistua täysin tähän kirjoitukseen..mä oon kärsinyt näistä tuntemuksista ja ajatuksista jo pitkään.

    Mulla auttaa ihanat ystävät ja joku asia mitä odottaa ja joka tuo iloa päiviin. Usko on myös tosi iso voimavara kaiken keskellä.

    • Joo, lohdullista että muillakin samoja fiiliksiä. Toivottavasti menisi molemmilla pian ohi! Tsemppiä Sofia.

  2. Tiedän tunteen. Itse olen suorittajatyyppi ja opettelen koko ajan pois siitä, että suoritan elämääni. Omalla kohdalla on auttanut se, että olen laittanut asiat tärkeysjärjestykseen ja opetellut rentoutumaan. Illalla kaikki elektroniset laitteet pois tunti pari ennen nukkumaanmenoa ja ajoissa yöunille. Hyvä uni on itselleni tärkein keino palautumiseen ja jaksamiseen. Itseltään ei tarvitse vaatia liikaa. Ei ole aina helppoa,mutta itsekin opettelen vielä Hetkessä elämistä. Asiat järjestyy kyllä ja elämä kantaa, vaikka aina ei tunnu siltä. Jos tuntee olevansa väsynyt, kannattaa yrittää levätä ja rentoutua,antaa itselleen aikaa. Ei ole aina helppoa :D
    Joku viisas on joskus sanonut: Onnellisuus ei ole sitä, että saa mitä haluaa vaan sitä, että haluaa sen mitä on saanut.

    • Täällä ei olla luonteeltaan suorittajia mutta nähtästi huolestuttavasti sinne suuntaan menossa… Mäkin pyrin noihin ilta-rituaaleihin. Toivottavasti loma hieman jeesii. Tsemppiä sinne! :)

  3. Moikka,

    mulla oli ihan samanlaisia fiiliksiä keväällä. Elämä meni ihan suorittamiseksi ja loppujen lopuksi jopa treenit, joista aina ennen on nauttinut, tuntui olevan vain yksi tehtävä lisää to-do -listalla. Nopeasti pystyin onneksi yhdistämään, että hyvin todennäköisesti nuo fiilikset kumpuavat vhh-ruokavaliosta, jonka otin käyttöön rasvojen kiristelyjen vuoksi. Tuntemuksia vhh-ruokavaliolla kirjailin blogiinikin http://www.bullram.fi/blogit/anna-minulle-minun-jokapaivainen-leipani/

    Kun ruokavalion jälleen normalisoi ja alkoi mussutella taas hiilareita, niin olokin parani heti. Pelottavan vahva on ruokavalion vaikutus mieleen, olotilaan ja oikeastaan myös persoonallisuuteenkin.

    • Itse en ole muuttanut omaa ruokavaliotani hetkiin ja tulee kyllä hiilareitakin syötyä. :) Mutta hyvä pointti, varmasti vaikutuksensa! Ja ylipäänsä ruokavaliolla jaksamiseen, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka.

  4. Heissan,

    kiitos ja amen. Kirjoitus sai mun sisältä kummunneet ajatukset sanoiksi. Okei, olen saanut juuri ekan lukiovuoden kunnialla pakettiin, mutta kun tuntui koko kutosjakso ajan että tekis mieli pinnata, ei jaksais tehä kaikkia tehtäviä, mikä mua vaivaa, vaikka painoin tukka putkella treenien ja koulu välissä. Asun poissa kotoa (yhdessä vuotta vanhemman veljeni kanssa), vaikka olen vasta 16 vuotias. Todellisuudessa, mähän olen pärjännyt tän vuoden aika mallikkaasti, mutta ei aina todellakaan siltä tunnu, ja se väsymys… Voi väsymys sentään! Yöunet kärsivät kutosjakson aikana paljon ja liikaa, mutta NYT, odotettu loma alkoi!

    Jaksamista sun arkeesi ja nauti kesän lämmöstä, blogisi on ihana vaikkei aina tuntuiskaan että juttua irtois! Älä unohda sua itseäsi, tämä on sun elämä.

    ❤️: Lotta

    • Moikka, mukava kuulla etten ole ainoa. Varmasti monella ihmisellä tulee näitä aika-kausia, että on piippuun palanut fiilis. Lohdullista.
      Ja kiitos, kyllä tämä tästä! Olen nyt satsannut yö-uniin ja heti on virkeämpi olo. Niillä on todella merkityksensä…

      Sinnekin ihanaa kesää. <3

  5. Heips. Voin sanoa, että et ole outo, vaan ihan normaali. Meillä kaikilla on tuollaista aika ajoin. Ehkä sinä otat tosiaan painetta siitä päivittäin, että sinun pitäisi elää jotenkin tietynlaisesti kokoajan, että elämäsi olisi ”juuri parasta” sinulle. Ehkä joskus vain huomaat, että kun vain elät, se on sinulle ”juuri parasta” elämää. Ja opit tällöin varmasti elämään hetkessä, ehkä pienten harjoitteiden avulla. Voit vaikka suihkussa miettiä miltä vesi tuntuu kun se valuu selkääsi pitkin tai miltä lintujen laulu kuullostaa tai miltä järven/meren ääni kuullostaa. Eikä sitäkään tarvitse alkaa kokoaajn miettiä, miten elät hetkessä, sekin tulee ajallaan.

    • Tämä oli todella asiakommentti. Noinhan se juurikin menee… Kiitos! <3

  6. Musta tuntuu, että vastaavia fiiliksiä on tänä päivänä yhä useammilla, vaikka peruspalikat olisivatkin kohdillaan (työ, koti, kumppani, ystäviä, rahaa huvituksiin ym.) Itse uskon, että yhtenä syynä siihen on yhteyden katoaminen, heikentyminen Luojaamme. Moni etsii helpotusta levottomuuteen joogasta, mind fullnesista, meditaatiosta…esim. mind fullnesin juuret ovat buddhalaisuudessa, vaikka sitä ei markkinoinnissa esille tuodakaan, ja onhan se toki monen mielestä trendikkäämpää kuin usko Jeesukseen;) Em. henkisyys suosii itsensä puoleen kääntymistä, lähdetään liikkeelle omista lähtökohdista ja tarpeista ja sitä mitä etsii itselleen..minä, minä, minä. Ja lopulta ne eivät kuitenkaan anna vastauksia elämän suuriin kysymyksiin, tähdätään lähinnä siihen, että vastaukset ja voima löytyvät itsestä.

    Tämä aineellinen hyvä, ja kiihtyvä vauhti koko yhteiskunnan kehittymisessä (teknologia ym.) eivät välttämättä aina ole hyviä asioita. Pohdin itsekkin välillä sitä, että mikä järki on juosta tässä oravanpyörässä ja ylläpitää tietynlaista elintasoa..meneekö elämä näin hukkaan?!

    Hienoa, että uskallat avata keskusteluita näistä syvällisemmistäkin aiheista.
    Tiedät mistä sitä apua ja vahvistusta valinnoilleen voi myös pyytää;)

    Oikein mukavaa ja rentouttavaa lomareissua:)

    • Moikka. Olen täysin samaa mieltä kanssasi joogasta ja muista. Siksipä itse en niihin haluakaan mukaan lähteä. Ja myös tuo oravanpyörä ajatus kolahti, tuota olen juurikin miettinyt! Onko siinä tosiaan mitään järkeä?

      Ja kyllä, itseasiassa onkin tullut rukoiltua viime aikoina vähäisen puoleisesti, joten ehkä voisi hieman jutella sinne yläkertaan asioista. Kiitos kommentistasi ja ihanaa kesää <3

  7. Luulen, että tässä vaiheessa kevättä alkaa olemaan loman tarpeessa. Olen itsekkin kieltämättä kärsinyt väsymyksestä ja stressistä viime aikoina…tai koko kevään. Luulisi, että näin valoisaan aikaan vuodesta energiaa riittäisi mihin vain, mutta ei. Kai tämä tästä paranee, kun pääsee viettämään kesälomaa. :) Tsemppiä sinne!

    • Nojoo, se on hassua. Valo lisääntyy mutta jotenkin sitä on vaan itse paljon stressaantuneempi… Tiedän tämän väliaikaiseksi, joten eiköhän asiat tästä.

      Ihanaa kesää ja sinnekin tsempit stressin selätykseen! :)

  8. Ei taida olla kauheasti niistä superfoodeista apua jos noin uupunut olo on että pitää siitä tänne blogiin valittaa :D :D :D

    • No huoh… Tiedätkö mitä? Niistä on ollut todella paljon apua mutta ei ne nyt mitään stressin selättäjiä ole. :D Että eipä sitä kaikesta voi superfoodeja syyttää…

  9. kannattaa käydä testauttamassa se hemoglobiini!
    itse ollut todella uupunut, ja vaikka elämäntilannekin sitä selittää, losahti kyllä hyvin paikoilleen se että kärsinkin lisäksi anemiasta. ja siitähän on aikas helppo päästä myös eroon. ja se varmasti helpottaa, että fyysisesti on ok, esim. veriarvot, että jaksaa oikeasti muuttaa myös niitä muita asioita voidakseen hyvin..

    (ruokavalioni on itseasiassa hyvin samankaltainen kuin sulla, tosin en syö kanaa mutta muuten.)

    • Multa otettiin tässä keväällä veriarvot sen antibioottijutun yhteydessä ja ne pitäisi olla ihan kunnossa. Rautakuurin voisin kuitenkin testata. Ei siitä liioin haittaakaan ole. :) Oon joskus ennenkin kiskonut sen ihan omatoimisesti. :)

  10. Onko fiilis jo palautunut parempaan? Oli itseasiassa lohduttavaa lukea tämä, koska olen itsekin ajoittain painiskellut saman tunteen kanssa. Hirveintä on, ettei sille ns. huonolle ololle välttämättä ole syytä, mutta silti siitä tunteesta ja ahdistuksesta on vain niin vaikea päästä irti. Tsemppiä! Niitä kausia tulee aina, mutta on varmasti ohimenevää. <3

    • Loma teki kyllä tehtävänsä ja nyt on jo huomattavasti parempi fiilis! :) Ehkä nämä jaksot tosiaan kuuluvat elämään ja niitä vaan väkisin välillä tulee… Tsemppiä sinnekin näiden painiskelujen kanssa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta