Neulemekossa

Rakastan erilaisia neulemekkoja. Suomen sääolosuhteissa niiden käyttö kuitenkin jää valitettavan vähäiselle. Oma ehdoton suosikki yhdistemäni ovat ruskettuneet sääret kera remmikenkien ja siihen rento pidempi neule. Sukkisten ja maihareiden kanssa homma on ihan jees, mutta ei kuitenkaan ihan samoissa svääreissä. Kesä, mikset voi olla seuranamme useammin?

Berliinissä puin ensimmäisen kerran päälleni Rodoksen Zaran aleista löytämäni rennon mutta hieman siistimmän nuden neulemekon. Tuo oli itseasiassa rakkautta ensisilmäyksellä ja ostin neuleen senkin uhalla, että Suomessa käyttö jää tyyliin yhteen kertaan. Ja onneksi ostin, tuo on niin ihana! Harmi, että kuvausolosuhteet olivat hieman noh tylsähköt, mutta olihan asu jollain tapaa pakko ikuistaa.

Mitäs te olette mieltä tästä dinner-lookista tai ylipäänsä neulemekoista? :)

IMG_8953-001IMG_8949-001IMG_8944-001IMG_8954-001IMG_8948-001IMG_8933-001

Kengät H&M / Neulemekko Zara / Kello MK / Rannekorut random shop / Sormukset GT & Bershka

PS. Hiukseni ovat tällä hetkellä kovasti kampaajan tarpeessa ja omani jäi taannoin äippälomalle. Osaisiko joku suositella hyvää tekijää Helsingistä ja mieluiten keskustan tuntumasta? Kaikki vinkit olisivat enemmän kuin tervetulleita! Tämä tyttö nimittäin tahtoo uuden syystukan. :)

Omien unelmien tavoittelu itsekästä(kö)?

Kuten olette huomanneet, viime aikoina mielessä on pyörinyt tulevaisuus. En tiedä onko siihen syypää tämä vuodenaika, lähestyvä kolmenkymmenen vuoden ikä vai ehkä vaan elämäntilanteeni. Kaikki on ikäänkuin ”vakiintunutta” ja multa ei tavallaan tällä hetkellä puutu yhtikäs mitään, mutta silti mietityttää. Tämän postauksen pointti ei ole ”jauhaa” enää tätä omaa epämääräistä olotilaa, vaan pureutua paremmin siihen onko se omien unelmien toteuttaminen oikeasti väärin?

Jäin itseasiassa miettimään asiaa sen jälkeen, kun teistä muutama kommentoi tekstejäni kommenttiboxiin. Sieltä löytyi ainakin pari tyyppiä, joilta löytyy unelmia mutta ei uskallusta toteuttaa niitä. Ja miksikö? -Koska ajattelee liikaa muita. Tuota jäin oikeasti pohtimaan… Onko unelmien toteuttaminen todellakin niin itsekästä? Tottakai ymmärrän, että on olemassa ihmistyyppi joka ajattelee aina muut itsensä edelle. Monet tällaiset ihmiset varmasti jättävät omat haaveensa taka-alalle ja palvelevat muita. Mutta silti! Miksei kukaan tsemppaa heitä? Edes vaikka se oma puoliso tai paras ystävä? Minä ainakin tahtoisin, että sinä toteutat unelmasi.

Itse olen aina miettinyt asiaa niin, että jos esimerkiksi seurustelee pitää molemmilla olla vapaus toteuttaa itseään. Jos ne unelmat vaativat osa-aikaista työskentelyä ulkomailla niin so what tai vastaavasti jotain muuta uhrauksia, niin kyllä rakastava puoliso ymmärtää. Toki joskus unelmat vaativat myös veronsa mutta sitä on turha pelätä. Asiat tapahtuvat kuten niiden tarkoitettu on. Mielestäni on vaan niin itsekästä estää toisen ihmisen unelmien toteutus tai antaa edes viitteitä niiden estämiseen. Tottakai jos lähdetään tekemään lapsia, ostetaan asuntovelallinen asunto ja pihaan vielä Bemari niin sinulla on tiettyjä velvoitteita, molemmilla vanhemmilla on velvoitteita. Rahaa pitää tienata ja lapset hoitaa. Nämä ovat kuitenkin valintoja ja aika harva niihin pakotetaan. Tottakai unelmia voi toteuttaa tuollaisessakin tilanteessa mutta harvemmin niin suurella vapaudella ja moodilla kuin perheettömänä. Toki on olemassa supernaisia ja miehiä ja heitä todellakin arvostan. :)

IMG_8981IMG_8980

Itse olen varma, että terveellä tapaa itsekkäät ihmiset ovat huomattavasti onnellisempia. Itsekkyyden ei kuulu olla muita satuttavaa ja tottakai esimerkiksi parisuhteessa on tehtävä uhrauksia. Siinä mielessä on mielestäni kuitenkin hyvä olla itsekäs, että tiedostaa tämän olevan sinun elämäsi eikä kenenkään muun. Mielestäni omien unelmien tavoittelu on ehdottoman tärkeää. Jos unelmasi on matkustaa, matkusta. Jos taas luoda tietynlainen ura niin tee asioita sen eteen. Jos elää elämä Lapissa vaellellen, niin mikä ettei. Ja tosiaan puhun tässä myös itselleni, koska oma ongelmani on se heittäytyminen. Mietin liikaa, koska olen jalat maassa tyyppi. Vaikka olenkin unelmoija, en koskaan tee mitään elämän pilareita heiluttavia seikkoja ilman pohdintaa. Ehkä hieman liiallistakin sellaista… Olen kuitenkin viime aikoina pyrkinyt iskostamaan päähäni sen, että jos joskus unelmien toteuttaminen on ajankohtaista niin NYT! Älä siirrä niitä päivällä, viikoilla tai kuukausilla. Ala työstämään haaveitasi NYT.

Olen myös varma, että unelmaansa elävät ihmiset ovat onnellisempia kuin ne, jotka vaan haaveilevat lopun elämäänsä yhtään haavetta toteuttamatta. Miettii millaiset kyvyt meille on annettu! Jokaiselle omat vahvuutensa ja mahdollisuudet toteuttaa itseään. Myös unelmia on erilaisia, on pieniä ja sitten niitä suurtakin suurempia. Jokainen niistä on tehty toteutettavaksi!

Heräsikö ajatuksia? Olisi mukava kuulla mitä mieltä te olette terveestä itsekkyydestä, sekä omien unelmien tavoittelemisesta? Ovatko unelmat teille ikuisia unelmia vai onko joku ryhtynyt tuumasta toimeen?