Fear is our worst enemy

Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin, nimittäin pelosta. Nyt ei ole kyse pimeän pelkäämisestä, vaan siitä kuinka hyppy tuntemattomaan elämän valinnoissa tuntuu usein niin ahdistavalta. Pelko on vihollinen, joka estää meitä monesti toteuttamasta itseämme tai elämästä elämäämme.

Hyvin moni meistä elää jossain elämäntilanteessa vaan ja ainoastaan siksi, ettei uskalla eikä ehkä pysty hyppäämään siitä pois. Tuntuu kuin olisit liian heikko, heiveröinen ja voimaton vaikka tilanne saattaa satuttaakin. Kyseinen elämäntilanne tai asia sitoo sinua niin paljon, ettet uskalla irroittaa tai lähteä. Itse olen ollut sitovissa ihmissuhteissa. Tuntenut sen kuinka en pääse siitä tunteesta eroon vaikka kuinka tahtoisin. Tottakai joskus tunne saattaa pysyä, koska se on tarkoitettu. Näin kävi esimerkiksi nykyisen seurustelukumppanini kanssa, tunne vaati vaan oikean ajan ja paikan. Näin jälkeenpäin ajateltuna sillä oli tosiaan se tarkoituksensa. Tämä loppuratkaisu ei kuitenkaan ole kovin yleinen. Monesti askel pois sitovasta ihmissuhteesta, josta ei ehkä tunnu tulevan mitään tai ei muuten vaan olosuhteiden pakosta toimi, saattaa pelastaa sinut ja elämäsi.

2015-07-05

Olen myös roikkunut työpaikoissa, joissa en ole tuntenut oloani hyväksi. Tämä on tänä päivänä ehkä yksi yleisimmistä pelkoa herättävistä seikoista. Et uskalla lähteä, koska pelkäät. Mitä jos en löydä uutta työtä? Mitä jos saankin jonkun vielä huonomman paikan? Laskeeko palkka ja elänkö? Syitä tuon askeleen ottamiseen saattaa olla useita. Itse olen sitä mieltä, että missä tahansa elämän asiassa jos et tunne oloasi kotoisaksi, sinua ahdistaa, stressaat siitä tai tunnet pahaa oloa, on syytä ottaa askel tuntemattomaan ja voittaa pelkonsa. Sen askeleen ottaminen tuntuu niin pahalta ja pelottavalta mutta jos sen uskallat ottaa saattaa elämänlaatusi muuttua. Ja itseasiassa aika varmasti muuttuukin. Työ ja ihmissuhteet ovat niin suuri osa elämää, että jos jommalla kummalla osa-alueella elät jatkuvassa vastenmielisyydessä syö se onnellisuuttasi.

Me myös monesti siirretään ikävältä tuntuvien päätösten tekoa. Kyllä minä huomenna muutan elämäni, odotan vielä kesän ja katson sitten syksyllä, vielä viikonlopun yli ja mitä näitä nyt on… On helppo siirtää ikävät päätökset huomiselle sen sijaan, että muuttaisit elämäsi suunnan jo tänään. Jos mietitään kuinka usein noiden askeleiden ottamisen jälkeen me mietitään miksi emme tehneet tuota jo aikaisemmin? Aika usein. Saatat ”hukata” elämästäsi vuosia tuolle pelolle.

Itse uskon hyvin vahvasti sydämen tunteeseen ja siihen, että ihminen sisimmässään tietää milloin tekee oikein ja väärin, milloin esimerkiksi roikkuu väärissä asioissa. Saatamme perustella itsellemme näitä valintoja tai elämäntilanteita mutta loppupeleissä kyllä sydän tietää, sitä on aivan turha paeta. Suosittelenkin välillä pysähtymään ja kuuntelemaan miltä itsestä tuntuu. Ei auta paeta tunteita, se vie meitä vaan kauemmas siitä hyvästä elämästä.

IMG_5561

Itse voin ainakin sanoa, että jokainen päätös jonka olen tehnyt paremman elämänlaatuni puolesta on ollut oikea. Jokainen työpaikanvaihdos, ihmissuhde jne. Nämä siksi, koska olen kuunnellut sydäntäni. Tällä hetkelläkin itseasiassa painin yhden asian tai päätöksen kanssa, jonka kannattavuutta mietin. Mietin tätä asiaa onnellisuuteni kannalta ja sen, kuinka elämä on lyhyt ja minulla olisi nyt ehkä oiva tilaisuus toteuttaa se. Vielä en ole kuitenkaan uskaltanut tehdä asialle mitään, sillä pelottaa. Tiedän, että todennäköisesti tuo valinta tekisi elämästäni onnellisempaa mutta toisaalta koitan miettiä voisinko mitenkään muulla tavalla toteuttaa asian ilman, että joutuisin tekemään välttämättä niin radikaalia valintaa… Hankalaa! Luotan kuitenkin, että loppupeleissä tulen tekemään oikean valinnan, oli se sitten mihin suuntaan tahansa.

Tällaista ”kevyttä” pohdintaa näin maanantain kunniaksi. Uusi viikko aluillaan joten mikä parhain sauma tehdä se elämänsuunnan muutos, jota olet ehkä jo pitkään miettinyt. Luota sydämesi ääneen ja mieti onnellisuuttasi. Onko teistä moni ollut tuon pelon uhrina? Miten voititte sen ja kuinka elämänne muuttui sen seurauksena?

Tämän myötä toivottelen myös oikein ihanaa alkavaa viikkoa jokaiselle! Täällä enää viisi työpäivää, jonka jälkeen lomalle lompsis. 

On my way

5 vastausta artikkeliin “Fear is our worst enemy”

  1. Mielenkiintoinen ja hyvä teksti:). Samoja asioita olen pohtinut paljon itsekin. Tulevasta ei voi koskaan tietää, mitä saavuttaa tai menettää jos ylittää pelkonsa ja toteuttaa muutoksia elämässä. Pahin pelkoni on ehkä se, että katuisin päätöstäni loppuelämäni…:/

    • Kiitos paljon! :) Mä en jotenkin pysty uskomaan, että jos teet jonkun valinnan joka pelottaa mutta tuntuu oikealle niin että loppupeleissä se olisikin täysin väärä ja katuisit… Kai niinkin voi käydä mutta sitten tulee se fiilis, että olitko tuon asian suhteen kuitenkin epävarma?

  2. Hyvä kirjoitus. Kunpa vanhemmatkin ihmiset uskaltaisivat tehdä ratkaisuja tilanteessa, jossa tuntuu, että työ vie ilon elämästä, vaikka olisi vielä vuosia eläkkeeseen.. Nuoren ihmisen on syytä uskaltaa irtautua, ettei sitten jossain vaiheessa vetoa siihen, että ikä on esteenä.

    • Totta! Sitten ei olekaan niin helppo tehdä muutoksia, kun ikä painaa. Ja vaikka se itselleen olisi niin työnantajat eivät välttämättä ole innokkaimpia palkkaamaan eläkeikää lähestyviä tyyppejä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta