Muistathan elää

Vieläkö muistatte, kun keväällä kirjoittelin teille suorittamisesta ja siitä, kuinka havahduin siihen, että olin salakavalasti muuttumassa henkilöksi joka unohtaa elää hetkessä ja suorittaa elämäänsä. Tuolta musta tuntui keväällä hyvin pitkään ja oikeasti ihan säikähdin omia fiiliksiäni ja sitä mihin suuntaan olin menossa. Arjesta tuli vaan rutiineja ja mielessä pyörivät lähinnä velvoitteet ja mitä seuraavaksi pitäisi tehdä.

En olisi oikeasti varmaan havahtunut tilanteeseeni (tai puuttunut siihen) ellei miesystäväni olisi minulle asiasta maininnut. Reaktioni oli tietenkin kärkäs, sillä teksti osui ja upposi. Mitä minulle oli tapahtumassa? Olin todella väsynyt, eikä väsymykseen auttaneet edes hyvät yö-unet tai rennot viikonloput. Blogistakin tuli huomaamattani taakka, samoin kuin lähestulkoon kaikesta muustakin tekemisestä. Jos mulle ehdotettiin esim. leffaan menoa, vastasin kärkkäästi etten voi lähteä koska mulla ei ole postausta huomiselle, pitäisi siivota, pestä pyykkiä tai tehdä sitä sun tätä.

IMG_6687-001IMG_6655

Kaikista vaikeintahan sitä on myöntää itselleen, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Jos en tee muutosta elämääni, menetän sen. Suorittaminen ei ole elämistä, vaan se on suorittamista. Tämä on tavallaan todella hassua, koska itse olen aina ollut hyvin kaukana suorittajasta tai henkilöstä joka haluaa kontrolloida tekemäänsä. En ole myöskään koskaan vaatinut itseltäni mitenkään hirveitä, joten siksikin tällaiseen tilanteeseen omassa elämässään havahtuminen tuntui erittäin vieraalle.

Tiedän, että teistäkin hyvin moni suorittaa elämäänsä enemmän kuin elää sitä. Kontrollissahan on turvallista olla, se on kuin kehto. Ruokavaliosi, liikkumisesi ja mikä tärkeintä vartalosi ja pääkoppasi pysyvät kasassa, kun toimit tiettyjen rutiinien mukaan. Tuo ei mielestäni kuitenkaan ole tervettä. Muistatteko kuinka lapsena sitä tehtiin joka päivä kaikkea? Koskaan ei koulupäivän jälkeen tiennyt mitä tänään, vaan huolettomasti puuhattiin. Tottakai aikuisella on vastuuta ja velvotteita mutta mielestäni meidän tulisi enemmän kuunnella itseämme ja sitä mitä haluamme. Jos tekee mieli suklaata, osta patukka. Jos taas et jaksa treenata, pidä välipäivä. Jos tuntuu, että tahdot tehdä jotain, varata matkan tms. niin tee se. Jos elät huonossa ihmissuhteessa, jätä se. Meillä on aivan liikaa estoja, jotka hallitsevat elämäämme.

IMG_6686IMG_6650-001

Omalla kohdallani viikon loma sai kyllä ihmeitä aikaan. Mieli on huomattavasti tyhjempi ja stressiä vähemmän. Ajattelen nyt myös kaikesta rennommin, enkä jaksa ottaa paineita. Asiat menevät kyllä omalla painollaankin ilman, että sitä on taas siinä hurjassa oravanpyörässä…

Olen muutenkin miettinyt viime aikoina elämääni ja asioita joita haluan tehdä. Mistä minä unelmoin? Olen vielä nuori, eikä minun tule käyttäytyä kuin viiskymppinen vaikka vanhasielu olenkin. Kuten muutama päivä sitten kirjoitin, tahdon tehdä asioita spontaanisti, nähdä ja kokea. Nuo asiat ovat viime aikoina jääneet elämässäni niin vähälle… Moni lienee varmasti lukenut niitä lehtijuttuja, joissa vanhukset ovat kertoneet mitä olisivat tehneet elämässään toisin. Yksi omaan mieleeni painautunut asia oli ”tekisin vähemmän töitä”. Niinpä. Valitettavasti työnteko hallitsee hyvin pitkälle elämäämme ja raha. Loppupeleissä aika moni unohtaa elää tämän kaiken keskellä elämäänsä ja siitä tulee juurikin yhtä suorittamista.

Näillä aatoksilla uuteen viikkoon. Muistetaan elää hetkessä ja nauttia jokaisesta päivästä kuin se olisi viimeisemme.

On my way

8 vastausta artikkeliin “Muistathan elää”

  1. Ihan huippu postaus ja täyttä asiaa! Osui ja upposi. Itsekin tunnistan aina välillä lipsuvani ”suorittajaraiteelle”. Elämä tuntuu tehtävälistalta, josta vedetään päivittäin yli pakollisia juttuja, jotka on saatava tehdyksi. Silloin mikään ei tunnu miltään, koska ei ole aikaa pysähtyä kuulostelemaan ajatuksiaan tai tuntea. Ei ole aikaa vain OLLA. Pitää puuskuttaa eteenpäin, jotta vuorokauden tunnit riittää ja kaiken saa tehdyksi. Kamala tunne! Siksi mäkin olen viime aikoina yrittänyt keskittyä elämään hetkessä ja olemaan vaatimatta itseltäni liikoja. En halua pakottaa itseäni tekemään asioita, jotka ei sillä hetkellä tunnu hyvältä. Ja se onkin hassua, että kun lakkaa vaatimasta itseltään kasapäin ”suorituksia” yhdelle päivälle, jossain vaiheessa kaikki hoituu kuin itsestään. Työt tuntuu mukavalta, blogiin tulee tekstiä ja mieli on parempi, kun muistaa välillä irtautua kaikesta. Jos ei aina jaksa tehdä asioita, siitä ei pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa. Mutta hyvin usein ainakin itse tunnen. Siitä nyt siis opettelemassa eroon! Haluan todellakin elää hetkessä, jotta hyvät hetket ei valu ohitse.

    • Kiitos Mia. :) No sanoppa muuta, tuo moodi lähtee niin helposti päälle. Ja sitten, kun se vaihde on tosiaan käynnissä ei oikein mistään pysty nauttimaan ja kuten sanoit, oikeastaan kaikki elämän osa-alueet kärsivät. Kun tajuaa höllätä kääntyy kaikki taas eri suuntaan. Voin siis täysin allekirjoittaa sinunkin kommenttisi. Yritetään todellakin elää hetkessä, skarpataan ja kiinnitetään siihen huomiota. :)

  2. Erittäin hyvä teksti. Olen itse havahtunut vähän samankaltaiseen tilanteeseen, lähinnä siihen että elämästä ei ole kauheasti tullut nautittua kaiken stressin keskellä. Itselläni on painanut mieltä työttömyys, opiskelukuviot, ihmissuhteet, asuntoasiat,.. Aina tuntuu että kun tämä ja tämä asia tästä lutviutuu niin sitten alan nauttia elämästä. Mutta sitten kun se lutviutuu niin tuleekin uusi stressi/muutos jota alkaa stressaamaan :D Esimerkiksi ensin stressasin työttömyyttä ja kun sitten sain töitä, aloinkin stressaamaan sitä työssäkäymistä ja työhön sopeutumista. Itse olen vasta 20 ja tuntuu typerältä ajatella että elämä on edessä mutta sitä ei kuitenkaan tule välttämättä elettyä kunnolla. Tuli siis oikein hyvään saumaan tämä teksti :-) ehkä itse kunkin on hyvä välillä miettiä omaa elämää ja sitä että tekeekö arjessa myös niitä asioita joista aidosti nauttii. Itse aionkin nyt pistää asiat oikeaan perspektiiviin ja nauttia siitä että asiat on kuitenkin loppupelissä oikein hyvin. Välillä tulee kateellisena seurattua vierestä kun kaverit istuu terassilla nauttimassa kesästä, eikä jotenkin ymmärrä että ei mikään estä itseäkin tekemästä samoja asioita :D siinä on mulle tämän kesän tavoite: tehdä töitä työajalla ja vapaalla nauttia vapaa-ajasta ja kaikesta mitä on mahdollista tehdä!

    • Kiitos, mukava kuulla sen kolahtavan. En ainakaan ole yksin ajatusteni kanssa… Nuorena varsinkin paineita riittää, pitää opiskella, saada töitä, löytää elämänkumppani, luoda ura, ehkä perustaa perhe jne. Paineita todellakin on kyllä jos niitä alkaa oikein kelailemaan. Itselleni jotenkin ihan perus arkikin tuotti keväällä tosiaan paljon stressiä, kunnes tajusin etten ainakaan paranna asioita tällä stressaamisella. Itseltään jos vaatii liikaa unohtaa nauttia elämästä. Kannattaa tosiaan välillä unohtaa stressi ja keskittää se energia hetkiin. Tuo on tietysti helpommin sanottu kuin tehty mutta pikkuhiljaa…

      Tsemppiä sinne! <3

  3. Hyvä teksti! Oon kyllä samaa mieltä, nykyään valitettavan moni vaan suorittaa elämäänsä päivästä toiseen. Toki nykymaailmassa elämä on stressaavaa, ja töissä on pakko käydä, jos haluaa ruokaa pöytään ja laskut maksaa. Ja pitäisi toki olla kiitollinen, että niitä töitä ylipäätään on, sekään kun ei ole mikään itsestäänselvyys. Mutta mielestäni silti pitäisi pystyä löytämään jokaisesta päivästä joku ilonaihe. Eikä niiden tarvitse olla mitään ihmeellisiä asioita, itselleni se voi olla vaikka ihan kiireettömästi nautittu aamukahvi lempimukista :) Itsellänikin meinaan oli aiemmin hieman taipumusta tuollaiseen suorittamiseen, harrastin joukkueurheilua, joka vei paljon ajasta ja siitäkin tuli sellaista suorittamista ja koulussa halusin saada pelkästään loistavia numeroita ja kaikki muukin piti tehdä ”täydellisesti” ruokavaliota myöten. Onneksi kuitenkin havahduin, että ei sellainen sopinut minulle ja olen onneksi nykyään oppinut hölläämään. Jos ei huvita mennä lenkille, niin sitten en mene, ei se maailma siihen kaadu. Ja nykyään en jaksa enää ruokavaliostakaan stressailla, jos haluan syödä jäätelöä niin silloin syön ja vaikka useampana päivänä viikossa. Sopii minulle paljon paremmin vähän leppoisampi elämä :) Tulipa nyt pitkä kommentti, tunnistin vaan entisen itseni tuosta niin hyvin :D Hyvää alkanutta viikkoa Jutta! :)

    • Kuulostaa erittäin hyvältä! Noiden asioiden oivaltaminen parantaa kummasti elämänlaatua. :) Pienistä asioista tulisi kyllä olla iloinen ihan päivittäin, sillä onnihan asuu juurikin arjessa. Energian keskittäminen hyvyyteen tuo elämään hyvää, senhän tiedämme.

      Ihanaa viikonalkua sinnekin ja kiitokset kommentistasi!

  4. Alkuun täytyy sanoa että ihan mielettömän kauniita kuvia! Voi kuinka upea olet <3

    Hyvä kirjoitus jälleen kerran, näitä on kiva lukea. :)

    • Kiitokset kuvaajalle, eli matkaseuralaiselleni. :) Ja kiitos kivoista sanoistasi, mukavaa että teksti kolahti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta