Ihan tavallinen treenaaja

Olen viime aikoina havahtunut tuohon tosiasiaan, että minä tosiaan olen se ihan tuiki tavallinen salitreenaaja. Maija tai Pirkko. Ehkä jopa jonkun mielestä laihaläski, muodoton, lihakseton, rimpula, löysis tai mitä lie. Mutta tiedättekö mitä? -Minä viihdyn tällaisena.

Minulta löytyy vahva yleisurheilutausta, lapsesta saakka olen liikkunut paljon. Silloin, kun urheilin piirikunnallisella tasolla ja olin aika tosissani, treenejä oli kuutisen kertaa viikossa. Kun tajusin etten halua urheilijaksi, tuli jonkun sortin vastareaktio ja muutaman vuoden treenitauko, kunnes sitten taas Helsinkiin muutettuani innostuin. Tuosta lähtien treeni-intoni on ollut hyvin vaihtelevaa mutta liikunta kulkenut silti matkassa. Viimeiset kolme vuotta olen treenannut myös lihaskuntoa ja ottanut selvää erilaisista sali-liikkeistä sun muusta. Osaan toimia kuntosalilla, tiedän aika paljon erilaisia liikkeitä, niin kehon painolla kuin vastuksellakin tehtäviä. Salin lisäksi lenkkeilen, kuten kuka tahansa muukin. Eli kuten alussa totesin olen aika tavallinen treenaaja ja näin olen tyytyväisimmilläni. Aikaa muullekin elämälle ja mikä parasta, liiallisen suunnitelmallisuuden puuttuminen sopii parhaiten itselleni.

Joku saattaa ajatella, että voi parhaiten mitä enemmän treenaa. Minä taas olen havainnut, että omalla kohdallani maximaalinen salimäärä on kolme kertaa viikossa vaikka varmasti ”pystyisin” enempäänkin. Siihen päälle yksi tai kaksi lenkkiä. Joinain viikkoina salit jää kokonaan välistä ja vaan lenkkeilen. Eikä mua muuten haittaa etten näytä mitenkään super urheilulliselta tai treenatulta. Monen mielestä olen tosiaan varmasti vaan lihakseton lörö mutta itse tykkään kropastani tällaisena ja eikös se ole se tärkein seikka? :) Tärkeintä on se hyvä fiilis kehossa ja omalla kohdallani se toteutuu vähemmälläkin treenauksella, joten miksi rääkkäisin itseäni henkihieveriin sen sijaan, että voin nauttia elämästä? Joskus mottoni oli, että ”aina voi olla paremmassa kunnossa”, onneksi nykyään ajattelen toisin. Koen oikeastaan, että olen tällä hetkellä elämäni kunnossa, tämä fiilis on ollut itselläni jo pitkään ja toivon sen myös jatkuvan. Kehon kuunteleminen on se the juttu.

Oikein energistä lauantaita jokaiselle, me suunnataan kohta Tallinnan aurinkoon!

IMG_7100IMG_7098IMG_7097

On my way

8 vastausta artikkeliin “Ihan tavallinen treenaaja”

  1. No mutta sullahan on kauniin lihaksikkaat olkapäät ja nätti selkä! :) urheilulliselta näyttää mun silmään!

    • Kiitos! :) Sinun silmääsi kyllä mutta en varmasti monenkaan kehonrakennuskuplassa elävän silmään. :) Siinä maailmassa tavallisempi kroppa alkaa näyttämään löysälle ja muodottomalle.

  2. Apua, en kyllä keksi kuka sua voisi sanoa laihaläskiksi. :)
    Jos unohtaa hetkeksi esim. fitnessblogit, niin noin treenattua kroppaa ku sulla harvoin näkee tuolla kadun tallaajilla! Mun mielestä sulla on tosi kaunis urheilullinen kroppa ja timmit kädet! :)

    Oma urheilutyylinikin on viime aikoina muuttunut. Olen nyt työssä, jossa pelkästään seison tai kävelen, joten lenkkeily on toistaiseksi saanut jäädä kokonaan. Sille ei vaan tunne enää samanlaista tarvetta kuin ennemmin toimistotyötä tehdessä, tuntuisi jopa liian raskaalta 6-8 tunnin jalkeilla ollun työpäivän jälkeen lähteä lenkille! Se on toisaalta harmi, koska varsinkin kesällä lenkkeily on ihanaa.
    Samalla tavoin myös treenin määrä on mulla vähentynyt työn vaihduttua. Ennen saatoin treenailla 5-6 kertaa viikossa ja se tuntui tekevän ihan hyvää istumatyön ohella, mutta näin ”fyysisen” työn ohella se on kyllä ihan liian kuormittavaa. Oon huomannut, että 3-4 kertaa viikossa treenaaminen on aika lailla maksimi ja sopii mulle tällä hetkellä parhaiten. :)

    • Kiitos! Se on tosiaan juurikin niin, että kuka vertaa ja mihin. Jos elät siellä fitness-maailmassa, toki tavallinen kroppa alkaa näyttämään löysälle ja ”pienelle”.

      Itse teen toimistotyötä mutta seison 90% työajasta. Olen huomannut, että tuo on hyvä tapa pitää verenkierto kropassa yllä ja tosiaan välttää sitä istumatyön kuormittavuutta. Mäkin itseasiassa juoksin vähemmän silloin, kun tein sairaala -ja myymälätyötä. Se paikasta toiseen juokseminen kuormitti aika paljon, tai väsytti eikä tehnyt päivän jälkeen mieli lenkille. Nykyään jaksan mukavasti juosta aamulla tai illalla. Salitreeniä kuitenkin tosiaan se pienempi määrä, kuten sinäkin sanoit. Miksi oikeasti turhaan käydä liikaakaan jos hyvinvointi pysyy kunnossa vähemmälläkin? Elämässä on todella paljon esimerkiksi sosiaalisia suhteita joita on hyvä hoitaa. Jos käyt aina vaan salilla, on se usein pois ajasta ystävien kanssa.

      Tsemppiä treeneihin ja ihanaa juhannusta! :)

  3. Sulla on just hyvä kroppa! :) ja musta on myös ihanaa että täällä fitfashionissa ei oo vaan niitä ketkä elää ns ”fitnesskuplassa”!

    • Kiitos! Itsekin viihdyn siinä. :)

      Niin, tiedän mitä tarkoitat. On vähän jokaiselle jotakin, myös niille joita fitness ei erityisemmin kiinnosta.

  4. Itsenikin luokittelen ihan tavalliseksi treenaajaksi. Olisihan se hienoa keskittyä johonkin kunnon lajiin 110%, mutta sitä oikeaa ei ole tullut eteen. Sopiva miksaus vähän kaikkea toimii :D
    Miten sun salitreenit muuten nykyään kulkevat? Vaihdoit Kaylat perus kuntosaliin, vai?
    Itse haluaisin yhdistää Kaylan circuitteja ja kunnon painoharjoittelua, mutta kumpaankin täysillä keskittyminen + lenkit päälle kuulostaa aika rankalta jo palautumisenkin kannalta…

    • Moikka! Joo vaihdoin ne saliin mutta teen nykyään salilla edelleen osaa Kaylan liikkeistä ja muutenkin ns. nopeasykkeisempää treeniä. Sellaista maximia treenaan aika vähän… Itselleni tulee siitä maximitreenistä jotenkin jäykkä, raskas ja turvonnut olo. Ei oikein sovi vaan omalle keholle… Tai se ei ole se mitä treeniltä tahdon.

      Tsemppiä sinne kesän reeneihin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta