Kuinka ylläpidän ihannepainoni?

Nyt, kun paino on puhuttanut FF:llä päätin lähestyä asiaa vielä kerran ja hieman henkilökohtaisemmasta näkökulmasta. Toisinsanoen en keskity muiden ihmisten painoon, vaan ajattelin kertoa miten itse ylläpidän painoani ja ylipäänsä pidän kroppani kuosissa.

Kuten aikaisemmin (täällä) kerroin, kärsin lapsena laihuudesta pyöreyden sijaan. Kilojen kanssa minun ei ole siis koskaan tarvinnut taistella mutta silti jossain kohtaa olin hyvin kriittinen omaa vartaloani kohtaan. En tietenkään myöntänyt tuota kenellekään silloin, mutta näin se oli. Tiedätkö, vaikka olet hoikka koko elämäsi ei se tarkoita etteikö sinulla missään nimessä olisi ulkonäköpaineita. Melkein päinvastoin, onko niitä jopa hoikilla ihmisillä vielä enemmän? Koska olet hoikka, sinussa huomataan heti muutama extrakilo tai päinvastoin? Moni saattaa jopa olla hoikkuudestasi kateellinen ja siksi nälviä tahallaan, ehkä?

IMG_7910-001

Jossain kohtaa join aika paljon, söin rasvattomia tuotteita ja elin valmisruoilla. Ja mikä mielenkiintoisinta, vaikka kävinkin paljon spinningissä, keho oli sellainen löysä ja käsivarret taikinaa. Olin kait sitten sellainen stereotypinen ”laiha läski”. Tuolloin kammoksuin niitä lihaksia ja luulin, että lihasten saaminen on viimeisintä mitä haluan. Kun se salikuume sitten jossain kohtaa iski, aloin saamaan kroppaani haluttua muotoa ja vaikka ne eivät tänäkään päivänä ole mitkään hulkit lihakset niin olen todella tyytyväinen siihen muutokseen joka kehossani on tapahtunut viiden vuoden sisällä. Ulkoisesti minusta on tullut jäntevämpi ja ryhdikkäämpi mutta mikä tärkeintä, voin sisäisesti mielettömän hyvin. Hassua sanoa, mutta kroppani on nykyään paremmassa kuosissa kuin 20-vuotiaana.

Miten sitten ylläpidän painoani tai kokoani? Ensinnäkään en käytä vaakaa laisinkaan. En enää nykyään edes tiedä mitä painan eikä minua kiinnostakaan. Vaatteet ovat mittarini. Jos housut alkavat kiristämään niin herkut jäävät vähemmälle. Uskon myös siihen, että jokaisella on se oma idyllinen paino tai koko jossa keho on balanssissa. Jos kilot nousevat, keho viestii asiaa jollain tapaa ja jos taas laskevat, senkin huomaa voinnissaan. Jollain tapaa avainsanaksi sanoisin myös tietyn rentouden ruokailujen ja liikunnan suhteen. Kun syö fiksusti, maalaisjärkeä käyttäen ei salettiin liho ja voi muutenkin hyvin. Myös liikunnan määrään kannattaa kiinnittää huomiota jottei kroppa mene stressitilaan liiallisesta treenaamisesta. Kun keho on stressissä saattaa se kerätä ylimääräistä nestettä, ruoansulatus toimii ehkä huonosti ja mielihalut nousevat pilviin.

IMG_7903-001

Jos näistä kahdesta (ruokavalio ja liikunta) pitäisi jotenkin vielä alleviivata se ”tärkeämpi” avainsana niin sanoisin ruokavalio. Terveellinen ruokavalio on kaiken perusta, a ja o. Tavallaan jos miettii kuinka pieni asia se on tehdä parempia valintoja arjessa, eikö? Kun valitsee iltapäiväpullan sijaan vaikka hedelmän, olo on aivan eri planeetalta. Tottakai välillä herkutellaan. Itse en kuitenkaan enää nykyään pidä laisinkaan mitään herkkupäiviä tai toisinsanoen niitä ”mättöpäiviä”. Mielestäni noissakin ollaan hieman hakoteillä vaikka moni niiden perään liputtaakin… Onko ihmiselle oikeasti välttämätöntä vetää yksi vuorokausi sekaisin suolaista ja makeaa ihan oksetuspisteeseen? Onko se  tervettä ja tarpeen? Itse ainakin mieluummin herkuttelen vaikka useamman kerran viikossa mutta fiksusti. Toki välillä täälläkin tulee napattua pari karkkia liikaa mutta ehkä saitte pointistani kiinni?

Kohtuus, rentous, liikunta, perusterveellinen ruokavalio, hyvä fiilis ja elämästä nauttiminen. Siinä omat avaimeni kehoni ylläpitoon, niin kokoon kuin vointiinkin. Mitkä ovat sinun avainsanasi? 

On my way

17 vastausta artikkeliin “Kuinka ylläpidän ihannepainoni?”

  1. Fiksua tekstiä, johon yhdyn täysin! Mun mielestä hyvä sanonta ruokailuihinkin liittyen on ’kohtuus kaikessa, kohtuudessakin’ ja tunnut olevan samalla linjalla :)

    • Kiitos! :) Jep, juurikin kohtuuden kannalla ollaan. Olen huomannut, että mitä vapaammin herkuttelen ja maistelen sitä vähempään määrään olen tyytyväinen.

  2. Oon samaa mieltä noissa herkkupäivissä. En halua ite mennä siihen, että kerran viikossa tai kahessa vedetään kaksin käsin kaikkea.. Mielummin just muutaman kerran viikossa joku herkku ja tosiaan menee välillä itelläki ylimääränen jäätelönpala jonain päivänä mutta jos se ei oo jatkuvaa niin se on ok! Oon pysyny monta vuotta kans hoikassa kunnossa , mut oon kyllä tarkkailukkin mitä syön. Nyt ehkä vähän vähemmän tänä kesänä kun olen ollut harjoittelussa ja töissä ja energiaa on kulunut paljon ja on stressiä tosi paljon.. Tuntuu, että ois paino noussu pari kiloa , vaikka vaatteet vielä mahtuukin päälle. ;) Housut ehkä vähän kiristää! Mutta luultavasti elokuussa, kun harkka loppuu ei oo enää niin paljon stressiä, niin paino taas laskee sen pari kiloa (jos oon ees lihonut, en tiiä kun en myöskää omista vaaakaaXD). Voin ottaa vaikka yhden viikon kevyemmin ja lenkkeillä ja juoda vettä enemmän. Nyt kun on vedenjuonti jäänyt valitettavan vähälle..

    • Kyllä, sama taktiikka sopii täälläkin. Toki tarkkailen etten joka päivä karkkia tai muuta vetele mutta välillä on viikkoja, että useammin ja sitten taas harvemmin. Toimii parhaiten omalle mielenterveydelle kyllä. :D

      Keveämmät viikot tulevat täälläkin kyllä välillä ihan tarpeeseen. Onneksi elämä ei ole niin vakavaa. Välillä herkutellaan hieman enemmän ja sitten taas ollaan keveämmin. :)

  3. Oon sun kanssas samaa mieltä, uskon että pienillä valinnoilla voi vaikuttaa tosi paljon siihen omaan yleiseen oloon. Uskon että kultainen keskitie ja terve järjenkäyttö on tässäkin ihan tervettä. Esimerkiksi mä taas yritän pitää kiinni niistä ”karkkipäivistä” koska mä tunnen itseni siinä kohtaa ja helposti tulee herkuteltua hieman liikaa :D

    • Ja tässä kohtaa en tarkota sitä että mättäisin kaksin käsin vaan annan luvan syödä pientä herkkua. Toisaalta ymmärrän että jollain voi lähteä mopo käsistä herkuttelun kanssa :)

    • Niin, kullekin toimii toki se oma taktiikkansa, eli ei missään nimessä huono tuokaan. :)

      Ja näinpä! Kohtuus kaikessa on se juttu. :)

  4. oon aika samoilla linjoista tosta herkkupäivästä sun kanssa. Ite oon huomannu että en osaa lopettaa hetkuttelua ajoissa jolloin se herkuttelun nautinto muuttuu vaan kärsimykseksi :D enemmin otan sen pari palaa suklaata päivässä kahvin kanssa ja oikeasti nautin siitä kun taas vedän kerralla koko levyn ja sen jälkeen oonkin ihan että yäk :D

    • Mulla oli kanssa ennen tuo. Söin aina niin pitkään karkkia, että tuli paha oli. Nykyään oon opetellut herkuttelemaan hitaammin ja nautiskelemaan enemmän. Toki mullakin edelleen välillä tulee syötyä hieman liikaa mutta ylilyöntejähön sattuu kaikille. :)

  5. Fiksua tekstiä! Itsekin uskon, että kroppani kertoo mulle mitä se milloinkin tarvitsee. Suurimman osan ajasta se kertoo tarvitsevansa puhdasta, simppeliä ruokaa, jossa on sopivasti proteiinia, hiilaria ja rasvoja. Joskus kroppa (tai ehkä ennemmin mieli) huutaa herkkuja ja silloin annan niitä itselleni luvan syödä. En ollenkaan usko ehdottomiin kieltoihin, kieltäminen saa mielen vaan haluamaan entistä pahemmin sitä mitä itseltään kieltää. Mielestäni on myös tylsä ajatus, että ruoka olisi vain polttoainetta. Ei, se on elämän yksi suurimpia nautintoja!

    Tällä reseptillä yhdistettynä aktiiviseen, hyvää mieltä tuottavaan liikuntaan, olen pysynyt samannäköisissä mitoissa kuin sinä koko aikuiselämäni. :)

    • Täysin samaa mieltä! Kun herkkuja tekee mieli on hyvä antaa välillä periksi, ehdottomasti! Oli sitten se lauantai tai ei. Ja ruoka on kyllä kaikkea muuta kuin polttoainetta. Ikävää, että osa jengistä iskostaa tuon ajatuksen päähänsä ja elämän suurimmat ruokanautinnot on kana ja kukkakaali. En vaan usko siihen, että kukaan ei luontaisesti pitäisi ruoasta nautintona.

  6. Söin ennen mahdollisimman kevyesti vältellen rasvaa ja hiilareita kuin ruttoa ja pidin (ainakin yrittää pitää) karkki/mättöpäivän kerran viikossa. Mättöpäivät saivat olon surkeaksi ja usein ne olivat näin jälkikäteen ajateltuna juuri se syy miksi epäterveellinen herkuttelu jäi päälle, energiani katosi ja motivaatio hävisi kaikesta, mutta silti se oli viikon odotetuin kohokohta. Nyt neljä vuotta jälkikäteen en ikinä palaisi moiseen! Syön laadukasta suklaata/ raakasuklaata, raakakakkuja ja muita ”terveys herkkuja” silloin kuin mieleni tekee enkä edes muista koska viimeksi olisin kaivannut sipsiä, karkkia, hampurilaisia. Viimeiset kaksi kertaa Hesellä käydessäni (kerran vuodessa) voin sanoa, että ei kiitos! Ei vain maistu hyvälle ja syön mieluummin itsetehtyä bataattiburgereita, quinoapizzaa jne. sillä ne vain maistuvat suuhuni paremmalle. Myös kun dumppasin kevyt tuotteet niin akne ihonikin parantui täysin ja avokadoöljy, oliiviöljy, kookosöljy kuuluvat päivittäin ruokavaliooni sekä ihonhoitooni. :) Niin eikä unohdeta sitä suolaa jota myös joskus välttelin sairaanloisesti turvotuksen pelossa joka vain pahensi turvotusta entisestään! :D

    Olen nykyisin hyvin tarkka etten syö mitään mistä en oikeasti nauti tai tykkää ja ruoka ei saa tehdä oloa kurjaksi, vetämättömäksi, väsyneeksi tai huonovointiseksi. Usein vaikuttaa, että monet ovat vain niin tottuneet moiseen kurjaan olotilaan etteivät edes tiedä voivansa voida paremmin. :D

    • Mulla on aika samanlaisia kokemuksia… Ja itseasiassa nykypäivänä myös samanlaiset muutokset tehtynä. Elämä ja ruoka maistuu huomattavasti paremmalle!! :)

  7. Hyvä teksti, mulla on hyvin samankaltainen suhtautuminen ruokailuun, liikuntaan ja herkutteluun!
    Olen aina ollut hoikassa ja mielestäni ihan kivan treenatussa kunnossa, sillä syön pääosin terveellisesti ja liikun säännöllisesti. Tämä mahdollistaa sen, ettei mun tarvitse kieltäytyä satunnaisista herkutteluista tai terassi-illoista. :)
    Joskus joku on kysynyt, että pysynkö todella näin hoikkana ja silti syön mitä haluan – vastaus oli kyllä. Oletan, että joillekin ”syödä mitä haluaa” tarkoittaa hirveää roskaruoan mättämistä, mutta mulle se tarkoittaa terveellistä syömistä ja herkuttelua muutaman kerran viikossa kun mieli tekee. Siinä piilee se ero. Herkkupäivät, jolloin syödään kaksin käsin oksetuspisteeseen asti on musta outo ajatus…

    • Kyllä, juurikin näin! Tämäkin kuin minun suustani. :)

  8. Hyvä teksti! En ymmärrä miksi ruoasta on ylipäätään tullut niin suuri ongelma? Ulkonäköpaineiden ja sosiaalisen median takia??

    Koko fitnesstouhotus on saanut ylisuuret mittasuhteet ja oikeasti terveellinen elämä on unohtunut totaalisesti. Helposti menee itsekin samaan touhuun mukaan. Monesti olen alkanut kyseenalaistamaan omaa normaalia ja terveellistä ruokavaliotani, kun vieressä työkaverin syö aminohappojuomaa ja kanaa maitorahkalla :D

    Mä kannatan myös kaikkea kohtuudella ja nauttimista siitä, mitä lautasella on. Pienet annokset pitkin päivää pitävät energiatasot hyvinä :)

    • No sanoppa muuta!! Mä olen myös lopen kyllästynyt fitness-safkaan ja kaiken maailman prodejuomiin. :D Voin vaan oikeasti kuvitella miten tylsää on päivästä toiseen punnita ruoka ja vedellä sitä kanaa niillä pakastevihanneksilla…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta