Kehumisen vaikeus

Me suomalaiset olemme vaatimatonta kansaa sitä sanotaan. Kehujen antaminen, sekä vastaanottaminen tuottaa useimmalle meistä hankaluuksia. Mikä ihme siinä onkin niin ongelmallista? Jokainen meistä tietää miten hyvältä tuntuu saada kehu tekemästään työstä, uudesta kenkäparista tai ihan vaan siitä miten joku tykkää sinusta erityisen paljon. Humalassa kyllä kehutaan mutta arkielämässä ei. Itse olen aina harmitellut tätä asiaa. Ei sillä, että olisin itse jotenkin superkehuja, päinvastoin! Mietin aina välillä miksi en kehu enemmän tai miksi menen itseeni kohdistuvista kehuista hämilleni ja vähättelen takaisin.

Tämä varmaan johtuu aika pitkälle kulttuuristamme. Suomessa näytetään niukasti tunteita ja täällä on ihan uskomattoman paljon naapurikateutta. Lisäksi sanoisin, että sen minkä nuorena oppii, vanhana taitaa ja valitettavasti monissa perheissä ei kannusteta tai kehuta. Itse ihailen todella paljon Välimerellistä kulttuuria ja sitä kuinka siellä perheissä lapset kasvatetaan sellaiseen perheyhteyteen ja kohteliaisuuksia annetaan auvoisemmin. Niin hienoa! Uskon aika pitkälle myös siihen, että nuo lapsuuden kehut ja tsempit auttavat rakentamaan omaa minäkuvaamme tulevaisuutta varten. Osaat kehua muita enemmän, kun olet itsekin saanut kehuja.

IMG_7405IMG_7407IMG_7400IMG_7401

Itselleni etenkin kehujen vastaanottaminen on aina ollut hankalaa. Mielestäni nuo tilanteet ovat usein kiusallisia ja koitan ne nopeasti sheivata jollain vähättelevällä argumentilla. Usein täällä blogissakaan en tiedä miten vastaisin kehuihin niin etten kuulostaisi millään tapaa ylimieliseltä. Sillä jos olet iloisella mielellä kiitos, etkä nöyristele olet ihan varmasti jonkun mielestä itserakas. Mutta oikeasti, miksi vähätellä itseään, varsinkin jos toinen sanoo jotain hyvää ja kannustavaa?

Vastaavasti sitten taas tahdon haastaa ainakin itseäni jälleen kehumaan enemmän muita. Miettii kuinka paljon me päivittäin kohdataan töissä, kotona, harrastuksissa ja kaupungilla ihmisiä joissa olisi kehuttavaa. Kuitenkin vain pieni murto-osa avaa suunsa. Musta on välillä kiva kehua esimerkiksi kassatätiä tai asiakaspalvelijaa jos olen saanut erityisen hyvää palvelua. Lisäksi koska kiinnitän aika paljon huomiota ihmisten asuihin, vaatteet ovat usein se ”helppo” kehumisen aihe.

IMG_7410IMG_7398IMG_7396

Kengät Adidas / Farkut Zara / Laukku Coccinelle / Takki H&M / T-paita GT

Kehumistakin voi toki harjoitella ja haastaa itseään. Pikkuhiljaa, alkuun tutuille jonka jälkeen sitä voi harjoitella myös tuntemattomien kehumista. Tai kummati päin se lienee helpompaa kullekin? Kehu päivässä -periaate on mielestäni aika hyvä haaste jolla sitä voi halutessaan lähteä liikenteeseen. Nyt varsinkin, kun Suomessakin alkaa vihdoin se oikea kesä, ei ole ollenkaan hassumpi jakaa sitä hyvää mieltä muillekin. Tutuille ja tuntemattomille! :)

Mitä mieltä te olette kehumisesta, onko se tärkeää? Kehutteko paljon tai saatteko kehuja? 

On my way

9 vastausta artikkeliin “Kehumisen vaikeus”

  1. Moikka! Olen pariin otteeseen lueskellut blogiasi, ja mukavalta vaikuttaa! :)

    Joskus jos joku kehuu itseäni tai jotain vaatettani yms., tulee olo, että he pilkkaavat. En kyllä tiedä, mistä tämä johtuu, lienekkö juuri tästä suomalaisuudesta ja meidän kulttuurista (tai sitten kiusaamisesta).
    Pari päivää sitten töissä erään ihmisen piirrustusta kehuttiin, ja tämä otti kehut hyvin vastaan, eikä vähätellyt itseään lainkaan. Mietin siinä että ”Wau, tuolla tavalla pitäisi jokaisen osata ottaa kehut vastaan!” :)
    Itse en kauheasti jostain syystä myöskään kehu, pitäisi kyllä ja aiheita olisi! Täytyy alkaa sitä harjoittelemaan.

    Iloista kesää sinulle! :)

    • Moikka! Kiva kun tulit kommentoimaan. Pilkan tunne kuulostaa hassulta. Tuskin kukaan kehuaan niin ilkeänä tarkoittaa… Mutta kuten epäilitkin, varmasti kiusaamistaustalla on vaikutuksensa tuollaisiin aatoksiin. :(

      Kehumista pitää todellakin harjoitella! Kehu päivässä ei ole huono aloitus. ;)

  2. Hyvästä aiheesta kirjoitettu ja hyvä postaus! Päätin nyt avata suuni ja kehua, sillä itsekin ihan turhan harvoin jätän avaamatta suuni, vaikka kehumisen aihetta olisi! Oman blogin aloitettua on alkanut hieman tottua kehujen vastaanottamiseen, mutta kyllä silti juurikin tuo sama ”mitä jos vaikutan nyt ylimieliseltä” – fiilis hiipii helposti takaraivoon kiittäessä! Ehkä me suomalaisetkin pikkuhiljaa opitaan tähän myönteisempään maailman menoon ja lopetetaan tälläinen ylivaatimattomuus ja hiljaa kadehtiminen! Hirmukiva asu muuten <3

    • Kiitos Essi! Ja asiahan on juurikin noin. Bloggaajana mielipiteiden ja täten myös kehujen vastaanottoon ja vastaamiseen tulee totutella. Edelleen vaikka monta vuotta blogannut niin välillä mietin miten vastata. :)

      Ja kiitos, rento sunnuntaiasu mutta itseasiassa tällaisessa viihdyn parhaiten. :)

  3. Asiapostaus taas jälleen kerran! Se on hassua että tunnut pähkäilevän tosi paljon samoja asioita kuin itsekin aina mietiskelen kaikessa hiljaisuudessa, siksi on mukava lukea aina sun juttuja kun osaat aina pukea asiat niin hyvin sanoiksi :) Ja pakko tähän aiheeseen liittyen kehua sua kun en ole tainnut – suomalainen kun olen – aiemmin sulle ikinä tätä kommentoida: olet niiiin nätti ja sulla on kadehdittavan hyvä vartalo :)

    • Kiitos! Joo täällä tosiaan yksi pähkäilijä/pohtijasielu. Välillä tulee mietittyä vähän liikaakin…

      Ja voi kiitos, niin kivasti sanottu!! :)<3

  4. No nyt täytyy kyllä kehua sun kuvia! :) Näytät kyllä todella kauniilta näissä kuvissa, ja voisit poseerata minkä tahansa lehden muotikuvissa :)

    • Ja tähän se vaatimaton höpö, höpö! :D Mutta kiitos kuitenkin, nätisti sanottu. :)

  5. Mä oon aina ihmetellyt, sitä kehujen vähättelyä, ärsyttävää. Jos kehun jonkun uutta paitaa, niin jos vastaus on vähättelevä, et tää nyt on tämmönen vaan… Tekis mieli kysyä, että no kui ostit :P Must ei oo ylimielistä kiittää ja vaikka todeta, kiitoksen perään, että itekin tykkään kovasti :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta