Onko minusta mihinkään?

Tämä viikko on jälleen ollut jollain tapaa sellainen ajatusten viikko, mikä osittain on näkynyt myös täällä bloginkin puolella. Eilen bussilla kotiin matkatessa ajatukseni täytti mietteet riittämättömyydestä ja siitä onko minusta mihinkään. Kuulostaapa pahalta, vaikkei se sitä ole. Kyse on siis siitä, että vaikka tavallaan luotankin itseeni asioissa joita teen, välillä koen muiden rinnalla vähemmyyden tunteita.

En ole koskaan ollut yhdessä jutussa täydellinen. Tiedättekö ne ihmiset, jotka ovat super hyviä matematiikassa tai äidinkielessä ja menestyvät niissä? Itse olen aina ollut jotain sieltä välimaastosta. Toki minullakin on vahvuuteni mutta mielestäni en ole missään aivan mielettömän hyvä. Kouluaikoina olin hyvä liikunnassa, kuvataiteissa ja esseiden kirjoittamisessa. Ei niinkään se oikeinkirjoitus (kuten arvaattekin), vaan se sisältö. Keksin todella paljon juttua päästäni ja sainkin usein kehuja opettajilta mielikuvituksestani. Liikunnassa kilpailin mutta olin ikuinen kakkonen. Osaan piirtää ja maalata mutta eipä musta tullut taidemaalaria. En ole siis missään asiassa täydellisen lahjakas mutta monessa jutussa kyllä hyvä. Hyvä ei kuitenkaan usein riitä tänä päivänä. Tavallaan toitotetaan, että on tärkeää tehdä parhaansa mutta riittääkö se?

IMG_6774IMG_6764

Ihailen lahjakkaita ihmisiä. Mielestäni on niin upeaa jos jollain on joku erityistaito. Hyvänä esimerkkinä avopuolisoni joka on oikeasti niin lahjakas ja taitava kaikessa mitä hän tekee etenkin taiteen saralla. Hän on hyvä ihan kaikessa mihin lähtee ja hän kipuaa siinä aina korkealle. Tuo on niin mahtavaa! Onko se sitten kunnianhimo vai mikä, joka ajaa lahjakkaita ihmisiä eteenpäin? Toisaalta jos et omaa yhtä erityistaitoa ei se kuitenkaan tarkoita, että olisit huono tai surkea. Ei missään nimessä. Voihan monen hieman heikommankin taidon nähdä mahdollisuutena ja voimavarana. Se vaan tarkoittaa, että sinulla on matkaa kehitykseen!

Mietinkin riittämättömyyden tunteita ”vihollisina”. Vaikkei aina toimikaan sanonta ”jos oikeasti tahtoo jotain, sen saa” mutta jos sitä jää vaan omaan surkutteluunsa makaamaan, ei ainakaan voi saada mitään. Kaikessa voi todellakin kehittyä. Itse ainakin koen kehittyneeni monessakin asiassa tässä vuosien saatossa ja vaikkei musta matemaatikkoa saisi tekemälläkään, olen löytänyt asioita joissa tahdon kehittyä. Nostaa omaa vahvuustasoani.

IMG_6762

Mietin asioita myös siten, että jos sitä voi tehdä jotain josta muut ihmiset saavat jotain niin se jos joku on hienoa. Ei se, että itseni pitäisi nousta jollekin jalustalle, vaan jos joku ihminen saa iloa siitä mitä itse koitan tehdä parhaiten. On myös mielestäni oikeutettavaa olla huono jossain ja myöntää se. Kaikkien ei tarvitse olla monilahjakkuuksia mutta eivät he sen surkeampia ihmisiä ole. Tämän tekstin tarkoitus ei ole siis todellakaan olla mikään ”yhyy minusta ei ole mihinkään”-teksti vaan pohtia näitä tunteita fiksulla tapaa.

Olen aika varma etten ole yksin näiden aatosteni kanssa ja siellä ruudun toisellakin puolella on henkilöitä, jotka joutuvat välillä karkoittamaan riittämättömyyden tunteita vähän jokaisella elämänsaralla? Olisi mukava kuulla miten te koette nämä tunteet?

On my way

12 vastausta artikkeliin “Onko minusta mihinkään?”

  1. Ihan älyttömän hyvä postaus! Voin hyvin samaistua suhun, osaan vähän kaikenlaista, mutta en ole niissä koskaan se paras. Ajattelen, että se joka osaa soittaa jotain soitinta niiin älyttömän hyvin tai piirtää niin hienosti on jossain muussa asiassa vähän heikompi, missä minä oon parempi. Ja kaikki eivät voi olla superlahjakkaita jossain, mutta siinä voi kehittyä mitä haluaakaan tehä. :)

    • Tuo on kyllä totta! Monella saattaa myös olla lahjoja jotka jäävät ns. varjoon kun niitä taitoja ei käytetä. Ja puhun nyt myös itselleni. :)

      Kehittyminen on ehdottomasti kaiken a ja o!

  2. Näin se on, tunnistan tunteen oikein hyvin. Joskus on aika raskastakin olla keskiverto. Vaikka ihan tässä blogaamisessakin. Olen tehnyt tätä reilut viisi vuotta ja olen vain keskinkertainen :D

    • Tai ehket ole vielä löytänyt sitä juttua jossa olet pro?! ;) You never know… Toisaalta kaikkien ei edes tarvitse olla parhaita.

      Jos miettii loppupeleissä elämää niin tärkeintähän on mitä annat itsestäsi ihmisille. Joskus se voi olla ystävyys, rakkaus, kuunteleva korva tms. perus juttu jolla on loppupeleissä hyvinkin suuri merkitys!

  3. Ihan samantapaisia ajatuksia on myös mulla. En ole koskaan ollut mitenkään hyvä missään, aina kuitenkin pärjännyt kivasti koulussa tms. Nyt samat mietteet nousi uudestaan esille kun olen osallistumassa erään mukavan porukan kanssa tapahtumaan, jonka iltaohjelmaosiossa olisi tarkoitus järjestää jonkinlainen leikkimielinen Talent-kisa. Eli jokaisen pitäisi esittää jokin taito muiden edessä. Todella ahdistava ajatus ja vaikea keksiä mitään mitä kukaan muu ei muka osaisi?

    • Ymmärrän tunteen. Ehkä mietit vaan rohkeasti mitä tykkäät tehdä, onko sinulla harrastuksia tms? Ja niiden perusteella sitten esität oman talenttisi. Eihän sen ole pakko olla mikään erikoisempi? Simppelitkin jutut riittää varmasti. :)

  4. Sama homma, en ole missään erityisen lahjakas, vaikka aika monessa ihan hyvä. Olen tietoisesti alkanut ajatella, että se nimenomaan on mun vahvuus, että vaikka ei huipputasoon jossain/missään asiassa ylläkään, voin olla monipuolisesti hyvä erilaisissa asioissa. Tasaisen hyviä, monipuolisia ihmisiä tarvitaan myös ja yllättäen tästä tasaisen vahvasta hyvyydestä on ollut hyötyä työelämässäkin, se mahdollistaa monen asian tekemisen ja erilaisten yhdistelmien löytämisen.

    • Hyvä pointti!! Itse koen samoin, taitoa ja kykyä oppia riittää aika moneenkin juttuun. Siispä koitetaan pitää tämä voimavarana! :))

  5. Erittäin hyvä kirjoitus, sai ajatukset liikkeelle! Tekisi mieli kommentoida useammin teksteihisi, mutta valitettavan usein se jää tekemättä. Kiitos siis teksteistäsi, erityisesti näistä pohdiskelevimmista.

    • Kiitos, ihana kuulla! <3 Tiedätkö, piristit aamuani kun muuten mielen päällä on ollut hieman painolastia…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta