Uupunut

Väsyttää, mieli maassa ja vielä kerran väsyttää. Siinä ovat itseasiassa fiilikseni viimeisen parin viikon ajalta vaikken niitä ole blogissa halunnutkaan esille tuoda. Tuntuu etten ole oikein mihinkään elämäni osa-alueeseen tyytyväinen, tai tyytyväinen siihen paljonko niihin jaksan satsata. Miehen mielestä en ole läsnä, mulla ei ole enää aikaa ja touhotan kokoajan jotain ”turhaa”. Blogiin ei tunnu syntyvän enää tekstejä entiseen malliin. Kun ennen mulla oli sata ja yksi ideaa päässä, niin nyt niitä on nolla. Treeniin ei tunnu riittävän voimia ja hyvä, kun töissä jaksaa käydä. Katsoin itseäni eilen peilistäkin ja näytin todella kalpealle.

Olen nykyään todella usein stressaantunut ja väsynyt. Jotenkin tuntuu, että elämä on sellaista suorittamista päivästä toiseen. Olenkin miettinyt hyvin paljon viime aikoina mitä tältä elämältäni haluan ja sitä miten saisin siitä mieluisampaa. Ei sillä, mulla on hyvä elämä ja asiat kunnossa mutta jotenkin sellainen hetkistä nauttiminen on jäänyt yksinkertaisesti turhan stressin ja arjen pyörityksen alle. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, jos pysähdyn tuntuu sille, että hukkaan aikaa. Itselleni tuli heti mieleen väsymys, joka on kasvanut tässä pikkuhiljaa.

IMG_6355-002IMG_6358-002

Oikeastaan homma piilee varmaan siinä, että otan nykyään stressiä pikkujutuista. Musta on tullut joku ihme suorittaja, jollainen en ole aikaisemmin ollut. Tuntuu etten ole oikein mihinkään aikaansaannokseeni tyytyväinen ja haluaisin olla sellainen energiapommi, joka en ole ja johon energiani ei yksinkertaisesti riitä. En tiedä. Kyseessä voi myös olla alhainen hemoglobiini, josta olen joskus kärsinyt ja melkein anemian rajallakin liikkunut… Tai sitten se kevätmasennus mutta eikö sen pitäisi kesään mennessä olla jo tiessään?

Maanantaina lähden onneksi viikon lomalle ja on aikaa miettiä asioita, tai itseasiassa ehkä olla miettimättä. Mielestäni elämässä on tärkeintä olla onnellinen ja nauttia hetkistä. Jos tuo taito katoaa on syytä huolestua. En tahdo olla vanhana se ihminen joka toteaa, että olisi pitänyt tehdä vähemmän töitä, matkustaa enemmän ja ylipäänsä nauttia elämästä enemmän. Olenkin viime aikoina mietiskellyt mitä tulisi tehdä jotta en olisi tuollainen henkilö. Meillä on kuitenkin yksi elämä elettävänä ja se menee nopeaa!

IMG_6359-003

Onko muilla ollut samanlaisia ajatuksia? Stressiä tai väsymystä? Vertaistuki olisi nyt enemmän kuin paikallaan. Olisi niin ihana kuulla, että joku sanoisi ettet ole outo, vaan tämä on ihan normaalia.

Kommentit (20)
  1. Onko fiilis jo palautunut parempaan? Oli itseasiassa lohduttavaa lukea tämä, koska olen itsekin ajoittain painiskellut saman tunteen kanssa. Hirveintä on, ettei sille ns. huonolle ololle välttämättä ole syytä, mutta silti siitä tunteesta ja ahdistuksesta on vain niin vaikea päästä irti. Tsemppiä! Niitä kausia tulee aina, mutta on varmasti ohimenevää. <3

    1. Loma teki kyllä tehtävänsä ja nyt on jo huomattavasti parempi fiilis! 🙂 Ehkä nämä jaksot tosiaan kuuluvat elämään ja niitä vaan väkisin välillä tulee… Tsemppiä sinnekin näiden painiskelujen kanssa!

  2. kannattaa käydä testauttamassa se hemoglobiini!
    itse ollut todella uupunut, ja vaikka elämäntilannekin sitä selittää, losahti kyllä hyvin paikoilleen se että kärsinkin lisäksi anemiasta. ja siitähän on aikas helppo päästä myös eroon. ja se varmasti helpottaa, että fyysisesti on ok, esim. veriarvot, että jaksaa oikeasti muuttaa myös niitä muita asioita voidakseen hyvin..

    (ruokavalioni on itseasiassa hyvin samankaltainen kuin sulla, tosin en syö kanaa mutta muuten.)

    1. Multa otettiin tässä keväällä veriarvot sen antibioottijutun yhteydessä ja ne pitäisi olla ihan kunnossa. Rautakuurin voisin kuitenkin testata. Ei siitä liioin haittaakaan ole. 🙂 Oon joskus ennenkin kiskonut sen ihan omatoimisesti. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *