Eroon makeanhimosta

Sokeri koukuttaa kuten kaikki tiedämme. Joissain tutkimuksissa sitä on verrattu jopa heroiiniin sen voimakkaan mielihyvän tunteen ja riippuuvuuden vuoksi. Aika hurjaa. Itse olen sitä mieltä, että ihmisen keho ei luontaisesti tarvitse lisättyä sokeria. Se ei tarvitse karkkipussia päivässä tai edes yhtä suklaapatukkaa. Tänä päivänä lähestulkoon kaikessa on sokeria (itsessään tai lisättyä), joten se meidän ”sokeritarpeemme” varmasti täyttyy päivän mittaan ihan ilman pullia tai makeisia. Olen myös sitä mieltä, että kaipuumme makeaan on oppittua. Lapsuuden herkuttelut tai niiden vähyys saattavat vaikuttaa aika pitkälle siihen millainen suhde meillä on makeaan. Toiset syövät iloon, toiset suruun. Toisille makeiset olivat lapsuudessa palkinto hyvästä koetuloksesta, toisille taas se kerran viikossa sovittu karkkipäivä pitää edelleen. Jotkut taas ovat opetelleet makean syönnin ihan itse ja ehkä jopa aikuisiällä.

Itse olen ollut aina makeaan taipuvainen. Olen oikeastaan uskotellut itselleni, että se on geeneissä eikä missään nimessä muutettavissa. Asia ei kuitenkaan mene noin, nimittäin makeasta on mahdollisuus opetella pois. En nyt tarkoita tällä sitä, että kaikki hyvä pitää kieltää itseltään ja jos kaveri vetää leffassa karkkia, minä joudun nuolemaan näppejäni, ei. Kuten olen aikaisemminkin teille täällä korostanut, kohtuus kaikessa on omalla kohdallani se ”the juttu”. Olen kuitenkin opetellut pois jonkunlaisesta pakkomielteestä makean suhteen. Joskus en nimittäin voinut olla syömättä sitä irtokarkkipussia loppuun saakka. Kun kerta oli lauantai niin pitihän se koko pussi vetää vaikka huono olo kertoi aivan toista. Ja jos mietitään tilanne, että saan viikon nauttia erilaisista makeista herkuista Rodoksen all inclusivessa… Vielä muutama vuosi sitten olisin varmasti lapannut niitä aklömakeita settejä joka ilta. Nykyään mulla ei ole tarvetta siihen. Saatan hakea jälkkärilautasen mutta maistelen ja nautiskelen. Siihen, että saa nautinnon ei oikeasti tarvita kokonaista lautasellista suklaapiirakkaa, päinvastoin. Suhtautumiseni makeaan on muuttunut ja se muutos on tapahtunut pääni sisällä. Oman päätöksen jälkeen toki myös osittain kehossani, sillä kroppani kertoo minulle nykyään huomattavasti herkemmin milloin kehoni on kylläinen tai missä vaiheessa on syytä jättää loppupussi seuraavaan kertaan.

IMG_8611

No miten makeanhimosta voi päästä yli tai miten muuttaa pakkomielteisen suhtautumisen rennommaksi? Kyse on opettelusta ja päätöksestä. Jos tahdot vähentää makean syöntiä pystyt kyllä siihen. Toisille se karkkipäivä toimii, itse taas olen pyrkinyt opettelemaan sellaista jatkuvaa ”elämäntapamuutosta”. Ja miksi näin? Yksinkertaisesti, koska en koe saavani viikottaisesta mättömeiningistä mitään hyvää elämääni. Se ei tuo minulle nautintoa, päinvastoin huonon olon. Yksi asia minkä tahtoisin iskostaa jokaisen sokeririippuvaisen päähän on, että makea ei maailmasta lopu. Onko mitään järkeä vetää itseään pahaan oloon saakka, koska karkkihan ei kaupasta lopu?

Olen myös alkanut suosimaan karkin sijaan korvaavia juttuja. Itselleni esimerkiksi kuivatut hedelmät ja suklaalla päällystetyt pähkinät ovat suurta herkkua. Toki noista Parrots-herkuista sun muista tulee myös aika nopsaa huono olo, mutta pienissä määrin ovat mielestäni todella jees! Kuivattuja hedelmiä ja taateleita käytän oikeastaan ihan päivittäin muutaman kappaleen joko smoothien makeutukseen tai sitten ihan vaan naposteluun. Huomattavasti parempi vaihtoehto varsinkin jos suosii *luontaistukku.fi:n luomulaatua! Itselleni tällainen rento asenne toimii niin maan mainiosti. En pidä karkkipäiviä enkä seuraa koska olen syönyt karkkia jolloin ei myöskään tule sitä, että odottaisi sitä karkkipäivää. Pyrin tekemään makeasta luonnollisen osan elämää ja aika hyvin olen siinä onnistunutkin. Toki välillä sattuu ylilyöntejä mutta nykyään enää todella harvoin.

IMG_8591

Haluan vielä loppuun kuitenkin korostaa, että en missään nimessä tuomitse karkkipäivää. Toisille se on tapa hallita ja pitää yllä säännölliset ruokailut. Omalla kohdallani se vaan tuntui jotenkin turhalta ja en itseasiassa ole muutenkaan koskaan ollut niitä tyyppejä, jotka tykkäävät säännöstellä ruokailujaan. Inhoan kaikkea punnitsemisesta kalorien laskemiseen. Rentous ja oman kehon kuunteleminen, ne ovat ne jotka omalla kohdallani toimivat.

Millainen teidän suhteenne on makeaan? Onko lukijoissa muita karkkipäivästä poisjättäytyneitä? Onko joku kenties jättänyt makean kokonaan ruokavaliostaan?

* Kuvien tuotteet saatu luontaistukku.fi:ltä.

On my way

14 vastausta artikkeliin “Eroon makeanhimosta”

  1. Kirjoitat asiaa. Olen ollut pahimman luokan addikti-itseasiassa olen edelleen. Jos syön hiukan kakkua karkkia tms, seuraavat kaksi päivää kuluu hammasta purren hirvittävässä makeanhimossa. Siksi yritänkin sokeria vältellä.

    • Kyllä. Kun himo on noin paha on parempi jättää herkut lähes kokonaan… Mullakin oli siis joskus tuo. Tosin omalla kohdallani se johtui siitä, että sääntelin makean syöntiä.

  2. Mä syön makeaa joka päivä, käytännössä tuo on noin 3 riviä suklaata. En korvaa makealla muuta ruokaa, eikä tuo suklaan syöminen näy painossani runsaan liikunnan ansiosta. Saan tarvittavan määrän kaikkia makro- ja mikroravintoaineita päivittäin, ja tuo suklaa tulee sitten siihen päälle täydentämään energiansaantiani.

    Tuo tapa toimii mulla, koskaan ei tee mieli syödä mitään muuta makeaa kuin tuo suklaa-annokseni, eikä syömäni suklaan määrä koskaan ylitä tuota kolmea riviä päivässä.

    Eli sokeriakin voi syödä, ei siitä minulle mitään haittaa ainakaan ole ollut. On piristänyt kivasti sen sijaan mieltä työpäivän jälkeen :)

    • Ei huono tapa. :) Ja tosiaan ei millään tapaa huono jos määrä pysyy tuollaisena ja koet sen positiivisena juttuna. Melkein ennemmin kannatan tuollaista kuin mättöpäiviä. :) Itsekin syön monesti useampana päivänä makeaa mutta pyrin pitämään makean laadun hyvänä.

  3. Oon todella perso makeelle. En pysty syömään vaan muutamaa karkkia, vaan kerralla vedetään sitten 300 g irtokarkkeja. Vähempi ei riitä ja enemmän on sitten jo liikaa, että tulee paha olo. Enkä mä oo päässy tosta pakkomielteestä eroon toisin kun sä, että mun on pakko vetää se irtokarkkipussi loppuun, vaikka alkais jo vähän tökkimään. Mutta toi määrä tulee vedettyä ehkä kerran kahdessa viikossa. Mulla ei oo mitään säännöllistä karkkipäivää, mutta pidän kyllä tietoisesti aina vähintään viikon välin. Että mulla se ”kohtuus kaikessa” ei ihan toimi, kun kerralla haluan syödä niin paljon, mutta onneks pystyn kuitenkin hillitsee itteeni, ettei sitä tapahdu montaa kertaa viikossa :)

    • Tiedän mitä tuo on. Mun oli myös ennen pakko vetää pussi kerralla… Mitään ei siis voinut säästää. Tiedän myös sen, ettei ole mitenkään helppo homma opetella tuosta pois ja ihmettelen miten itse olenkin saanut jopa tällaista muutosta aikaan! Pääasia on kuitenkin se, että on se oma tapa hallita makean syöntiä. Jokainen, kun tietää ettei irtsikat ihan sitä ravinteikkainta herkkua ole päivittäin ja isoissa määrin nautittuna.

  4. Oon huomannut, että jos vedän makeaa kovin, niin seuraavana ja jopa sitä seuraavana päivänä kärsin jonkinlaisesta sokerikrapulasta! Päätä särkee, väsyttää jne. En ymmärrä mistä moinen voi johtua. Samoin piilevä virtsateiden kirvely pamahtaa aina päälle. :( Sokeri ei näköjään todellakaan sovi kaikille ja siksi oonkin pyrkinyt sitä kovasti vähentämään. Aika hyvä stoppari omalle makeankulutukselle on se, kun muistaa kuinka huono olo siitä tulee. Ps. Jutta, tykkään blogistasi kovasti! :)

    • Sokerihan on kasvualusta bakteereille ja saattaa vaikuttaa juuri hiivan puhkeamiseen. Lisäksi toki altistaa flunssalle jne. Ja täällä myös tiedetään mille mättöjen jälkeinen päivä tuntuu, kuin darra!! Hyi tulee ällö fiilis pelkästä aatoksesta.

      Ja huippu kuulla!! <3

  5. Kiitos hyvästä ja asiallisesta postauksesta. Olen samoilla linjoilla kanssasi ja itselläni on (pitkän harhailun jälkeen) pikku hiljaa löytymässä tuo tasapaino sokerinsyönnissä… :)

    • Eipä kestä! :) Ja huikea kuulla! Paljon tsemiä jatkoon. :))

  6. Itse olen huomannut makeanhimoni hälvenneen sen jälkeen kun lopetin e-pillerit. Jostain syystä aikaisemmin ylipäätään ruokahaluni (sekä erityisesti makeanhimoni) olivat suurempia kun vielä käytin hormonaalista ehkäisyä.
    Esim. aikaisemmin nälkä pääsi helposti yllättämään vähän ennen lounasta, vaikka olisin syönyt kuinka tuhdin aamupalan. Nykyään näin ei käy, vaikka aamuisin suorastaan joudun pakottamaan itseni syömään edes jotain, kun ruoka ei tahdo enää maistua aamuvarhain.
    Outoa, mutta parempi näin, kuin entinen pohjaton herkkuhimo. :)

    • Noilla jutuilla on varmasti yhteytensä vaikken itse ole huomannut asiayhteyttä. Monilla pillerit lisäävät ruokahalua ja myös mieltymystä sokeriin. On toki sitten eri täyttääkö himonsa aina vai opetteleeko pois tai vähentämään. :)

      Kiva kuulla, että siellä ollaan myös balanssissa! :)

  7. En yhtään vähättele kun puhutaan, että sokerista tulee riippuvaiseksi. Tuntuu aina, että nälkä kasvaa syödessä! Puoli vuotta ilman herkkuja meni yllättävän helposti. Nyt taas kun on antanut itsensä välillä herkutella, on se mennyt pahasti yli. Joten itse ainakin haen vielä sitä kultaista keskitietä.. Ja kaikkein pahin yhdistelmä tuohon on alkoholi. Se saa kaikki mahdolliset herkkumieliteot aikaan :D ja seuraavana muutamana päivänä onkin sitten kamala olo! :/

  8. Itse myös haluaisin vähentää makeisten yms. sokeriteollisuuden tuotteiden nauttimista. Kuivattuja hedelmiä en kuitenkaan suosittelisi vähäsokeriseen ruokavalioon makeisten korvaajaksi enkä etenkään päivittäisiksi makupaloiksi sen takia, että niissä on käsittääkseni luontaisesti valtavasti sokeria, eikä nykytiedon valossa fruktoosikaan ole kovin suositeltavaa. Kuivatuilla hedelmillä saa verensokerinsa samaan tapaan heittelemään kuin makeisilla, joten aivojen sokeririippuvuus säilynee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta