Sunday randoms

* Vaikka rakastan kaffia, en pysty juomaan sitä yleensä koskaan edes täyttä kupillista. Tavallisesti otan aika suuren satsin mutta puolet heitän viemäriin… Mun aamukahvi on tavallisesti joku desin satsi jos sitäkään.

* En ole yhtään ihminen, joka olisi rahan perään. Tiedättekö sellainen, joka tekisi asioita rahasta tai tahtoisi omistaa hurjasti massia.

* Vielä reilu kymmenen vuotta sitten olin sitä mieltä, etten koskaan voisi asua Helsingissä. Mua kauhistutti ajatuskin täällä olemisesta. Jännä miten mieli muuttuu, kun sitä vaan rohkaistuu lähtemään mukavuusalueen ulkopuolelle. Enää en osaisi asua maakunnissa.

* Häiriinnyn tosi helposti jos joku tuijottaa, enkä tykkää olla suuren lauman keskellä huomion keskipisteenä.

* Mietin useinkin onkohan olemassa mun ”kloonia” tai kopiota. Olisi hassua törmätä lähes täysin itsensä näköiseen tyyppiin. 🙂 Tämä varmaan saanut lisäpotkua Oprahan Blackista…

* Mulla on käsiala, joka vaihtelee. Pystyn siis kirjoittamaan todella erilaisilla tavoilla eikä mulla ole ns. omaa tunnistettavaa käsialaa.

* Inhoan Cokista, hyi. Joskus vedin Pepsi Maxia mutta nykyään en laittaisi sitä millään suuhuni, yök. Mielestäni kyseisen juoman juomisen jälkeen tulee todella outo olo. Sellainen viluinen. Se jos joku kertoo jo ettei ole kyseessä mikään terveyspommi!

* En tiedä mikä siinä on mutta en ole missään vaiheessa ”pepputrendiä” innostunut koko touhusta. Mielestäni tavallinen pylly on paljon nätimpi kuin sellainen mega mega takapuoli. En nyt siis tarkoita mitään roikkuvaa ihrakasaa mutta sellaista ns. kiinteää mutta tavallisen kokoista takapuolta. 🙂

* Olen menossa loman jälkeen vihdoin ja viimein laittamaan kynsiini geelaukset. Olen nimittäin todella kyllästynyt näihin liuskoittuviin yksilöihin, joita saisi olla lakkaamassa kokoajan.

* Mulla on paljon luomia, siis oikeasti paljon. Suurinosa noista on sellaisia ihoa myötäileviä luomia mutta kyllä multa muutama kohokaskin löytyy. Seurailen noita jatkuvasti, sillä ihosyöpää ei olisi kiva saada.

* Nuorempana hiukset olivat mulle ”pakkomielle”. Pyrin siis kaikin tavoin pitämään ne mahdollisimman tuuheina ja hyväkuntoisina. Pesin pää alaspäin, kampasin vaan harvakampaisella kammalla ja kuivia hiuksia, sekä varjelin niitä liiata värjäämiseltä ja kuumentamiselta. Onneksi olen tajunnut, että tukkahan on uusiutuva luonnonvara, eikä sen kunto ole elämäni tärkein asia…

Löytykö mitään tuttua, osuiko mikään läheltä sinua?