Rakkautta vielä kolmen vuoden jälkeenkin?

Joku teistä lukijoista toivoin hiljattain kommenttiboxissa postauksia parisuhteesta. Pieni tovi onkin vierähtänyt siitä, kun viimeksi aihetta avasin joten nythän on jo korkea aika! Tavallaan myös aika ajankohtainen vaihekin kirjoitella aiheesta, sillä kohta tulee kolme vuotta yhdessäoloa täyteen. Ensitapaamisesta sen sijaan tulee syksyllä kuluneeksi 9 vuotta. Kuten olen jo joskus aikaisemmin meidän tarinaamme avannut, meni jonkun aikaa kunnes alettiin seurustelemaan. Tiedättekö, vahvoja tunteita ja on-off -meininkiä. Moni ei ehkä olisi ihan heti uskonut, että me tullaan jossain kohtaa aloillemme asettumaan.

Tässä sitä on kuitenkin nyt sitten tosiaan ihan juuri kolme vuotta yhdessä taivallettu. Tähän aikaan on sisältynyt paljon tapahtumia ja erilaisia tuntemuksia. Sitähän sanotaan, kuinka jokaisessa ihmissuhteessa on vaiheensa ja etenkin vielä suhteessa jossa asutaan saman katon alla. Meillä on viimeisen vuoden aikana ollut paljon erilaisia muuttuvia tekijöitä, jotka ovat osittain aiheuttaneet stressiä ja tietynlaisia fiiliksiä tahtomattaankin. Joskus elämässä tapahtuu asioita, jotka saavat meidät tuntemaan itsemme hyvin pieniksi ja voimattomiksi. Monesti myös se parisuhteeseen ”panostaminen” jää huomattavasti vähemmälle, kun on mielen päällä kaikkea muuta. Vuosi onkin kokonaisuudessaan ollut suhteemme vaikein jos näin uskallan sanoa. Jännä muuten miten tuon lauseen kirjoittaminen tuntuu jotenkin vaikealle ja nololle… Tulee epäonnistunut fiilis, vaikkei se todellakaan mitään epäonnistumista tarkoita! Mulla on ehkä vaan ollut nuoruudesta saakka jotenkin niin ruusuinen kuva parisuhteesta ja siitä, kuinka jokaisen päivän tulisi olla sydänlasit päässä hengailua. Eihän se kuitenkaan todellisuudessa noin aina mene. Vastoinkäymiset vahvistaa!

minä ja sakuherne

Parisuhdehan on kokonaisuudessaan aikamoista koulua. Avioliitto taas koko elämän mittainen sellainen. Mielestä tärkein on kuitenkin se tunne. Jos tunne katoaa, ei suhteessa ole enää järkeä. Tai näin minä ajattelen… Kuten olen muissakin yhteyksissä maininnut uskon, että jokainen kohtaaminen ja tapahtuma on ennalta määritelty. Se, että me aikanaan tavattiin, aikamme kipuiltiin ja lopulta tähän päädyttiin on kaikki tarkoituksellista. Toki tunteetkin heittelevät elämän mukana mutta se syvin tunne säilyy jos näin on tarkoitettu. Itse toivon, että suhteemme kestää ja meillä on vielä monta yhteistä vuotta edessä!

Toimiva parisuhde rakentuu monista palapelin palasista. Mielestäni siihen kuuluu luottamus, rehellisyys, kunnioitus, avoimuus, toisen huomioiminen ja tärkeimpänä asiana se rakkaus. Jos aidosti rakastaa toista, tuskin haluaa rikkoa näistä mitään osa-aluetta. Liiaksi en voi myöskään toitottaa sitä, että ennen kuin pystyy rakastamaan toista tulee rakastaa itseään. Kun on itse ehjä, on helpompi antaa rakkautta myös toiselle. Myös oma tila, omat jutut ja oma elämä ovat oikeasti parisuhteessakin todella tärkeä asia, eivätkä ne poissulje sitä ”me-liitettä”.

11216013_10153029174608001_2113182147_n

No mites sitten se rakkaus? Hiipuuko se vuosien kuluessa vai voiko rakkautta olla vielä kolmen vuodenkin jälkeen? Tiedän, kolme vuotta on lyhyt aika monelle. Itselleni se on kuitenkin pisin aika jonka olen toisen ihmisen kanssa viettänyt. Jos miettii kuinka monet itkut ja naurut siihen aikaan mahtuu? -Aika monet. Vaikkei joka päivä ole ollut ne rakkaustunteet ihan piripinnassa, päivääkään en ole ollut häntä rakastamatta. Yhdessä ollaan koettu todella paljon. Ja mitä suhteesta kokemusta nyt on, siihen mahtuu aika monta aikakautta. Välillä ollaan todella rakastuneita, sitten taas hieman etäämmällä omien juttujen pauloissa ja joissain kohtaa jonkunlaisessa täydellisessä symbioosissa. Tärkeintä on kuitenkin loppupeleissä se yhteinen sävel ja halu jakaa arki toisen ihmisen kanssa! Niin ja rakkaus. Ilman rakkautta ei vaan ole parisuhdetta, ei ainakaan minulle.

Olisi mielenkiintoista kuulla millaisissa parisuhteissa te olette? Miten yhteisten vuosien kertyminen on vaikuttanut suhteeseenne? 

PS. Love you honey! :)

On my way

10 vastausta artikkeliin “Rakkautta vielä kolmen vuoden jälkeenkin?”

  1. Heh muistan kun Saku eli Ex-Sinkku deittiohjelmassa olisiko ollut kolme vuotta sitten keväällä. Taisi olla aika tilanne päällä naiskuvioissa silloin, kun reissukin jäi neiti X:n kanssa tekemättä. Ilmeisesti olette tuon seurustelun aloittaneet melkein heti tuon ohjelman jälkeen.

    • Haha, tosta ohjelmastahan on ikuisuus. En edes muista koska se oli eikä sillä väliäkään. Enkä muista aloitettiinko seurustelu sen jälkeen…

      Varmasti ollut vilkasta naisrintamalla mutta kyllä minullakin oli miehiä. Ihan normijuttu jos sinkku. :)

  2. Itsellä tulee syyskuussa 15 vuotta saman miehen kanssa, naimisissa olemme olleet ensi viikolla 9 vuotta. Olin 21-vuotias tavatessani mieheni (joka minua kolme vuotta vanhempi) ja se oli menoa heti ensi hetkestä lähtien =).

    Meillä ei kriisejä ole pahemmin ollut, pahimmat riidat käytiin heti alkumetreillä (mentiin kihloihin ja muutettiin yhteen 4kk seurustelun jälkeen), kun haettiin niitä rajoja. Seuraavat pienet kärhämät käytiin 2002, kun esikoinen syntyi. Nyt lapsia on neljä.

    Joka päivä sanotaan ”rakastan sinua” -joidenkin mielestä se voi olla ällöä tms, mutta ei se meillä aina mene lässyttämiseksi, sen voi sanoa ihan ohi mennenkin =D. Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että tänään rakastan miestäni enemmän kuin eilen ja vähemmän kuin huomenna.

    Toki ensihuuma on aina ensihuumaa ja jonkinlainen arki tulee suhteeseen kuin suhteeseen jossain vaiheessa -näin ruuhkavuosina ainakin, mutta yritämme hoitaa suhdettamme säännöllisesti viettämällä lapsivapaata. Ei nyt ihan joka kuukausi, mutta ainakin joka toinen. Tässä kuussa lähdetään pariksi päiväksi kahdestaan Kööpenhaminaan, käly tulee vahtimaan vekaroita ja koiraa =). Ja huomioimme toisiamme ihan päivittäisissäkin asioissa; mies silittää mua päästä joka ilta joka auttaa mua nukahtamaan, sohvalla telkkaria katsoessamme olen aina vähintään miehen kainalossa jne. Ja ihan lasten nähdenkin halaillaan ja annetaan pusuja -joka saa varsinkin meidän nuorimmissa pojissa kikatuksen aikaiseksi =).

    Nämä menneet 15 vuotta on menny hujauksessa, tässä taannoin ystävä kyseli koskas meillä tulee häistä kymppi täyteen ja mä olin että mitä, vastahan me mentiin naimisiin! =D.

    • Voi kuulostaapa ihanalta. :)) Kaikkea hyvää teidän tulevaisuuteenne!!

  3. Osaan niin samaistua tähän kirjoitukseen.
    Välillä meillä ainakin ovet paukkuu ja riidellään aika kovaäänisesti. Sitten taas seuraavaksi on kausi, jolloin leperrellään enemmän ja huomioidaan toisen kaikki tarpeet yms. Mutta kaikesta tästä vaihtelusta huolimatta rakastetaan toisiamme aina. Ja meillä ainakin alun hankaluudet ovat vahvistaneet suhdetta huomattavasti!
    Vitsit, tämä oli ihana postaus <3 Kaikkea hyvää teille!

    • Kiva kuulla, että postsus miellytti. :) Niin, noinhan se usein menee… Riidatkin kuuluvat elämään. :)

      Ja kiitos, teillekin parasta toivon!!

  4. Yhdessä 18 vuotta, josta pian 10 naimisissa ja rakkautta riittää! Suhdetta täytyy hoitaa, mutta myös tilaa täytyy olla myös muulle elämälle. Eli meillä molemmilla on myös omat juttumme ja reissumme omien kavereiden kesken. Luottamus ja toiselle tilan antaminen luo yhteisen elämän.

    • Tämä oli niin hyvin sanottu! :) Allekirjoitan.

  5. Pian 12 vuotta yhdessä ja ensi viikolla 5-vuotis hääpäivä <3
    Meillä ei ole ollut ns. alamäkiä suhteessa, toki kinoja sun muuta sellaista mahtunut vuosiin, muttei oikeastaan mitään parisuhdekriisejä. Kyllähän vuodet tuovat lisää syvyyttä suhteeseen ja syvempää yhteyttä kahden mielen välillä. Sanotaan tosi usein samoja asioita täysin samaan aikaan :D

    • Pitkä aika. :) Kuulostaa kuitenkin hyvältä! Tuollaiset suhteet tuntuvat olevan niin harvassa nykyään, että ole kiitollinen kun sellaisen omistat!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta