Loppuloman fiiliksiä

Terveisiä Berliinistä, tuosta kaupungista jolle sydämeni menetin ja tällä kertaa en edes yhtään liioittele! Meillä oli ihan mahtava reissu ja nyt Suomessa olen oikeastaan koko päivän kokenut jonkunlaista masennusta kera väsymyksen. Kaksi hyvää reissua takana, 2,5 viikkoa rentoutumista ja monta monituista rikastuttavaa kokemusta, iloa ja lämpöä. Kyllähän tässä väistämättäkin alkaa paluu arkeen -masis iskemään.

Berliinissä minulle tuli ensimmäistä kertaa aikoihin ulkomailla mieleen, että tänne voisin vaikka jäädä asumaan. Niin Suomen kaltainen mesta mutta vielä pari kertaa parempi monessakin suhteessa. Berliinissä asiat toimii, siellä on lääniä, kansainvälinen meininki, historiaa, hyvää edullista safkaa jne. Ylipäänsä Saksassa taidetaan hoitaa asiat hieman eri tavoin kuin Suomessa ja siellä sellainen ”järjestys” näkyy joka paikassa missä kulkeekin. Välillä mietin monessakin mielessä tätä Suomen menoa ja se huolestuttaa aika paljon. Tulevaisuus ei näytä mitenkään kovin valoisalta ja tännekö sitä pitäisi vielä jälkikasvuakin hankkia?!

IMG_8875IMG_8878-001IMG_8884-001

Tuli muuten tämän pienen lomamasiksen tahdittamana mieleen, että miksi ihmeessä masennella loman loppumista? Onko sekin vain asennekysymys vai onko se merkki siitä, että elämä kaipaa jotain muutoksia? Ehkä ihan normaalia?

En tiedä mutta mulla on tällä hetkellä todella fiilis, että olen hukassa elämäni kanssa. Monet kysymykset pyörivät päässä ja vastaukset ovat hyvin epäselviä. Vaikka aina kuinka toitotankin sydämen ääneen luottamista, niin nyt tuntuu etten tiedä mitä pitäisi tehdä. Oikeastaan ajatukset ovat kiteytyneet tähän pisteeseen vasta viime aikoina, koska olen ikäänkuin pakoillut näitä mietteitä. Siirtänyt niitä päivään seuraavaan sen sijaan, että kohtaisin todellisuuden. Eniten mua mietityttää tulevaisuus ja onnellisuus. Mitä olen valmis tekemään sen eteen ja mitä tuo onni mahdollisesti vaatii minulta? Joskus mä luulin, että olen lopultakin nämä skabat itseni kanssa jo käynyt mutta näemmä olin väärässä. Toisaalta, ehkä ihmisen on hyvä jatkuvasti punnita elämäänsä ja onnellisuuttaan jotta päivät eivät vain livu ohitse?

IMG_8876IMG_8882-001

Sandaalit H&M / Housut Bershka / Laukku LV / Kello MK / Toppi Bershka / Aurinkolasit New Yorker

Arvaatteko muuten missä nämä asukuvat on napattu? -Berliininmuurilla. Kuvissa siis aito pieni pala tuota kyseistä muuria, joka aikanaan erotti idän ja lännen. Magea mesta, kannattaa ehdottomasti käydä jos Berliiniin eksyy! Lähipäivinä on muuten luvassa viimeiset Rodos-pläjäykset ja läjä Saksaa. Pysykäähän kuulolla. :)

On my way

16 vastausta artikkeliin “Loppuloman fiiliksiä”

  1. Kuulostaa niin tutulta…täällä toinen samanlainen, tosin vaan 10 vuotta vanhempi:) loman loppuminen ja töihin paluu ahdistaa, ja uskon että se johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että en vieläkään tiedä mitä haluaisin ”isona” tehdä? tympäisee ja turhauttaa, koko työ tuntuu niin turhalta, vaikka ihan ok palkkaista toimistotyötä omine mukavuuksineen onkin. Itselläni ei ole hajuakaan siitä mitä se muu sitten voisi olla, ja mahdollisissa ratkaisuissa on otettava perhe huomioon, ei voi vaan ajatella itseään, on asuntolainat, ja tosiaan Suomen tilanne on hirvittävä…mihin tämä vielä johtaa?!

    Tätä pähkäilyä on kohdallani jatkunut vuosia, välillä se jää ajatuksissa taka-alalle, mutta aika ajoin se sieltä putkahtaa esiin. Toisaalta pitäisi olla tyytyväinen, että moni asia on todella hyvin, mutta silti kaihertaa..valitettavasti en osaa sinulle neuvoja antaa, muutakuin jakaa tuntosi, tiedän todellakin miltä sinusta tuntuu:)

    Tsemppiä oikean polun löytämiseen!

    • Niin no varmaan vähän samat syyt täälläkin… Tulevaisuus on sen verran avoin vielä ja tavallaan mietityttää mitä sitä haluaa oikeasti ”isona” tosiaan tehdä. Ja kyllä ehdottomasti pitää muistaa miten moni asia on hyvin mutta onnellisuus on niin suuri kokonaisuus joka saattaa sitten joskus vaan vaatia pieniä riskinottoja. Ja tosiaan tässä vaiheessa, kun ne riskit ovat vielä mahdollisia niin niiden ottamista kovasti pohdin. :)

      Kiitos sinulle tsempeistä ja sinne sitä samaa. :)

  2. Mielenkiintoisia mietteitä, haluaisitko muuttaa ulkomaille kenties ? Vai miksi ahdistaa ?

    • En usko, että ehkä ulkomaille mutta yleisesti ottaen tulevaisuus mietityttää. Ei oikeastaan varsinaisesti ahdista mutta hukassa olen kyllä aatosteni kanssa. Täytin kuitenkin juuri 28-vuotta, joten korkea aika miettiä mitä sitä haluaa oikeasti ”isona” tehdä. :)

  3. Mulla on ihan samanlaiset fiilikset, ahdistaa oikeen.. Kai se on jokin merkki ettei kaikki oo elämässä niinkuin haluaisi olevan. Täytyy varmaan alkaa tekemään onnellisuuskarttaa ja kokeilla mindfulnessia, jospa tää tästä. Tsemppiä! :)

    • Niin, mulla ei ole vielä pahaa ahdistusta mutta mietityttää kyllä… Tavallaan monet siirrot pelottavat mutta toisaalta tahtoisin kokeilla ja ottaa riskejä, kun vielä mahdollisuuksia on! Mullekaan ei tekisi pahaa nuo kartat, kiitos vinkistä ja kovasti sinnekin tsemiä! :)

  4. Pitkästä aikaa eksyin blogiisi ja voin sanoa, että olet kyllä sairaan näköinen:( Anorektisen laiha , naparengaskin roikkuu pienen ihokaistaleen varassa. Ei enää kaunista katsottavaa….toivottavasti saat elämäsi kuntoon.

    • Hei ja kiitokset tästä. :D Valitettavasti joudun tuottamaan sinulle pettymyksen sillä en sairasta anoreksiaa ja elämäni on kyllä kunnossa. Se, että pohdin tulevaisuuttani ei tarkoita etteikö elämäni olisi kunnossa. Naparengas roikkuu siksi, että mun napa on aina ollut tuollainen erikoinen (lapsena häpesin sitä) ja vuosien painavat napakorut ovat painaneet tuohon päälle vielä tuollaisen paksumman kerroksen. Nyt tuli vaihdettua se kevyempään siinä toivossa, että se ehkä siitä katoaisi joskus…

      Nojoo, mutta koskaan ei voi tosiaan kaikkia miellyttää. Aina olet joko liian laiha tai lihava. :)

  5. Tsekkaa mun kotisivut Jutta! Mä sain hirveesti iloa intoa ja ihania ihmisiä Foreverin kautta rikastuttamaan mun elämää. Oo yhteydessä jos tahtoisit touhuun mukaan :) -Noora, itsenäinen jälleenmyyjä

    • Moikka! Joo mä kurkkasin… Tuon kaltainen omaehtoinen työskentely kuulostaisi kyllä mahtavalta. :)

      Hassua muuten miten tässä nyt osa ymmärsi etten olisi iloinen tai onnellinen, koska olenhan minä kyllä. Tulevaisuus mietityttää ja muutamat ratkaisut sen suhteen… Tämän postauksen tarkoitus ei siis ollut sanoa, että olen oikeasti jonkun depression partaalla. :)

    • Laita sähköpostia jos työskentely Foreverillä kiinnostaa edes ajatuksena tai jos joskus myöhemmin se tulee enemmän ajankohtaiseksi. Mielelläni kerron yrityksestä ja työstä enemmän! :) Mä teen nyt Foreverille töitä oman palkkatyön ja opiskelun ohella, mutta tulevaisuudessa se voisi olla mun päätyö.

      Olen ymmärtänyt, että olet onnellinen ja saat monista asioista iloa elämääsi. Tässä vain yksi mahdollisuus, josta voi saada niitä uusia hyviä tuulia puhaltamaan ;)

      -Noora

    • Kiitos. :) Olen vaan ”ei myyjä -tyylinen” ihminen, joten epäilen tuon kaltaisen sivutyön sopivuutta itselleni vaikka kaikki luontaistuotteet kiinnostavatkin. Mutta pistän mietintään!

      Ja kiitos, kun ajattelit noin kivasti! Tottakai hyvää mieltä ja omaa iloa on ihana jakaa muille. Ja varsinkin jos löytänyt oikean suunnan elämälleen. :)

  6. Mä tiedän mitä tarkotat! Mä uskon,että vaikka ois onnellinen ja suhteellisen tyytyväinen elämäänsä,niin tietynlaisia ”ahdistus” kohtauksia tulee aina tietyin väliajoin. Ehkä se kuuluu elämään,ja niiden tarkotuksena on vähän herätellä tekemään joko muutoksia elämäänsä tai lopulta toteamaan ettei kaipaakaan muutoksia ja elämä on aika hyvää juuri sellaisena :)

    Mua useimmiten ahdistaa se ettei mulla ole tarkkaa suuntaa. Ongelma ei ole se etten uskois menestyväni elämässä tai kuvittelisin ettei kaikki oo saavutettavissa,vaan ongelma on se etten tiedä tarkkaan mihin suuntaan lähteä! Voin tehdä töitä unelmien eteen enkä usko,että mikään tulee helpolla, mutta vaikea tehdä töitä ja uhrauksia,kun ei tiedä mihin suuntaan niitä pitäisi tehdä :D

    • Kyllä ja mun mielestä se on ihan hyvä säännöllisesti punnita elämänsä suuntaa ja arvoja. Tekeekö sitä mistä tykkää eniten ja toteuttaako niitä unelmiaan. Mulla on kuules ihan samanlaisia aatoksia… Mutta eipä anneta epävarmuuden viedä mennessään! Meillä molemmilla on elämä edessä ja unelmia toteutettavana. ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta